[QUOTE="Neith";25947868]kyllä mun lapsuus oli suht onnellinen vaikka liikaa rahaa ei ollut, vaikka se lapsuus oli nimenomaan lama-aikana ja vaikka meitä lapsia oli 4
ei ollut kalliita merkkivaatteita, kalliita harrastuksia jne. mutta perusjutut löytyi, teatterissa ja museoissa ollaan päästy käymään ja mikä tärkeintä, meille on opetettu että että itse on omassa elämässä pärjättävä, oma elämä pitää rakentaa vakaalle pohjalle eikä olla käsi ojossa rahaa vaatien..
kuten sanoin, ei lasten hankinta ole rikkaiden oikeus, mutta järkeä pitää käyttää
kun 20v työtön ja kouluttamaton pariskunta alkaa lapsia tekemään ja tekee niitä sitten useamman putkeen kun "ei ole töitä ja kotona ollessa saa rahaa paremmin" niin hyvin äkkiä ollaan tilanteessa jossa ollaankin yli 30v työttömiä ja kouluttamattomia joiden mahdollisuudet päästä töihin on aika heikot..
ei se toki kaikilla niin mene mutta tietyillä alueilla surullisen monilla on elämä juuri sitä, muiden rahoilla elämistä vailla minkäänlaista omaa yrittämistä ja tämä siirtyy sukupolvelta toiselle, kyllä toki osa niistäkin lapsitsa tekee toisin, ihan vain koska haluavat tarjota omille lapsilleen enemmän ja paremman esimerkin[/QUOTE]
Mutta sulla onkin omassa lapsuudessasi ollut nuo teatterijutut sun muut ja luultavasti juuri siksi pidät niitä tärkeinä omille lapsillesikin. Mä olen aina ajatellut, että mulla ei ole "varaa" kuin näihin kahteen lapseen, mutta todellisuudessahan mulla olisi ollut varaa vaikka seitsemään. Silloin vaan olisin joutunut tinkimään elintasostani, mukavuudestani ja asioista, joita minä pidän lapsuudessa tärkeinä...kuten teatterit, museot, harrastukset, omat huoneet lapsilla jne. Mutta mä tunnen ikäisiäni ihmisiä, jotka eivät tähän päivään mennessä ole käyneet kertaakaan teatterissa. Ja silti ovat hyvin onnellisia. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita ja jos kokee, että jokin asia on turha, niin eivät sellaisesta edes haaveile.