Miten ihmeessä annatte lapsen "yökötellä" ruualle? Meillä ei IKINÄ

Meillä ei myöskään yökötellä ruualle. Lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi eikä kaikesta ruuasta tarvitse pitää, mutta jos aletaan sanomaan että "yäk, pahaa ruokaa" (minkä tuo 3v muuten oppi Pikku-Kakkosessa olleesta Liisa ja lampunhenki -ohjelmasta...) niin silloin lähetetään pois pöydästä.

Jos 3v sanoo vaikka että en tykkää niin en toki heti lähetä pois vaan sanon vain että jätä se kohta lautaselle mistä et pidä (esim. raejuustoa ei suostu syömään, silti monesti laitan sitä pari murua hänellekin.). Kunhan on maistanut. Mutta yökötellä ei saa.

 

[QUOTE="vieras";26017367]Jessus, natsimama! Tuollaisella tarkkailulla ja pakottamisella saat syömishäiriön jokaiselle lapsellesi! Huh huh! Ota rennosti ja laita sellaista ruokaa mistä kaikki pitävät, vai onko teillä sellaista ruokaa olemassakaan? Kamalaa luettavaa tuo sinun ohjeistus ruokapöydässä![/QUOTE]

Huom! Olin natsi mamma! Tiedän sen itsekin, mutta en ole ollut sitä enää vuosiin... jos laittaisin aina ruokaa josta kaikki pitävät, meillä laitettaisiin yhdelle pasta pologneesea, ranskalaisia ja nugetteja, kolmannelle makaroni söpsötystä ja neljännelle lihakeittoa. On silti pakko tehdä joskus muutakin ruokaa ja aina joku ilmoittaa ettei tykkää. Paljolti johtuu varmaan allergia taustasta. Jos huomaan että lapsen on ylitsepääsemättömän vaikea syödä uutta ruokaa, en sitä vaadi kuin maistamaan pienen lusikankärjellisen, mutta jos tiedän että esim. makaroni laatikko on sillä samalla kaavalla valmistettu kuin ennenkin, houkuttelen sopimuksella syömään edes sen 3 tai 5 lusikallista. Usein sen jälkeen huomaamatta uppoaakin koko ruoka. Mutta kyllä, teini tyttärelle sanon, että syötävä on ainakin se peruna joka on halkaisijaltaan 2 cm, koska muuten on hetken päästä jääkaapilla, tai sitten iltapalalla ahmii ison pinon leipiä. Eikä ruuanlaittotaidoissani ainakaan ulkopuolisten mukaan vikaa ole. Meillä ei kytätä ruokailussa, enkä enää ole huolissani lasteni sairastumisesta syömishäiriöihin. Aikaisemmin sitä olin. Alku meni vikaan kun sairaalasta ja joka paikasta ympäristössä kaikki toitottivat, että lapsi ei saa nousta pöydästä ennen kuin on syönyt. Onneksi sentään järki tuli käteen ensimmäisen viiden vuoden jälkeen. Mutta enää meillä ei natseja ruokailun kanssa olla. Poikaani en vaadi enää edes maistamaan, vaan tekee sen omilla ehdoillaan. Meillä yleensä uuden maistaminen menee sitä kautta, että otetaan useampi maistiainen eteen ja jokaisesta uudesta mausta saa 50 cm. Kohta meillä onkin lapset maistaneet jo kaikkea mitä maan ja taivaan väliltä löytyy. Ja hyvillä mielin.

 

[QUOTE="vieras";26017367]Jessus, natsimama! Tuollaisella tarkkailulla ja pakottamisella saat syömishäiriön jokaiselle lapsellesi! Huh huh! Ota rennosti ja laita sellaista ruokaa mistä kaikki pitävät, vai onko teillä sellaista ruokaa olemassakaan? Kamalaa luettavaa tuo sinun ohjeistus ruokapöydässä![/QUOTE]

Tuohon aikaan olin vielä aika lailla keskiverto syömisten suhteen. Eräs naapurini tunki lapsensa suuhun väkisin ruuan, vaikka lapsi ei olisi suostunut syömään, ja tuttavani latasi ison annoksen lapsen eteen ja istutti siinä niin kauan että oli syönyt (joskus jopa 3 tuntia) välittämättä pitikö ruuasta vai ei. Meillä lapset pääsi tuolloinkin helpolla, kun laitoin aluksi aina todella pienet annokset. Siihen aikaan sanottiin myös että lapsen täytyy maistaa uudelleen ja uudelleen vaikka yökkäisikin ruokaa, joten annoin sen mansikan palan aina uudelleen maisteltavaksi, samoin mustikan, puolukan, persikan palan jne. Mutta kaikki tuoreet hedelmät ja marjat saavat tuon oksennus refleksin aina uudelleen käyntiin jo ennen maistamista. Lopetin tuon maistattamisen kun poika oli 5 v mutta iltapäiväkerhossa joutui uudelleen tämän eteen kun kerho-ohjaaja pakotti pojan syömään 5 mansikkaa. Oli oksentanut kolme kertaa ja istui kahden mansikan edessä yksin pöydässä kun menin häntä hakemaan. Tämä siitä huolimatta, että olin toivonut ettei poikaa pakoteta maistamaan.

 

Höpöhöpö. Me ei PAKOTETA syömään. Kyllä tiedän, mistä kukakin lapsi tykkää ja mistä ei. Sen näkee siitä kehuuko hän ruokaa, ottaako lisää jne... Ruuan halveksuminen on kielletty. EI ole kiellettyä sanoa, että ei oikein pidä jostain ruoka-aineesta, mutta yököttely, hyhhytely ja ruuan haukkuminen on täysin kielletty. Ja kyllä, mulla on halveksuva asenne niitä kohtaan, jotka ei kasvata käytöstapoja lapsilleen. Se, että sun lapsella on joku syömishäiriö, johtuu todennäköisesti jostain ihan muusta kuin siitä, että hänen ei ole annettu äänekkäästi halveksua ruokaa ruokapöydässä ja mitätöidä vanhempiensa tekemää ruokaa.

Ei meilläkään sitä ruokaa anneta halveksua, mutta ei meillä vedetä hernettä nenään jos lapsi sanoo yök, vaan opastetaan kertomaan asia toisin. Samaa asiaa lapsi oikeasti kuitenkin tarkoittaa. Vai mitä eroa itse viestillä on? Vaikka meillä kotona lapset sanovat toisinaan yök tai hyi, silti he kylässä tulevat hiljaa supattamaan korvaan että "äiti mä en tykkää tosta". Sen ei luulisi ketään loukkaavan. Me opetamme mieluummin kauniisti puhumalla puhumaan kauniisti, koska niin kaiku vastaa kuin sinne huudetaan. Jos halveksuu lapsen tekemisiä, halveksuu lapsi myös sinun tekemisiä.

 

Meillä yksi lapsista (5v) on todella nirso. Melkein joka ruuassa on jotain josta ei tykkää. Aina täytyy kuitenkin maistaa ruokaa. Joku kerta tykkäsikin jostain ruuasta mistä ei ollut aiemmin tykännyt. Sanoikin siihen sitten, että hän on kasvanut isoksi niin ehkä siksi tykkää Ja sitten, kun hän on koulussa niin tykkää varmaan jo kaikista ruuista

 

Mulla on aika monta ruokaa tai ruoka-ainetta mistä en pidä, mutta en mä niitä hauku. En vain syö niitä ja jos joku asiasta kysyy niin sanon vain ettei se ruoka ole mun makuun.

Se on ärsyttävää kun jotkut sanoo, että sä et tiedä mistä hyvästä sä jäät paitsi. No omasta mielestä en jää paitsi hyvästä koska olen niitä ruokia maistanu enkä todellakaan pidä. Mä en tajua miksi ei saisi olla pitämättä jostakin ruuasta.

 

Meillä saa sanoa ettei tykkää ruuasta, ja ruokaa ei myöskään ole pakko syödä. Se on ihan ok, vieraillakin voivat sanoa etteivät tykkää kyseisestä ruuasta (omasta lapsuudesta kyllä muistan, kuinka kamala oli niellä omaa inhokkiruokaa pelkästä kohteliaisuudesta).

Mutta olen samalla linjoilla täysin tuon "yök" "tää maistuu pahalta" asian suhteen. Lapselle pitää opettaa miten ilmaistaan suhteellisen kohteiliaasti ettei halua syödä kyseistä ruokaa.

Tosin mulla ei kyllä ärsytä jos lapsi sanoo ruokaa pahaksi, se taas ottaa päähän tosissaaan kun aikuinen ihminen yököttelee ruualle. Lapselle tuon vielä antaa anteeksi, mutta aikuiselta on ihan tajuttoman moukkamaista. Ja noita aikuisia todellakin löytyy, ainaki muni kaveripiirissä.......

 

Mä oon ehkä erinomainen kokki tai jotain (niinvarmaanjoo ) mutta meillä lapset ei koskaan ole yökötelleet ruualle, tai sanoneet että se on pahaa.

Pyytävät vähän, ja/tai sanovat että ei oikein maistu, jos ruoka on jotain ei-mieluisaa. Tosin niitä ei-mieluisia ruokia on tosi vähän. Tai no joo, tuo 8 v ei kyllä erityisemmin pidä kaikesta kouluruuasta, mutta kotona tilanne on toinen.

 

juu ei käy meilläkään. jos jostain ei tykätä niin voi jättää sitä lautasen reunalle, ei aleta yökkäämään eikä nyppimään että tää on pahaa jne.

 

tulisi kuuloonkaan moinen käytös. Heti otetaan ruoka pois ja poistetaan pöydästä, jos alkaa asiattomasti sanomaan "yök", "tosi pahaa ruokaa" tms.. ruokaa pitää arvostaa. Ja tadaa- kun yököttely on johdonmukaisesti kielletty, ei yksikään lapsi enää tee sitä pöydässä, tarhassa, kylässä tms.. Vaikka ruuasta ei pitäisikään, ei silti saa yökötellä eikä tarvitse toitottaa miten pahaa ruoka on. Se on käytöstapa.

Järkyttävää huomata, kuinka päiväkodissa joillakin herrantertuilla on tapana aina kommentoida ruokaa jne... En todellakaan ymmärrä vanhempia jotka antaa lapsensa käyttäytyä noin.

tiukka pipo ja eikä ymmärrä lapsia.
itse aikuisena kieltäydyn syömästä vieraassa paikassa koska saatan yökkäillä.
Monesti oon meinannut jo sisälle tullessa ruuan hajun takia yökötä.(kalakeitto)

 

ja tarjoan ruokaa mutta jos ei kelpaa kokeillaan muuta. Ei eineksiä!
Muistan mitä äiti kerto koulun ruokailuista: Se oli pakko syöttöö ja lautanen piti saada syödyks tai tuli jälkkäriä. Ne tunki ne ruuat taskuun.
On koulu ruuat muuttunut sen jälkeen ja niitä ei ole pakko syödä. Jos päikkärissä kohellaan samoin kuin 60 luvun lapsia menee överiks.

 

Ruuasta ei ole pakko tykätä, mutta "yökkimistä" en siedä.

 

Lapset oppii tuota yökköilyä helposti muilta lapsilta. Päiväkodilla oli joskus semmonen poika, joka kommentoi lähes kaikkea ruokaa sanomalla näin: "Yäk, en syö, pahaa, se on myrkkyä..yök..myrkkyä.." Mistä lie oli tuonkin oppinut, että ruoka olisi myrkytetty? Ja kyseessä siis 2½-vuotias poika. Äkkiähän siinä saman pöydän muutkin lapset oppi tuon ruualle yökkäilyn.

Että opettaakaa vaan kotona lapsille, että ruualle ei sanota yök!

 

Tiedän eräänkin päiväkoti-ikäisen, joka ilmoitti kyläillessä ruoan maistuvan oksennukselta... Että kyllä niiden hyvien tapojen opettaminen on vanhempien tehtävä.

 

Meidän muksut saa ilmaista mielipiteensä. Mutta oon opastanut että pöydässä ei yökitä vaan ihan yksinkertaisesti sanoo ettei tykkää jos näin on. Eikä tarvii syödä väkisin kunhan vähän maistaa.

 

Tiedän eräänkin päiväkoti-ikäisen, joka ilmoitti kyläillessä ruoan maistuvan oksennukselta... Että kyllä niiden hyvien tapojen opettaminen on vanhempien tehtävä.

...ja huonojen tapojen kitkeminen pois on myös vanhempien tehtävä, tai muiden aikuisten. En minä epäröisi ojentaa myös kylässä olevaa lasta, jos hän sanoisi että ruoka maistuu oksennukselta.

Hyvistä tavoista ja kotikasvatuksesta huolimatta lapsi saattaa vähän testailla rajojaan ja kokeilla oppimiaan uusia juttuja. Mutta ne voi tosiaan kitkeä sitten pois.

 

[QUOTE="vieras";26020333]tiukka pipo ja eikä ymmärrä lapsia.
itse aikuisena kieltäydyn syömästä vieraassa paikassa koska saatan yökkäillä.
Monesti oon meinannut jo sisälle tullessa ruuan hajun takia yökötä.(kalakeitto)[/QUOTE]

Kannattaisiko opetella eroon tuosta nirsoilusta?

 

[QUOTE="vieras";26020560]Kannattaisiko opetella eroon tuosta nirsoilusta?[/QUOTE]

Kyllä ja ei jos joku ruoka ei vaan sovi elimistölle ja yököttää en voi pitää sitä omana tietonani!
jos yököttää hapankaali niin en sitä syö!
Tai venäjän ruuat liian etikkassia!
Olen läheltä rajaa ja syödään samoja perinne ruokia!
Osaan tehdä kaali laatikon ja hapankaalia en tee kun oksennan!

 

[QUOTE="sondersson";26020550]Meidän muksut saa ilmaista mielipiteensä. Mutta oon opastanut että pöydässä ei yökitä vaan ihan yksinkertaisesti sanoo ettei tykkää jos näin on. Eikä tarvii syödä väkisin kunhan vähän maistaa.[/QUOTE]

Näin meilläkin. Jos sanoo yök niin siitä saa palautteen, mutta maistettava silti on.

 

Ap, mites sit seuraavalla kerralla kun teillä on sitä samaa ruokaa? Onko lapsen silloinkin pakko maistaa? Jos on todettu että Ville ei tykkää riisistä niin miks Villen pitää riisiä syödä? Syötkö sä ite sellaisia ruokia mistä et tykkää?

Niin tietysti! Ja sitten kun ville menee kylään tai on muita ulkopuolisia läsnä, niin muistetaan aina mainita, että Ville ei tykkää riisista, Leenu ei tykkää Floorasta, vaan sen täytyy saada Keijua ja vielä Lempi ei sitten syö kun pikkuporkkanoita!

Ei helvetti sentään tollasia kasvattajia!
Miten ne lapset sitten oppii mitään syömään, jos ei välillä maisteta niitäkin ruokia, joille on joskus sanonut, että ei välitä?
Kyllä lapset oppi ihan tarpeeks nopeesti, että ne ei tykkää riisistä, jos sitä vielä toitotetaan muulle maailmalle ja sille lapselle itselleen muistutetaan asiasta. Ei ne lapset ole niin tyhmiä, ellei niitä kasvateta siihen!

Jos joku ruoka ei maistu, se ruoka ei ole hyi tai yök, ellei se ole pilalla!
Sitä maistetaan sitten joskus muulloin ilman mitään suurta showta, että TÄSSÄ ON SITÄ RUOKAA JOSTA SINÄ ET TYKKÄÄ! Anettaan vähän sitä lautaselle ilman muita kommentteja ja syödään rauhassa. Ei myöskään tarvitse muistutella jälkikäteen, että söitpähän sittenkin.

Ja joo tuohon viimeiseen kysymykseen. Minä syön mitä tarjotaan noin pääasiassa, mutta on myös ruokia, joista en pidä tai joita oikeasti inhoan. Maistan kuitenkin ja tarpeen vaatiessa jätän sivuun, jos annos on laitettu suoraan lautaselle.

Ei se ole niin monimutkaista, paitsi silloin, jos vanhemmat antaa esimerkin ja itsekin puhuvat ruoista että se on pahaa ja yök sitä yök tätä. Kasvakaa aikuisiksi, antakaa esimerkki ja opettakaa käytöstavat lapsillenne!

 

Ruokaa pitää maistaa. Jos ei maistu, ei ole pakko syödä. Mutta yökötellä ei saa, eikä haukkua ruokaa. Jos näin tekee, on käytöstavat hukassa.

En ole koskaan maistanut sianlihaa, enkä veriruokia enkä maista Yök en sano mutta ilmoitan jo etukäteen jos joku ruokaa laittaa, etten syö noita.

 

[QUOTE="mie";26017496]Huom! Olin natsi mamma! Tiedän sen itsekin, mutta en ole ollut sitä enää vuosiin... jos laittaisin aina ruokaa josta kaikki pitävät, meillä laitettaisiin yhdelle pasta pologneesea, ranskalaisia ja nugetteja, kolmannelle makaroni söpsötystä ja neljännelle lihakeittoa. On silti pakko tehdä joskus muutakin ruokaa ja aina joku ilmoittaa ettei tykkää. Paljolti johtuu varmaan allergia taustasta. Jos huomaan että lapsen on ylitsepääsemättömän vaikea syödä uutta ruokaa, en sitä vaadi kuin maistamaan pienen lusikankärjellisen, mutta jos tiedän että esim. makaroni laatikko on sillä samalla kaavalla valmistettu kuin ennenkin, houkuttelen sopimuksella syömään edes sen 3 tai 5 lusikallista. Usein sen jälkeen huomaamatta uppoaakin koko ruoka. Mutta kyllä, teini tyttärelle sanon, että syötävä on ainakin se peruna joka on halkaisijaltaan 2 cm, koska muuten on hetken päästä jääkaapilla, tai sitten iltapalalla ahmii ison pinon leipiä. Eikä ruuanlaittotaidoissani ainakaan ulkopuolisten mukaan vikaa ole. Meillä ei kytätä ruokailussa, enkä enää ole huolissani lasteni sairastumisesta syömishäiriöihin. Aikaisemmin sitä olin. Alku meni vikaan kun sairaalasta ja joka paikasta ympäristössä kaikki toitottivat, että lapsi ei saa nousta pöydästä ennen kuin on syönyt. Onneksi sentään järki tuli käteen ensimmäisen viiden vuoden jälkeen. Mutta enää meillä ei natseja ruokailun kanssa olla. Poikaani en vaadi enää edes maistamaan, vaan tekee sen omilla ehdoillaan. Meillä yleensä uuden maistaminen menee sitä kautta, että otetaan useampi maistiainen eteen ja jokaisesta uudesta mausta saa 50 cm. Kohta meillä onkin lapset maistaneet jo kaikkea mitä maan ja taivaan väliltä löytyy. Ja hyvillä mielin.[/QUOTE]

Teen itse samalla tavalla!

 

tulisi kuuloonkaan moinen käytös. Heti otetaan ruoka pois ja poistetaan pöydästä, jos alkaa asiattomasti sanomaan "yök", "tosi pahaa ruokaa" tms.. ruokaa pitää arvostaa. Ja tadaa- kun yököttely on johdonmukaisesti kielletty, ei yksikään lapsi enää tee sitä pöydässä, tarhassa, kylässä tms.. Vaikka ruuasta ei pitäisikään, ei silti saa yökötellä eikä tarvitse toitottaa miten pahaa ruoka on. Se on käytöstapa.

Järkyttävää huomata, kuinka päiväkodissa joillakin herrantertuilla on tapana aina kommentoida ruokaa jne... En todellakaan ymmärrä vanhempia jotka antaa lapsensa käyttäytyä noin.

Hyvä, että on vielä vanhempia, jotka aloittavat käytöstapojen kasvattamisen jo varhaisessa vaiheessa!

Kyllä huonot tavat leviävät päiväkodissa kulovalkean tavoin.
Ja monet vanhemmathan eivät soisi edes päivähoitohenkilökunnan puuttuvan huonoihin tapoihin, siksi meillä on nykyisin päiväkodeissa koulutettu henkilökunta tekemässä kaiken alalle kouluttamattomien vanhempien määräysten mukaan.

 

Mä olin tosi hyvätapainen alle kouluikäisenä, enkä nirsoillut koskaan mistään ruuasta. Päinvastoin, kaikki maistui. Sitten ku alko koulu, niin tuli muutos. Alko sillä että kaveri ei tykännyt ketsupista, niin mäkin lopetin ketsupin syömisen. Joku aina "yökötteli" ja haukkui ruokaa ja minähän imuttelin kaikki huonot tavat itteeni ja loppujenlopuks vähän joka ruoka/ainesosa oli yök ja hyyi. Asiaa ei ainakaan parantanut lama-ajan kouluruuat, jotka sinänsä jo oli jo ihan ala-arvoisia + millon oli perunat keitetty kuivina ilman vettä ja milloin kastikkeet palaneet pohjaan yms..

Mutsi sanonu jälkeenpäin, että koulun keittäjä oli pitänyt puhuttelua että nykykakarat kotona opetetaan nirsoks, että olis voinu sanoa pari valittua sanaa, että missä ne nirsoilut ja huonot tavat on oikein opittu..

 

Kaikki ruoka nyt vain ei maistu kaikille. Mulla on kanssa ruokia, jotka ovat yök, yhtään sitä häpeilemättä.