J
Johanna
Vieras
Olen 27-vuotias onnellisessa parisuhteessa (yhdessä jo 5 vuotta) elävä nainen. Omassa tuttavapiirissäni on jo paljon lapsellisia pariskuntia (ja siis toki myös yh:ita), mieheni tuttavapiirissä vain pari lasta, ja nekin kaukaisilla sukulaisilla.
Viime aikoina minulle on tullut "vauvakuume", mutta nyt, kun olen miehenkin siihen tartuttanut, olen alkanut miettiä, onko kuumeeni vain ympäristön paineesta ja yleisistä normeista johtuvaa?!
Tuntuu, että yleinen käsitys on, että meidän tulisi hankkia lapsia, kun kerta olemme vakiintunut pari ja "lastetekoiässä". Lisäksi tunnen, että alan olla jo vanha (!) saamaan lapsia. Mikään järkevä selitys ei saa minua ajattelemaan toisin, kun jo biologian oppikirjat kertovat 30-vee naisen mahdollisuuden raskautua ovulaation aikana olevan VAIN 20%! Tämä tieto ahdistaa ihan älyttömästi, vaikka minulla on 30vee:hen vielä 3 vuotta aikaa. Kadun, etten ole hankkinut lapsia esim 22-vuotiaana (vaikka vastahan olin tuolloin tavannut nykyisen mieheni!). Silmissäni 22-24 vuotta olisi nyt ihanteellinen ikä...
Samalla pelkään, että lapsi tuhoaisi parisuhteemme ja alapääni ja ystävyyssuhteeni pysyvästi.
Välillä tuntuu, että voisi antaa mennä vain, jos/kun mies haluaisi ilman ehkäisyä, mutta sitten taas välillä tulee tunne, että se olisi elämäni suurin virhe.
Ovatko nämä ajatukset normaaleja??!? Mikä mua vaivaa? Tältäkö vauvakuume tuntuu??
Viime aikoina minulle on tullut "vauvakuume", mutta nyt, kun olen miehenkin siihen tartuttanut, olen alkanut miettiä, onko kuumeeni vain ympäristön paineesta ja yleisistä normeista johtuvaa?!
Tuntuu, että yleinen käsitys on, että meidän tulisi hankkia lapsia, kun kerta olemme vakiintunut pari ja "lastetekoiässä". Lisäksi tunnen, että alan olla jo vanha (!) saamaan lapsia. Mikään järkevä selitys ei saa minua ajattelemaan toisin, kun jo biologian oppikirjat kertovat 30-vee naisen mahdollisuuden raskautua ovulaation aikana olevan VAIN 20%! Tämä tieto ahdistaa ihan älyttömästi, vaikka minulla on 30vee:hen vielä 3 vuotta aikaa. Kadun, etten ole hankkinut lapsia esim 22-vuotiaana (vaikka vastahan olin tuolloin tavannut nykyisen mieheni!). Silmissäni 22-24 vuotta olisi nyt ihanteellinen ikä...
Samalla pelkään, että lapsi tuhoaisi parisuhteemme ja alapääni ja ystävyyssuhteeni pysyvästi.
Välillä tuntuu, että voisi antaa mennä vain, jos/kun mies haluaisi ilman ehkäisyä, mutta sitten taas välillä tulee tunne, että se olisi elämäni suurin virhe.
Ovatko nämä ajatukset normaaleja??!?
Mikä mua vaivaa? Tältäkö vauvakuume tuntuu??
Sun tilanne kuulostaa ihanteelliselta mutta kehottaisin miettimaan onko kaikki nk.lapsettomien etuihin kuuluvat asiat tehty jo. Matkusteltu jne? Oon ite onnellinen lapsestani mutta sitoohan se! Minulla parisuhde hajosi lapsen tultua, en ollut tajunnut aiemmin millaista elamaa haluan elaa lapsen kanssa ja toisaalta miten erilaisia mun ja mieheni arvot olivat vaikka rakkautta riitti. \Lapsi muuttaa paljon.
