Miten saa parhaiten yksinhuoltajuuden?

  • Viestiketjun aloittaja "Piritta"
  • Ensimmäinen viesti
Jos tosiaan olet noin huolissasi ja katkeroitunut siitä että isä jättää lapset (etkä siitä että jättää sinut..) niin miksi et antaisi lapsia isälleen asumaan, säilyypähän heidän välinen side muuttumattomana.

Suosittelen todellakin ap:lle luettavaksi noita Kari Kiianmaan kirjoja ja jos mahdollista, ihan fyysisesti kurssille/terapiaan menoa.
 
kohtalontoveri
Tiedän miten loukattu olo sinulla nyt on. TODELLAKIN omakohtaisesti TIEDÄN sillä minulle kävi juuri samoin. Vuoden verran mies pelehti sen toisen naisen kanssa ja kävi minun kanssa avioliittoneuvojalla. Ja samaan aikaan varautui jo muuttoon ja eroon.

Kun se lopulta selvisi minulle, niin hetken aikaa teki mieli kostaa sen avulla mikä eniten mieheen sattuu. Eli lasten avulla. Mutta ymmärsin sentään itsekin, että sillä vain loukkausin ja satuttaisin omia rakkaita lapsiani entistä enemmän. Lapset kuitenkin rakastavat isäänsä ja hän on AINA olllut hyvä isä (vaikka lopussa huono aviomies olikin).

On siis ollut PAKKO jättää ne omat loukkaantumisen tunteet syrjään ja yrittää lapsille näyttää, että heillä on edelleen kaksi rakastavaa vanhempaa. Eron myötä rakkaus on meidän väliltämme kuollut, mutta se ei ole vaikuttanut kummankaan meidän rakkauteen lapsia kohtaan. Myönnän, että alussa oli vaikea "esittää" lapsille ja olla puhumatta pahaa silloin kun oikein itketti. Mutta minä olen sentään aikuinen ihminen. Minä kestän sen pahanolon paremmin. Ei se olisi ollut millään tavalla oikein siirtää sitä omaa pahaa oloa lapsiin.

Myös meillä miehen vanhemmat ei hyväksynyt mieheni tekoa ja vähäksi aikaa anopin ja appiukon suhteet omaan lapseen melkein katkesi. Mutta onneksi ovat saaneet sen suhteen korjattua. Sitä naista hekään eivät vielä oikein hyväksy. Eikä se nainen tule KOSKAAN minun kotiini (lasten synttäreille ym mies tulee yksin vaikka yhdessä asuvatkin).

Pikkuhiljaa aika on korjannut haavoja, mutta edelleen se välillä satuttaa, että mies rikkoi meidän ydinperheen.

MUTTA LAPSESI OVAT SIIHEN VIATTOMIA!!! Älä anna heidän kärsiä yhtään enempää kuin on pakko. Ja usko vaan, kärsimystä on jo nyt ihan tarpeeksi. Sinun tehtäväsi äitinä on nyt auttaa ja tukea heitä ja auttaa heitä ylläpitämään hyvää isäsuhdetta OMAAN AINOAAN ISÄÄNSÄ. Vaikka se tarkoittaisi välillä miehesi tekojen puolustelua, silloin kun tekisi vaan mieli huutaa SIKA
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Silja.S
Ymmärrän kyllä, miten uskomattoman turhauttavaa ja raivostuttavaa tuo on, mutta mielestäni se ei kuitenkaan saisi olla syy yksinhuoltajuuden vaatimiseen. Yksinhuoltajuus voi olla helpompaa kuin yhteishuoltajuus, sen sanon ihan suoraan. Yhteishuoltajuudessa sinun on aina kysyttävä myös mieheltäsi jos teet päätöksiä lasten tulevaisuudesta, vanhempien on tehtävä yhteistyötä. Yksinhuoltajuudessa voi tehdä päätökset itsenäisesti, eikä tarvitse joka hiton ulkomaanmatkasta exälle kertoa. Eräässä tapauksessa tiedän, että yhteishuoltajuuden varjolla ex-mies on piruuttaan soittanut poliisit perään, kun ex-vaimo on yrittänyt käydä lasten kanssa lomareissulle Norjassa, eikä ole ilmoittanut liikkeistään ex-miehelleen. Ei yksinhuoltajuudesta ole rasitetta lapsille, kunhan sovitte säännölliset tapaamiset ja lapset voivat itsekin vaikuttaa siihen, miten paljon isäänsä näkevät.
 
"hansu"
Vaikka saisit yksinhuoltajuuden ei se vaikuta siihen ettei mies saisi lapsiaan nähdä! Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä ettet tarviste miehen allekirjoituksia tärkeisiin papereihen. Ei se isyys ja oikeus tavata lapsiaan siitä mihinkään katoa kun kerran on isäksi todettu.
 
"jaajaa"
Ymmärrän että sinulla on nyt paha olla. Mutta älä sotke lapsia tuohon! Lapsien pitää ymmärtää että isä ei hylkää heitä (KOSKA TUOSSA TILANTEESSA JÄTTÄÄ SINUT EI LAPSIA!!) ja isä tapaa heitä vaikka isä ja äiti eivät enää voi olla yhdessä. Minun vanhempani ovat eronneet siksi että isällä toinen nainen ja mikään ei olisi ollut kamalampaa kuin että äiti olisi meille haukkunut isää ja kieltänyt meitä tapaamasta häntä. Sille naiselle olen edelleen katkera vaikka erosta jo 15 vuotta mutta nainen on edelleen isäni kanssa. No sille ei voi mitään, mutta vanhempani osasivat erota niin ettei meihin sattunut enempää kuin oli välttämätön. Tee sinä samoin, äläkä ole itsekäs.
 
meillä
Minä sain yksinhuoltajuuden, kun mies jätti mut toisen naisen takia silloin, kun tyttö oli vielä mahassa. Ja mieskin oli sillon samaa mieltä, että mulle kuuluu yksinhuoltajuus. Tapaamisia en oo estänyt, mut mies ei tapaa kun 2krt/ vuodessa tyttöä. Nykyistä miestäni tyttö pitää isänään ja sanoo isäksi vaikka aina silloin tällöin otan puheeksi, että hällä toinenkin isä on olemassa vaikka ei sitä oikeen tunnekkaan. Näin meillä. Mut isompien lasten kanssa asia on jo ihan eri.
 
"mie"
Mutta kuinka sinä pystyt enää rakastamaan tätä miestä, haluat että mies ei jätä perhettä! minä en ainakaan pystyisi elämään onnellisena tämän miehen kanssa vain lasten takia. parempi antaa miehen mennä ja rakentakoot lapset suhteen mieheen millaisena haluavat, mutta älä sinä siihen puutu!
 
iklö
[QUOTE="Piritta";26133301]Ollaan miehen kanssa aika todennäköisesti eroamassa. Hänellä toinen nainen. Miten ja missä vaiheessa kannattaa laittaa vireille yksinhuoltajuus? Mies kovasti puhuu yhteishuoltajuudesta, mutta siihen olen viivan vetänyt, että huoran takia jos perheen jättä, niin se on sitten morjens myös lapsille.[/QUOTE]

Sanothat morjens myös elatusmaksuille?
 
samatilanne
juu sunnuntaina isäntä sanoi, et tää oli sit tässä ja lähti, täysin nurkan takaan. tiesin, että yhteyksissä oli exäänsä viiden vuoden takaa, mutta suhde tuli täytenä yllätyksenä. Mies jätti jälkeensä myös 1 ja 4 vuotiaat lapsensa... käytännön ihmisenä haluaisin myös yksinhuoltajuuden, tarkoitus olis muuttaa takaisin pääkaupunkiseudulle, mistä olen kotoisin ja en todellakaan halua jokaista lippulappua lähteä 600km päähän toimittamaan. mies nyt vaan jankuttaa,, että ei suostu. huomenna aika asianajalle. itse yh-äidin kasvattajana ei olisi ikinä lapsiani tähän tilanteeseen, mutta eipä minulta ole haluamisia kauheasti kysytty
 
"heluna"
Alkuperäinen kirjoittaja iklö;26134890:
Sanothat morjens myös elatusmaksuille?
Yksinhuoltajuus ei poista toisen vanhemman elatusvelvollisuutta.
Aina kun on lapsen saattanu maailmaan on elatusvelvollinen lapsesta siihen saakka kun lapsi täyttää 18 v. Huoltajuudella tai tapaamisoikeudella ei ole mitään tekemistä elatusvelvollisuuden kanssa.
 
"harmaana"
Täällä monesti kukkahattuäidit parjaavat nuoria äitejä, mutta joskus aloitetut aiheet tai niihin tarkoitetut vastaukset on kuin suoraan yläasteikäisten suusta.. Huoh..

Eron tullessa mennään lastenvalvojalle sopimaan elatuksesta ja huoltajuudesta, siellä on kummallakin vanhemmalla oikeus kertoa toiveensa ja kantansa huoltajuusasioista. Kyllähän se niin on että yksinhuoltajuutta ei saa sillä perusteella että "toi jätti mut" tai "tolla on toinen mies/nainen".
Ja kuten täälläkin jo vastattiin, yksinhuoltajuus ei estä isää olemasta isä, eikä täten estä isää tapaamasta lapsiaan. Kun lapset on kerran tunnustettu, sitä ei enää peruuteta eikä täten estetä ketään olemasta vanhempi. Yleisestiottaen, kärjistettynä, ap-lle tiedoksi että isällä on aina oikeuksia, mutta harvemmin velvollisuuksia. Enkä siis tarkoita elatusmaksuja. Isä SAA tavata lapsiaan, mutta isän EI OLE PAKKO tavata heitä.. Sad but true.
Ja jos/kun isä haluaa heitä tavata, ei hän heitä myöskään ole jättämässä. Ainoastaan sinut.
 
"yyhoo"
Oikeudesta yksinhuoltajuuden haku tulee kalliiksi, eikä sitä välttämättä saa. Yksi tuttava maksoi ex-miehelleen tuhat euroa, jotta tämä allekirjoitti yksinhuoltajuuspaperin, toisen mies kirjoitti sen ihan ilmaiseksi kun oli perustanut uuden perheen eikä halunnut lasta sotkemaan uuden perheen kuvioita. Onhan noita keinoja.
 
samatilanne
asianajajan aika tuli peruttua, kun ukko suostui perheneuvolan akuuttitapaamiseen. aika paljon tuntuu näitä murheita olevan muillakin kun ensimmäinen aika saatiin vasta viikon päähän. tuosta jättämis asiasta olen kyllä eri mieltä valtaväestön kanssa, sillä jos toinen lähtee TÄYSIN ilman ennakkovaroitusta, niin kyllä sitä silloin jättää/hylkää sekä vaimon että lapset. henkinen kasvunpaikka tässä on ollut itsellä, kun koittaa vastailla lapsen kysymyksiin: " miksi isi muutti? minne isi muutti? meillä ei sitten enää ole isiä" kysymyksiä kumpuaa vaikka olen koittanut selittää, että isi on edelleen isi, vaikka asuu muualla jne. maatilalla ja miehen sukulaisten ympäröimänä (kaikki ovat minun ja lasten puolella, luojan kiitos) aika tuskasta on. siis mies käy tontilla töissä ja lapset näkee ikkunasta isin...ja vittu se olen minä joka soittaa ja kysyy, et otatko lapset hetkeksi viettämään kanssasi aikaa. mieli tekisi kuristaa koko saatanan jätkä!
 
Ei millään pahalla ap, mutta olet säälittävä tapaus jos viet lapsilta isän sen takia, että hänellä on toinen ja kyllä, mies ei ole syytön ja enkeli tässä tapauksessa, mutta tuollaiset urpot jotka vievät lapsilta isän ja toisinpäin on aivan täysiä taliaivoja, siitä kärsii eniten lapset.

Mieheni entinen teki nimittäin kaikkensa ettei mies saa nähdä lapsiaan ja nyt ei saakkaan muuta kuin "tuetuissa" tapaamisissa sen takia, että ko. akka väitti miehen hakanneen lastansa tämän ollessa isää tapaamassa kahdestaan. Lapsi vasta 2v ja todella kova isänsä perään. Se tässä maassa kusee, että toista osapuolta ei kuunnella juuri lainkaan tällaisissa tilanteissa, niinkun ei kuunneltu tässäkään ja eniten tästä kärsi lapsi, joka oli niin kova isänsä perään, että itki aina kun isä jätti lapsen äidin luo.

Ajattele muitakin kun itseäsi. Raivostuttavaa jos lapsista tehdään pelinappuloita |O :kieh:
 
asianajajan aika tuli peruttua, kun ukko suostui perheneuvolan akuuttitapaamiseen. aika paljon tuntuu näitä murheita olevan muillakin kun ensimmäinen aika saatiin vasta viikon päähän. tuosta jättämis asiasta olen kyllä eri mieltä valtaväestön kanssa, sillä jos toinen lähtee TÄYSIN ilman ennakkovaroitusta, niin kyllä sitä silloin jättää/hylkää sekä vaimon että lapset. henkinen kasvunpaikka tässä on ollut itsellä, kun koittaa vastailla lapsen kysymyksiin: " miksi isi muutti? minne isi muutti? meillä ei sitten enää ole isiä" kysymyksiä kumpuaa vaikka olen koittanut selittää, että isi on edelleen isi, vaikka asuu muualla jne. maatilalla ja miehen sukulaisten ympäröimänä (kaikki ovat minun ja lasten puolella, luojan kiitos) aika tuskasta on. siis mies käy tontilla töissä ja lapset näkee ikkunasta isin...ja vittu se olen minä joka soittaa ja kysyy, et otatko lapset hetkeksi viettämään kanssasi aikaa. mieli tekisi kuristaa koko saatanan jätkä!

Voi itku mikä tilanne. Itsellä käynyt melko samoin kuin sinulle ja ap:lle.
Täytyy tsempata teitä, että kaikesta selviää! Se kyllä sattuu sydämmeen kun lapset kärsii myös.
 
vierailija
Ollaan miehen kanssa aika todennäköisesti eroamassa. Hänellä toinen nainen. Miten ja missä vaiheessa kannattaa laittaa vireille yksinhuoltajuus? Mies kovasti puhuu yhteishuoltajuudesta, mutta siihen olen viivan vetänyt, että huoran takia jos perheen jättä, niin se on sitten morjens myös lapsille.
Vanhempien suhteet eivät vaikuta asiaan. Olet sen verran katkera ettet saa tolla perusteella yksinhuoltajuuttu. Ymmärrän myös miksi mies sinut jätti. Ja vielä kehtaatkin alkaa kostaa eroasi lapsiin.
 
9MM
Joo kyl isääkin pitää ajatella. Jos se rakastaa lapsiaan ni tietenkin pitää fifty fifty mennä. Mekin erottiin kun lapsi oli pieni. Mut ei olisi tullut mieleenkään hylätä lastani josta on muodustunut kuitenkin tärkein ihminen elämässäni. Meillä oli 50 50 eron jälkeiset ekat vuodet. Kunnes sairastuin ni nyt on äitillä huoltajuus. Mut nään lastani joka viikko ja on yötä mun luona. Just annoin ison halin kun lähti kouluun. Mähän se halusin erota silloin aikoinaan. Mut jos äiti olisi alkanut kiristään etten saa nähdä lastani ja syöttänyt pahaa musta sille ni enhän mä sitä olisi hyvällä kattonut. Mut se onkin järki nainen ja me saatiin puhuttua kaikki selväksi ja ei jäännyy kaunoi. Elkää puhuko siitä toisesta pahaa. Ellei se nyt ole täys sekopää
 
vierailija
Isä jos vaan hankaloittaa ns. Huoltajuusasioiden hoitoa niin kandee hakea tehtävänjakoa. Kyllä se isä silti saa olla lastensa kanssa vaikka puolet ajasta. Ei isästä saa pahaa puhua, mutta se jos on aiheuttanut eron, olisi hyvä, että luopuu huollosta. Ei kaikki hae huoltoa siksi että ex v*****aa vaan siksi että tämä hankaloittaa muuten käytännössä yksinhuoltajaksi jääneen äidin elämää. Ei tapaa lastaan nytkään "töidensä takia" ja milloin mistäkin syystä. On pahoinpidellyt minua (äitiä) suhteen aikana niin, ettei voinut suhteeseen jäädä koska lapsi olisi siitä kärsinyt. Nyt vaan haluaisin eroon tuosta ihmisestä ja valvotut tapaamiset ja vaihdot että ei tarvitse olla tekemisissä. Odotellaan oikeuden päätöstä. 1v10 kk erosta ja lapsen syntymästä about sama. Pitkä prosessi ja valheita on jo kantautunut korviini etten pystyisi yksinhuoltajuuteen. Pystyn minä, mutta tämä toinen ihminen ei pysty päästämään irti kontrollista, joka on selkeästi ainut motiivi pitää kiinni huollosta. Lisäksi nauttii oikeuden käymisestä niin paljon, ettei nyt viitsi tavata lastaan kun on varmaan niin kiire keksiä argumentteja miksi saisi pitää "huoltajuuden" joka ei muuten ole sama asia kuin lapsen tapaamisoikeus.
 

Yhteistyössä