Menemme naimisiin, vaikka seksi ei kulje. Ongelmia myöhemmin?

["aapee"]

Olemme 24- ja 25-vuotiaita, olemme olleet yhdessä siitä saakka kun minä olin 17 ja mies 18. Menetin neitsyyteni miehelleni, joten mies on ainoa seksikumppani joka minulla on ollut. Päätimme mennä naimisiin tämän 7 vuoden yhdessäolon "kunniaksi" ensi kesänä. Minua kuitenkin hieman välillä mietityttää meidän seksielämä. Se ei ole ollut koskaan hirveän nautinnollista minulle, alkuaikoina se oli ihan kivaa, mutta ei meillä silloinkaan ollut mitään puputteluvaihetta jolloin oltaisiin rakasteltu "jatkuvasti". Monet tuntuvat muistelevan näitä alkuaikoja jolloin "suurinosa ajasta oltiin toistemme kimpussa". Me harrastettiin seksiä ehkä kerran tai kaksi viikossa silloin, nykyään noin kerran kuussa. Minulle seksi on ihan ookoo, en ole ihan varma olenko saanut mitään "isoa" orgasmia, joskus ehkä jonkinlaisen pienen? Mies joskus monta vuotta sitten sanoi että olisi kiva jos olisi enemmän seksiä, mutta ei ole oikeastaan tehnyt aloitetta sen eteen, ja minäkin yleensä keksin jotain kivempaa tekemistä kuin seksi, joten siksi seksikerrat on aika harvoja.

Nyt sitten olen alkanut miettiä kaikenlaista. Entä jos seksi jonkun toisen kanssa tuntuisikin "ihanalta ja superhyvältä", niinkuin niin monet sanoo seksistä? Eikä vika olekaan minussa niinkuin nyt ajattelen. Mutta toki en halua pettää miestäni, ja ehkä pahinta olisikin jos saisin tietää että seksi tuntuu ihanalta muiden kanssa, kun kumminkin rakastan miestäni. Mutta en myöskään halua lopettaa meidän suhdetta vain seksin takia, koska onhan mahdollista ettei seksi siitä muuttuisi yhtään paremmaksi muiden kanssa, vaan minä vain olen jotenkin outolintu jolla seksi ei tunnu hyvältä. Ja sitten olisin menettänyt mieheni jota rakastan.

Ja vielä lisäyksenä, ollaan siis kokeiltu kaikenlaisia leluja, asentoja, paikkoja ym. mutta yleensä mies kyllästyy niihin yhden kokeilun jälkeen ja sanoo että kyllä perinteinen rakastelu on se paras. Joten nykyään ei ole leluja käytössä ja seksiä harrastetaan sängyssä, kun siinä on eniten tilaa puuhailla ja se on helpointa.

En siis ole harkitsemassa pettämistä tms. mutta mietin että onkohan täällä muita naisia jotka ovat harrastaneet seksiä vain yhden miehen kanssa ja sitten pohtivat välillä että onkohan jäänyt jostain paitsi kun seksiä niin hehkutetaan. Kaikenlaiset ajatukset on tervetulleita

 

[sex]

Kyllähän se seksi voi parantua iän myötä ja monesti parantuu ainakin naisella nautinnon saanti, mut sitä kipinää pitää toki olla ja halua siihen. Tuo on tyypillistä miettiä olisko toisen kanssa kivempaa, neuvoa en osaa, mitä tehdä.

 

["Noo"]

Eihän noita ongelmia tarvitse odottaa, nehän ovat olleet paikalla jo pitemmän aikaa.

 

[nöppönen]

Kerrotko miehellesi mikä saa sinut tuntemaan hyvältä? Mikä kiihottaa sinua? Tai kertooko miehesi sinulle. Itse luulin aikanani, etten orgasmia tule ikinä saamaan, kukaan mies ei minua saanut tulemaan, enkä tullut myöskään jos leikin yksin. Sitten tapasin uuden mieheni ja olen herännyt tähän asiaan ihan eritavalla. Hän osaa kiihottaa minut huippuuni ja saa minut tulemaan, ja tämän jälkeen olen alkanut samaan myös silloin kun masturboin.

Mutta... Mies tekee sitä mistä tykkään, tietää mikä minua kiihottaa ja käyttää sitä vallan mainiosti avukseen ja minä teen saman hänelle. Oletteko kokeilleet roolileikkejä? Jos sinua eri paikat kiinnostaa niin kerro sekin miehelle.. kerta kokeilu ei välttämättä kerro vielä mitään.. voi vaatia harjoittelua.

 

[apupyörä]

Mies ei ole valmis yrittämään kauheasti, jos luovuttaa kaikenlaisten kokeilujen kanssa helposti? Entä sinä itse, oletko sujut itsesi kanssa ja tunnet mistä saat nautintoa? Saatko orgasmin itseksesi? Oletko yrittänyt?

Aika usein kuulee niitä tarinoita, että luuli pitkään olevansa vain epäseksuaalinen, kunnes löytyi parempi kumppani. Jos olet muutenkin seksuaalisesti passiivinen (ei omia puuhia ym.) niin voi toki olla, että et vain ole niin seksuaalinen? Tai sitten herätys on vain vielä saamatta?

Jos mä olisin ensimmäisen tai toisen seurustelukumppanini kanssa, niin joo, seksi olisi ihan kivaa, mutta ei järin ihmeellistä. Ensimmäisen kanssa aattelin, että tällaista tää on, aika kivaa. Toisen kanssa aattelin, että vau, tää on näin mahtaavaa, onpas hienoa. Nyt jälkikäteen ajateltuna eipä ole ollut kummoista silloin.

Miten muut elämänalueet. Onko muualla jotakin pielessä? Sellaista, minkä yleensä ohitat olankohautuksella mutta tarkemmin mietittynä parantamisen varaa olis paljonkin?

 

["aapee"]

En masturboi kovin usein enkä ole varma olenko saanut silloin orgasmia... Se tuntuu ihan kivalle, mutta en tiedä mistä orgasmin tunnistaa. En ole kovin seksuaalinen, siis harvoin esim. ajattelen seksiä. Ei siinä ole minusta mitään ajateltavaa Jotenkin se vaan ei herätä mussa mitään tuntemuksia. Oon joskus miettinyt etä ehkä vanjotenkin ole "löytänyt" seksuaalisuuttani, mutta miten sen voi löytää?

Muuten elämä on myös "ihan ookoo", suurin rakastumisen huuma on toki karissut jo aikaa sitten, mutta vielä me toisiamme rakastetaan ja halaillaan ym. Ehkä mies voisi mua paremmin kuunnella, mistään "tärkeästä" ( esim. tunteista ja sellaisest) mies ei osaa jutella. Sen oon yrittänyt hyväksyä, kaikki miehet ei vaan välitä jutella tunteista ym.

 

["vieras"]

Älkää menkö nyt naimisiin. Muutenkin seitsemäs vuosi on kaikkein hankalin, en tiedä miksi.

 

[apupyörä]

Kyllä sen tunnistaa, kun sen saa. Seksuaalisuuden löytämisestä... Jos lähdet tutkimaan lisää sieltä, mikä sua nykyisellään kiinnostaa ja houkuttaa. Mistä sytyt? Lisää sitä.

Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Oletko aina käyttänyt? Siis jos oot vuosikausia syönyt e-pillereitä, niin niiden poisjättämisen kokeilu on harkitsemisen arvoista. Ne tekee joillekin haluttomuutta jne.

Se, että haluaako miehen olevan keskusteleva ja kuunteleva, on yksilöllistä. Mä en haluaisi enää sellaista suhdetta, jossa ei voi kommunikoida vapaasti, myös erityisesti niistä tärkeistä asioista. Mutta itse harkitset, mikä kannattaa yrittää hyväksyä ja mitä ei pidäkään hyväksyä.

 

[Champion]

No "ystävyysliitto" voi olla paljon ihanampi kun suurein tunteiden rakkausliitto, mutta onko sulla muuten millainen tarve koskea sun miehees tai saada kosketusta mieheltä?

Mä en ole koskaan ollut seksuaalisesti syttyvä ihminen ja vasta nykyisen miehen kanssa voin sanoa nauttineeni siitä kun siitä on tehty sellaista et mäkin tykkään. Muuten seksi on kyl ollut ihan kaameeta ennen tätä.

Eli on mahdollista ettet ole seksuaalisesti muutenkaan mikään kovin halukas ja siksi teillä menee miehen kanssa yksiin nuo halut joten onko siinä sitten vikaa? Mutta toisaalta olen myös sitä mieltä et itse en olis halunnut olla vain yhden seksikumppanin kanssa koska nykystä osaa arvostaa kun tietää miten paskaa seksi voi olla muiden kanssa, ei tule tarvetta eikä hinkua lähtee vieraisille.

 

[Kokenut_]

Oma kokemukseni poikkeaa siten, että ryhdyin vasta 38-vuotiaana työkaverin (oltiin hyviä ystäviä) kanssa suhteeseen. Ekat kaksi vuotta oli hirveää seksin puolesta. Ei lainkaan seksiä, tai siis pari "säälittävää" yritystä. Inhotti suorastaan. Sen sijaan sängyn ulkopuolella oli hauskaa, matkustelimme ja harrastimme paljon. Itsellä oli varsin villiä seksielämää ikävuosina 18-32 eli varsinaista biletystä ja naimista..partnereita useita kymmeniä. Mies on ollut kiltimpi, seurustellut saman tytön kanssa vuosikaudet ja ollut kihloissa.
Lopputulos= nyt naimisissa, 3 alle kouluikäistä suloista lasta, uusi talo ja ihana elämä. Seksi ei vieläkään ole mitään huippua, mutta lämmintä läheisyyttä ja hellyyttä riittää. Hyvä parisuhde ja onnellinen perhe-elämä riittää minulle nykyisin. (ja niistä seksikokemuksista jäi lähinnä seurattavat kohdunkaulanmuutokset laser-arpineen..). Tulipahan naitua, mutta en koe siitä nyt niin valaistuneeni. Sen sijaan kaikki eivät koskaan löydä hyvää suhdetta, itsellänikin ns. ikisinkkukavereita.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";25947612]En masturboi kovin usein enkä ole varma olenko saanut silloin orgasmia... Se tuntuu ihan kivalle, mutta en tiedä mistä orgasmin tunnistaa. En ole kovin seksuaalinen, siis harvoin esim. ajattelen seksiä. Ei siinä ole minusta mitään ajateltavaa Jotenkin se vaan ei herätä mussa mitään tuntemuksia. Oon joskus miettinyt etä ehkä vanjotenkin ole "löytänyt" seksuaalisuuttani, mutta miten sen voi löytää?

Muuten elämä on myös "ihan ookoo", suurin rakastumisen huuma on toki karissut jo aikaa sitten, mutta vielä me toisiamme rakastetaan ja halaillaan ym. Ehkä mies voisi mua paremmin kuunnella, mistään "tärkeästä" ( esim. tunteista ja sellaisest) mies ei osaa jutella. Sen oon yrittänyt hyväksyä, kaikki miehet ei vaan välitä jutella tunteista ym.[/QUOTE]
Ei kuulosta siltä, että kumppania vaihtamalla mikän muuttuisi. Itsestä se lähtee.

 

[Kerpele]

Mä ehkä veikkaisin että joko se suuri herätys tähän hommaan vielä puuttuu tai sitten et ole vain niin seksuaalinen. Mulle seksi on aina ollut sellainen mitä ajattelen suht paljon ja kaipaan, ja ärsyttää jos väsyttää eikä jaksa Nykyinen pari-kolme kertaa viikossa tahti on meille vähän. Siinä vaiheessa jos tahti putoaa kertaan viikossa alan jo huolestumaan että mikähän mulla on hätänä kun ei kiinnosta

Toiset ihmiset vain löytävät elämän muilta aloilta sen tärkeämmän tekemisen. Eikä seksin todellakaan tarvitsekaan olla se ykkösjuttu kellekään.

Jos haluaa saada uudenlaista vipinää siihen seksuaalisuuteen niin kannattaa mietiskellä että mikä on sellaista mikä saa syttymään, minkälaisia fantasioita on, mitä kaikkea haluaisi kokeilla.. Ja rohkeasti ottaa ja kokeilla kaikenlaista uutta.

 

["aapee"]

Kiitos vastauksista Joo onhan se mahdollista etten vaan oo niin seksuaalinen, mutta siltikin vaan mietityttää että mitäs jos mä oikean miehen kanssa olisinkin eli semmosta jossittelua, mikä on aika turhaa. Mutta muistan että mua silloin joskus 17-vuotiaana ennen tätä seurustelua joskus ihan panettikin, oli ihanaa haluta seksiä, siitä sai jotenkin energiaa. Mut nyt sitä ei oo enää vuosiin ollut, enkä tiedä miksi. Ehkä siksi, että kun seksi on loppujen lopuksi aina niin samanlaista, niin se ei enää aiheuta sitä kutinaa vatsanpohjalla? Esimerkiksi minusta on kivaa harrastaa seksiä ulkona kun sitä on niin harvoin tehty, mutta enää en saa sellaisia "etukäteiskicksejä" kun ajattelen seksin harrastamista ulkona, koska tiedän ettei mies sitä halua vaan sanoo sit jossain vaiheessa että "mennään sisälle, täällä ulkona on ötököitä/kylmä tms" eli tavallaan vaan petyn. Olipas hyvin selitetty, ehkä joku tajuaa? Eli siis vaikka aloitettais seksi miten tahansa "extremesti" , niin lopputulos on aina se, että seksi viedään loppuun sängyssä lähetyssaarnaaja-asennossa. Ja tosiaan en tiedä oonko saanut orgasmia vai en. Seksi loppuu yleensä aika lyhyeen kun mies saa, joten en tiedä että jos jatkettais pidempään niin tuntuisko paremmalta? Ja tosiaan masturbointiakan en "jaksa" hirveän kauan, tai ajatukset alkaa jotenkin harhailla niin sitten usein lopetan kun alkaa jotenkin turtua.

E-pillereitä söin muutama vuosi sitten, mut lopetin ne ja siirryttiin kortsuun kun harrastetaan seksiä niin harvoin niin pillereiden haitat muuttui etuja suuremmiksi. (Hinta muun muassa)

 

[en ymmärrä]

Entä rakkaus?

 

["aapee"]

Entä rakkaus?

Rakkautta löytyy, niinkuin jo aiemmin sanoin. Ei yhtä leimuavana kun alussa, mutta sellaista tasaisempaa rakkautta.

 

[trolli]

Jos olisit saanut orkun niin tietäisit sen kyllä. Mites se seksi menee teknisesti? Onko esileikkejä, suuseksiä? Harvemmat naiset kun saavat pelkästä yhdynnästä...

 

["diudiu"]

Jos teillä on ongelma asiasta jo nyt, niin kuvitteletko avioliiton sen ongelman ratkaisevan?
Kannattaako noilla mietteillä edes siihen ryhtyä..

 

["aapee"]

Jos olisit saanut orkun niin tietäisit sen kyllä. Mites se seksi menee teknisesti? Onko esileikkejä, suuseksiä? Harvemmat naiset kun saavat pelkästä yhdynnästä...

Yleensä kaava menee näin: suudellaan, mies sormettaa mua vähän, sitten yhdyntä, ensin lähetyssaarnaaja, sit mies pyytää mut päälle ja oon siinä kunnes mies saa. Joskus otan mieheltä suihin ja sen jälkeen mies sormettaa mua.

 

["aapee"]

[QUOTE="diudiu";25948075]Jos teillä on ongelma asiasta jo nyt, niin kuvitteletko avioliiton sen ongelman ratkaisevan?
Kannattaako noilla mietteillä edes siihen ryhtyä..[/QUOTE]

Enhän mä oo sanonutkaan että avioliitto mitään ratkaisee? Ennemminkin mietin että tuleekohan niitä ongelmia joskus myöhemmin, jos tämä seksiasia alkaa ihan tosissaan vaivata. Kun nyt se on vaan pohdintaa, mut voihan se muuttua vielä joskus ongelmaksi. Tietenkin on turha jossitella etukäteen kun mistä tahansa asiastahan saattaa muodostua ongelma, mutta aloitinpahan keskustelun nyt tästä kun asiaa pohdin.

 

[trolli]

[QUOTE="aapee";25948076]Yleensä kaava menee näin: suudellaan, mies sormettaa mua vähän, sitten yhdyntä, ensin lähetyssaarnaaja, sit mies pyytää mut päälle ja oon siinä kunnes mies saa. Joskus otan mieheltä suihin ja sen jälkeen mies sormettaa mua.[/QUOTE]

No siinä se ongelma tuli. Miten se vähän sormettaa, koskeeko klitorikseen? Hierooko hän/hierotko itse klitorista seksin aikana? Eikö se ikinä nuole?

 

["huh"]

Ei oikeasti kuulosta kummoiselta. Onko seksin tarkoitus vain miehen miellyttäminen? Ne harvat jutut, joista sä innostut, mies jättää kesken tai tyrmää? Siis jos sä teet sen miehen eteen vaikka mitä, niin kai olisi kohtuullista, että sekin olisi valmis tulemaan vastaan ja sietämään epämukavuutta sun nautintosi eteen. Teidän molempien nautinto on ihan yhtä arvokasta!

 

["vieras"]

Jos ei pysty nauttimaan itsetyydytyksestäkään, niin ei se miehestä kiinni ole. Ei mitään logiikkaa, että siinä tilanteessa tulisi mieleenkään, että alkaisi miehen toimia harmittelemaan (vaikka näin naiset usein tekevät). Se on ihan selvä, että seksi ei voi olla kuin kaavamaista, jos toinen ei ole siinä yhtään mukana. Ja ei voi olla mukana, jos ei ole halua.

 

["vierailija"]

Helpoin tapa naiselle saada orgasmi on suuseksi. Ei olis kyllä meidänkään seksielämä hääviä, jos en saisi mieheltä suuseksiä. Mutta onneksi hän on aina rakastanut sitä! Ettekö ole sitä edes kokeilleet?

Mutta olennaista olisi kyllä harjoitella itsekseen orgasmin saamista. Onko sinulla mitään fantasioita? Oletko koskaan lukenut esim. eroottisia novelleja, jotka auttaisivat kiihottumiseen? Kannattaa harjoitella itse ihan omin kätösin ja vaikka vibralla, tiedät kyllä kun saat orgasmin Yhdynnässä se ei useimmille naisille ole helppoa.

En siis itsekään saa yhdynnässä, vaan yleensä mies "hoitelee" minut esileikin aikana ja sitten vasta yhdyntä. Olemme myös toistemme ensimmäiset ja ainoat, mutta miehellä on onneksi kokeiluhaluja ja itselläkin jonkin verran

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25948112]Jos ei pysty nauttimaan itsetyydytyksestäkään, niin ei se miehestä kiinni ole. Ei mitään logiikkaa, että siinä tilanteessa tulisi mieleenkään, että alkaisi miehen toimia harmittelemaan (vaikka näin naiset usein tekevät). Se on ihan selvä, että seksi ei voi olla kuin kaavamaista, jos toinen ei ole siinä yhtään mukana. Ja ei voi olla mukana, jos ei ole halua.[/QUOTE]

Noin mäkin olen ajatellut. Että kun en itse seksistä niin paljoa nauti, niin teen sitten niitä asioista mistä mies nauttii. Ja oon ajatellut että asia on ookoo niin ja että en ole itse seksuaalinen. Juuri siinähän on tän mun aloituksen juonikin tavallaan, että ajattelen noin, mutta sitten toisaalta mietin että mitäs jos joskus 20 vuoden avioliittovuoden jälkeen käykin selville että jonkun toisen miehen kanssa olisinkin seksuaalinen ja tykkäisin seksistä. Turhaa jossittelua, mutta en vaan osaa näin avioliiton kynnyksellä olla jossittelematta

Oli ehkä turhaa tehdä tämä aloitus, kun tuntuu etten osaa selittää mun asiaa oikein ja nyt osa teistä kai kuvittelee että tämä asia on joku ongelma, vaikkei se mun mielestä ole, vain pohdin asiaa. Tykkään miettiä asioita eri kantilta ja pyöritellä ja jossitella.

 

[nöppönen]

Ensin kannattaa varmaan opetella nauttimaan itsensä koskemisesta, löytää keinot joilla saisit itsesi tulemaan. Joo ja minä olin 26v ennenkuin sain orgasmin ensimmäisen kerran.. mutta se tunne, se kun älysin miten tulen, sai minut oikeasti syttymään. Lisäksi mies tekee kaikkensa, että kumpikin saa seksin aikana. ISO osa sitä on muutakuin yhdyntä. Hyväilyjä, suuseksiä puolin ja toisin jne jne. Olisiko mahdollista saada ulkopuolista apua asiaan? Itseä ahdistaisi jos seksin pitäisi aina tapahtua sängyssä ja samassa asennossa..