Toggle sidebar

Auttavatko vanhempanne teitä taloudellisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Miehen äiti auttaa todella paljon. Ja minusta se on noloa joutua välillä pyytämään rahaa ruokaa ja nyt päätettiinkin että ei enää häneltä rahaa pyydetä. Omat vanhempani eivät paljoa auta ja se on minusta ihan oikein. Mieheni on tottunut siihen että äiti maksaa jos itsellä ei ole rahaa.
 
Mä en ilkeis ottaa apua vastaan. Ovat joskus tarjonneet, mutta olen sanonut, että pärjäämme. Ja niin me pärjäämmekin, raha riittää tilipäivästä tilipäivään ja onpa jopa pieni säästötili, jolla hiukan yli 1000e. Omakotitalo + 2 autoa. Omaa lasta tuen niin kauan, kun ammattiin valmistuu ja saa työpaikan, sen jälkeen vain jos apua itse pyytää.
 
Tykkäävät antaa rahalahjoja jos on "ylimääräistä", nuoremmalle siskolle ja mullekin. Musta tuntuu, että lähinnä tasapuolisuuden nimissä. En tarvitse mitään. Se aika oli ja meni.
 
Kyllä meitä autetaan. Tai siis minun vahempani auttavat. ;) Opiskeluaikoina käytiin ainakin kerran vuodessa kauppareissu, jonka maksoivat meille. Lisäksi rahaa (esim. 50 e) synttärinä ja jouluna. Ovat takaajia pienessä osuudessa asuntolainaamme, joka tulee maksettua vuoden sisään. Lapselle ovat hankkineet yhdistelmävaunut (tai maksoivat niisä suurimman osan) ja maksavat tämän sairaskuluvakuutuksen vuosittain. Lisäksi hankkivat lapselle vaatelahjoja tarpeen mukaan, esim. kurahanskoja tai kumisaappaita. Lasta lahjotaan itse asiassa vähän liikaakin. ;)

Tärkeintä apua on kuitenkin: yhteiset mökkireissut, mökin käyttöoikeus, autonkorjausapu minun isältäni, marjojenpoiminta-apu äidiltäni ja satunnaiset lapsenvahtikeikat tai päivähoidosta hakemiset. Vastapainoksi osallistumme heidän talonmaalaustalkoisiinsa, fiksaamme tietsikat ja digiboksit jne.

Miehen vanhemmilta emme saa taloudellista apua emmekä ole koskaan saaneetkaan, se ei kuulu heillä kulttuuriin. Kyläillään kyllä puolin ja toisin ja merkkipäivinä muistetaan pienellä lahjalla.

Minusta tilanne on tosi hieno ja toivon, että omaa lastani voin auttaa vastaavalla tavalla aikuisena. Kuitenkin niin, että oppii pärjäämään omillaan, mutta että vanhemmilta voi saada sitä pientä luksusta, jos rahkeet riittää! Samoin toivon, että tienattaisiin tarpeeksi hyvin, jotta vanhempieni eläköityessä voidaan olla heille sitten hyödyksi puolestamme. He kuitenkin ovat meitä parempituloisia varmasti eläköitymiseen asti, eli vähintään 10 vuotta vielä.
 
Ei todellakaan auta taloudellisesti, itse joudun välillä auttamaan omaa äitiäni jolla on tiukkaa kun on työttömänä ja kolmen alaikäisen yh vielä.

Kyllä on tullu muutama kerta mietittyä että nyt tässä menee joku pahasti väärin..
 
Mun vanhemmat ei niinkään koska ei heillä ole kauheesti itselläkään.

Anoppi ja appi nyt harvemmin mutta joskus. Viimeks maksoivat uusista talvirenkaista 3 rengasta ja joululahjaksi tuli vähän.

pääosin pärjätään kyllä itse.
 
No eivät anna rahaa ruokaan tai laskuihin, ollaan hoidettu asiat siten, että kyetään itse ostamaan ruoka ja maksamaan laskut. Lapselle mieheni vanhemmat ostelee aika paljon kaikkea ja laittavat toisinaan kympin tai kaksi tytön tilille, rahat käytetään lapseen. En koe heidän auttavan meitä taloudellisesti, enempi se on sellaista ensimmäisen lapsenlapsen lahjomista. Välit ovat appivanhempiin läheiset ja rakastavat, ja taloudellista apua enemmän arvostan, sitä että haluavat olla mukana elämässämme, ottavat tytön välillä kyläilemään ja rakstavat lasta kuin omaansa. Isäni auttaa kaikella muualla tavoin kuin taloudellisesti, lähinnä remontoi kaverina ja neuvoo, kesällä aikoi tulla leikkimökin tekoon, isä on meille rakas. Äitini ei halua olla meihin yhteydessä.
 
No minä maksan äidilleni palkkaa.:D
Okei, eihän se ole auttamista mutta kuitenkin.
Ihan omillamme tullaan toimeen mutta en mä varmaan kieltäytyisi jos esim. miehen vanhemmat haluaisivat meille jotakin kustantaa.;) Ei vaan olla koskaan totuttu sellaiseen ja mun miehelle se on tainnut aina olla aika iso juttu että on tullut omillaan toimeen. Se kun ei tunnu olevan mikään itsestäänselvyys meidänkään lähipiirissä.
 
Ja siis ei meidänkään vanhemmat meille maksa ruokia, laskuja tai vastikkeita, saatika ostele autoja tai matkoja - näitä tiedän kyllä meidänkin lähipiiristä. He kustantavat meille pientä ekstraa silloin tällöin, sellaista johon meilläkin olisi varaa mutta jota ei ehkä "raaskita" juuri silloin maksaa. Onko se sitten auttamista vai lahjoja...?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ??:
Sinun tai puolison? Olen nyt viimeaikoina useammalta kuullut, miten on saatu jopa kymmenen tuhannen euron kakkosauto ja toinen tuttu sai muutaman tonnin työauton. On maksettu kylppäriremonttia, kodin pieniä ja isompia hankintoja, lasten toppahaalareita... Maksettu ristiäiset, aikuisen lapsen talvikengät jne.. Jopa lomamatkoja.

Meillä minun vanhemmat eivät avusta ollenkaan. Miehen vanhemmat silloin tällöin. Appiukko poimii esim. meillekkin marjoja pakkaseen, anoppi halusi maksaa tiskikoneen "tuparilahjaksi", saatiin 150e kun lapsi syntyi jne. Mutta ei nyt sentään jatkuvasti. Toivottavasti ne, joita paljon autetaan, osaavat sitä arvostaa. Meillä esim. mä olen täysin jumissa arkisin kotona, kun ei ole kakkosautoa, mutta ei sitä meille kukaan osta, ellemme me itse ja näin sen kuuluu ollakkin. Jos oikeasti pakottava tarve olisi, niin sitten se ostettais vaikka lainalla.
Click to expand...

Mä olen saanut vanhemmiltani 25t auton. Kyllä vanhemmat auttavat paljon muutenkin. Meillä on itselläkin kyllä rahaa. Vanhemmat ovat sanoneet, että jakavat mielummin rahojaan pois, kuin sitten joskus maksettaisiin veljeni kanssa hillittömät perintöverot.
 
Meillä on itselläkin kyllä rahaa. Olemme varakkaista perheistä mieheni kanssa ja vanhempamme haluavat jakaa rahaa pois juurikin perintöveron takia. Vanhemmillamme on rahaa muutenkin kyllä ja esim. isäni usein pohtii, mihin sitä nyt oikeen käyttäisi.

- Asuntomme (arvo 170t) on minun omani, mutta vanhemmat ostivat tämän minulle.
- Meillä on mieheni kanssa molemmilla uusi auto ja autot on ostettu ennakkoperinnöillä
- Isäni maksaa auton vakuutukset, huollot, verot jne. Dieselit maksan itse
- vakuutuksemme on myös isäni vakuutusten kanssa samassa, joten isäni maksaa vakuutukset
- isovanhemmat säästävät lapsellemme rahaa
- vanhempani ostavat paljon pojalle vaatteita, urheiluvälineitä yms
- miehen vanhemmat maksavat tv-lupamaksun
- Mies on saanut vanhemmiltaan ennakkoperintöä
- vanhemmat antavat aika avokätisesti bensarahaa yms
- välillä maksavat myös ulkomaanmatkoja.
 
Eivät auta. Ei miehen vanhemmat eivätkä minun vanhemmat. Aika korkea kynnys olisi edes ryhtyä kyselemään taloudellista apua.

Äiti tuo joskus leivonnaisia tuliaisiksi kun on leiponut mutta en koe sitä taloudelliseksi avuksi koska pullaa/kahvileipää meillä on aina omastakin takaa pakastimessa. Tai saattaa joskus ostaa kirpparilta jollekin lapsista jonkin vaatteen jos sattuu kiva kohdalle, mutta ei tosiaan tarvisi eikä ole pyydetty eli ostaa lahjaksi/tuliaiseksi. Rahaa, ruokaa, laskujen maksuja, autoja, tankkauksia, lomia tms. en oleta muiden maksavan vaan omasta pussista on löydyttävä ja jos ei löydy niin sitte on karsittava jostakin suunnasta menoja.
 
En mitenkään jaksa ymmärtää tätä asennetta, että vanhemmilta saatu (rahallinen) avustus on kauhea häpeä, jota pitää välttää viimeiseen asti. Minusta on ihan normaalia, että läheisiä ihmisiä autetaan, ja joskus se apu on esim. välimatkan takia helpoin antaa rahan muodossa. Saatuun apuun sisältyy kuitenkin aina vähintään teidostamaton odotus vastavuoroisuudesta, ehkä siksi joillekin on niin vaikea ottaa apua vastaan. Koska itse ei haluta auttaa muita, ei haluta jäädä velkaa. Miusta vastahakoisuus pyytää ja ottaa apua vastaan kertoo pohjimmiltaan ihmisen itsekkyydestä.

Toki on niitäkin, jotka mielellään ottavat apua vastaan, mutta eivät antaisi mitään takaisin. Miun mies on valitettavasti tällainen, ja voin sanoa että on yksi luotaantyöntävimmistä piirteistä mitä ihmisessä voi olla. Minua kohtaan ei ole sellainen, mutta jo äitiäänkin käyttää törkeästi hyväkseen. Viimeksikin mankui kyydin futispeliin, ja sitten vielä maksatti pääsyliputkin äidillään. Ja kun äitinsä tulee käymään, niin en saisi edes pullaa tarjota, kun on "meidän pullat". :headwall: Ja se, että mie ehkä joskus jopa HALUAN auttaa äitiäni/mummoani, on hänelle ihan käsittämätöntä.

Mut oletan (toivon) ettei suurin osa ihmisistä ole mieheni kaltaisia. Tai jos on, niin jossain vaiheessa saisivat huomata, ettei kukaan halua enää heitä auttaa. Näin yleisesti ajattelen, ettei avun pyytäminen/saaminen ole häpeä, vaan normaalia kanssakäymistä, kunhan vastavuoroisuus säilyy. Oli sitten kyse taloudellisesta tai muunlaisesta avusta.
 
Me ollaan toki koitettu vanhempia myös auttaa, mutta selvää on, että taloudellinen apu esim. miehen vanhemmille olisi turhaa, kun heillä ei pulaa rahasta. Miehen sisaruksia ollaan sitten välillä auteltu rahallisestikin, lainattu rahaa ja maksettu auton korjausta jne. Meilläkään ei mikään leveä leipä ole, kun itse olen khht, mies keskipalkkainen ja asuntolaina niskassa. Mutta selviöhän tuo on, että autetaan miten pystytään. Siskolleni olen esim. lainannut kaikki vauvan vaatteet ja tavarat. Meidän turvakaukalo on nyt miehen siskolla ja vaunut toisella siskolla jne. Appiukolle käy välillä mies apurina ja ollaan isoisoäitiä viety esim. teatteriin, kun hänen on vaikea liikkua jo kodin ulkopuolella.
 
Nuorempana anoppi saattoi antaa vähän rahaa, kun opiskeltiin tai oltiin välillä työttömänä, mutta ei enää, kun ikää alkaa olla molemmilla yli 40-v ja vakityöpaikat jo vuosia. Lapselle ostavat vain joulu- ja synttärilahjat. Omat vanhemmat eivät ole oikeastaan koskaan avustaneet taloudellisesti, oma äitini tosin antoi häälahjaksi rahaa ja joskus syntymäpäivänä muutaman kympin.
Kuulostaa ihan utopistiselta, että jotkut saa matkoja, autoja tms.
 
[QUOTE="Vakkari harmaana";26002603]Meillä on itselläkin kyllä rahaa. Olemme varakkaista perheistä mieheni kanssa ja vanhempamme haluavat jakaa rahaa pois juurikin perintöveron takia. Vanhemmillamme on rahaa muutenkin kyllä ja esim. isäni usein pohtii, mihin sitä nyt oikeen käyttäisi.

- Asuntomme (arvo 170t) on minun omani, mutta vanhemmat ostivat tämän minulle.
- Meillä on mieheni kanssa molemmilla uusi auto ja autot on ostettu ennakkoperinnöillä
- Isäni maksaa auton vakuutukset, huollot, verot jne. Dieselit maksan itse
- vakuutuksemme on myös isäni vakuutusten kanssa samassa, joten isäni maksaa vakuutukset
- isovanhemmat säästävät lapsellemme rahaa
- vanhempani ostavat paljon pojalle vaatteita, urheiluvälineitä yms
- miehen vanhemmat maksavat tv-lupamaksun
- Mies on saanut vanhemmiltaan ennakkoperintöä
- vanhemmat antavat aika avokätisesti bensarahaa yms
- välillä maksavat myös ulkomaanmatkoja.[/QUOTE]

no tehän olette sitten syntyneet ihan kultalusikka perseessä molemmat..
 
Ei nyt varsinaisesti auta, koska emme tarvitse apua. Käymme molemmat töissä, on omakotitalo, mökki ja kaksi velatonta autoa. Anopin puolelta ajattelen sitä enemmnä rahan siirtona. Antaa usein 500-1000 euroa ihan muuten vaan miehelle tai lapsille. Mukavaa luksustahan niillä saa. En tunne asiasta häpeää tai huonoa omaatuntoa. Hän ei itse tiedä mihin kaikki rahansa laittaisi ja mieluiten antaa sen lapselleen, minusta ihan luonnollista, niin haluan itsekin tehdä.
 
[QUOTE="Vakkari harmaana";26002603]Meillä on itselläkin kyllä rahaa. Olemme varakkaista perheistä mieheni kanssa ja vanhempamme haluavat jakaa rahaa pois juurikin perintöveron takia. Vanhemmillamme on rahaa muutenkin kyllä ja esim. isäni usein pohtii, mihin sitä nyt oikeen käyttäisi.

- Asuntomme (arvo 170t) on minun omani, mutta vanhemmat ostivat tämän minulle.
- Meillä on mieheni kanssa molemmilla uusi auto ja autot on ostettu ennakkoperinnöillä
- Isäni maksaa auton vakuutukset, huollot, verot jne. Dieselit maksan itse
- vakuutuksemme on myös isäni vakuutusten kanssa samassa, joten isäni maksaa vakuutukset
- isovanhemmat säästävät lapsellemme rahaa
- vanhempani ostavat paljon pojalle vaatteita, urheiluvälineitä yms
- miehen vanhemmat maksavat tv-lupamaksun
- Mies on saanut vanhemmiltaan ennakkoperintöä
- vanhemmat antavat aika avokätisesti bensarahaa yms
- välillä maksavat myös ulkomaanmatkoja.[/QUOTE]

Mitä te ootte noitten eteen tehny? Sattuneet syntymään kultalusikka suussa?
 
[QUOTE="Vakkari harmaana";26002603]Meillä on itselläkin kyllä rahaa. Olemme varakkaista perheistä mieheni kanssa ja vanhempamme haluavat jakaa rahaa pois juurikin perintöveron takia. Vanhemmillamme on rahaa muutenkin kyllä ja esim. isäni usein pohtii, mihin sitä nyt oikeen käyttäisi.

- Asuntomme (arvo 170t) on minun omani, mutta vanhemmat ostivat tämän minulle.
- Meillä on mieheni kanssa molemmilla uusi auto ja autot on ostettu ennakkoperinnöillä
- Isäni maksaa auton vakuutukset, huollot, verot jne. Dieselit maksan itse
- vakuutuksemme on myös isäni vakuutusten kanssa samassa, joten isäni maksaa vakuutukset
- isovanhemmat säästävät lapsellemme rahaa
- vanhempani ostavat paljon pojalle vaatteita, urheiluvälineitä yms
- miehen vanhemmat maksavat tv-lupamaksun
- Mies on saanut vanhemmiltaan ennakkoperintöä
- vanhemmat antavat aika avokätisesti bensarahaa yms
- välillä maksavat myös ulkomaanmatkoja.[/QUOTE]

Toi vakuutusjuttu on outo. Siis miksi teidän vakuutukset on isäsi vakuutusten kanssa samassa?Jos olette ihan aikuisia ihmisiä?

Meilläkin isovanhemmat maksaa esim. lasten hoitokuluvakuutukset eli siis laittavat meille tilille rahaa tai mä vien laskut niille. Ois outoa jos isäni myös hoitaisi meidän vakuutukset/asiat. Onks se ees tyyliin mahdollista?
 
[QUOTE="mona";26007740]Toi vakuutusjuttu on outo. Siis miksi teidän vakuutukset on isäsi vakuutusten kanssa samassa?Jos olette ihan aikuisia ihmisiä?

Meilläkin isovanhemmat maksaa esim. lasten hoitokuluvakuutukset eli siis laittavat meille tilille rahaa tai mä vien laskut niille. Ois outoa jos isäni myös hoitaisi meidän vakuutukset/asiat. Onks se ees tyyliin mahdollista?[/QUOTE]

Mä olen myös varakkaasta perheestä, muttei tulisi mieleenkään antaa vanhempieni hoitaa mun perheen vakuutusasioita! Se olis jo vähän liian sekaantuvaa,ja pystyn maksamaan ne itse. Kiinteä omaisuus, kuten metsä, on siirtynyt ihan ennakkoperintönä tai kohtuullisella kauppakirjalla, en ikinä ottaisi vastaan rahaa vaikka tarjoaisivat. Mä olen aikuinen ihminen ja teen oman omaisuuteni (ja hyvin teenkin).
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa