Mies ei tahdo lapsia..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Salapoliisi_
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Salapoliisi_

Vieras
Itsellä kamala vauvakuume, ollut jo pari vuotta ja mitään esteitä perheen perustamiselle ei ole. Mies vain sanoo että haluaa odottaa vielä muutaman vuoden. Tuntuu että parikin vuotta on jo liikaa itselleni..

Kaikki kaverit ympärillä ovat jo saaneet vauvan parin viimevuoden sisällä, 2 synnyttää ensi kuussa, kolmella on raskaus nyt puolessa välissä ja kaksi ilmoitti nyt olevansa raskaana.

Tuntuu väärältä olla kateellinen kavereille, mutta en vain voi sille mitään. On niin paha olo kun mies haluaa aina vain odottaa. Kysyin häneltä muutama viikko sitten että kuinka kauan hän mahdollisesti vielä odottelee, totesi että varmaan n. 3-5 vuotta.. Voi että, mitenköhän sitä itse jaksaa odotella... :(
 
Minkä ikäisiä olette?

Jos kohtalaisen nuoria, niin odottaminen voi varmasti olla ihan järkevääkin. Lasten jälkeen "kaikki" muuttuu, eikä tule enää samanlaista vapautta. Kannattaahan sitäkin vaihetta elää kunnes on valmis siirtymään seuraavaan.
 
Sulla on oikeastaan kolme mahdollisuutta. Joko jäät parisuhteeseen ja odotat, josko mies on joskus valmis. Tai sitten lähdet suhteesta ja toivot löytäväsi miehen, jonka kanssa hankkia lapsia. Tai sitten hankit lapsen yksin. Itse jäin samanlaisessa tilanteessa parisuhteeseen ja muutaman vuoden päästä esikoinen syntyi "suunnitellusti".
 
Niin, mutta toisaalta elämästä kun ei tiedä, voihan miehesi muuttaa mielensä.
Yhtä hyvin, vaikket ehkä nyt uskokaan, sinäkin saatat muuttaa mielesi.

Ei kannata ajatella sitä pahinta, vaikka sekin on aina mahdollista.

Vauvakuume voi olla pirullista piinaa, mutta tavallaan myös ihanaa aikaa.
Saa olla eri mieltä :) Ja... se kuumekin voi loppua, viimeistään siihen raskauteen...joskin esiintyyhän tuota kuumettakin kroonisena.
 
Viimeksi muokattu:
Olemme siis kyllä nuoria. hieman päälle parikymppisiä. Mies perustelee halunsa odottaa sillä, että tahtoo elää vielä nuoruuttaan. Hän on kuitenkin sanonut että jos tulen raskaaksi "vahingossa" niin siinä tapauksessa pidämme lapsen ja hän kyllä ottaa täyden vastuun. Emme käytä ehkäisyä, mutta ovulaation aikaan emme myöskään mitään harrasta. Tiedän että tämä ei kuitenkaan toimi takuuna siihen ettenkö tulisi raskaaksi. Välillä "toivon salaa" että tulisinkin "vahingossa" raskaaksi, ja poden tosi huonoa omaa tuntoa että edes toivon sellaista :( Kerran humalassa mies ehdotti ja vakuutti että nyt on se hetki, nyt hankitaan lapsi! Mutta parin päivän kuluttua kun aloin kyselemään tarkoittiko hän mitä sanoi, niin kierrellen ja kaarrellen kumosi sen mitä oli sanonut.
 
On täysin ymmärrettävää että mies haluaa odottaa. Ei nainen voi vaatia mieheltä lapsia, ja kyllä se nuoruus kannattaa elää ilman niitä jos tuntuu ettei ole vielä päässyt menemään riittävästi. Mies toimii mielestäni järkevästi :).
 
Kun mies sanoi haluavansa odottaa 3-5 vuotta, hän sanoi kyllä myös, että haluaa todellakin saada lapsia elämänsä aikana ja että varmasti niitä tehdäänkin, mutta että hän ei halua sitä vielä ennenkuin kokee että on saanut käyttää hyväkseen ne nuoruusvuodet kun vielä on aikaa harrastella salilla käymisiä ja kalastusta, kun sitten kun on pieni lapsi ei sellaiselle ole enää niin paljoa aikaa..
 
Koska olette noin nuoria, niin kannattaa odottaa. Nuoruusvuosia ei saa takaisin ja lapset muuttavat elämän. Vaikka lapset aikanaan muuttavat kotoa ja olisi vapaa tekemään kaikkea, niin on se erilaista parikymppisenä kuin nelikymppisenä. Ja lapset seuraavat aina mukana, vaikkeivat läsnä olisikaan. Jos mies haluaa vielä odottaa, kun 25 alkaa tulemaan lasiin, niin sitten kannattaa miettiä uudelleen. Mutta tiedän, että vauvakuumeessa yksikin kuukausi on liikaa
 
Mullakin oli vauvakuume jo päälle 20vuotiaana, mutta tositoimiin alettiin vasta lähempänä kolmeakymmentä. Oon ollu kyllä tyytyväinen että saatiin elää ja matkustella mihen kanssa kahdestaan, vaikka välillä kateellinen perhellisille silloin olinkin. Nyt mulla ikää 31v ja lapset vajaa 2v ja vauva.
 
[QUOTE="julli";25927979]Mies valehtelee saadakseen pitää ap:n vielä muutaman vuoden. Kalastaminen ja harrastaminen onnistuu aivan hyvin vaikka olisi 12 lasta.[/QUOTE]

Miksi valehtelisi? Onhan se elämä ihan erilaista kun on lapsia. Miksi naiset painostavat miehiä tekemään lapsia kun selvästi tuntevat etteivät ole vielä siihen valmiita? Ei sen tarvitse olla mikään salaliittoteoria. En minäkään olisi ikipäivänä tehnyt lapsia 20-vuotiaana, muttei se tarkoittanut etten ikinä.

Mies ehkä haluaa sitoutua perheeseen enemmän sitten kun lasten aika on. Hyvähän se vain on että tiedostaa, että vielä on liikaa menohaluja.

Tai sitten naiset valittaa kun mies harrastaa ja on aina poissa....
 
Olette varmasti oikeassakin. Ehtiihän noita lapsia tekemään. Mutta haluaisin itse tehdä lapset nuorena, jos odotellaan 3-5vuotta, mieheni on jo kolmenkymmenen ellei ylikin. itse olisin jo 26, ellen enemmänkin. Tuntuu jotenkin että olisimme jo tosi "vanhoja" tekemään esikoista siinä iässä. Lapsi kun on 18 niin isä on hyvällä tuurilla jo viidenkymmenen.. :(
 

Niin, että joskus vauvakuume loppuu, menee ohi (ilman että saa lasta) ja sitä myötä ihminen ei juuri nyt haluakaan lapsia ja saattaakin ajatella, että haluanpa hetken nautiskella kuka nyt sitten kalastuksesta ja kuka pitkistä hiljaisista yksinäisistä kahvihetkistä.

Ja jos vauvakuume ei menekään ohi, sillä että saa lapsen, niin haluaako joku toisen lapsen, sitten kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen (kun vauvakuume ei vaan lopu)...

Pohdittavaksi tarkoitin, ei tarvitse vastata :)
-

Ymmärrän oikein hyvin raastavan vauvakuumeen, iän merkityksen, pelot jne. mutta loppujen lopuksi muilla asioilla on enemmän merkitystä. Ei lapsia kannata saada pelkän vauvakuumeen vuoksi, enkä väitä että saadaan mutta sanonpa sen nyt kuitenkin.

Onhan siinä iässä hyvätkin puolensa, vaikka ymmärrän tuon harmituksen.
 
Viimeksi muokattu:
Olette varmasti oikeassakin. Ehtiihän noita lapsia tekemään. Mutta haluaisin itse tehdä lapset nuorena, jos odotellaan 3-5vuotta, mieheni on jo kolmenkymmenen ellei ylikin. itse olisin jo 26, ellen enemmänkin. Tuntuu jotenkin että olisimme jo tosi "vanhoja" tekemään esikoista siinä iässä. Lapsi kun on 18 niin isä on hyvällä tuurilla jo viidenkymmenen.. :(

Ehkä mies on valmis vaikka jo sen kolmen vuoden jälkeen. Ties vaikka kahden. Mutta selvästi nyt ei, joten jättäisin asian ainakin pariksi vuodeksi hautumaan.

...jo viiden kymmenen...:D. Anteeksi, mutta ei tuo ole niin korkea ikä.
 
Ei mieheni mitään valehtele. Tietäisit kuinka paljon hän harrastaa kaikkea. kesät hän on kokoajan kalassa. Hänellä on oma kalastusvene, ja on aamusta iltaan kalastamassa, tulee yöksi kotiin ja lähtee aamulla taas. viikolla menee töiden jälkeen salille ja sen semmoista. Ei hän voisi kalastaa koko kesää aamusta iltaan jos olisi vauvakin hoidettavana.
 
Tuntuu jotenkin että olisimme jo tosi "vanhoja" tekemään esikoista siinä iässä. Lapsi kun on 18 niin isä on hyvällä tuurilla jo viidenkymmenen.. :(

Haha! Entäs sitten? Viisikymppisellä on vielä työelämääkin tämänhetkisen lainsäädännön mukaan 15 vuotta jäljellä ennen eläkettä. Parikymppisestä viisikymppiset lienevät vanhainkotikamaa, mutta ei se niin ole.

Itse olen 42-vuotias mies, jolla nelivuotias poika, enkä nyt ihan ikälopuksi isäksi itseäni tunne. Edes silloin kun poikamme täyttää kahdeksantoista.
 
Olette varmasti oikeassakin. Ehtiihän noita lapsia tekemään. Mutta haluaisin itse tehdä lapset nuorena, jos odotellaan 3-5vuotta, mieheni on jo kolmenkymmenen ellei ylikin. itse olisin jo 26, ellen enemmänkin. Tuntuu jotenkin että olisimme jo tosi "vanhoja" tekemään esikoista siinä iässä. Lapsi kun on 18 niin isä on hyvällä tuurilla jo viidenkymmenen.. :(

Anteeksi nyt vaan mutta tästä huomaa että olet aika lapsellinen vielä itsekin. Tää meinaan on sen verran keskenkasvuinen kommentti - ajatteleppa jos teetkin vaikka kolme lasta niin sille kolmannelle olette kuvaamasi "kurppavanhemmat" joka tapauksessa.

Miehesi on fiksu. Hänestä ei ole vielä isäksi, hän tietää sen ja kertoo. Nuori ja ilman vastuuta on vaan kerran - vanhempi olet loppuelämäsi. Sulla on vaan kamala pakko olla kuten kaverisikin - kun heillä on vauva niin sinullakin pitäisi olla. Se vauva on niin paljon muutakin kuin ihqut vaunut ja söpöt vaatteet.

Tässä olen seurannut ympärilläni kuinka kolme perhettä on hajonnut. Kaikki yhdistää yksi seikka- lapsia on alettu tehdä 20-vuotiaina. Ei, he eivät ole olleet huonoja vanhempia lapsilleen, mutta jättäivät se aikuistumisvaiheen väliin ja hyppäsivät suoraan perheeksi... Kahdessa näistä perheistä on 3 lasta, yhdessä 4. Nyt sitten saa facebookistakin lukea kuinka "ollaan bilettämässä"...olin niiiiiiin kännissä...Voi ei, nyt se tyyppi soitti mulle....Voi kun ootan ensviikonloppuuu kunkersat on isällä... JA kaikki nämä kolme naista vannotti 20+ että heillä ei ole tarvetta mennä, bilettää ja rellestää. Niinpä niin... Eihän tuossa mitään, mutta nyt on 9 lapsen koti mennyt rikki.
 
Vaikea tilanne. EIkö voisi yrittää tehdä kompromissia asiasta? Mitä merkitystä sillä on sun miehelle jos lapsi tulee nyt tai kolmen vuoden päsätä kun sama muutos on edessä kuitenkin. Sinähän sitä lasta hoidat kotona, joten miksi mies ei voisi harrastaa enää samalla tavalla? EI meillä ainakaan elämä muuttunut mitenkään lapsen vuoksi, samat harrastukset ja menot jäi, tosin jouduttiinhan toki hiueman kikkailemaan niiden kanssa.

Itse oon aina ajatellut et on jotenkin helpompaa kun lapset on saatu nuorena niin nelikymppisenä on jos sit omaa aikaa harrastaa ja mennä paremmin. Ja sit ennen kaikkea jos ei lasta ala kuulua niin ehkä on helpompi käydä läpi lapsettomuushoitoja kun on vielä vuosia jäljellä tehdä lasta.
 
Vaikea tilanne. EIkö voisi yrittää tehdä kompromissia asiasta? Mitä merkitystä sillä on sun miehelle jos lapsi tulee nyt tai kolmen vuoden päsätä kun sama muutos on edessä kuitenkin. Sinähän sitä lasta hoidat kotona, joten miksi mies ei voisi harrastaa enää samalla tavalla? EI meillä ainakaan elämä muuttunut mitenkään lapsen vuoksi, samat harrastukset ja menot jäi, tosin jouduttiinhan toki hiueman kikkailemaan niiden kanssa.

Itse oon aina ajatellut et on jotenkin helpompaa kun lapset on saatu nuorena niin nelikymppisenä on jos sit omaa aikaa harrastaa ja mennä paremmin. Ja sit ennen kaikkea jos ei lasta ala kuulua niin ehkä on helpompi käydä läpi lapsettomuushoitoja kun on vielä vuosia jäljellä tehdä lasta.

Tämä sama perustelu tulee aina esiin ja koskaan en tätä käsitä.Miten ne lapset sitten vaan unohdetaan kun ollaan 40 vuotiaita. Ei. Sinä olet loppuelämäsi tilivelvollinen lapsillesi vaikka he olisivatkin jo liki aikuisia. Ihminen ei voi elää itselleen kuin ja vain ainoastaan silloin kun niitä lapsia ei ole. Se seikka ei muutu mihinkään.

AP mies on rehellisesti kertonut että haluaa vielä mennä. Hänen on se saatava tehdä. Lapsi ei ole mikää kiertokapula vanhempien harrastusten, menojen ja tulojen välissä. Kyllä, lapsi muuttaa elämää ja niin pitääkin. Jos ei ole valmis niihin muutoksiin niin ei ole valmis lapsiinkaan. Kuinka moni tälläkin palstalla itkee kun on kotona ja mies menee ja tulee miten tykkää? No tulipahan äidin vauvakuume tyydytettyä mutta onko tuo sitten perhe-elämää?
 

Yhteistyössä