kotiäitiys on työtä
Pohjustan hieman; mieheni on varakkaasta perheestä, työskentelee perheyrityksestä ja taloutemme voi hyvin. Kun tapasimme, olin vielä opiskelija. Jouduin keskeyttämään kouluni kun saimme 2 lasta, sitten palasin jatkamaan aikuisopiskelijana opintojani. Valmistuessani odotin viimeisimmilläni kolmatta ja nyt kerroimme että on neljäs tulossa. Käytännössä en ole ollut päivääkään kodin ulkopuolella töissä, ei ole ollut välttämätön pakko joten olen vain hoitanut perhettä ja kouluni loppuun. Mukava illanvietto anoppilassa meni pieleen kun (lapseton) käly haukkui minua siivellä eläjäksi ja onnenonkijaksi. Että makaan vain kotona ja teen lisää lapsia. Huomasin kyllä anopin olevan jossain määrin samaa mieltä vaikka appi ja mieheni sitten puolustikin minua ja mies ylipäätään valintojamme.
Tuntuu yhä kurjalta ja pian olisi anopin synttärit, miten kehtaan sinne mennä juhlimaan kun varmasti koko suku tuijottaa vatsaani ja on saanut pohjalle kälyn ajatuksia? Neljännen lapsemme ja heidän lapsenlapsen syntymä piti olla iloinen ja ihana asia.
Tuntuu yhä kurjalta ja pian olisi anopin synttärit, miten kehtaan sinne mennä juhlimaan kun varmasti koko suku tuijottaa vatsaani ja on saanut pohjalle kälyn ajatuksia? Neljännen lapsemme ja heidän lapsenlapsen syntymä piti olla iloinen ja ihana asia.