Mies ei ole koskaan vauvan kanssa :/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huoh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huoh"

Vieras
En enää tiedä mitä tehdä, itku ei oo kaukana..En voi koskaan tehdä mitään tai mennä mihinkään ilman vauvaa ja jättää isälleen, heti jos tulee itku mun pitää keskeyttää mitä sitten olinkin tekemässä (siivoamassa keittiötä, imuroimassa, laittamassa pyykkiä yms). Tuntuu että kaikki jää levälleen ja mitään ei koskaan ehdi tehdä kunnolla. Toki vauva leikkii yksinäänkin, mutta jos itku tulee kesken kaiken mun pitää mennä vaikka toisesta päästä taloa vaikka mies istuisi vauvan vieressä. Monesti olen kuullut saunaan kun vauva alkaa itkemään, siinä vaiheessa kun tulen suihkusta pois vauva makaa huutamassa isänsä vieressä sohvalla naama punaisena 'kun mikään ei taas kelpaa'. Ei siis edes sylissä vaan sohvalla!
Lisäksi mies istuu lähes kaiken vapaa-aikansa tietokoneella, olen sata kertaa asiasta sanonut, käy sitten 5 min istumassa meidän kans ja taas koneelle..Tai sitten jos pyydän miestä katsomaan vähän aikaa vauvaa kun teen jotain, niin ottaa sen vain syliin ja jatkaa surffailua..
Olen sanonut asiasta ystävällisesti ja vähän pahemminkin mutta sama meno jatkuu.
Tänään mulla on mennyt kahdesti hermot miehen kans, toisen kerran koneella istumiseen ja toisen kerran kun olin menossa laittamaan huutavalle vauvalle iltaruokaa, oli isänsä sylissä ja jotain jupisi huudosta (aivan kuin vauva huutaisi tahallaan!), menin ja nappasin vauvan sylistä ja menin keittiöön. Mies tiuskaisi perään että mistä nyt taas suutuin.
Mä en vaan jaksais sanoa aikuiselle ihmiselle samasta asiasta sataa kertaa! Luulis että ite tajuais/ haluais olla meidän kans ennemmin ku istua netissä mutta ei näköjään. Tai sitten pitää meitä vain niin itsestäänselvyytenä. Eletään oikeasti melkein kuin kämppikset..vaikka siis hellyyttä ja seksiä on mutta silti..Pakko varmaan sanoa kohta sitten tosi pahasti tai sitten vain kerätä kamppeet ja häipyä, jospa ne silmät sitten aukeais. V*tuttaa itselläkin olla jatkuvasti pahalla päällä :/

Huh, tekipä hyvää avautua aiheesta..
 
Mä tekisin näin: istutat miehen pöydän ääreen ja sanot että nyt puhutaan. Ja kerrot, että sinusta tuntuu että sinusta tuntuu hoidat vauvan lähes kokonaan yksin. Kerro noita esimerkkejä, esimerkiksi se, että mies jupisi siitä tyyliin "taas se huutaa.." vaikka vauva ei ole syypää huutoon. Ja että sinä joudut aina keskeyttämään hommat kun mies ei voi vauvaa huomioida. Kerro hänelle ettei se lapsi rauhoitu jos sitä pidetään sohvalla vieressä, lapsi haluaa syliin, ja silloin mielellään ei istuta tietokoneen ääreen joka kerta vaan vauvalle voi jutella, leikittää yms.
Oliko lapsi suunniteltu?
 
Kuulostaa aivan liian tutulta :( meillä nyt tytär 1v8kk,eikä meno ole muuttunut mihinkään vaikka tasaisin väliajoin yritän asioista keskustella miehen kanssa...kaiken lisäksi mies tekee reissutyötä,ja on paljon pois meidän perus arjesta. Viimeaikoina olen tosissani alkanut harkita eroa,jos määräaikainen vuokrasopimus ei sitoisi minua tähän asuntoon olisin varmaan jo lähtenyt tytön kanssa :( tuntuu että hakkaan päätä seinään kun yritän keskustella miehelle...
 
Oli suunniteltu lapsi..mies kyllä rakastaa vauvaa kovasti ja olemme kuulemma hänelle tärkeintä maailmassa. Juttelee ja leikkii kyllä vauvan kans silloin tällöin mut mielestäni tosi vähän.
 
No voisithan pyytää häneltä, että olisiko hän vauvan kanssa enemmän. Ja jos vauva alkaa itkeä ja tiedät vaikka että mies on siinä lähellä, niin voithan käydä siellä katsomassa, MUTTA älä itse ala vauvan kanssa hössöttämään, vaan sanot miehelle, että hoida tilanne, tai sitten otat muksun syliin, ja nostat tämän isänsä syliin. Voisin tuollaisessa tilanteessa jopa huomauttaa, jos mies vaan katsoisi vierestä pöljänä kun lapsi huutaa, että ei se tuijottamalla hiljene, tms.. Ja tosiaan puhusin siitä että miksi hän ei lohduta vauvaa tilanteissa missä sitä vaaditaan.
Miten vanha lapsi on? Jos on ihan pieni vielä niin voihan olla että mies on vielä vähän hukassa..? Tai ei ole isänvaistot "heränneet", joskus kuulemma voi miehiltä viedä aikaa.
 
Kuulostaa aivan liian tutulta :( meillä nyt tytär 1v8kk,eikä meno ole muuttunut mihinkään vaikka tasaisin väliajoin yritän asioista keskustella miehen kanssa...kaiken lisäksi mies tekee reissutyötä,ja on paljon pois meidän perus arjesta. Viimeaikoina olen tosissani alkanut harkita eroa,jos määräaikainen vuokrasopimus ei sitoisi minua tähän asuntoon olisin varmaan jo lähtenyt tytön kanssa :( tuntuu että hakkaan päätä seinään kun yritän keskustella miehelle...

Täälläkin mies tekee pitkää päivää (tai työmatka on pitkä), mutta on pitänyt ainakin 3 4-7 päivän lomaa tässä puolen vuoden aikana ja aina ennen lomaa hehkuttaa että kun saa olla meidän kanssa 24/7 ja tehdään sitä ja tätä ja tuota mutta kuitenkin vain istutaan koneella ja hupsis, loma meni jo..
 
[QUOTE="vieras";26214247]nakkaa kone pihalle=)[/QUOTE]

Olen kerran uhannutkin, sammutti koneen loppuillaksi :D Sen pitempää vaikutusta sillä ei ollut. Pitää ilmeisesti alkaa tuumasta toimeen
 
Niin ja voihan olla että se kone on miehelle addiktion kohde. Olin itse teininä koukussa koneella olemiseen, se veti apaattiseksi yms ja muut jutut ei kiinnostanut vaikka mielessä kyllä tiesin että pitää tehdä sitä ja tätä ja se ja se olisi kivaa. Eli kone vähemmälle käytölle jotenkin..
 
Oliko lapsi suunniteltu?

No voi haloo, mitä väliä?? Lapsi on nyt olemassa ja perheenjäsen ja sen mukaista kohtelua hän ansaitsee. Mahtaako miehellä ikää olla kauheasti, kun noin epäempaattinen ja herkkänahkainen on? Minusta kuulostaa siltä, että mies ei ole ehtinyt/uskaltanut/pystynyt luomaan suhdetta omaan lapseensa ja siksi kohtelee vauvaa kuin tamagotchia. Normaalilla isällä on keinoja saada itkevä lapsi tyyntymään, siihen ei aina äitiä tarvita, vaikka joskus toki näinkin on. Sylissäpito on tietysti ykkösasia, mutta juttelulla, silittelyllä ja huomion harhauttamisella ne vauvat hiljennetään. Treeniä vaan ja onnistumisen kokemuksia, niin saa mieskin jotain uskoa itseensä vauvan hoitajana. Niin joo, kai se perusasia on kunnossa, että vaipanvaihdot sun muut perushommat tehdään puoliksi? Nehän eivät ole mitään äidin erikoisalaa, joissa mies "auttaa" pyydettäessä, vaan ehtaa perusrutiinia...
 
mun miehelle oli kanssa alussa hankalaa olla vauvan kanssa(esikoisen)mutta lykkäsin lapsen välillä hänen syliinsä(kuten sinäkin olet tehnyt),Kunhan lapsi kasvaa ja alkaa kommunikoimaan enemmän ja seurailemaan enemmän ympäristöään,niin ainakin meillä aukesi isälle ja pojalle yhteys.Nyt lapsia meillä kolme ja esikoisen jälkeen uskaltautui osallistumaan vauvan hoitoon reilusti enemmän.
 
http://www.paihdelinkki.fi/Tietoiskut/413-nettiriippuvuus

Miettikää tarkkaan, onko kysymys munasta vai kanasta vai voiko niitä erotella. Nuoruus jää päälle, nainen on aina hoitanut liikaa asioita ja sillä tapaa sysännyt miehen sivuraiteelle, vanhemmuus pelottaa, tunnetaidot ovat heikot, tai kertakaikkiaan heppu on koukussa. Sama se mikä, niin asiaan pitää puuttua koska lapset tulevat maksamaan kovaa hintaa.

Ja naisen on syytä katsoa peiliin, miten ihmeessä tähän tilanteeseen asti on annettu asioiden valua. Viimeistään raskaana ollessa on syytä miehen ruveta ottamaan vastuuta systeemin pyörittämisestä, ettei kaikki isyyden osa-alueet tule täysin puun takaa.
 
Mummeli kirjoitaa ja kysyy.Missä teidän mummit papat tädit sedät kummit kaimat ovat?Eikö ne joskus voisi tulla auttamaan? Ei se erokaan aina niin hyvä ratkasu ole. Sitten haknaluudet vasta alkaa. Kokemusta on, jos ukko on niin pölkkypää että ei ota vastuuta tehtävistään,antaa istua siinä vaikka tuomiopäiväänsä asti.Lapset kasvaa ja lähtee maailmalle, sitten teillä on aikaa itsellenne.Vaihtoon jos ukkonne panette,tulee vain toinen pölkkypää tilalle. et silee ottakaa iisisti.
 
Meillä oli vastaava tilanne joka pahei neljän vuoden aikana. Lähdin lapsen kanssa ja puolen vuoden kuluttua mies muuttui täysin ja nyt olemme palanneet yhteen. En tiedä mikä teille on paras ratkaisu, mutta meille ero ainakin teki hyvää, koska mies ei olisi muuten tajunnut monia asioita.
 
Mahtaako miehellä ikää olla kauheasti, kun noin epäempaattinen ja herkkänahkainen on?

Niin joo, kai se perusasia on kunnossa, että vaipanvaihdot sun muut perushommat tehdään puoliksi? Nehän eivät ole mitään äidin erikoisalaa, joissa mies "auttaa" pyydettäessä, vaan ehtaa perusrutiinia...

Mun mies on 28v,ja empatiakyky olematon. Ja tosiaan perusrutiinit hoidan yksin,pitää pyytämällä pyytää ja hyvin perustella jos haluan että mies tekee yhtään mitään lapseen tai kotiin liittyvää...
 
[QUOTE="HEI";26214382]Mummeli kirjoitaa ja kysyy.Missä teidän mummit papat tädit sedät kummit kaimat ovat?Eikö ne joskus voisi tulla auttamaan? Ei se erokaan aina niin hyvä ratkasu ole. Sitten haknaluudet vasta alkaa. Kokemusta on, jos ukko on niin pölkkypää että ei ota vastuuta tehtävistään,antaa istua siinä vaikka tuomiopäiväänsä asti.Lapset kasvaa ja lähtee maailmalle, sitten teillä on aikaa itsellenne.Vaihtoon jos ukkonne panette,tulee vain toinen pölkkypää tilalle. et silee ottakaa iisisti.[/QUOTE]

No en mä kehtaa pyytää ketään lapsenvahdiksi siksi että yks istuu vain koneella eikä voi auttaa
 
Mun mies on 28v,ja empatiakyky olematon. Ja tosiaan perusrutiinit hoidan yksin,pitää pyytämällä pyytää ja hyvin perustella jos haluan että mies tekee yhtään mitään lapseen tai kotiin liittyvää...

Anteeks nyt, mutta en ymmärrä, miten normiälyisen ihmisen kanssa hommat voi mennä noin. Jos kerran sun pitää perustella, miksi märkä vaippa pitää vaihtaa, niin kai mieheskin osaa perustella, miksi juuri sun pitäisi se aina yksin hoitaa? Ootko sä kiltisti aina tehnyt kaiken ja päästänyt miehen vastuusta lapsensa suhteen?
 
Mulla ei siis ole ikinä koskaan sekuntiakaan 'omaa aikaa', olen vauvan kanssa 24/7 koska mies ei tee mitään. Eilenkin 12 jälkeen kun vauva nukahti niin siivosin vessan ja pikasesti keittiön ja olkkarin.
 
meillä kans ihan sama tilanne paitsi että mies ei istu koneella vaan makaa vaan sohvalla... asiasta olen monta kertaa jauhanut mut mitään muutosta ei ole tapahtunut, olenkin nyt päättänyt jättää mieheni. Luulenpa et arki helpottuu kun ei ole enää sitä miestäkin siinä passattavana. On todella raskasta hoitaa kaikki yksin ja katsoa vierestä kun toinen ei pikkusormeaan viitsi nostaa auttaakseen.
 
[QUOTE="huoh";26215690]Mulla ei siis ole ikinä koskaan sekuntiakaan 'omaa aikaa', olen vauvan kanssa 24/7 koska mies ei tee mitään. Eilenkin 12 jälkeen kun vauva nukahti niin siivosin vessan ja pikasesti keittiön ja olkkarin.[/QUOTE]

minkä ikäinen vauva?en kyllä itse tuollaista menoa katselis..
 
Meillä on kolme poikaa ja ensimmäisen lapsen kohdalla sain tietää että mies ei juuri hoida vauvaa. Pitää sylissä kyllä juuri esim. tietokoneelle tms. Lepertelee mutta ei "hoida". No Olin kyllä saanut jo merkkejä sellaisesta kun aloitimme seurustelun. Vaihtoehtona on ollut minulta asian hyväksyminen tai lusikat jakoon.

Minä hyväksyin tämän asian ja olen hoitanut kaikkien lasten vauva ajan ja meilläkään ei ole kauheasti sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat auttaa. Olen oppinut että vauvan kanssa voi tehdä MELKEIN mitä vain. Vanhemmat lapsemme ovat 6v ja 4v ja mies hoitaa niitä nyt ja on heidän kanssaan. Nuorin poika on 2kk ja tiedän että hoidon päävastuu on minulla mutta eipä se ainakaan helpotu jos ne lusikat jakoon menisi..

Meillä asia helpottui silloin kun minä hyväksyin sen että mies ei hoida vauva aikana ja täytyy sano että kyllä mies on paljon enemmän mukana lasten hoidossa kun minä en päpätä koko aikaa siitä tai ahdistele häntä. Tosin meillä mies hoitaa sitten kyllä talon, autot, työn ja laskut. Minun ei tarvitse niistä murehtia ja onneksi hän hoitaa nuo vanhemmat lapset.. Minä kun pääsen vauvan kanssa niin helpolla :whistle:;)
 
Myös äiti tarvitsee vapaata vauvan hoidosta. Jätät vauvan kylmästi isälle kauppareissun ajaksi. Eihän se muuten opi vauvan kanssa olemaan kuin opettelemalla. Jos vauva itkee jonkun aikaa, niin ei se siihen kuole. Silloin isä joutuu ottamaan vastuuta vauvasta.
 

Yhteistyössä