G: Kauanko annat muusta ruuasta kieltäytyneen 2-v uhmakon parkua "piiiilllllimehua, annnnna piiiilllimehua"

Tietenkin B tai C. Miksi huudatta lasta yhden pillimehun takia? Mitä pahaa siinä nyt on? Kaikkia tasapainoisesti niin on hyvä.
Turhaa skitsoilla noin pienestä asiasta

 

Meillä ei lapsia opetettu siihen, että huutamalla saa periksi oman tahtonsa. Tällaista ei siis ole meillä koskaan tapahtunut. Jos olisi, niin vastaus olisi A.

 

4v tyttö mulla -
Ei ole koskaan huutanut mitään asiaa 5-15 minuuttia kauempaa ...

Ruokapöydässä on usein tilanteena ettei pääruoka kelpaisi.
Enimmäkseen ratkeaa houkuttelulla - syöt 4 lusikkaa kun olet 4 vuotta - joskus hassutellen että 8 tai 2 - johon lapsi itse korjaa että hän 4 vuotta

 

[QUOTE="mona";25979394]No sulla on lapset jotka syö. Meillä esikko voi olla vaikka viikkoja oikeastaan syömättä mitään jos ei keksi mitään palkintoja tai houkuttele jälkkärillä. Ja tämä on ollut alusta asti 6kk lähtien. Ei vaan syö eikä ole nälkä. On pk:ssa eikä syö sielläkään. Ja voit kuvitella että periaattteet voi heittää roskakoriin kun vatsa ei toimi, paino ei nouse, pituutta ei kasva..[/QUOTE]

Sinähän olet opettanut JO puolivuotiaan tuohon, ei puolivuotias itse pyydä herkkuja tms.

 

miksi te opetatte ne lapset huutamaan? Ilmankos ravintolat ,kaupat ym. on täynnä huutavia kakaroita kun vanhemmat huudattaa niitä tahallaan. Tavan älypää sakkia
Mitä te itse saatte sitä lapsen huudattamisesta? Tuleeko hyvä olo?

 

miksi te opetatte ne lapset huutamaan? Ilmankos ravintolat ,kaupat ym. on täynnä huutavia kakaroita kun vanhemmat huudattaa niitä tahallaan. Tavan älypää sakkia
Mitä te itse saatte sitä lapsen huudattamisesta? Tuleeko hyvä olo?

Jutun juju lienee siinä, että kun lapselle opettaa jo pienenä kotioloissa, ettei huutamalla saa mitään, niin lapsi ei huuda isompana kaupassa, ravintolassa tms kun ei saanutkaan sitä mitä haluaa. Meillä huutoa jaksettiin kokeilla vauvana/taaperona. Ei sen jälkeen, kun lapset tajusivat että turha karjua, ei sillä kuitenkaan saa haluamaansa.

Jos taas huutamisen pelossa annetaan lapselle periksi, niin lapsihan tajuaa että vaikka tuo nyt sanoo ei, niin kun aikani huudan niin se muuttaa mielensä. Ja kun tälle tielle lähtee, niin on aika hiton hankalaa opetella pois siitä.

Vanhemman pitää olla johdonmukainen. Se, että ekana kieltää esim. pillimehun ja sitten antaa sen kuitenkin ei ole johdonmukaista. Tosin sieltä ravintolasta tai kaupastakin voi lähteä pois jos lapsen huuto on korvia riipivää ja kestää kauan...kanssaihmisiäkin kuuluu kunnioittaa. Kotona huutakoon vaikka 12 tuntia jos sikseen tulee.

 

Miten se lapsi oppii huutamaan jos hän pyytää jotain ja sen saa. Eikös hänopi huutamisen vain niin,että hän pyytää jotain ja ei saa?

 

Vanhemman pitää olla johdonmukainen. Se, että ekana kieltää esim. pillimehun ja sitten antaa sen kuitenkin ei ole johdonmukaista. Tosin sieltä ravintolasta tai kaupastakin voi lähteä pois jos lapsen huuto on korvia riipivää ja kestää kauan...kanssaihmisiäkin kuuluu kunnioittaa. Kotona huutakoon vaikka 12 tuntia jos sikseen tulee.

Niinpä. Meillä lapsi ei ole koskaan saanut huutokohtauksia kaupassa kun tietää ettei huutamalla saa mitään. sama lapsi taas saattaa huutaa kaupassa lelun perään isovanhempiensa kanssa, koska isovanhemmat ostavat lelun kun tarpeeksi huutaa. Ja isovanhemmat vielä ihmettelevät että mitä muuta siinä voi tehdä kuin ostaa sen lelun.. no eiköhän ainoa vaihtoehto ole, että EI osteta lelua jos se huuto alkaa.

 

Miten se lapsi oppii huutamaan jos hän pyytää jotain ja sen saa. Eikös hänopi huutamisen vain niin,että hän pyytää jotain ja ei saa?

mun mielestä sen huutamisen oppii niin, että hän pyytää jotain ja vanhemmat sanoo ei, sitten alkaa huuto ja sitten lapsi saa haluamansa. aina kaikkea ei voi ostaa tai antaa vai saako teillä lapsi aina kaiken minkä haluaa?

 

Miten se lapsi oppii huutamaan jos hän pyytää jotain ja sen saa. Eikös hänopi huutamisen vain niin,että hän pyytää jotain ja ei saa?

 

A ja lapsi huutaa mitä huutaa. En anna lapselle niin usein mtn mehuja, että osaisi niitä vaatia.

 

Miten se lapsi oppii huutamaan jos hän pyytää jotain ja sen saa. Eikös hänopi huutamisen vain niin,että hän pyytää jotain ja ei saa?

Lapsille asetetaan yleensä rajat, ainakin hyvät vanhemmat asettavat niitä. Eivät salli kaikkea, eivät suostu esim. ostamaan lapselle kaikkea mitä tämä haluaa.

Jossain vaiheessa myös se aivottomista aivottomin äiti tai isä, joka on siihen asti sallinut lapselleen kaiken mitä tämä vaan tajuaa pyytää, joutuu sanomaan lapselleen ei. Tai joku toinen sanoo lapselle ei heidän puolestaan. Ja voit arvata millainen huuto siitä tulee, jos ei ennen ole sanottu ei. Ja kun huudolle sitten annetaan periksi & lapsi saa sen mistä juuri oli sanottu ei, niin...no, omaa kuoppaansa vanhemmat siinä kaivaa, ja me muut toivotaan vaan ettei nämä tällaisen "kasvatuksen" hedelmät osuisi oman lapsen pk-ryhmään tai luokalle, sillä aiheutettua vahinkoa on hankala korjata kun lapsi on jo vähän isommaksi kasvanut.

 

A tietysti. Paitsi että en kuuntelisi tuota huutamista ollenkaan, vaan laittaisin stopin sille. Minulla myös luonteikas tytär, kilahti uhmiksena aika herkästi. Jos keksi haluta jotain ja kielsin, hermostui. Huutaminen loppui kuitenkin aika nopeasti, kun tein stopin hommaan.

Useamman kerran oli kiinnipitämistilanne, kun kävi lyömään tai heittämään tavaroita. Jos yritti heittää jotain tai lyödä, tartuin kädestä kiinni ja tiukasti silmiin katsoen ärähdin "EI SAA". Ihan fyysisesti siis estin kielletyn toiminnan. Kiukkupuheet yleensä jätin omaan arvoonsa, pahimmat puheet huomioin vastaamalla että nyt suu tukkoon, noin et puhu kenellekään. Nyt ekaluokkalaisena ymmärtää kyllä tomintansa seuraukset hyvin, vaikka on tullut sellaista esimurkkuikää. Huutamista ja muuta vastavaa, mutta niihin riittää tiukka vastaus ja muistuttaminen siitä kuinka toisille puhutaan.

Jos neuvotellaan jostain, esim. tavaran/karkin/yms ostamisesta, ja mietitään onko järkeä ostaa. Jos tyttö yhtään alkaa asenevammailemaan (huutaminen, kiukkuamaan tai mikään muukaan vastaava), tietää että peli on menetetty. Asiat hoidetaan puhumalla ja asiallisesti. Jos kuulen sanaakaan epäkohteliasta puhetta, homma on siinä. Ja jos leluja käydään "vain katsomassa", niin silloin mitään ei osteta. Jos tyttö alkaa kinuamaan vaikka on sovittu ettei osteta, tulee lähtö kohteesta aika nopesti. Oli kohde sitten kaupan leluosasto, karkkihylly tai dvd-hylly.

"Mulla on periaatteena, että joistakin asioista joustetaan ja sitten on asioita, mitkä vaan on ja piste" Juuri näin.
Tietyllä tavalla tyttö on aika hemmoteltu, mumminsa kanssa osaa vetää oikeista naruista saadakseen haluamansa. Itse olen tiukempi... Tyttö kyllä itse on sitä mieltä etten ole tiukka kysyin asiaa tytöltä itseltään, kun kertoi ankarasta puistotädistä.

 

A) saa huutaa, ja jossei säälliseen aikaan lopu, jatkaa sitä esim omassa huoneessaan. mun hermot kestää onneksi aika hyvin moista

 

Minulla on neljä lasta ja ei koskaan ole tarvinnut lapsia huudattaa sen takia että hän ei saa jotain. Ei meillä lapset ole kaikkea saanut mitä halauvat,mutta ei ne ole kyllä huutanutkaan. Meillä on selitetty lapsille asia miksi sitä ei saa ja ei ole tarvinnut lasten huutaa, ei edes yritää.
Siksi en käsitä tätä huudattamis asiaa laisinkaan. Minusta se on vain huonoa kasvatystapaa jos lapsi huutaa jotain mitä ei saa. Hyvin pienikin lapsi jo ymmärtää miksi jotain asiaa ei saa kun se hänelle selitetään. Ja kun vauvasta asti asoita jaketaan selittää niin oppi menee perille ja aina helpommaski käy selittäminen.
Meillä esim ei tarvitse kaupassa alkaa enään selittämään vaan riittää kun sanotaan että ei nyt saa ja jos vastakysymyksenä on miksi niin asia voidaan selittää kotonakin ja lapsi sen hyväksyy.

 

Tuo "suu kiinni, noin ei puhuta toisille" kuulostaa vähän tökeröltä näin kirjoitettuna, mutta kasvatan periaatteella "niin metsä vastaa kun sinne huutaa", eli en todellakaan ala hymistelemään huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa. Tyhmiin puheisiin tulee tiukka vastaus.

Niin se vaan on, ainakin tytön herättää vieläkin tajuamaan jos puhuu ikävään sävyyn. Herätän kyllä tytön ajattelemaan jos pönttöilee. Rauhoittumisen jälkeen jutellaan asiat selviksi, ja mietitään mikä meni pieleen. Mielestäni asiat pitää selvittää, tai muuten ne jäävät vaivaamaan. Tyttö kyllä onneksi kertoo aika hyvin jos joku asia vaivaa, ja ilmeestäkin sen huomaan jos jotain on. Silloin riittää kysymys "mikä on" ja tytön saa kertomaan huolensa, jos ei ole saanut suutaan auki. HUonoja päivä toki on, ja silloin saa olla pahalla pä'ällä. Toisiin ei kuitenkaan pahaa oloa pureta. Jos suututtaa niin paljon että tekee mieli huutaa tms, niin ollaan mieluumin omissa oloissa rauhoittumassa. Yleensä kyllä saadaan paha olo pois juttelemalla sen syystä.

 

Tuo "suu kiinni, noin ei puhuta toisille" kuulostaa vähän tökeröltä näin kirjoitettuna, mutta kasvatan periaatteella "niin metsä vastaa kun sinne huutaa", eli en todellakaan ala hymistelemään huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa. Tyhmiin puheisiin tulee tiukka vastaus.

Niin se vaan on, ainakin tytön herättää vieläkin tajuamaan jos puhuu ikävään sävyyn. Herätän kyllä tytön ajattelemaan jos pönttöilee. Rauhoittumisen jälkeen jutellaan asiat selviksi, ja mietitään mikä meni pieleen. Mielestäni asiat pitää selvittää, tai muuten ne jäävät vaivaamaan. Tyttö kyllä onneksi kertoo aika hyvin jos joku asia vaivaa, ja ilmeestäkin sen huomaan jos jotain on. Silloin riittää kysymys "mikä on" ja tytön saa kertomaan huolensa, jos ei ole saanut suutaan auki. Huonoja päivä toki on, ja silloin saa olla pahalla päällä. Toisiin ei kuitenkaan pahaa oloa pureta. Jos suututtaa niin paljon että tekee mieli huutaa tms, niin ollaan mieluumin omissa oloissa rauhoittumassa. Yleensä kyllä saadaan paha olo pois juttelemalla sen syystä.

 

A.

 

Ja miten teillä käy?

A) Alapsi huutaa ja pillimehua ei tule ja aikanaan huuto loppuu
B) lapsi huutaa, kunnes annat pillimehun
C) lapsi huutaa, kunnes joku perheestä antaa pillimehua

Ja bonuskysymys:

Kauanko teihdän uhmakkonne jaksaa huutaa pillimehuaan kun oikein tiukalle vääntää?

Meillä just 2v täyttäny,ei ymmärrä kyllä pillimehun päälle mitään mutta tässä pari viikkoa sitten huusi 1,5h tuntia kun ei haluaamansa saanut....nukahti sit viimein päiväunillensa.eli vastaus on A ,meillä ei opeteta että kun huudat tarpeeks kauan niin ennen pitkää saat haluamasi.

 

A ..


Ihan mielenkiintoisesti hypoteettisesti (pakko sohaista murkkupesää).
Kuinka moni A:n vastaajista vastaisi edelleen A jos tilanne siirrettäisiin kauppaan?
Siis ei ole ruoasta kieltääntynyt mutta alkaa vinkumaan kaupassa pilli mehua niin kuinka moni edelleen antaa?

Me ostetaan usein pillimehua kaupasta, koska kotiin on 20 km ja kaikilla on väsy ja jano siinä vaiheessa kun autolle päästään. Lapsi 4v osaa pyytää sitä nätisti, tosin joskus pyytää jätskiä ja joskus jopa saa sen vaihtoehtoisesti. Karkkia meillä ei syödä joten sitä ei ole vielä kerjännyt.

 

A ..


Ihan mielenkiintoisesti hypoteettisesti (pakko sohaista murkkupesää).
Kuinka moni A:n vastaajista vastaisi edelleen A jos tilanne siirrettäisiin kauppaan?
Siis ei ole ruoasta kieltääntynyt mutta alkaa vinkumaan kaupassa pilli mehua niin kuinka moni edelleen antaa?

Kaupassa en annan ainakaan periksi. Kotona saatan joskus heikkona hetkenä ehkä lipsuakin, mutta kaupassa en.

 

A ..


Ihan mielenkiintoisesti hypoteettisesti (pakko sohaista murkkupesää).
Kuinka moni A:n vastaajista vastaisi edelleen A jos tilanne siirrettäisiin kauppaan?
Siis ei ole ruoasta kieltääntynyt mutta alkaa vinkumaan kaupassa pilli mehua niin kuinka moni edelleen antaa?

Melkein aina suostun ostamaan jos kaupassa pyytää pillimehua, en miellä sitä minään erikoisherkkun (meillä juodaan vain 100% täysmehupillimehuja). Sitä ei siis tarvitse huutaa ja kerjätä. Jos siis kuitenkin haluaisin tämä kieltää, niin mikään ei muutu tilantesta kotona, ei auta huuto.

Jos tässä tarkoitetaan sitä palstan ikuisuustaisteluaihetta, että annako juoda kaupassa pillimehun, niin *avaa taas sateenvarjon* annan jos tiedän, että lapsi on varmaan janoinen ja sokerit matalalla (haettu suoraan pk:sta esim. tai on mennyt pitkäksi shoppailut tms.). Jos taas ihan normi kauppareissu, niin sanon, että kassojen jälkeen saa, ja siinä ei taaskaan huuto auta. Tämä tosin nyt muuttumassa, kun lapsi alkaa olla vanhempi (nyt 2-v.). Sitten jaksaa kyllä aina odottaa sinne kassojen jälkeen.

 

A:ta on toteutettu kaikkien kolmen lapsemme kanssa, onneksi nuo kohtaukset kuitenkin ovat olleet harvinaista "herkkua". Ennätys huudon pituudessa on keskimmäisellä, joka 2-3 -vuotiaana kerran huusi 50 min taukoamatta. Lapsi olikin sitten huudon päättyessä kuuppa märkänä hiestä, ääni poissa ja ihan väsyksissä.

 

Jos en nyt millään pystyis antaa sitä pillimehua, ei ois varaa tai jotain, niin ottaisin lapsen vaan syliin enkä olis sille tyylii "haista paska ole hiljaa"..

 

miksi te opetatte ne lapset huutamaan? Ilmankos ravintolat ,kaupat ym. on täynnä huutavia kakaroita kun vanhemmat huudattaa niitä tahallaan. Tavan älypää sakkia
Mitä te itse saatte sitä lapsen huudattamisesta? Tuleeko hyvä olo?

Öh, eivät ainakaan meidän lapsemme ole KOSKAAN (ikää nyt 12v, 9v ja 5v) huutaneet julkisilla paikoilla. Uhmaiässä ovat pari kertaa per lapsi kokeilleet kotona tuota, josko huudolla saisi tahtonsa periksi, mutta kun eivät ole saaneet, niin ei ole myöskään jatkossa ollut syytä huutaa. Se kun ei auta yhtään mitään.