Uskonnoton: Voisitko laittaa lapsesi uskonnollisviritteiseen päiväkotiin?

En todellakaan. En halua lapsiani aivopestävän uskonnolla.

 

Mut tää on just tää: monet sanoo, että lapsen pitää itse saada valita uskooko vai ei. Samat ihmiset saattaa sitten sanoa raamatun olevan satua. Mun mielestä jos ihan oikeasti uskoo lapsen oikeuteen valita itse aikanaan, pitäisi ennemmin sanoa ihmisillä olevan erilaisia ajatuksia ja uskomuksia, itse ajattelen näin ja täti ajattelee näin, sinä voit ajatella vaikka ihan uudella tavalla.

No jaa, kyllähän sen voi näinkin ajatella. Mä ajattelen niin, että kerron lapsilleni, että uskonnot ovat satuja mihin jotkut ihmiset uskovat, mutta jos he silti valitsevat uskonnon niin sitten valitsevat. Eli sanotaanko näin, että toivoisin, että lapseni ei usko, mutta hän tekee silti valinnan itse.

 

En.

Meillä ei kuuluta kirkkoon, koululaiset tosin käyvät tavisuskonnontunneilla, mutta mitään rukoilua ei todellakaan harrasteta enkä halua että päiväkoti-ikäisiäkään sellaiseen opetetaan.
Sit kun ovat isoja saavat päättää mihin uskovat, vähän aivopesuhommaa kaikki srk kerhot ja kristillispainoitteiset pk:t.
Ei meidän juttu.

Mun mielestä tuollainen ajattelu on hassua että vanhemmat on eronneet kirkosta mutta lapsi kuuluu kirkkoon ja saa itse päättää aikuisena eroaako. Ihan sama kuin liittäisin lapsen kommunistipuolueeseen ja sais itse päättää isona haluaako siihen kuulua. Mielestäni loogisinta on olla kuulumatta mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin ja isona sit liittyä jos kokee omaksi jutukseen.

 

Tää on niin totta. Mutta nyt puhuttiin päiväkoti-ikäisistä. Nehän uskoo joulupukkiinkin

Minun pointti onkin se, että mitä ihmeen väliä sillä on, mihin lapset pienenä uskoo? Itsekin uskoin joulupukkiin, mörköihin, menninkäisiin, ihan huuhaajuttuihin, muttei vanhempani olleet jatkuvasti silti oikaisemassa käsityksiäni. Luottivat siihen, että vanhetessani tulen kyllä huomaamaan asioiden oikean laidan Miksei samaa voisi ajatella uskonnosta? Tuntuu, että aivopesusta jauhavat vanhemmat on niitä, jotka tekee uskonnon opetuksestakin sen ongelman. Kaikki tuntemani lapset ovat vanhetessaan joko jääneet kirkkoon ja menneet riparille, tai sitten eronneet koko touhusta kun ollaan tultu rippikouluikään riippumatta siitä, ovatko saaneet ala-asteella uskonnon opetusta vai olleet ET-tunneilla. Minä luotan lapseeni, kyllä hän sen oikean polun löytää sitten vanhempana, mitä haluaa kulkea.

 

No niin.
Mulla on lapset kristillisessä päiväkodissa, olleet aina. Siellä oli aikanaan heti vapaana aloituspaikka kun esikoinen sitä tarvitsi ja mun piti päästä alottamaan mahdollisimman nopeesti työt.

Mä en oo ikinä kuulunu kirkkoon, olen käynyt peruskoulun, jossa n.puolet ei kuulunu kirkkoon elikkä aika suuri prosentti. Meillä ole elämänkatsomustietoa ja näin päin pois.
Ei ole minua kastettu, enkä ole ripille päässyt.
Ja en ole koskaan uskonut mihinkään jumaliin.
En ennen enkä nyt.

Mutta päiväkoti on mukava, se on pieni.
Ja oli jotenkiin luontevaa et kuopuskin sinne sitten menee.
Ja siellä on ruokarukous, raamattupiirejä. Käyvät kirkossa ym.
Mitä siihen hässäkkään nyt sitten kaikkea kuuluukin.
En oikein itsekkään tiedä aina.
Mä oon tosi pihalla muksujen jeesus-jutuista, mutta mua ne lähinnä naurattaa ja hymyilyttää.

Kouluun kun menevät niin tottakai sit elämänkatsomuksen tunneille jos mahdollista.
Ja ei oo siis kumpaakaan kastettu eivätkä siis kuulu kirkkoon.

Monia asia aina jaksaa ihmetyttää ja saahan sitä.
Olen kuitenkin tiedetty perin ateistina ihmisenä.
Mun mielestä ei vaan oo ollu mitään kovin kummosta haittaa lapsille asiasta. Eihän todellakaan homma oo helvetin tulilla pelottelua taikka mitään hirveetä paatosta.
Vaan tarinoita lapsille. Ihan hienoja ja monelta osin varmasit opettavaisia ja suvaitsevaisia.

Ei toki olisi ollut mun eka valinta päiväkodiksi, mutta sattumusten kautta kohdalle osuneena on ollut aivan loistopaikka meidän lapsille. Ihanan pieni, paljon kaikkea ihanaa tekemistä.
Uimakoulua, luontoretkiä, kokkaamista, leipomista, siellä on piano ja musikaalinen hoitotäti pimputtelemassa sitä. Mahtava piha ulkoilla, luistinrata ja hiihtomahdollisuus n.50m päässä.
Ja tänäänkin olivat saariretkellä erään hoitajan mökkisaaressa.
Et paljon kaikkea mistä uskon et olisivat jääneet "paitsi" kunnallisella puolella.
Isompi lähtee sieltä nyt eskariin syksyllä sitten.

Et tyytyväinen pakana-äiti oon.
Ja eri ylpee lapsista, jotka opettivat heidän pakana-mummollensakin ruokarukouksen

 

En.

Meillä ei kuuluta kirkkoon, koululaiset tosin käyvät tavisuskonnontunneilla, mutta mitään rukoilua ei todellakaan harrasteta enkä halua että päiväkoti-ikäisiäkään sellaiseen opetetaan.

Kannattais laittaa ET:tä opiskelemaan. Ite olen menny mainstreamissä, mutta nyt kun opiskelen et-opeksi tajuan et sehän vasta viisas oppiaine on, ihan tavattoman hyviä sisältöjä.

 

Kai te tiedätte et jos KUNNAN alueella 3 oppilasta haluu opiskella et:tä niin kunnan on järjestettävä opetus?

 

[QUOTE="pop";26234439]Kannattais laittaa ET:tä opiskelemaan. Ite olen menny mainstreamissä, mutta nyt kun opiskelen et-opeksi tajuan et sehän vasta viisas oppiaine on, ihan tavattoman hyviä sisältöjä.[/QUOTE]

Ei mulla mitään et:täkään vastaan ole. Itse ovat saaneet valita ja näin ei tule hyppytunteja keskelle päivää ja vanhin käynee uskonnon tunneilla vain kun ope on niin mukava =)
Eikä tuo uskonnon opetus mitään tunnustuksellista ole.

 

Eikä tuo uskonnon opetus mitään tunnustuksellista ole.

Niinhän sitä väitetään ja sitten siellä opetellaan ulkoa Isä meidän rukous ja muut uskonnot sivuutetaan parilla oppitunnilla.

 

En.

Meillä ei kuuluta kirkkoon, koululaiset tosin käyvät tavisuskonnontunneilla, mutta mitään rukoilua ei todellakaan harrasteta enkä halua että päiväkoti-ikäisiäkään sellaiseen opetetaan.
Sit kun ovat isoja saavat päättää mihin uskovat, vähän aivopesuhommaa kaikki srk kerhot ja kristillispainoitteiset pk:t.
Ei meidän juttu.

Mun mielestä tuollainen ajattelu on hassua että vanhemmat on eronneet kirkosta mutta lapsi kuuluu kirkkoon ja saa itse päättää aikuisena eroaako. Ihan sama kuin liittäisin lapsen kommunistipuolueeseen ja sais itse päättää isona haluaako siihen kuulua. Mielestäni loogisinta on olla kuulumatta mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin ja isona sit liittyä jos kokee omaksi jutukseen.

Musta sulla on nyt just toi koko homma ihan hakusessa.
Miksi ne lapset ei oo voineet kuulla sitä jumalansanaa siellä päiväkodissa, mutta nyt koulussa voivat käydä kyllä jossain "tavisussantunneilla".
Siis meinaatko et siellä PK:ssa veisataan aamusta iltaan ja huudellaan hallelujah joka väliin vai mitä hä????
Vai miten se eroaa et koulussa voivat kuulla tyypistä nimeltä jeesus, mutta PK:ssa ei kyllä voi??

Mä ite ajattelin tietty ihan toiste päin ton homman.
Musta on paljon kauheempaa et jollekki vaikka 13-vuotiaalle murkulle jauhetaan shittiä jeesuksesta kuin se et mun 4-vuotias esittää joulukuvaelmassa jotain itämaan tietäjää.
Tai et ne nyt kyselee et Äiti onko enkeleitä ja mörköjä??
Kuin et ne 13-vuotiaana sit oikeesti joutusivat istumaan ja kuuntelemaan kuinka joku Jeppe-jeesus on vettein päällä käppäilly, aikuisen suusta ja et Hei ihan tosi juttu.

Musta ero on suuri ja nyt on ainakin mun lapset saaneet vaan lähi?nä niitä "hyviä" puolia kristinuskosta!

 

[QUOTE="vieras";26234364]Minun pointti onkin se, että mitä ihmeen väliä sillä on, mihin lapset pienenä uskoo? Itsekin uskoin joulupukkiin, mörköihin, menninkäisiin, ihan huuhaajuttuihin, muttei vanhempani olleet jatkuvasti silti oikaisemassa käsityksiäni. Luottivat siihen, että vanhetessani tulen kyllä huomaamaan asioiden oikean laidan Miksei samaa voisi ajatella uskonnosta? Tuntuu, että aivopesusta jauhavat vanhemmat on niitä, jotka tekee uskonnon opetuksestakin sen ongelman. Kaikki tuntemani lapset ovat vanhetessaan joko jääneet kirkkoon ja menneet riparille, tai sitten eronneet koko touhusta kun ollaan tultu rippikouluikään riippumatta siitä, ovatko saaneet ala-asteella uskonnon opetusta vai olleet ET-tunneilla. Minä luotan lapseeni, kyllä hän sen oikean polun löytää sitten vanhempana, mitä haluaa kulkea. [/QUOTE]

Sillä on väliä, koska se jumalanpelko tungetaan siihen lapseen niin tiukkaan, että hän uskoo helposti vielä aikuisenakin. Totta kai minulle on uskonnontunnitkin ongelma. Minkä ihmeen takia haluaisin opettaa lapselleni uskontoa, joka ei ole hänen uskontonsa? ET on muutenkin miljoona kertaa parempi oppiaine, siellä käydään oikeasti todella tärkeitä asioita läpi.

 

[QUOTE="vieras";26234486]Niinhän sitä väitetään ja sitten siellä opetellaan ulkoa Isä meidän rukous ja muut uskonnot sivuutetaan parilla oppitunnilla.[/QUOTE]

Riippunee koulusta ja opettajasta.

 

Ei mulla mitään et:täkään vastaan ole. Itse ovat saaneet valita ja näin ei tule hyppytunteja keskelle päivää ja vanhin käynee uskonnon tunneilla vain kun ope on niin mukava =)
Eikä tuo uskonnon opetus mitään tunnustuksellista ole.

Eli sinäkin sieltä mistä aita on matalin???

 

Riippunee koulusta ja opettajasta.

Varmasti osittain. Mutta kyllähän se melko tunnustuksellista usein on. Ei silleen, kyllä minäkin lapseni uskonnon tunnille laittaisin jos he kerran itse sitä haluavat. Mutta ET:tä pidän kyllä niin paljon hyödyllisempänä oppiaineena, sen pitäisi olla kaikille pakollista.

 

[QUOTE="vieras";26234364]Minun pointti onkin se, että mitä ihmeen väliä sillä on, mihin lapset pienenä uskoo? Itsekin uskoin joulupukkiin, mörköihin, menninkäisiin, ihan huuhaajuttuihin, muttei vanhempani olleet jatkuvasti silti oikaisemassa käsityksiäni. Luottivat siihen, että vanhetessani tulen kyllä huomaamaan asioiden oikean laidan Miksei samaa voisi ajatella uskonnosta? Tuntuu, että aivopesusta jauhavat vanhemmat on niitä, jotka tekee uskonnon opetuksestakin sen ongelman. Kaikki tuntemani lapset ovat vanhetessaan joko jääneet kirkkoon ja menneet riparille, tai sitten eronneet koko touhusta kun ollaan tultu rippikouluikään riippumatta siitä, ovatko saaneet ala-asteella uskonnon opetusta vai olleet ET-tunneilla. Minä luotan lapseeni, kyllä hän sen oikean polun löytää sitten vanhempana, mitä haluaa kulkea. [/QUOTE]

Pointti on siinä että aikuiset tietää ettei joulupukkia ole olemassa eikä mitään mörköjä taikka menninkäisiä. Mutta hirveän moni uskoo että on olemassa helvetti jonne joutuu jos ei rukoile päivittäin syntejään anteeksi, ja jeesus joka on heränny kuolleista. Ja homous on syntiä ym. huhhuh-touhua. En tod. halua että lapseni rupeaa uskomaan tollaseen. Kyllä kasvatan kiltin ja muita kunnioittavan ihmisen ihan muilla keinoin kuin jumalanpelolla. Mutta en myöskään halua pitää lasta missään pullossa ja lapsi saa lukea ja puhua raamatusta jos kokee sen kiinnostavaksi aiheeksi.
Sitten kun/jos se 14veenä tulee sanoo että on uskossa niin ok.

 

Riippunee koulusta ja opettajasta.

Ja tämän kaiken tiesit ennen ensimmäistäkään tuntia??
Ope on mukava ja ei oo tunnustuksellista.
Taisit ottaa selville aika paljon lapsesi oppiaineesta?
Samalla vaivalla olisit voinut selvittää mahdollisuutta et-opetukseen kenties??

 

Musta sulla on nyt just toi koko homma ihan hakusessa.
Miksi ne lapset ei oo voineet kuulla sitä jumalansanaa siellä päiväkodissa, mutta nyt koulussa voivat käydä kyllä jossain "tavisussantunneilla".
Siis meinaatko et siellä PK:ssa veisataan aamusta iltaan ja huudellaan hallelujah joka väliin vai mitä hä????
Vai miten se eroaa et koulussa voivat kuulla tyypistä nimeltä jeesus, mutta PK:ssa ei kyllä voi??

Mä ite ajattelin tietty ihan toiste päin ton homman.
Musta on paljon kauheempaa et jollekki vaikka 13-vuotiaalle murkulle jauhetaan shittiä jeesuksesta kuin se et mun 4-vuotias esittää joulukuvaelmassa jotain itämaan tietäjää.
Tai et ne nyt kyselee et Äiti onko enkeleitä ja mörköjä??
Kuin et ne 13-vuotiaana sit oikeesti joutusivat istumaan ja kuuntelemaan kuinka joku Jeppe-jeesus on vettein päällä käppäilly, aikuisen suusta ja et Hei ihan tosi juttu.

Musta ero on suuri ja nyt on ainakin mun lapset saaneet vaan lähi?nä niitä "hyviä" puolia kristinuskosta!

On nuo pk:ssakin saaneet osallistua mm. joulukirkkoon yms mutta mitään päivittäistä hihhulointia ja rukoilua en haluais, enkä siis laittais mihinkään kristilliseen päiväkotiin. Ei meillä niin vakavasti ja mustavalkoisesti näihin suhtauduta ja kotona jutellaan asioista aika paljonkin. Ylempänä jo kirjoitin että ovat itse saaneet päättää kumpaa koulussa lukevat ja nyt mennään näin.
Mä itse pienenä (4-5v) "sekosin" srk kerhossa niin että vanhemmat (olen tapaluterilaisesta kodista) otti mut pois sieltä. Tuli uniin jutut ja höpisin ihan liikaa enkeleistä yms, en sit tiedä ja muista kuinka paasaavaa se touhu oli mutta jotenkin ahdistavat muistot jäänyt.

 

Ja tämän kaiken tiesit ennen ensimmäistäkään tuntia??
Ope on mukava ja ei oo tunnustuksellista.
Taisit ottaa selville aika paljon lapsesi oppiaineesta?
Samalla vaivalla olisit voinut selvittää mahdollisuutta et-opetukseen kenties??

Voi luoja. Olen ottanut selvää siitäkin. Ja asiaa on mietitty ja juteltu (niin lasten kuin opejen kanssa). Itse ovat halunneet tuolla tunneilla käydä, tykkäävät ja kantavat hyviä numeroita kotiin niin käyköön.

Mä en ole ikinä itse uskonut mutta uskonto on ollut aina mun lempiaiheita ja parhaat numerot olen saanut siitä. Mielenkiintoinen aine kaikenkaikkiaan, niinkuin varmasti et:kin, mutta kun molempia ei voi peruskoulussa opiskella...

 

Mut tää on just tää: monet sanoo, että lapsen pitää itse saada valita uskooko vai ei. Samat ihmiset saattaa sitten sanoa raamatun olevan satua. Mun mielestä jos ihan oikeasti uskoo lapsen oikeuteen valita itse aikanaan, pitäisi ennemmin sanoa ihmisillä olevan erilaisia ajatuksia ja uskomuksia, itse ajattelen näin ja täti ajattelee näin, sinä voit ajatella vaikka ihan uudella tavalla.

Minä sanon lapsille noin, mies sanoo että raamattu on satua :/.

 

[QUOTE="vieras";26234486]Niinhän sitä väitetään ja sitten siellä opetellaan ulkoa Isä meidän rukous ja muut uskonnot sivuutetaan parilla oppitunnilla.[/QUOTE]

Ei suomalaisen lapsen tarvitse tietääkään kaikista maailman uskonnoista ja uskomuksista. Ihan turhaa ajanhukkaa ja pään sekoittamista. Täällä kuitenkin vaikuttaa moniin asioihin tuo oma evluttimme. Historiallisesti ja kulttuurillillisesti, kalenteriin, juhlapyhiin, rakennuksiin, kaikkeen. Eli tärkeintä on oppia sitä tuntemaan.

Jokainen saa tarpeeksi tietoa muista uskonnoista sitten kun haluaa.

 

Ongelma on suurempi kuin ensiksi välttämättä osaa ajatella. Syy siihen on se että nuoren lapsen mieli on muovattavissa ja kaikki uskomuksiin pelkästään nojaava opetus on väärin. En laittaisi, mutta en myöskään kiellä lastani tutustumasta uskontoihin.

Asiaan erittäin hyvin liitoksissa oleva dokumentin pätkä.

[video=youtube;F0sszxXlzlY]http://www.youtube.com/watch?v=F0sszxXlzlY[/video]

 

Ongelma on suurempi kuin ensiksi välttämättä osaa ajatella. Syy siihen on se että nuoren lapsen mieli on muovattavissa

Nuoren lapsen mieltä muovaa jokainen, joka kieltää uskonnon lapseltaan. Että suo siellä, vetelä täällä

 

Nuoren lapsen mieltä muovaa jokainen, joka kieltää uskonnon lapseltaan. Että suo siellä, vetelä täällä

On kaksi täysin eri asiaa perustaa opetus tieteellisiin faktoihin jotka jokainen voi tarkistaa, kuin aivopestä lapsi itse uskomaan johonkin mistä ei ole minkäänlaisia todisteita. Eli ei ole suota täällä, vetelä tosin voi olla siellä, mene ja tiedä.

 

Nuoren lapsen mieltä muovaa jokainen, joka kieltää uskonnon lapseltaan. Että suo siellä, vetelä täällä

Laitatko lapsesi myös koraanitunnille ja hindukouluun? Käyttehän lomamatkoilla Israelissa tutkimassa juutalaisuutta? Ai ette? Kiellät siis lapseltasi uskonnot ihan samalla tavalla kuin kieltävät ne jotka eivät lastaan uskonnontunnille ja uskonnolliseen päiväkotiin laita.

 

Ruokarukous on selvästi uskonnon harjoittamista, ja en halua jonkun kodin ulkopuolisen tahon tuputtavan lapselle mitään sellaista uskontoa tai uskonnollisia näkemyksiä, joita en itse allekirjoita.

En ole itse uskonnoton, mutta oma maailmankatsomukseni ei ole kristillinen (eikä kyllä muukaan olemassaoleva uskonto). Koulussa kyllä ehtii sitten opiskella eri uskontojen sisällöt, historiat yms. ja kyllä ne kristilliset traditiot tulevat meidän yhteiskunnassamme ihan tutuiksi ilman päiväkodin aivopesuakin. Kyllä itsekin kerron lapselle ja juttelen mielelläni eri uskonnoista, tosin en ihan vielä 3-vuotiaana. Kerron myös lapsen kysyessä, miten itse uskon.