Vain miestäni pyydettiin kummiksi - ihmetyttää...

[QUOTE="hui";26065924]Ok, vastauksista päätellen reagoin siis turhaan. Sen tiedän että toista kummia ei ole vielä kuulemma löytynyt - ihmetytti vaan miksi minä en "kelvannut" kummiksi.

Mieheni ei lahja-asioita meillä hoida yleensäkään, kuuluuko ne siis minun hoitaa tämän miehen oman kummilapsen kohdalla?[/QUOTE]

No oisko se nyt niin kauheeta muistuttaa miestä niistä lahjoista tai käydä ostamassa ne? Kun vaikka et ole kummi niin eiköhän sutkin kuitenkin myös vastaisuudessa kutsuta kyläilemään ja lapsen synttäreille jne.
Sä et vaan paperilla ole kummi, mutta ei se sitä tarkoita etteikö susta voisi lapselle läheinen tulla.

 

[QUOTE="hui";26066272]Uutta tietoa tuli juuri äsken - kummeiksi on pyydetty kihlapariskunta (myös miehen ystävä ja hänen kihlattunsa, kihlautuivat noin vuosi sitten) ja kolmantena olisi aviomieheni...

Jos nyt rehellisiä ollaan, niin nyt ei ainakaan tunnu oikein hyvältä...[/QUOTE]

Relax. Heillä on omat syynsä. Jos et tiedä onko sinut kutsuttu kastejuhlaan, käske miehesi kysyä. Tai siis eihän sun ole pakko mennä, jos et halua. Niiin ja ei sinun tietenkään tarvitse ostaa lahjoja miehesi kummilapselle - kai se mies ihan itse osaa? Jos ei, ei ole sinun ongelma.

 

Niiin ja ei sinun tietenkään tarvitse ostaa lahjoja miehesi kummilapselle - kai se mies ihan itse osaa? Jos ei, ei ole sinun ongelma.

Juuri näin !
Itsehän tekevät valintansa kummien suhteen.

 

No oisko se nyt niin kauheeta muistuttaa miestä niistä lahjoista tai käydä ostamassa ne?

miksi ? Eihän se aloittajan velvollisuus ole huolehtia MIEHENSÄ asioista.

 

[QUOTE="lyyti";26066086]No mut ap:n tapauksessahan on tehty erittäin selväksi, että häntä ei haluta kummiksi, joten lapsi ei siis ole kuin miehen kummilapsi. Vaikka toista kummia ei ole vielä löydetty, niin siltikin ainoastaan mies (vastoin sikäläistä käytäntöä) on pyydetty kummiksi. Mua taas ärsyttäisi, jos joku sellainen ketä emme olisi kummiksi pyytäneet pitäisi itseään lapsemme kummina ja käyttäytyisi siten.[/QUOTE]

Mitä ihmettä? Siis jos kummin tarkoitus on olla lapselle läheisempi kuin muut (siis tää on nyt ilmeisesti se syy miksi loukkaannutaan) niin miksi joku vanhempi loukkaantuisi siitä, että muutkin aikuiset haluisivat olla lapselle läheisiä???

 

Kyllä minä rehellisesti sanottuna loukkaantuisin,kun olette kerran olleet keskenänne paljon tekemisissäkin. Voisko miehesi kieltäytyä kunniasta, jollei sinuakin pyydetä? Tai ainakin kysyä pariskunnalta miksei teitä molempia kysytty?

 

miksi ? Eihän se aloittajan velvollisuus ole huolehtia MIEHENSÄ asioista.

No ei tietenkään ole velvollisuus ja mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla jne... Mutta perheessä/parisuhteessa on (ainakin meillä) tapana jeesata toista. Eli jos mies on huono muistamaan synttäreitä yms. niin miksei vaimo vois muistuttaa tai käydä ostamassa jotain lahjaa. Ja mies varmaan vuorostaan auttaa vaimoaan jossain..Tuttua kenellekkään???
Tietty eri asia jos miestä ei vaan kiinnosta vaikka muistaiskin.

 

Ja en osallistuisi kastejuhlaan saati hankkisi lahjaa,sen verta "pikkusieluinen" olisin

 

Kyllä minä rehellisesti sanottuna loukkaantuisin,kun olette kerran olleet keskenänne paljon tekemisissäkin. Voisko miehesi kieltäytyä kunniasta, jollei sinuakin pyydetä? Tai ainakin kysyä pariskunnalta miksei teitä molempia kysytty?

heh,kuulostaapas aikuiselta käytökseltä..en tuu kummiks kun vaimokaan ei tuu ja antakaa nyt perkele kunnon selitys miksei vaimoa pyydetty!ja voi olla ettei tulla ollenkaan ristiäisiinkään ja loppuun kunnon lällällää irvistys

 

No ei tietenkään ole velvollisuus ja mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla jne... Mutta perheessä/parisuhteessa on (ainakin meillä) tapana jeesata toista. Eli jos mies on huono muistamaan synttäreitä yms. niin miksei vaimo vois muistuttaa tai käydä ostamassa jotain lahjaa. Ja mies varmaan vuorostaan auttaa vaimoaan jossain..Tuttua kenellekkään???
Tietty eri asia jos miestä ei vaan kiinnosta vaikka muistaiskin.

Kyllä kummiksi ryhtyvän pitää ihan itse muistaa omat kummilapsensa eikä delegoida sitä asiaa eteenpäin tai on syytä "kummillakin" miettiä miksi ylipäänsä suostui kunniatehtävään,siksikö että toinen puolisko muistaa ?
Kyllä meilläkin parisuhteessa autetaan toisamme mutta en minä osta yksin esimerkiksi anopille lahjoja,
jos miestä ei kiinnosta eikä ota asiaa puheeksi en minä voi tyrkyttää apuani jos toista ei huvita.
Jos kummilapsen vanhemmat tästä suuttuu kun kummi ei laittanut vaimoaan lahjaostoksille on taas hyvä kummilapsen vanhempien katsoa peiliin ja miettiä mikä oli syy että voin toinen valikoitiin kummiksi.

 

[QUOTE="hui";26066272]Uutta tietoa tuli juuri äsken - kummeiksi on pyydetty kihlapariskunta (myös miehen ystävä ja hänen kihlattunsa, kihlautuivat noin vuosi sitten) ja kolmantena olisi aviomieheni...

Jos nyt rehellisiä ollaan, niin nyt ei ainakaan tunnu oikein hyvältä...[/QUOTE]

Jos tähän saakka mennään, mä loukkaantuisin. En välttämättä vielä siitä, että miestäni vain pyydetään kummiksi mutta en kyllä huolehtisi yhdestäkään lahjasta tai hoitaisi miehen puolesta kummilasta (jos ei muuten ihmeemmin olla tekemisissä). Mutta tässä vaiheessa mä kertoisin jo miehelleni, että mä loukkaannun jos hän vastaa kummipyyntöön myöntävästi (olkoon, että olisi vastannut ihan mitä hyvänsä aiemmin).

 

Aivan oikein teet vaikka saat sinä kuin minä kaksplus maamat hysteerisä huutamaan että onko joku kosto ja miksi et voi muistaa miehesi kummilasta...
En minäkään muistasi tai muistuttelisi miehen kummilapsista jos itse ei osaa huolehtia.
Ei kyse minusta ole kostosta vaan siitä että ei ole avo/avioparia haluttu ottaa milempia hoitamaan kummin virkaa ja silloin sen myös hoitakoot tai jättäkööt hoitamatta se joka on virallinen kummi kun kerran on näin tärkeä saada vanhemmillekin vain toisen nimi paperiin.

Tällaisista vastauksista tulee mieleen, että sille on ehkä syynsä, että ainoastaan se toinen puolisko on kutsuttu..

 

Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan

Mies ei itse olisi innokas kummiksi, mutta käsittääkseni sellaisesta ei voi kieltäytyä (tai ainakin hyvän tavan vastaista) - olen kaikesta huolimatta kannustamassa häntä suostumaan. itse pidän kummiutta todella tärkeänä ja olen aina ottanut tehtävän suurella nöyryydellä vastaan ja kiitollisuutena.

En saa "tyhjälle" ololle ainakaan tällä hetkellä mitään, joten sellainen loukattu olo, mutta kun näitä kommentteja on katsellut, niin näyttää kuitenkin olevan aika yleistä ettei kummit ole pariskunta.

Olen pessyt ja kerännyt vauvaa varten kaikenlaista tarpeellista ja nyt tuntuu siltä että tässäkö on kiitos... Pirukin pääsee joskus mieleen, että annanko sittenkään noita tarvikkeita (vaunut, sänky, sitteri, vaatteet...) jotka olen omalla palkallani hankkinut... hyi minua

 

Mun siskopa pyysi mun miehen nuorimman lapsensa kummiksi, mutta ei mua Asian piti selvitäkin mulle vasta ristiäisissä, mutta mun äiti juorusi asian mulle jo aiemmin... Joskus jälkeenpäin sivulauseessa mainitsin asiasta siskolle, niin hänen perustelunsa oli se että olin jo yhden hänen lapsensa kummi... Se oli mulle ihan ok.
Ja miehen kannalta toi lahja-asiakin menee aika kätevästi kun mä kuitenkin ostaisin siskonpojalle lahjat, vaikka meistä kumpikaan ei oliskaan kummi =)

 

[QUOTE="hui";26066491]Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan

Mies ei itse olisi innokas kummiksi, mutta käsittääkseni sellaisesta ei voi kieltäytyä (tai ainakin hyvän tavan vastaista) - olen kaikesta huolimatta kannustamassa häntä suostumaan. itse pidän kummiutta todella tärkeänä ja olen aina ottanut tehtävän suurella nöyryydellä vastaan ja kiitollisuutena.

En saa "tyhjälle" ololle ainakaan tällä hetkellä mitään, joten sellainen loukattu olo, mutta kun näitä kommentteja on katsellut, niin näyttää kuitenkin olevan aika yleistä ettei kummit ole pariskunta.

Olen pessyt ja kerännyt vauvaa varten kaikenlaista tarpeellista ja nyt tuntuu siltä että tässäkö on kiitos... Pirukin pääsee joskus mieleen, että annanko sittenkään noita tarvikkeita (vaunut, sänky, sitteri, vaatteet...) jotka olen omalla palkallani hankkinut... hyi minua [/QUOTE]

mies voi kieltäytyä vaikka sanomalla,että hänellä on jo niin monta kummilasta,mutta on otettu että häntä on pyydetty kummiksi..ellei tietysti jo ole suostunut kummiksi,niin sitten on vähän nolompaa perua.

 

heh,kuulostaapas aikuiselta käytökseltä..en tuu kummiks kun vaimokaan ei tuu ja antakaa nyt perkele kunnon selitys miksei vaimoa pyydetty!ja voi olla ettei tulla ollenkaan ristiäisiinkään ja loppuun kunnon lällällää irvistys

No eikö ole paljon aikuismaisempaa kysyä suoraan kuin kyräillä asiaa,koska taatusti kumpikin pariskunta on hieman vaivaantunut asiasta... Ja rehellisesti sanottuna minun mielestä miehen ei pitäisi suostua kummiksi solidaarisuudesta, kerran vaimo ei kelpaa!

 

[QUOTE="hui";26066491]Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan

Mies ei itse olisi innokas kummiksi, mutta käsittääkseni sellaisesta ei voi kieltäytyä (tai ainakin hyvän tavan vastaista) - olen kaikesta huolimatta kannustamassa häntä suostumaan. itse pidän kummiutta todella tärkeänä ja olen aina ottanut tehtävän suurella nöyryydellä vastaan ja kiitollisuutena.

En saa "tyhjälle" ololle ainakaan tällä hetkellä mitään, joten sellainen loukattu olo, mutta kun näitä kommentteja on katsellut, niin näyttää kuitenkin olevan aika yleistä ettei kummit ole pariskunta.

Olen pessyt ja kerännyt vauvaa varten kaikenlaista tarpeellista ja nyt tuntuu siltä että tässäkö on kiitos... Pirukin pääsee joskus mieleen, että annanko sittenkään noita tarvikkeita (vaunut, sänky, sitteri, vaatteet...) jotka olen omalla palkallani hankkinut... hyi minua [/QUOTE]

Kyllä voi kieltäytyä,tässä tapauksessa suuttuisin miehelleni,jollei kieltäytyisi,koska minusta on aika törkeää olla kutsumatta sinua,kerran toinen pariskunta on myös kutsuttu kummeiksi. Aika omituista,kysyisin asiasta suoraan,mikäli olisivat minulle läheisiä ihmisiä.

 

Kyllä kummiksi ryhtyvän pitää ihan itse muistaa omat kummilapsensa eikä delegoida sitä asiaa eteenpäin tai on syytä "kummillakin" miettiä miksi ylipäänsä suostui kunniatehtävään,siksikö että toinen puolisko muistaa ?
Kyllä meilläkin parisuhteessa autetaan toisamme mutta en minä osta yksin esimerkiksi anopille lahjoja,
jos miestä ei kiinnosta eikä ota asiaa puheeksi en minä voi tyrkyttää apuani jos toista ei huvita.
Jos kummilapsen vanhemmat tästä suuttuu kun kummi ei laittanut vaimoaan lahjaostoksille on taas hyvä kummilapsen vanhempien katsoa peiliin ja miettiä mikä oli syy että voin toinen valikoitiin kummiksi.

Onhan se kummius muutakin kuin lahjojen ostamista.

 

Kummius on tosiaankin muutakin kuin lahjojen ostamista. Pariskunta on innoissaan kun meidän perheestä löytyy turvallinen paikka jossa yökyläillä ja viettää aikaa. Kummiksi en kuitenkaan kelvannut...

 

Kyllä kummiksi ryhtyvän pitää ihan itse muistaa omat kummilapsensa eikä delegoida sitä asiaa eteenpäin tai on syytä "kummillakin" miettiä miksi ylipäänsä suostui kunniatehtävään,siksikö että toinen puolisko muistaa ?
Kyllä meilläkin parisuhteessa autetaan toisamme mutta en minä osta yksin esimerkiksi anopille lahjoja,
jos miestä ei kiinnosta eikä ota asiaa puheeksi en minä voi tyrkyttää apuani jos toista ei huvita.
Jos kummilapsen vanhemmat tästä suuttuu kun kummi ei laittanut vaimoaan lahjaostoksille on taas hyvä kummilapsen vanhempien katsoa peiliin ja miettiä mikä oli syy että voin toinen valikoitiin kummiksi.

Täysin samaa mieltä!! Ihme vinkunaa taas täällä. "Ei et saa loukkaantua, heillä on syynsä jne" ja "tietenkin huolehdit lahjasta , eihän miehesi muista jne" AArgh Taas tätä miesten paapomista. Ap ei ole jostakin syystä kummiksi kelvannut, ei hänen myöskään tarvitse missään nimessä hoitaa lahjoja ym. kummien velvollisuuksia. Tämän varmasti ymmärtävät myös kummilapsen vanhemmat.

Ja kyllä minä olisin loukkaantunut ap:n kuvaamassa tilanteessa. Läheinen ystäväperhe, eikä itse kelpaa kummiksi, mutta miuehen kaverin kihlattu kelpaa? Outoa. Minä pahoittaisin mieleni, mutta en olekaan täydellinen, kaikken ymmärtävä palstamamma.

Ja kyllä, on huono päivä..

 

Onpa jännä tapa,että vain kaksi kummia. Siis,että tietyllä seudulla olisi tuollainen tapa.

 

Monet korostavat ketjussa, että kummius on paljon muutakin kuin lahjoja. Tietenkin on. Sehän tässä mielestäni onkin niin loukkaavaa. Ap selkeästi käyttäytyy jo nyt kummin tavoin, muttei kuitenkaan "kelpaa" kummiksi. Minä ottaisin asian esille jollakin tavalla ja kysyisin miksi tekivät valintansa näin. Siis jos todella ovat läheisiä.

 

[QUOTE="hui";26066491]Minä hoidan perheessämme lahjaostokset ja kaikki muistamiset, mies ei merkkipäiviä tms yleensä edes muista, joten automaattisesti ne on varmaan senkin takia tulleet minulle. Eikä siinä mitään sinänsä, olen kova tyttö shoppailemaan

Mies ei itse olisi innokas kummiksi, mutta käsittääkseni sellaisesta ei voi kieltäytyä (tai ainakin hyvän tavan vastaista) - olen kaikesta huolimatta kannustamassa häntä suostumaan. itse pidän kummiutta todella tärkeänä ja olen aina ottanut tehtävän suurella nöyryydellä vastaan ja kiitollisuutena.

En saa "tyhjälle" ololle ainakaan tällä hetkellä mitään, joten sellainen loukattu olo, mutta kun näitä kommentteja on katsellut, niin näyttää kuitenkin olevan aika yleistä ettei kummit ole pariskunta.

Olen pessyt ja kerännyt vauvaa varten kaikenlaista tarpeellista ja nyt tuntuu siltä että tässäkö on kiitos... Pirukin pääsee joskus mieleen, että annanko sittenkään noita tarvikkeita (vaunut, sänky, sitteri, vaatteet...) jotka olen omalla palkallani hankkinut... hyi minua [/QUOTE]

No jos haluat hoitaa lahjaostokset, niin hoida sitten.. Jos et halua hoitaa, niin älä hoida. Eihän niiden avuttomien ukkojen tarvi mitään syntymäpäiviä opetella muistamaan, kun naiset hoitaa senkin..
Mielenkiinnosta kysyn, että ostatko itsellesikin lahjat miehen puolesta??

 

On kiva että täällä tulee myös minua ymmärtäviä kommentteja - tosin yritän ymmärtää myös toistakin näkökantaa, sillä näyttää olevan tavallista että kummit eivät ole pariskuntia vaan ne on valittu jollain muulla tavalla - täälläpäin missä asun kummit ovat oikeastaan poikkeuksetta pariskuntia ja yleensä kummeja on siis vain kaksi henkilöä.

Tässä tapauksessa tilanne on se että kummeiksi on pyydetty kihlapari (miehen kaveri sekä hänen kihlattunsa) sekä minun aviomieheni.
Minulta kyllä pyydettiin kaikki lastentarvikkeet (vaunut, sängyt, vaatteet sitteri jne) ja olen ne pessyt ja laittanut valmiiksi luovutettavaksi (ilmaiseksi).
Myös lastenhoitoapua tarvitaan ja olen siihenkin tietenkin lupautunut. Sitten tulikin tämä "pommi" että vain aviomieheni on kummi, vaikka olemme olleet ystäväpariskunta vuosia.

Sitten mietin että mikä on roolini, sillä näyttää siltä että minua ei kastejuhlaan edes pyydetä - tuskin siis tulevaisuudessa edes synttäreille jne.

 

No ei tietenkään ole velvollisuus ja mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla jne... Mutta perheessä/parisuhteessa on (ainakin meillä) tapana jeesata toista. Eli jos mies on huono muistamaan synttäreitä yms. niin miksei vaimo vois muistuttaa tai käydä ostamassa jotain lahjaa. Ja mies varmaan vuorostaan auttaa vaimoaan jossain..Tuttua kenellekkään???
Tietty eri asia jos miestä ei vaan kiinnosta vaikka muistaiskin.

Eipä ihme jos joissakin miehissä istuu lujassa käsitys että nainen hoitaa kodin ja lapset ja mies hoitaa työn ja oman vapaa-aikansa kun nainen vielä tässävälissä juoksee siellä omassakin työssään ............