ei ketään kelle kertoisin

[hiljaa yksin]

Mulla on salaisuus ja suuri häpeä... taas. Ei ole ketään kelle kertoa, ketään keltä voisin pyytää apua. Kaksi vuotta sitten sairastuin masennukseen ja silloin luotin sukulaisiini ja ystäviini, luulin että he ymmärtäisivät ja auttaisivat, toisin kävi, sain kuulla että olen huono äiti, laiska ja epäonnistunut, lisäksi sain lastensuojelun kimppuuni. Luulin jo oireiden helpottavan kunnes taas viimeiset puoli vuotta olen saanut taistella itseni kanssa. uni ei tule, itkettää en jaksaisi mitään. en pysty nauttimaan tavallisesta arjesta enää lasteni kanssa. joka päivä saan kuunnella kun olen taas ollu tyhmä ja laiska kun en ole jaksanu siivota, en ole laittanut pyöriä kuntoon, unilelu pitäisi korjata, koirat harjata ym, mulla tekis mieli vaan kadota, lähteä jonnekkin missä voisin rauhassa selvitellä asioitani, itkeä ja raivota. Iltaisin mietin että jos vaan kävelisin junaradalle niin kaikki kipu ja ahdistus olisi hetkessä poissa. Enää ei tarvis hävetä, kuulla haukkuja mistään, kaikki olisi ohi. en uskalla kertoa kenellekkään miltä musta tuntuu ku tiedän että mun ainoa ilo, lapset, vietäisiin pois. Kunpa olisi edes yksi ystävä jolle kertoa...

 

[Lilii lisänimetön]

Lastesi kannalta olisi parasta, että saisit itsesi kuntoon. Eli käythän lääkärissä?

 

["vieras"]

Ovatko lapsesi sen ikäisiä, että käyvät vielä neuvolassa? Jos voisit ottaa asian puheeksi neuvolakäynnillä?

 

["vieras"]

Eikä keneltäkään lapsia viedä pois, jos kysyy apua. Rohkeasti vain kerro tilanteesta, niin saat apua omaan oloosi. Lapsillakin on parempi olla kotona, jos äiti ei ole masentunut.

Äläkä edes mieti itsetuhoisia ajatuksia, ajattele lapsiasi ja sitä tuskaa minkä se heille aiheuttaisi!

 

[Jehnny Tightlips]

Onko lapsilla isää / mummoa / pappaa / kummia joka voisi välillä ottaa heitä luokseen ja saisit vain maata? Turha stressata niistä tekemättömistä kotitöistä, eivät ne kuitenkaan tekemällä lopu. Saisit / antaisit itsellesi luvan levätä ja parkua.

 

[hiljaa yksin]

neuvolaan ollaan menossa, neuvolan täti usein kysynyt voinnistani ja tietää kyllä että kaikki ei ole hyvin. luulatavasti patistaa mut lääkäriin, mitä mä sanon mun miehelle kun menen lääkäriin tai jos se huomaa et syön masennuslääkkeitä? Se varmaan lähtee nostelee jos saa kuulla.

 

[Lilii lisänimetön]

neuvolaan ollaan menossa, neuvolan täti usein kysynyt voinnistani ja tietää kyllä että kaikki ei ole hyvin. luulatavasti patistaa mut lääkäriin, mitä mä sanon mun miehelle kun menen lääkäriin tai jos se huomaa et syön masennuslääkkeitä? Se varmaan lähtee nostelee jos saa kuulla.

Höpö höpö. Jokainen järkevä ihminen tietää, että lääkkeet on yksi keino kohti paranemista. Sinun pitäisi varmaan saada miehesi mukaan neuvolaan, kuulostaa, ettei hän ole lainkaan tilanteen tasalla.

 

[hiljaa yksin]

Onko lapsilla isää / mummoa / pappaa / kummia joka voisi välillä ottaa heitä luokseen ja saisit vain maata? Turha stressata niistä tekemättömistä kotitöistä, eivät ne kuitenkaan tekemällä lopu. Saisit / antaisit itsellesi luvan levätä ja parkua.

Itse asiassa mulla on yksi tuttava joka ottaa lapset 2 kertaa vuodessa yöksi hoitoon. mun vanhemmat ei ota lapsia luokseen koska "ei ole meidän tehtävä kasvattaa sun lapsia" ja mun mieheni suostuu kyllä katsomaan lapsia silloin jos mulla on esim. lääkärikäynti jota ei voi peruuttaa.

 

[varoa]

[QUOTE="vieras";26162338]Eikä keneltäkään lapsia viedä pois, jos kysyy apua. Rohkeasti vain kerro tilanteesta, niin saat apua omaan oloosi. Lapsillakin on parempi olla kotona, jos äiti ei ole masentunut.

Äläkä edes mieti itsetuhoisia ajatuksia, ajattele lapsiasi ja sitä tuskaa minkä se heille aiheuttaisi![/QUOTE]

Monilta on huostaanotettu lapset esim. vain siksi, että ovat kertoneet neuvolassa olevansa väsyneitä. Neuvola ilmoittaa heti sossuun ja sossun mielivaltaisuus tiedetään.

 

["vieras"]

Sanopa niille arvostelijoille, että talo elää tavallaan. Laske siivouksen ja järjestyksen tasoa. Kodin ilmapiiri ja oma hyvinvointi on tärkeämpi kuin täydellinen järjestys ja siisteys. Anna armoa itsellesi. Sano arvostelijoille, että tulevat auttamaan arvostelemisen sijaan.

Olen kokenut aikanaan väsymystä ja aivan samanlaista arvostelua, mutta viimein meni arvostelijoille oppi perille, ettei asunnon täydellinen siisteys ja järjestys ole maailman tärkein asia. Oma sävymykseni helpotti, kun aloin sanoa arvostelijoille suorat sanat.

Voi %¤!%"@£ että minä inhoan tätä suomalaista, tuomitsevaa ja arvostelevaa ilmapiiriä.

 

[oo-o]

neuvolaan ollaan menossa, neuvolan täti usein kysynyt voinnistani ja tietää kyllä että kaikki ei ole hyvin. luulatavasti patistaa mut lääkäriin, mitä mä sanon mun miehelle kun menen lääkäriin tai jos se huomaa et syön masennuslääkkeitä? Se varmaan lähtee nostelee jos saa kuulla.

Siis arvosteleeko sinun miehesi sinua päivittäin? Jos lähtee nostelee sen takia, että olet sairas niin anna mennä vaan, pärjäät varmasti ilmankin

 

[hiljaa yksin]

viimeksi kun rehellisesti kerroin sukulaisilleni ja ystävälleni masennuksesta, sain heidän kauttaan lastensuojeluviranomaiset kimppuuni. isäni sanoi että olen vaan laiska, sellaista sairautta ei ole kuin masennus ja että lääkärit vaan määrää lääkkeitä että päästään potilaista eroon. kerroin pomolleni jääväni sairaslomalle masennuksen vuoksi ( olin palaamassa töihin hoitovapaalta) niin pomoni sanoi: jaa että kun piti tulla töihin niin sitte alko yhtäkkiä masentaa... irtisanoin itseni koska tunsin suurta häpeää... en olisi voinut enää palata sinne töihin kun ihmiset ois kuiskutellu selän takana. Äitini sanoi ettei jaksa kuunnella koko päiväistä ruikutustani, että hänelläkin on omat murheensa... jäin totaalisen yksin, ei vanhempia, ei ystäviä ei työpaikkaa.

 

[Jehnny Tightlips]

Itse asiassa mulla on yksi tuttava joka ottaa lapset 2 kertaa vuodessa yöksi hoitoon. mun vanhemmat ei ota lapsia luokseen koska "ei ole meidän tehtävä kasvattaa sun lapsia" ja mun mieheni suostuu kyllä katsomaan lapsia silloin jos mulla on esim. lääkärikäynti jota ei voi peruuttaa.

No tuohan on ihan perseestä! Joko jätät omaan arvoonsa arvostelijoiden kommentit tai sitten sanot kipakasti vastaan. Lapsiperheessä ei tarvitse olla viimeisen päälle siistiä. Ja jos mies lähtee nostelemaan, niin sinulla on varmasti alkujärkytyksen jälkeen parempi olo. Joskus huono parisuhde myös aiheuttaa masennusta (en nyt siis tiedä onko sinulla näin, mutta yleisesti.) Tai hyvässä tapauksessa mies ymmärtää ja ryhdistäytyy. (Neuvolassa puhumisen hyötyä en itsekään oikein nää, jos lääkäriä tarvitaan niin sitten sinne, muuten koeta saada itsellesi lepoa ja lapsille hoitoa.)

 

[entinen masentunut]

Minun on vaikea tajuta, että kenenkään ystävät tai sukulaiset arvostelisivat jotain siisteysjuttuja, jos heille kertoo että on masentunut tai jos arvostelevat, veikkaisin että ne ovat vain yksittäisiä ihmisiä. Joskus masentunut myös tulkitsee herkemmin, että häntä arvostellaan. Ei voi myöskään tehdä oletusta, että toiset auttavat käytännön tilanteissa, henkistä apua minusta ystäviltä pitäisi kyllä löytyä ja jos oikein hienoja ystäviä ovat, löytyy sitä konkreettistakin, mutta sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Monet ovat kiireisiä omassa elämässään, oman jaksamisensa rajoilla ja voivat pelätä haukkaavansa liian suuren palan sekaantumalla toisen asioihin. "Sain lastensuojelun kimppuuni" on tosi negatiivisesti ilmaistu, eikö se kuitenkin ole hyvä asia, että joku yrittää järjestää apua jos toinen on suurin piirtein menossa junan alle? Parhaimmillaan sieltä lastensuojelusta saa ihan oikeasti apua.

 

[entinen masentunut]

Tuossa tulikin jo lisää tekstiä, on kyllä uskomattoman kamalat vanhemmat sinulla:O Ehkä he ovat masennuksesi syy tai osasyy ainakin.

 

[hiljaa yksin]

Minun on vaikea tajuta, että kenenkään ystävät tai sukulaiset arvostelisivat jotain siisteysjuttuja, jos heille kertoo että on masentunut tai jos arvostelevat, veikkaisin että ne ovat vain yksittäisiä ihmisiä. Joskus masentunut myös tulkitsee herkemmin, että häntä arvostellaan. Ei voi myöskään tehdä oletusta, että toiset auttavat käytännön tilanteissa, henkistä apua minusta ystäviltä pitäisi kyllä löytyä ja jos oikein hienoja ystäviä ovat, löytyy sitä konkreettistakin, mutta sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Monet ovat kiireisiä omassa elämässään, oman jaksamisensa rajoilla ja voivat pelätä haukkaavansa liian suuren palan sekaantumalla toisen asioihin. "Sain lastensuojelun kimppuuni" on tosi negatiivisesti ilmaistu, eikö se kuitenkin ole hyvä asia, että joku yrittää järjestää apua jos toinen on suurin piirtein menossa junan alle? Parhaimmillaan sieltä lastensuojelusta saa ihan oikeasti apua.

Meillä lastensuojelu kävi silloin 2 viikon välein katsomassa että olen siivonnu ja kysymässä olenko jaksanut tehdä ruokaa. mitään ns. apua en heiltä saanu

 

[hiljaa yksin]

Tuossa tulikin jo lisää tekstiä, on kyllä uskomattoman kamalat vanhemmat sinulla:O Ehkä he ovat masennuksesi syy tai osasyy ainakin.

niin, no, olen pettänyt vanhempieni odotukset kun musta ei tullukkaa muuta kuin kaupankassa.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

mitä mä sanon mun miehelle kun menen lääkäriin tai jos se huomaa et syön masennuslääkkeitä? Se varmaan lähtee nostelee jos saa kuulla.

Jos oma mies lähtee lätkimään siksi, että puoliso on masentunut niin eikö se silloin jouda lähteäkin? Mitä tuollaisella miehellä tekee? Ja positiivistahan siinä mahdollisessa erossa on se, että jos lapset on joka toinen viikonloppu isällään niin sinä saat omaa aikaa.

Ahdistava tilanne, jos on masentunut eikä voi mistään hakea apua siinä pelossa että lapset viedään ja ympäristö ei ymmärrä. Joka tapauksessa kehottaisin hakemaan apua, se on aina lapsillekin parempi vaihtoehto että vanhemmat voi hyvin.

Kun tuosta masennuksesta selviät niin toivon että löydät elämääsi sellaisia ihmisiä, jotka osaavat tukea ja auttaa kun tulee joku huono hetki. Niin ystävien tulisi tehdä..

 

["vieras"]

neuvolaan ollaan menossa, neuvolan täti usein kysynyt voinnistani ja tietää kyllä että kaikki ei ole hyvin. luulatavasti patistaa mut lääkäriin, mitä mä sanon mun miehelle kun menen lääkäriin tai jos se huomaa et syön masennuslääkkeitä? Se varmaan lähtee nostelee jos saa kuulla.

Teillä kummallakin taitaa olla masennuksesta ja sen hoidosta ihan väärät mielikuvat. Ei sun miehes kai niin tyhmä voi olla, että lähtee nosteleen kun saat apua nykyään niin tavalliseen asiaan kuin masennus!
Mene lääkäriin, voi olla ettet tarvitsekaan lääkkeitä vaan sun oloa ja tilannetta voidaan helpottaa pelkästään puhumalla. Näin mulle kävi, vaikka luulin olevani pahasti masentunut. Puhuminen auttoi.

Miksi rämpiä suossa kun tie menee vieressä!

 

[hiljaa yksin]

[QUOTE="vieras";26162458]Teillä kummallakin taitaa olla masennuksesta ja sen hoidosta ihan väärät mielikuvat. Ei sun miehes kai niin tyhmä voi olla, että lähtee nosteleen kun saat apua nykyään niin tavalliseen asiaan kuin masennus!
Mene lääkäriin, voi olla ettet tarvitsekaan lääkkeitä vaan sun oloa ja tilannetta voidaan helpottaa pelkästään puhumalla. Näin mulle kävi, vaikka luulin olevani pahasti masentunut. Puhuminen auttoi.

Miksi rämpiä suossa kun tie menee vieressä! [/QUOTE]

siksi mä tänne kirjoitinkin että mä voisin jakaa asiani jonkun kanssa, anonyymisti ja turvallisesti. täällä kun tuntuu olevan ihmisiä jotka ymmärtää

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Mietin vielä sitä, että jos haluat asian mieheltäsi salata (normaali parisuhteessa ei varmaan kenenkään tarvitse, mutta teillä tilanne on toinen) niin voisitko varata lääkäriajan ja sanoa miehelle, että se on gynekäynti tai esität kipeää tmv.? Mielestäni valehtelu on sallittu tässä tapauksessa, pääasiassa että saisit apua.

Lääkärin kautta tuskin menee mitään ls-ilmoitusta masennuksesta suoraan? Onhan teillä toinen vanhempi, jolla kaikki hyvin.

 

[hiljaa yksin]

Mietin vielä sitä, että jos haluat asian mieheltäsi salata (normaali parisuhteessa ei varmaan kenenkään tarvitse, mutta teillä tilanne on toinen) niin voisitko varata lääkäriajan ja sanoa miehelle, että se on gynekäynti tai esität kipeää tmv.? Mielestäni valehtelu on sallittu tässä tapauksessa, pääasiassa että saisit apua.

Lääkärin kautta tuskin menee mitään ls-ilmoitusta masennuksesta suoraan? Onhan teillä toinen vanhempi, jolla kaikki hyvin.

mun mies lähtee parin viikon päästä pariksi päiväksi pois, ajattelin hoitaa lääkärikäynnin silloin, sit ei tarvi valehdella hänelle mitään

 

[Pahvikannu]

Kylläpäs sulle on aikamoisia mulkeroita sattunut lähipiiriin (anteeksi vain...), ei ihme jos vähän masentaa!

Oikeasti, isovanhemmat jotka eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan, ja mies joka suostuu katsomaan lapsia vain jos sulla on esim. lääkäri! Onhan ne senkin lapsia! Oletko vakavissasi harkinnut, että olisiko sinun parempi erota miehestäsi? Jos miehestä ei ole sen vertaa tukea että hänelle voisi masennuksesta kertoa, eikä hän edes hoida lapsia tai kotia...? Olisi yksi ihminen vähemmän jonka tarpeista sinun tarvitsisi huolehtia. Ymmärrän kyllä että helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin...

Ja sun vahnemmat... Huh huh, ei paljon tukea ole herunut! Eikä se työhommakaan kovin hyvältä kuulostanut, että irtisanouduit masennuksen takia! Minusta sinä kaipaat nyt apua, mene lääkäriin ja juttele siellä, saat alkuun lääkkeet kohdalleen ja on helmpompi lähteä miettimään jatkoa! Ja tosiaan voisit kyllä miehellesikin kertoa, jos hän lähtee kalppimaan niin en sanoisi sitä näiden tietojen peruseella suureksikaan menetykseksi... Parhaimmassa tapauksessa hän havahtuu ymmärtämään sinua paremmin ja lopettaa haukkumisen ja tarjoaa tukea(kuten aviopuolison kuuluisikin!).

 

["vieras"]

mun mies lähtee parin viikon päästä pariksi päiväksi pois, ajattelin hoitaa lääkärikäynnin silloin, sit ei tarvi valehdella hänelle mitään

Tärkeintä että menet lääkäriin. Kerro kaikki, myös tuo sun miehen asenne, ymmärtää varmasti. Saat varmasti keskusteluaikoja jotka ovat sinun oikeutesi ja matkalippusi parempaan elämään. Sinulla ei ole velvollisuutta kertoa miehellesi, mutta jos kerrot eikä mies tyhmänä tajua, niin haistata kerrankin paskat tyhmille ja tietämättömille, ja jatka itsesi parantamista. Onnea!
Sinun oma henkilökohtainen elämäsi ja onnesi on kyseessä. Sinulla ON OIKEUS siihen!

 

[hiljaa yksin]

Kylläpäs sulle on aikamoisia mulkeroita sattunut lähipiiriin (anteeksi vain...), ei ihme jos vähän masentaa!

Oikeasti, isovanhemmat jotka eivät halua hoitaa lapsenlapsiaan, ja mies joka suostuu katsomaan lapsia vain jos sulla on esim. lääkäri! Onhan ne senkin lapsia! Oletko vakavissasi harkinnut, että olisiko sinun parempi erota miehestäsi? Jos miehestä ei ole sen vertaa tukea että hänelle voisi masennuksesta kertoa, eikä hän edes hoida lapsia tai kotia...? Olisi yksi ihminen vähemmän jonka tarpeista sinun tarvitsisi huolehtia. Ymmärrän kyllä että helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin...

Ja sun vahnemmat... Huh huh, ei paljon tukea ole herunut! Eikä se työhommakaan kovin hyvältä kuulostanut, että irtisanouduit masennuksen takia! Minusta sinä kaipaat nyt apua, mene lääkäriin ja juttele siellä, saat alkuun lääkkeet kohdalleen ja on helmpompi lähteä miettimään jatkoa! Ja tosiaan voisit kyllä miehellesikin kertoa, jos hän lähtee kalppimaan niin en sanoisi sitä näiden tietojen peruseella suureksikaan menetykseksi... Parhaimmassa tapauksessa hän havahtuu ymmärtämään sinua paremmin ja lopettaa haukkumisen ja tarjoaa tukea(kuten aviopuolison kuuluisikin!).

mieheni on sitä mieltä että kun hän käy töissä niin mulle kuuluu lastenhoito ja kodin työt. kyllähän mä pääsisin arkipäivisin vaikka leffaan jos veisin lapset mannerheimin lastensuojelu liiton järjestämään perhetupaan, en vaan halua jättää lapsiani vieraalle ihmiselle hoitoon vain siksi että saisin aikaa itselleni.