[QUOTE="taavi";25879256]ja mihinkähän nämä ffff:n väitteet sitten perustuvat. Ilmeisesti perinteiseen vasemmistolaiseen jargoniin, jota aina jauhetaan tilanteesta riippumatta ja vain niille, jotka eivät asioiden todellisesta laidasta välitäkään, vaan uskovat aina ideologisesti suuntautuneina valheisiin.
Miten ihmeessä tuollaiset väitteeti, että joku isokin ryhmä saa miljoonaosinkoja. verohelpotuksia saavat juuri pienituloiset. Hyväosaisuus kohdistuu niille, jotka pyrkivät siihen. Isot tulot eivät tosiaankaan tule niille, jotka tekevät eniten työtä, mutta tämä siihen ei ole myöskään mahdolisuutta yhteiskunnan taloudessa. Oletko koskaan laskenut paljonko jokainen paljon työtä tekevä saisi lisää rahaa, jos Suomen harvojen miljonäärien tulot ja omaisuus jaettaisiin tasan jokaiselle suomalaiselle. Eipä siitä montää kymppiä tulisi. Toisaalta näiden ihmisten rakentamalla yritystoiminnalla maksetaan monien välillisten kanavine kuten palkkojen ja verotuksen kautta tämä hyvinvointiyhteiskunta.
Tämä yhteiskunta on juuri niiden ahkerimpien avulla rakentanut tämän sosiaalitukijärjestelmän, joka huolehtii niistä, jotka putoavat kelkasta. Edellinen 90-luvun lama on todella syy moneen huonoon kohtaloon, mutta toisaalta, jos 15 vuoden aikana ei ole pystynyt tilannettaan muuttamaan, ei se enää ole vain laman syy. Se on enemmänkin selitys. Itse olen yrittäjäperheestä, joka menetti kaiken laman pyörteissä ja kuitenkin olemme sieltä miinuspuolelta nousseet kaikki takaisin elämään ja kohtuulliseen hyvinvointiin. Ehkä syynä on olut juuri se, että emme kuulu siihen joukkoon, joka heittä ensimmäisenä hanskat naulaan ja vasaran kaivoon.
Harrastamasi ajattelu on kateusyhteiskunnan pahin voima ja se estää Suomea nousemasta todella merkittävien talouksien joukkoon, missä koko kansan hyvinvointi on paremmalla mallila.[/QUOTE]
Niin... En minä ole kenenkään pussia menossa ryöväämään tyhjäksi. Enkä sano, että yhteiskunnan pitäisi rysäyttää takaisin jonnekin 80-luvun hyvinvointivaltioihanteeseen, jota ei ole olemassakaan ja jota ei voi ollakaan olemassa. Ei tässä ajassa, ei tässä maailmassa. Mutta se, että valtion on oltava tuottava, ollakseen ainakin tilastollisesti hyvinvoiva... ei ihan niinkään muuten mene. Hyvinvointia toki tuotetaan tuloilla, siirretään sinne missä tarvitaan, mutta jos ne rahat valuu johonkin missä ne eivät hyvinvointia tuota, niin missä se hyvinvointi sitten näkyy?
Ne kaikista isoimmat eivät ole suuri luku, olet siinä oikeassa. Eikä se varallisuus tähän maahan aina valu. Suurimman osan globaalisti koko potista vie ne suuret, globaalit yhtiöt. Yrittämistä on hyvä tukea, koska se luo työpaikkoja. Jos kuitenkin suomalaisen pienyrittäjän yritys kaatuu siihen, ettei pysty tekemään työtä tai pärjää, niin siinä ei paljon tukeminen auta ison syödessä pienemmän, halvemmalla tekevän, ulkomaalaisen yhtiön viedessä työt. Säästöä? Työpaikkoja? Hyvinvointia? Työtä ja työmahdollisuuksia luomalla luodaan hyvinvointia, kyllä, olen samaa mieltä. Pelisäännöt eivät vain aina kohtaa tuolla yrityselämässä ja työnhakijoiden, sitä tekevien kanssa.
Se, että niitä tuloeroja on pyritty tasaamaan ja saatiin hetkeksi jopa pysäytettyä, ei ole poistanut niiden isoa kuilua. Ja näyttää siltä, että se lähtee kasvuun. Ongelma on juuri siellä ruohonjuuritasolla tämä. Kun tukea vaikka nostetaan, se ei näy köyhimmän pussissa. Se ei näy koska se luetaan "tuloksi" vaikka siellä totussa, jolloin se leikkautuu pois. Samaan aikaan elinkustannukset nousevat, ruoka, lämpö, asumiskustannukset, bensa. Eikä näitä ennätetä tai pystytä huomioimaan. Köyhä saa näennäisesti enemmän rahaa, joka kuitenkaan ei pussiin koskaan pääse.
Vaikka köyhä ja köyhä. Periaatteessa meillä menee hyvin. Kaikesta huolimatta me olemme pinnalla ja oikeasti täällä pyritään myös hyvinvoinnin tuottamiseen poliittisin päätöksin. Eikä köyhyy ja huono-osaisuutta voi poistaa kokonaan. Yhteiskunnassa on ja tulee aina olemaan sitä osana yhteiskuntaa joka toimii. Se mikä osuus on siinä välillä on merkityksellistä. Hyvinvoiva keskiluokka on yhteiskunnan kannalta aika bueno ja ideaali.
Mitä tulee juuri noihin ylisukupolvisiin työttömiin vaikka. Ongelma, johon olisi oikeasti jotenkin tartuttava. Sinne mahtuu paljon ihmisiä, eikä ne tietysti ole toinen toisensa kaltaisia. Sosiaalisten ongelmien kirjokin on näet muuttunut. Päihdekäytön kokonaiskuva on muuttunut, työelämä muuttunut, palvelujen saatavuus muuttunut. Samoin kaikista syrjäytyneimmät ovat usein niitä, jotka ovat kaikista verkoista jo läpi pudonneet. Heidän takaisin saaminen "normaaliin työelämään" ei useinkaan ole se realistinen lopputulos. Asunnonsaaminen, hoitoon pääseminen vaikka, ne voisivat olla sellaisia toiveikkaita tavoitteita.
Ei aina ole kyse edes siitä, että olisi heitetty hanskat tiskiin ja luovutettu. Nyt toimeentulotukihakijoiden kuvaukset ovat muuttuneet. Ei siis vain työttömiä JOrkkeja ja Jaanoja. Lapsiperheiden osuus on aika suuri, samoin äkkiä työttömäksi jääneitä, säännöttömien tulojen kanssa kamppailevia, jne.
Eli ei. Kyse ei oikeastaan ole kateuskorteista, eikä vasemmistohötöstä. En minä ole mikään helvetin Robin Hood. Minä olen sosiaalityöntekijä.