Siis mulla on just sellainen anoppi joka niin monet muut ajaisi varmaan ihan hulluksi...

[Meritähti]

Tänään hän päätti maalata meille tulossa olevan ruokailuryhmän "harmaanmintunvihreäksi", kun oli sovittu että kunhan ostan maalia siitä tulee tummanruskea. Soitteli sitten tultaisko tuota väriä katsomaan josko se kelpaisi kuitenkin niin ei tarvitsisi ostaa kallista maalia - hällä kun sattui tuon väristä olemaan jo olemassa...

Noh...viikonloppuna päälle se tummanruskea niin hyvä tulee

Tää ei ole ihan eka kerta kun jotain vastaavaa sattuu...mä oikeesti rakastan tätä naista...

 

[PaulKohelo]

:O



:kieh:

|O

 

[Aamuäree]

 

[Meritähti]

:O



:kieh:

|O

Hyvin sanottu!

 

[rockyroad]

"Harmaanmintunvihreä" yööörks :x Mutta ajatushan oli oikein kaunis

 

[Meritähti]

"Harmaanmintunvihreä" yööörks :x Mutta ajatushan oli oikein kaunis

Juu hällä on paljon kauniita ajatuksia, onneksi osataan ottaa ne sellaisina...

 

["..."]

Juu hällä on paljon kauniita ajatuksia, onneksi osataan ottaa ne sellaisina...

Sulla on ihana asenne! Mun anoppi ei ees uskaltais ajatella tekevänsä mitään tuollaista, mutta vois olla mulla pikkasen nieleskeltävää, jos tekis...

 

[ikävä miniä]

Kuulostaa juurikin tutulta. Meillä anoppi harrastaa vanhojen tavaroidensa lahjoittelua. Nykyään osaa jo kysyä että tarvitaanko tai tuoko ja jo se kauniisti sanottu kiitos ei riittää. Ennen saattoi tuoda, iski matot lattiaan ja sitä rataa. Kaunis ajatus, mutta todellakin kun etsit sitä mieleistäsi, johon vaikka säästät ja ostat sitten laadukkaan jota katselee vuosiakausia niin ei aina iske se 90 luvulta kaikki pesut virttänyt ja väreiltään ei omaa makua. Ja nykyään en enää puhu että pitäisi haknkkia tuohon verhot tai jotain muuta, koska saattaa mennä ja ostaa on monesti kalliitakin ja juuri sitä minkä itse olisi jättänyt sinne kauppaan. Ei ole kiva olla kiittämätön, mutta kun ei ole alunperinkään pyytänyt..

 

[Aries 78]

Mie en ole koskaan voinut anoppia moittia, taikka siis nykyään ex-anoppia. Tietenkin äidit on riitatilantaissa omien lasten puolella tietämättä asioiden yksityiskohtia mutta niin se pitääkin olla

Nytkin kysyi että saako pojalle ostaa uuden maastopyörän ja kävi hakemassa sen pojan kanssa, ja muutenkin aivan mahtava persoona se nainen. Kävin pojat viemässä mummulaan yöksi kun oli äidin viikonloppu hoitaa ja äiti ei päässyt perjantaina työkiireiden vuoksi hakemaan, niin pyysi syömään heille. Siinä juteltiin niin kuin aina viimeisen 13-vuoden aikana asioista ja mukavaa oli.

Toisalta sitten omalla ex-puolisolla ja hänen anopilla saattoi olla pientä "kitkaa" välillä

Ehkä se on osaksi omista asenteista kiinni miten appivanhempien kanssa tulee toimeen. Jos pitää omista mielipiteistä tiukasti kiinni ja osaa olla painostava niin varmasti alkaa takaisin tulemaan jossain vaiheessa..

 

[Meritähti]

Kuulostaa juurikin tutulta. Meillä anoppi harrastaa vanhojen tavaroidensa lahjoittelua. Nykyään osaa jo kysyä että tarvitaanko tai tuoko ja jo se kauniisti sanottu kiitos ei riittää. Ennen saattoi tuoda, iski matot lattiaan ja sitä rataa. Kaunis ajatus, mutta todellakin kun etsit sitä mieleistäsi, johon vaikka säästät ja ostat sitten laadukkaan jota katselee vuosiakausia niin ei aina iske se 90 luvulta kaikki pesut virttänyt ja väreiltään ei omaa makua. Ja nykyään en enää puhu että pitäisi haknkkia tuohon verhot tai jotain muuta, koska saattaa mennä ja ostaa on monesti kalliitakin ja juuri sitä minkä itse olisi jättänyt sinne kauppaan. Ei ole kiva olla kiittämätön, mutta kun ei ole alunperinkään pyytänyt..

Mun anoppi kantaa meille paljon kaikenlaista tavaraa mutta ikäänkuin nöyrällä asenteella että huolitteko eikä oleta että kaikki menee käyttöön. Mua harmittaa lähinnä se että miten paljon vaivaa se näkee useimmiten ihan turhaan:

Esim. meillä ratkesi viininpunaisesta sohvasta kangas istuinosasta, semmoinen tyynymallinen. Anoppi lähti meille mitään puhumatta kiertelemään kirppiksiä etsien uusia päällisiä, jotka sitten oikean kokoiset löydettyään kiikutti meille. Ja minä en sitten halunnut laittaa viininpunaiseen sohvaan niitä hänen löytämiään keltaisia sohvatyynyjä kun eivät siihen mielestäni sovi... Kertaakaan en kuitenkaan ole kuullut nupinaa siitä että ne eivät ole paikallaan.

 

[Meritähti]

[QUOTE="...";26140139]Sulla on ihana asenne! Mun anoppi ei ees uskaltais ajatella tekevänsä mitään tuollaista, mutta vois olla mulla pikkasen nieleskeltävää, jos tekis...[/QUOTE]

No mun asenteeni johtuu ihan siitä, että ne on ihan aikuisten oikeesti kauniita ajatuksia
Jos musta tuntuisi, että ilkeyttään tekisi jotain tuollaista niin ois toinen ääni kellossa.

 

[ikävä miniä]

Onhan se asenteistakin kiinni, jos olet aina räksyttämässä vastaan ja kaikesta loukkaantuu niin kyllähän sitä takaisin saa. Toisaalta taas se anoppikin voi sen huolehtivaisuuden ja huolen varjolla yrittää pitää kiinni aikuisesta lapsestaan, ja kävellä yli muuallakin kun niissä sisutuksellisissa asioissa. Se voi ulottua lastenkasvatukseen ja elämään ylipäätään, jos on ulottuakseen. Harva sitä kenenkään antaa toisen vain kävellä niin yli, mutta toisaalta taas joskus on hyvä näyttää se että on oma tahto ja mielipiteet.

 

[ikävä miniä]

Mun anoppi kantaa meille paljon kaikenlaista tavaraa mutta ikäänkuin nöyrällä asenteella että huolitteko eikä oleta että kaikki menee käyttöön. Mua harmittaa lähinnä se että miten paljon vaivaa se näkee useimmiten ihan turhaan:

Esim. meillä ratkesi viininpunaisesta sohvasta kangas istuinosasta, semmoinen tyynymallinen. Anoppi lähti meille mitään puhumatta kiertelemään kirppiksiä etsien uusia päällisiä, jotka sitten oikean kokoiset löydettyään kiikutti meille. Ja minä en sitten halunnut laittaa viininpunaiseen sohvaan niitä hänen löytämiään keltaisia sohvatyynyjä kun eivät siihen mielestäni sovi... Kertaakaan en kuitenkaan ole kuullut nupinaa siitä että ne eivät ole paikallaan.

Niin tuo asenne ja se miten sen tuo esiin on mielestäni tärkeää. Kun meille ne tavarat tuodaan sillä, että olemme vähävaraisia ja herranjumala eiks teillä ole mattojakaan! Kirjaimellisistikkin näin, ei edes liioiteltuna. Olen oppinut olemaan loukkaantumatta tällaisista pienistä huomautteluista, mutta se arvostelu ulottuukin sitten ihan tapaan elää, meidän lasten asioihin ja minun persoonaani siinä pistän rajat ja sanon sitten suoraan en rumasti mutta teen itseni ymmärretyksi. Auttaa hetkeksi, kun se taas lipsuu siihen arvosteluun. No hän ehkäpä saa siitä sitten oikeasti jotain, me yritämme tulla immuuniksi tälle. Mutta valehtelisin jos sanoisin ettei hetkittäin ärsytä.

 

[Meritähti]

Onhan se asenteistakin kiinni, jos olet aina räksyttämässä vastaan ja kaikesta loukkaantuu niin kyllähän sitä takaisin saa. Toisaalta taas se anoppikin voi sen huolehtivaisuuden ja huolen varjolla yrittää pitää kiinni aikuisesta lapsestaan, ja kävellä yli muuallakin kun niissä sisutuksellisissa asioissa. Se voi ulottua lastenkasvatukseen ja elämään ylipäätään, jos on ulottuakseen. Harva sitä kenenkään antaa toisen vain kävellä niin yli, mutta toisaalta taas joskus on hyvä näyttää se että on oma tahto ja mielipiteet.

Sitä on vaikea selittää, mutta musta ei koskaan ole tuntunut siltä, että anoppi koittaisi missään asiassa kävellä mun ylitseni - päin vastoin hän pyrkii välttämään sitä, vaikkei käytöksensä ehkä tässä kuvailtua siltä vaikutakaan.

 

[ikävä miniä]

Sitä on vaikea selittää, mutta musta ei koskaan ole tuntunut siltä, että anoppi koittaisi missään asiassa kävellä mun ylitseni - päin vastoin hän pyrkii välttämään sitä, vaikkei käytöksensä ehkä tässä kuvailtua siltä vaikutakaan.

Luulenpa ymmärtäväni mitä tarkoitat.. Kun oikeasti tarkoittaa van hyvää, mutta voisi ärsyttää jos antaisi. Meillä tästä ei valitettavasti ole kyse, ei sellainen haittaisi. Mutta se ei meillä ainakaan ole yhtään epäselvää, että haluaa kävellä yli. Ja tarvitsee sitä tunnetta, että olisimmekin oikesti jotenkin riippuvaisia hänestä olemme kuulleet esimerkiksi tästä meidän köyhyydestä joka on todellisuudessa sitä että meillä on oma talo, autot, ruokaa, vaatteita, harrastuksia jne saamme silti kuulla että meillä ei hänestä ole varaa elättää itseämme, aina voisi olla paremmin. Toisaalta taas ei ole ikinä aidosti kiinnostuntu esimerkiksi lapsenlapsistaan, tekee katteetomia lupauksia jne ja ne tekee omaaloitteisesti emme sitä pyydä. Olen senverran tapaukseen tutustunut. Ei ole todellakaan mikään antaisin paidanpäältä tyyppi, pikemminkin laskelmoivan ja näennäisen huolehtiva, vaikka itsekkin myöntää välillä että meidän asiat hyvin, silti lapsilla on kehityshäiriöitä hänestä, minulla henkisiä ongelmia yms.. Ja olen miniänä kyllä kaikkeni yrittänyt, nyt on se kädetilmaan vaihe ei jaksa enää yrittää. Olen tullut siihen tulokseen, että hänen on hankalaa olla ja se kompensoidaan johonkin.

 

[Istafra]

!!
Oma anoppini on ihana. Tulen toimeen hänen kanssaan paremmin kuin oman äitini kanssa.

 

[..]

!!
Oma anoppini on ihana. Tulen toimeen hänen kanssaan paremmin kuin oman äitini kanssa.

Mulla kans, ja jos tulee pulma lasten kasvatuksesta, en epäröi, kummalle soitan