Yksin synnyttämään

[MiniMyy]

Olen tehnyt päätöksen, että lähden synnärille yksin.
Kaverini pitää mua ihan kaistapäisenä, jota en ymmärrä

Onhan ennenkin lapset pyöräytetty esim. saunassa ilman miehen läsnäoloa.

Ja onhan sielä kätilö ja hoitsu paikalla. =)

Onko muita, jotka päättäneet lähteä koitokseen yksin?

 

["..."]

miksi?

 

["Piipi"]

Synnytin yksin tai siis ilman miestä aikoinaan. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut mukavaa, jos mies olisi ollut mukana. Suosittelen ehkä kuitenkin ottamaan mukaan, jos käytännössä mahdollista... =)

 

["Jep"]

Ekalla kerralla mies oli mukana, nyt saattaa olla että menen yksin jos esikoisen hoito sitä vaatii.

Ihan varmasti yksinkin siitä selviää, mutta mies kyllä haluaisi olla paikalla kun vauva syntyy Se on se tärkeämpi pointti mun mielestä kuin se, mitä itse tarvitsen (ekalla kerralla mies oli tukena kyllä, mutta eipä siitä mitään konkreettista apua siinä tilanteessa ole).

 

["allukka"]

Pyöräytät vaan lapsen ulos ja that's it? Jos synnytys pitkittyy tai tulee jotain odottamatonta niin mä ainakin katuisin että olen lähtenyt synnyttää ilman tukihenkilöä. En tiedä sinusta mutta minusta ajatus tuntuu karmealta. Ei siis millään pahalla

 

[MiniMyy]

[QUOTE="Jep";25959918]Ekalla kerralla mies oli mukana, nyt saattaa olla että menen yksin jos esikoisen hoito sitä vaatii.

Ihan varmasti yksinkin siitä selviää, mutta mies kyllä haluaisi olla paikalla kun vauva syntyy Se on se tärkeämpi pointti mun mielestä kuin se, mitä itse tarvitsen (ekalla kerralla mies oli tukena kyllä, mutta eipä siitä mitään konkreettista apua siinä tilanteessa ole).[/QUOTE]

Tätä mekin mietitty. Ei mies muuta voi ku pitää kädestä kiinni ja tsempata.
Ensimäisellä kerralla ei edes tsemppausta tarvinnut, vaikka mies mukana olikin =)

Enempi olisi hyötyä jos mies olisi kotona laittamassa ruuat tytölle ja viemässä treeneihin. Itsekin hän tuota mieltä. Totesi että kerranhan sen on jo kokenut

 

[moekoe]

Mä synnytin yksin. Tai mun "tukihenkilö" oli siellä odotustilassa lukemassa kirjaa ja kaupungilla ostoksilla. Olisin kutsunut hänet paikalle, jos olisin tuntenut tarvetta, vaan en tarvinnut.
Musta se oli hyvä niin, sai olla miten haluaa eikä tarvinnu ajatella ketään muuta. Missään vaiheessa ei ollut turvaton olo.
Ei mikään huono vaihtoehto.

 

[MiniMyy]

[QUOTE="allukka";25959930]Pyöräytät vaan lapsen ulos ja that's it? Jos synnytys pitkittyy tai tulee jotain odottamatonta niin mä ainakin katuisin että olen lähtenyt synnyttää ilman tukihenkilöä. En tiedä sinusta mutta minusta ajatus tuntuu karmealta. Ei siis millään pahalla [/QUOTE]

Tuommosessa tapauksessa on puhelin keksitty, jos tosiaan jotakin pahaa sattuis. =)

 

[Bonaire]

esikoisen synnytin yksin ilman isän läsnäoloa,ihan hyvin se sujui ilman isääkin..tokassa oli isä mukana,hänelle oli itsestäänselvyys olla synnytyksessä mukana.

 

[hup]

Minä en tukea ole todellakaan synnytyksiini kaivannut. Mutta se hetki synnytyksen jälkeen on jotain, minkä olen ehdottomasti halunnut jalaa mieheni kanssa.

 

[trolli harmaana]

Outoa, kun mun mies halusi ihan itse ehdottomasti olla mukana vauvan syntymässä. Ei sinunkaan mies ole juuri tämän uuden ihmisen syntymää nähnyt.
On yksi elämän tähtihetkistä nähdä vastasyntynyt vauva, leikata napanuora, ensi-imetys.. Eikö nuo asiat merkitse sun miehelle mitään?

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Olen miettinyt nyt kun viidennen lapsen syntymää odottelen, että jos tulee kiireinen lähtö, voi olla että mies joutuukin jäämään lasten kanssa kotiin. Olen varautumassa siihen vaihtoehtoon ja loppujen lopuksi se ei nyt niin kummoiselta tunnu. Miehen roolina on ollut aiemmin lähinnä valokuvata koko synnytystouhu tarkkaan. Se tietysti vois vähän harmittaa, jos tätä synnytystä ei saataisi "dokumentoitua" niin tarkkaan kuin aiempia. Kuvia on ollut hauska katsella jälkeenpäin.

Ja oikeastaan vain yksi yksityiskohta jännittää siinä vaihtoehdossa, että mies ei pääsisi mukaan: mitäs jos taksissa alkaa supistella niin, että matka menee ihan holtittomaksi + miten kävely taksista synnytysosastolle sujuu, jos kramppaan supistuksista loukkuun. Tosin tuleehan niin suvantoja =)

 

[Panacea]

Ei mulle olisi ongelma synnyttää yksin, mutta mies haluaa väen vängällä mukaan Eipä sille ole juuri ollut käyttöä siellä synnytyssalissa, mutta haluaa olla paikalla, ja mitäpä minä sitä kieltämään.

Mutta jos ei lapsille saada hoitajaa syyskuussa tai on muuten hankala tilanne niin mies jää kotiin ja minä lähden yksin synnärille. Toisen ja kolmannen lapsen syntymän jälkeenkin mies lähti heti kohta H-hetken jälkeen takaisin kotiin ollakseen paikalla, kun muut lapset heräävät.

 

["allukka"]

Tuommosessa tapauksessa on puhelin keksitty, jos tosiaan jotakin pahaa sattuis. =)

Joo mutta eihän se puhelin sitä takaa että tää tukihenkilö pääsee tulemaan paikalle heti. Tai jos joutuu hätäsektioon yms. Paitsi jos on sovittu että tää henkilö päivystää puhelimen ääressä ja tulee paikalle heti kun soitto käy niin se on eri asia tietenkin.

 

["niin"]

Tätä mekin mietitty. Ei mies muuta voi ku pitää kädestä kiinni ja tsempata.
Ensimäisellä kerralla ei edes tsemppausta tarvinnut, vaikka mies mukana olikin =)

Enempi olisi hyötyä jos mies olisi kotona laittamassa ruuat tytölle ja viemässä treeneihin. Itsekin hän tuota mieltä. Totesi että kerranhan sen on jo kokenut

Totta, ensimmäinen on sen verran tärkeä että isäkin haluaa hänen syntymässä olla mukana. Toisella ei niin väliä enää, eihän siinä ole mitään uutta tahi hienoa. Paitsi tietty ihan uusi ihminen, mut hei, esikko on aina esikko.

Juu lapsi ei syntyessään tuota tajua, mutta saattaa toki vanhempana kysellä jos isä alkaa puhella kuika esikoisenne tulikaan maailmaan ja kuinka hienoa se oli. Kakkonen... nääh, ei jaksa enää.

 

[Waahtera]

No jaa, voisin itekin khyl synnyttää ilman, että siellä on ketään kaverina mukana... Tietenkin, jos ukko haluaa lähtä seuraan/seuraaviin synnytyksiin mukaan, ni toki mun puolesta saa tulla... mutta ei se mulle mitenkään tärkeetä ole, että se siellä salissa on pyörimässä..

 

[her]

Ekassa oli mukana, toiseen tuli vasta kun laps oli jo maailmassa. Mulle itselle miehen läsnäolo ei ole välttämätön jos kaikki sujuu normaalisti. Siinä vaiheessa kun mies tuli toisen lapsen synnytykseen olin äärimmäisen onnellinen hänen tulostaan, kun istukka ei meinannut irrota ja leikkuria jo varailtiin. Mies saa siis tulla meillä jos haluaa ja lastenhoidot järjestyy, mutta minulle se ei mikään pakkopakko ole.

 

[MiniMyy]

Outoa, kun mun mies halusi ihan itse ehdottomasti olla mukana vauvan syntymässä. Ei sinunkaan mies ole juuri tämän uuden ihmisen syntymää nähnyt.
On yksi elämän tähtihetkistä nähdä vastasyntynyt vauva, leikata napanuora, ensi-imetys.. Eikö nuo asiat merkitse sun miehelle mitään?

Kyse ei ole siitä etteikö mies välittäisi, ja etteikö asiat merkkaisi.
Meidän mielestä tämä on helpompi hoitaa tällä tavalla. =)

Siihen että on hyvä Isä, ei tarvise sitä että on paikalla synnytyksessä.

Sitäpaitsi eipä annettu miehen leikata napanuoraa esikoisen kanssa. Ei kätilö edes kysynyt, vaan meni ominpäin saksimaan.

 

[trolli harmaana]

Kyse ei ole siitä etteikö mies välittäisi, ja etteikö asiat merkkaisi.
Meidän mielestä tämä on helpompi hoitaa tällä tavalla. =)

Siihen että on hyvä Isä, ei tarvise sitä että on paikalla synnytyksessä.

Sitäpaitsi eipä annettu miehen leikata napanuoraa esikoisen kanssa. Ei kätilö edes kysynyt, vaan meni ominpäin saksimaan.

Etkö sinä haluaisi olla oman lapsen syntymässä mukana? Jos olisi mahdollisuus valita?
Jos ei välitä tarpeeksi nähdä syntymää niin ei välitä. Kukin tavallaan.

 

[vastaan]

Olen tehnyt päätöksen, että lähden synnärille yksin.
Kaverini pitää mua ihan kaistapäisenä, jota en ymmärrä

Onhan ennenkin lapset pyöräytetty esim. saunassa ilman miehen läsnäoloa.

Ja onhan sielä kätilö ja hoitsu paikalla. =)

Onko muita, jotka päättäneet lähteä koitokseen yksin?

Kyllä ihan sairaalassakin vielä -70 luvulla, en olisi kyllä ottanutkaan mukaan, jos olisi ollut mahdollisuus.

 

[MiniMyy]

Etkö sinä haluaisi olla oman lapsen syntymässä mukana? Jos olisi mahdollisuus valita?
Jos ei välitä tarpeeksi nähdä syntymää niin ei välitä. Kukin tavallaan.

Homman nimi on se, että olemme YHDESSÄ tämän päätöksen tehneet keskustelun tuloksena. Minä EN ole kieltänyt miestä tulemasta

Ja juu, kyllä välittää ja kyllä rakastaa

Meidän pienen perheemme yhteinen tulevaisuus ei riipu siitä onko mies mukana vaiko ei

 

["vieras"]

Ekassa synnytyksessä miehen läsnäolo oli kyllä ihan ykkösjuttu, siellä sitä jännittää koko tilannetta vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten keskellä yksikseen. Toisella kerralla se oli vaan hienoa, että mies on mukana, juuri ekat hetket pienen uuden ihmisen kanssa on upeaa jakaa. Kolmannella kerralla kävi niin, ettei mies ehtinyt mukaan (juu, ne kaksi isompaa lastakin on, hän odotteli apujoukko, toisella lapsella samana päivänä synttärit) ja koko homma meni tosi nopeasti. Mies vei mut synnärille ja sanoi tulevansa sitten perässä kun pääsee. Ehdin olla sairaalassa kokonaista 20 minuuttia ennen kuin vauva syntyi. Harmitti kyllä, ettei mies ehtinyt mukaan, häntäkin harmitti alkuun mutta se on nyt mennyttä, pääasia on se vauva . Ja siis, harmitti siis jälkikäteen, siinä rytäkässä ehtinyt juuri miestä miettimään .

 

[J.Ketkupolkka]

Synnytin yksin. Oli molempien valinta. Itse en siihen halunnut ketään näkemään sellaista tilannetta, kuin synnytys. Halusin olla siinä ihan itsekseni.
Toisekseen mies ei olisi halunnut sinne myöskään lähteä katsomaan sitä itse toimintaa. Kai se olisi sitten jälkikäteen voinut olla..

 

[trolli harmaana]

Homman nimi on se, että olemme YHDESSÄ tämän päätöksen tehneet keskustelun tuloksena. Minä EN ole kieltänyt miestä tulemasta

Ja juu, kyllä välittää ja kyllä rakastaa

Meidän pienen perheemme yhteinen tulevaisuus ei riipu siitä onko mies mukana vaiko ei

Joo välittää välittää, mutta ei välitä nähdä lapsensa syntymää. Mikä tarve sulla on todistella että rakastaa? Eihän toi siitä ole kiinni, vaan prioriteeteistä. Toisia ei kiinnosta nähdä lapsensa ensihetkiä (tai olla paikalla kun joku meneekin vikaan).

 

[fifiia]

Ei ole ollut tarvetta synnyttää yksin, mies on sinne mukaan halunnut ja mielelläni olen sen kokemuksen hänelle suonut. Yllättäen mies joutui myös kuopuksen kohdalla ottamaan "vastuuta" hoitopäätöksistä kuin minä.