H
"huoh"
Vieras
En enää tiedä mitä tehdä, itku ei oo kaukana..En voi koskaan tehdä mitään tai mennä mihinkään ilman vauvaa ja jättää isälleen, heti jos tulee itku mun pitää keskeyttää mitä sitten olinkin tekemässä (siivoamassa keittiötä, imuroimassa, laittamassa pyykkiä yms). Tuntuu että kaikki jää levälleen ja mitään ei koskaan ehdi tehdä kunnolla. Toki vauva leikkii yksinäänkin, mutta jos itku tulee kesken kaiken mun pitää mennä vaikka toisesta päästä taloa vaikka mies istuisi vauvan vieressä. Monesti olen kuullut saunaan kun vauva alkaa itkemään, siinä vaiheessa kun tulen suihkusta pois vauva makaa huutamassa isänsä vieressä sohvalla naama punaisena 'kun mikään ei taas kelpaa'. Ei siis edes sylissä vaan sohvalla!
Lisäksi mies istuu lähes kaiken vapaa-aikansa tietokoneella, olen sata kertaa asiasta sanonut, käy sitten 5 min istumassa meidän kans ja taas koneelle..Tai sitten jos pyydän miestä katsomaan vähän aikaa vauvaa kun teen jotain, niin ottaa sen vain syliin ja jatkaa surffailua..
Olen sanonut asiasta ystävällisesti ja vähän pahemminkin mutta sama meno jatkuu.
Tänään mulla on mennyt kahdesti hermot miehen kans, toisen kerran koneella istumiseen ja toisen kerran kun olin menossa laittamaan huutavalle vauvalle iltaruokaa, oli isänsä sylissä ja jotain jupisi huudosta (aivan kuin vauva huutaisi tahallaan!), menin ja nappasin vauvan sylistä ja menin keittiöön. Mies tiuskaisi perään että mistä nyt taas suutuin.
Mä en vaan jaksais sanoa aikuiselle ihmiselle samasta asiasta sataa kertaa! Luulis että ite tajuais/ haluais olla meidän kans ennemmin ku istua netissä mutta ei näköjään. Tai sitten pitää meitä vain niin itsestäänselvyytenä. Eletään oikeasti melkein kuin kämppikset..vaikka siis hellyyttä ja seksiä on mutta silti..Pakko varmaan sanoa kohta sitten tosi pahasti tai sitten vain kerätä kamppeet ja häipyä, jospa ne silmät sitten aukeais. V*tuttaa itselläkin olla jatkuvasti pahalla päällä :/
Huh, tekipä hyvää avautua aiheesta..
Lisäksi mies istuu lähes kaiken vapaa-aikansa tietokoneella, olen sata kertaa asiasta sanonut, käy sitten 5 min istumassa meidän kans ja taas koneelle..Tai sitten jos pyydän miestä katsomaan vähän aikaa vauvaa kun teen jotain, niin ottaa sen vain syliin ja jatkaa surffailua..
Olen sanonut asiasta ystävällisesti ja vähän pahemminkin mutta sama meno jatkuu.
Tänään mulla on mennyt kahdesti hermot miehen kans, toisen kerran koneella istumiseen ja toisen kerran kun olin menossa laittamaan huutavalle vauvalle iltaruokaa, oli isänsä sylissä ja jotain jupisi huudosta (aivan kuin vauva huutaisi tahallaan!), menin ja nappasin vauvan sylistä ja menin keittiöön. Mies tiuskaisi perään että mistä nyt taas suutuin.
Mä en vaan jaksais sanoa aikuiselle ihmiselle samasta asiasta sataa kertaa! Luulis että ite tajuais/ haluais olla meidän kans ennemmin ku istua netissä mutta ei näköjään. Tai sitten pitää meitä vain niin itsestäänselvyytenä. Eletään oikeasti melkein kuin kämppikset..vaikka siis hellyyttä ja seksiä on mutta silti..Pakko varmaan sanoa kohta sitten tosi pahasti tai sitten vain kerätä kamppeet ja häipyä, jospa ne silmät sitten aukeais. V*tuttaa itselläkin olla jatkuvasti pahalla päällä :/
Huh, tekipä hyvää avautua aiheesta..