Vain miestäni pyydettiin kummiksi - ihmetyttää...

:O Miksi tuosta pitäisi loukkaantua. Minun lapsista kaikilla on kummeina meidän vanhempien siskoja, ystäviä, serkkuja, veljiä... eikä kertaakaan ole myös puolisoa pyydetty kummiksi, ei ole käynyt edes mielen vieressä.

 

Juu, en loukkaantuisi. Päinvastoin, jos minuakin pyydettäsisi kummiksi, niin saattaisi jopa kokea, että minut on pyydetty vaan velvollisuudesta. Jos tilanne olisi sitten se, että kyseessä olisi miehen ystävän perhe.

 

[QUOTE="vieras";26065821]Itse loukkaannuin kauan sitten, kun miehen veljen perhe pyysi vain miestäni kummiksi. Toisena kummina oli kastettavan lapsen äidin sisar sekä tuttavapariskunta. Tilaisuudesta on kuva, jossa mieheni ja äidin sisar seisovat vierekkäin kuin aviopari ikään.

Jos nyt saisin päättää, en ryhtyisi kummiksi kenellekään, sillä kummius on menettänyt merkityksensä.[/QUOTE]

En loukkaantuisi ap:n tilanteessa ja yllä olevasta tekstistä ihmettelen kyllä, että kuinka se, että seisovat vierekkäin kuvassa, tekee miehestäsi ja toisesta kummista avioparin näköisen?

 

Ok, vastauksista päätellen reagoin siis turhaan. Sen tiedän että toista kummia ei ole vielä kuulemma löytynyt - ihmetytti vaan miksi minä en "kelvannut" kummiksi.

Mieheni ei lahja-asioita meillä hoida yleensäkään, kuuluuko ne siis minun hoitaa tämän miehen oman kummilapsen kohdalla?

 

Voit ainakin muistuttaa, jos ei itse muista?? Miksi teet tästä ongelman? Kyllä minä olen ostanut miehen kummitytölle lahjan monta kertaa ja muistutan synttäripvästä joka kerta. Miksi en näin tekisi?

 

[QUOTE="hui";26065924]Ok, vastauksista päätellen reagoin siis turhaan. Sen tiedän että toista kummia ei ole vielä kuulemma löytynyt - ihmetytti vaan miksi minä en "kelvannut" kummiksi.

Mieheni ei lahja-asioita meillä hoida yleensäkään, kuuluuko ne siis minun hoitaa tämän miehen oman kummilapsen kohdalla?[/QUOTE]

Eihän niitä nyt "kuulu" hoitaa, mutta itse olen ainakin mieheni kummilapsille lahjoja ostanut siinä missä omillenikin. Teet miten parhaaksi näet.

 

Näin se käytännössä sitten menee. Täytyy olla avarakatseisempi, olen ilmeisesti "kaavoihin kangistunut", pakkoko se aina pariskunta olla vaikka täälläpäin siihen on totuttu

 

[QUOTE="hui";26065924]Ok, vastauksista päätellen reagoin siis turhaan. Sen tiedän että toista kummia ei ole vielä kuulemma löytynyt - ihmetytti vaan miksi minä en "kelvannut" kummiksi.

Mieheni ei lahja-asioita meillä hoida yleensäkään, kuuluuko ne siis minun hoitaa tämän miehen oman kummilapsen kohdalla?[/QUOTE]

no meillä mies on ainakin niin huono lahjojen ostaja,että mä olen ihan omatoimisesti ottanut lahjojen ostamisen kontolleni vaikka kyseessä olisikin miehen kaverin lapsen lahja enkä olisi koskaan heitä nähnytkään aiemmin.

 

No voi herran pieksut!! Miks tuostakin täytyy tehdä ongelma??? meilläkin mies on veljensä vanhemman lapsen kummi ja minä keskimmäisen ja en ole IKINÄ erotellut mun ja sun kummilapset. mulla on 4 kummilasta vaikka yksi onkin mieheni,niin silti pidän sitä omana kummilapsena <3 Samassa taloudessa kumminkin miehen kanssa asutaan ja lahjat ja muut mä ostan tai vaikka ei asuttaiskaan yhdessä silti se on mun kummipoikani.

 

[QUOTE="vieras";26065821]Itse loukkaannuin kauan sitten, kun miehen veljen perhe pyysi vain miestäni kummiksi. Toisena kummina oli kastettavan lapsen äidin sisar sekä tuttavapariskunta. Tilaisuudesta on kuva, jossa mieheni ja äidin sisar seisovat vierekkäin kuin aviopari ikään.

Jos nyt saisin päättää, en ryhtyisi kummiksi kenellekään, sillä kummius on menettänyt merkityksensä.[/QUOTE]


Jos neljä kummia saa valita, niin ehkä nämä ovat ne neljä ihmistä jotka he ovat halunneet. Minusta on aika ihmeellistä että pariskunnat pitäisi valita aina pariskuntina. Mun lapsillani on kummeina kummallakin yksi pariskunta ja yksi yksittäinen ihminen (=kaksosia ovat).

 

[QUOTE="hui";26065924]Ok, vastauksista päätellen reagoin siis turhaan. Sen tiedän että toista kummia ei ole vielä kuulemma löytynyt - ihmetytti vaan miksi minä en "kelvannut" kummiksi.

Mieheni ei lahja-asioita meillä hoida yleensäkään, kuuluuko ne siis minun hoitaa tämän miehen oman kummilapsen kohdalla?[/QUOTE]

Mun mielestä ei kuulu. Vai ostatko miehesi puolesta kaikki lahjat? Esim. äitienpäivälahjan hänen äidilleen? Minä en ainakaan muista miehen kummilapsia. Eikä myöskään mies muista mun kummilapsia.Eikä tosiaankaan ole kyse mistään kostosta :O Eri asia tietty on, jos meidät kutsutaan synttäreille koko perhe.

 

mulla on vasta 1 kummilapsi(siskon muksu) mutta kaikista siskon 3 lapsesta pidän ja olen "kummi" heillekkin vaikkei mitään virallisia papereita asiasta ole. mieheni on siskon nuorimmaisen kummi, eikä siis päässyt pestiin minun takiani vaan ovat jo tunteneet kauan ja ovat hyviä ystäviä. en kokenut että minunki olisi pitäny se kummi pesti saada koska mieheni sai. omalla pojalla sitten mun sisko ja pikkuveli on kummeja ja miehen puolelta hänen sisko ja parhain ystävä lapsuudesta asti. nyt sitten tätä toista odottaessa on kummit tiedossa melkein, toinen pikkuveljistäni pääsee tähän hommaan ja toinen siskoni ja eräs hyvä ystäväni. mietin vain että pitäisköhän se pikkuveljen kihlattu kans pyytää kummiks, ei siis mitään pakote hommia tässä ole mutta en ole vain osannut päättää asiaa mieheni kanssa ja hänkin saa viellä päättää sen yhden kummin.. ohan noi aina aikaste vaikeita asioita, itselle on tärkeää että edes osa kummeista olis sukua ja mieluiten lähi sellasta, ei ainakaan käy sitten niin köplästi että jäis lapsi raukka ilman välittäviä kummeja. meidän ja miehen perheissä kummeus on tärkeä asia ja sitä arvostetaan paljon, eli tietää ainaki että oma perhe ei petä en tiedä suuttuisinko tälläisessä ap:n esittämässä tilanteessa, tuttavapariskunnan valintahan se on. ei tartte lahjoista huolehtia mutta me ollaan yleensä yhdessä ne hankittu, sekä mun että miehen kummilapsoselle.

 

[QUOTE="anna";26066032]No voi herran pieksut!! Miks tuostakin täytyy tehdä ongelma??? meilläkin mies on veljensä vanhemman lapsen kummi ja minä keskimmäisen ja en ole IKINÄ erotellut mun ja sun kummilapset. mulla on 4 kummilasta vaikka yksi onkin mieheni,niin silti pidän sitä omana kummilapsena <3 Samassa taloudessa kumminkin miehen kanssa asutaan ja lahjat ja muut mä ostan tai vaikka ei asuttaiskaan yhdessä silti se on mun kummipoikani.[/QUOTE]

No mut ap:n tapauksessahan on tehty erittäin selväksi, että häntä ei haluta kummiksi, joten lapsi ei siis ole kuin miehen kummilapsi. Vaikka toista kummia ei ole vielä löydetty, niin siltikin ainoastaan mies (vastoin sikäläistä käytäntöä) on pyydetty kummiksi. Mua taas ärsyttäisi, jos joku sellainen ketä emme olisi kummiksi pyytäneet pitäisi itseään lapsemme kummina ja käyttäytyisi siten.

 

[QUOTE="lyyti";26066049]Mun mielestä ei kuulu. Vai ostatko miehesi puolesta kaikki lahjat? Esim. äitienpäivälahjan hänen äidilleen? Minä en ainakaan muista miehen kummilapsia. Eikä myöskään mies muista mun kummilapsia.Eikä tosiaankaan ole kyse mistään kostosta :O Eri asia tietty on, jos meidät kutsutaan synttäreille koko perhe.[/QUOTE]

Kyllä ostan äitienpäivälahjat yms kaikki lahjat hänen puolestaan. Mutta olen kuitenkin ajatellut että avioliiton kautta olemme yhtä ja yhteisistä asioista kysymys. Ehkä olen tässäkin "kaavoihin kangistunut"

 

Jos tahdotaan vain kaksi kummia lapselle, on yleistä, että toinen on äidin puolelta ja toinen isän.

 

[QUOTE="lyyti";26066086]No mut ap:n tapauksessahan on tehty erittäin selväksi, että häntä ei haluta kummiksi, joten lapsi ei siis ole kuin miehen kummilapsi. Vaikka toista kummia ei ole vielä löydetty, niin siltikin ainoastaan mies (vastoin sikäläistä käytäntöä) on pyydetty kummiksi. Mua taas ärsyttäisi, jos joku sellainen ketä emme olisi kummiksi pyytäneet pitäisi itseään lapsemme kummina ja käyttäytyisi siten.[/QUOTE]

Juuri tätä mietin että mikä minun roolini sitten on? Käsitin ettei minua haluta kummiksi, enkä voi siten pitää itseäni kummina ja käyttäytyä siten kuin olisin. En usko että meidän muuta perhettä kutsutaan kastejuhlaan, joten miten jatkossa, synttärit jne?

 

en ole koskaan edes kuullut että pariskuntaa pitäisi pyytää kummiksi.
yleensä kumpikin pyytää jotain läheistä ihmistä tai sukua.

 

Ei tuo mikään ihme ole. Meidän lapsilla on 10 kummia ja ainoastaan yhden lapsen kummit pariskunta.

 

No onpa kamalaa. Meidän lapsella on kaksi kummia, molemmat tahoillaan naimisissa. Haluttiin juuri heidät. Itselläni on myös kummilapsia, joiden kummiksi miestäni ei ole pyydetty vaikka tuntevat hyvin - eikä tässä ole mitään omituista.

 

[QUOTE="hui";26066110]Juuri tätä mietin että mikä minun roolini sitten on? Käsitin ettei minua haluta kummiksi, enkä voi siten pitää itseäni kummina ja käyttäytyä siten kuin olisin. En usko että meidän muuta perhettä kutsutaan kastejuhlaan, joten miten jatkossa, synttärit jne?[/QUOTE]



No johan on ongelma. Miten kummit ja ei-kummit käyttäytyy juhlissa Miks sulla pitäis olla joku toinen rooli kuin ennen tätäkään? Mies on kummi ja perhe kulkee siinä mukana ihan normaalisti. En oikeesti tajua miten ihmiset saa näistä ongelmia?!?!

 

Uutta tietoa tuli juuri äsken - kummeiksi on pyydetty kihlapariskunta (myös miehen ystävä ja hänen kihlattunsa, kihlautuivat noin vuosi sitten) ja kolmantena olisi aviomieheni...

Jos nyt rehellisiä ollaan, niin nyt ei ainakaan tunnu oikein hyvältä...

 

[QUOTE="Mie";26065800]Meillä oli myös noin, siitä on nyt vuosia sitten. Mutta, mä en ole mitenkään muistuttanut miestäni lahjoista tai hänen kummissaan synttäreistä, eipä ole lapsi saanut mieheltäni lahjoja. Ei ole mun ongelma.[/QUOTE]

Aivan oikein teet vaikka saat sinä kuin minä kaksplus maamat hysteerisä huutamaan että onko joku kosto ja miksi et voi muistaa miehesi kummilasta...
En minäkään muistasi tai muistuttelisi miehen kummilapsista jos itse ei osaa huolehtia.
Ei kyse minusta ole kostosta vaan siitä että ei ole avo/avioparia haluttu ottaa milempia hoitamaan kummin virkaa ja silloin sen myös hoitakoot tai jättäkööt hoitamatta se joka on virallinen kummi kun kerran on näin tärkeä saada vanhemmillekin vain toisen nimi paperiin.

 

Mä en ole kenenkään kummi, eikä puolisonikaan, mutta meidän lapsellamme on kaks kummia. Toinen on miehen veli, ja toinen on mun lapsuudenystävä. Mun ystäväni seurustelee ja olemme hyvää pataa kaikki neljä keskenämme. Selitin heti kummipyynnön laitettuani, että tahdomme lapselle kaksi kummia ja kummisetä on jo valittu, joten kummitäti uupuis viellä.

 

No on mun mielestä aika outoa ja törkeää, ja itse kyllä loukkaantuisin. Ymmärrän jos haluavat "viralliseksi" kummiksi vain toisen teistä, mutta itse olisin ainakin esittänyt kummi-pyynnön siten, että se koskisi teitä pariskuntana.

 

[QUOTE="hui";26066272]Uutta tietoa tuli juuri äsken - kummeiksi on pyydetty kihlapariskunta (myös miehen ystävä ja hänen kihlattunsa, kihlautuivat noin vuosi sitten) ja kolmantena olisi aviomieheni...

Jos nyt rehellisiä ollaan, niin nyt ei ainakaan tunnu oikein hyvältä...[/QUOTE]

Älä stressaa, et ole kummi.
Onko sinut kutsuttu kastejuhlaan vai vaan miehesi?
Tosin miehesi sitten muistaa ostaa varmasti ihan itse kastelahjan kuin olla lahja automaattikin ajattele positiiivisesti,sinun ei tarvitse (kuulu) huolehtia mistään ja jos mies (miehet yleensä) unohtaa ja tästä saat valituksia kun unohti taas kummilapsensa synttärit/joulun ym.
voit pestä kätesi tästäkin sanomalla voi voi onneksi ei ole minun murheeni lue kummilapseni