S
surettaa
Vieras
Niin, meidän tyttö tuli tänään kotiin ihan kauheasti itkien. Tyttö on neljännellä luokalla ja koulussa oli ollut tehtävänä tehdä esitelmä omasta harrastuksestaan. Tehtävä annettiin jo perjantaina, viikonloppu oli aikaa kirjoittaa ja tyttö oli ihan innoissaan tehtävästä. Tehtiin juttua yhdessä, tyttö piirsi ja leikkasi kuvia monta tuntia, yksi valokuvakin löydettiin mukaan. Meni kauan kysellessä mikä tyttöä niin itketti, mutta kertoihan tuo viimein. Ja nyt suututtaa ja surettaa!
Luokassa kaikki olivat esitelleet harrastuksensa ja työnsä luokan edessä, ja esitys oli kai mennytkin ihan hyvin - vaikka tyttö kovin ujo onkin. Kuraa oli tullut niskaan sitten välitunnilla, muiden tyttöjen puolesta... Tytön rakkain harrastus on metsästys, ja hän teki esitelmänsä siitä. (Meillä perheessä metsästää kaikki, minä, isä sekä tytön isoveli. Muutimme viime vuonna toiselle paikkakunnalle ja tyttökin joutui vaihtamaan koulua, ilmeisesti ei ollut vielä kertonut kavereilleen harrastuksestaan...) Välitunnilla tytöt olivat kerääntyneet porukalla hyppäämään narua ja kun meidän tyttömme oli mennyt mukaan, oli hyppääminen loppunut siihen ja tytöt olivat sanoneet etteivät "tappajaa" enää ota leikkeihinsä! :O Tyttö oli itku kurkussa juossut sisälle odottamaan viimeistä tuntia ja tuolla viimeisellä tunnilla kaverit olivat sitten istuneet toisella puolella luokkaa ja sipitelleet ilkeästi.
Kyllä voi jo noin nuorena olla julmaa porukkaa! Tuntuu välillä, että pikkutytöt on ihan itse piruja. Miten minä nyt alan tätä asiaa setvimään? Ajattelin soittaa koululle lapsen opettajalle, ja käydä jututtamassa yhtä pahasti sanoneen tytön äitiä - ollaan paljon tekemisissä ja tuntui jo että tyttäristämme tulee hyvätkin ystävät. Harmittaa ihan älyttömästi!
Tyttöä lohduttelin ja yritin parhaani mukaan selittää ettei hänen harrastuksessaan ole mitään hävettävää eikä väärää, että vika on hänen kavereissaan kun eivät sitä ymmärrä. Selitin, että tytöt ehkä pitävät harrastusta pelottavana ja outona kun eivät itse ole koskaan sellaista harrastaneet tai edes olleet seuraamassa. Toivottavasti tyttö ymmärtää.
Luokassa kaikki olivat esitelleet harrastuksensa ja työnsä luokan edessä, ja esitys oli kai mennytkin ihan hyvin - vaikka tyttö kovin ujo onkin. Kuraa oli tullut niskaan sitten välitunnilla, muiden tyttöjen puolesta... Tytön rakkain harrastus on metsästys, ja hän teki esitelmänsä siitä. (Meillä perheessä metsästää kaikki, minä, isä sekä tytön isoveli. Muutimme viime vuonna toiselle paikkakunnalle ja tyttökin joutui vaihtamaan koulua, ilmeisesti ei ollut vielä kertonut kavereilleen harrastuksestaan...) Välitunnilla tytöt olivat kerääntyneet porukalla hyppäämään narua ja kun meidän tyttömme oli mennyt mukaan, oli hyppääminen loppunut siihen ja tytöt olivat sanoneet etteivät "tappajaa" enää ota leikkeihinsä! :O Tyttö oli itku kurkussa juossut sisälle odottamaan viimeistä tuntia ja tuolla viimeisellä tunnilla kaverit olivat sitten istuneet toisella puolella luokkaa ja sipitelleet ilkeästi.
Kyllä voi jo noin nuorena olla julmaa porukkaa! Tuntuu välillä, että pikkutytöt on ihan itse piruja. Miten minä nyt alan tätä asiaa setvimään? Ajattelin soittaa koululle lapsen opettajalle, ja käydä jututtamassa yhtä pahasti sanoneen tytön äitiä - ollaan paljon tekemisissä ja tuntui jo että tyttäristämme tulee hyvätkin ystävät. Harmittaa ihan älyttömästi!
Tyttöä lohduttelin ja yritin parhaani mukaan selittää ettei hänen harrastuksessaan ole mitään hävettävää eikä väärää, että vika on hänen kavereissaan kun eivät sitä ymmärrä. Selitin, että tytöt ehkä pitävät harrastusta pelottavana ja outona kun eivät itse ole koskaan sellaista harrastaneet tai edes olleet seuraamassa. Toivottavasti tyttö ymmärtää.
