Löysin ystävän aviomiehen etsimästä salasuhdetta netistä...

Taitaa metsänpeikko elää haaveissa kannattas pitää fantasia ja fakta erillään

 

mua alkanut inhottamaan se, että läheiset ihmiset tietää jonkun miehestä/vaimosta salaisuuksia, mutta niitä ei ikinä kerrota uhrille. Naama messingillä esitetään tuolle että "joo kaunis päivä tänään, ompa teillä niin täydellistä =) " , mutta päässä hiljaa miettii "kumpa tietäisit millasen lumpun kanssa seurustelet" ... Että jee jee. Mä en haluaisi satuttaa ketään läheistä salailemalla...

Tässä just olen miettinyt, että pitäisikö ihan repästä ja vetää eräälle faktoja pöytään minkälaisen ihmisen kanssa niitä lapsia duunaa...

Mä haluaisin tietää, jos mun mies tekisi jotain tommosta. En haluaisi olla enää sellaisen ystävä, joka salaa multa mun miehen törttöilyjä...

 

mua alkanut inhottamaan se, että läheiset ihmiset tietää jonkun miehestä/vaimosta salaisuuksia, mutta niitä ei ikinä kerrota uhrille. Naama messingillä esitetään tuolle että "joo kaunis päivä tänään, ompa teillä niin täydellistä =) " , mutta päässä hiljaa miettii "kumpa tietäisit millasen lumpun kanssa seurustelet" ... Että jee jee. Mä en haluaisi satuttaa ketään läheistä salailemalla...

Tässä just olen miettinyt, että pitäisikö ihan repästä ja vetää eräälle faktoja pöytään minkälaisen ihmisen kanssa niitä lapsia duunaa...

Mä haluaisin tietää, jos mun mies tekisi jotain tommosta. En haluaisi olla enää sellaisen ystävä, joka salaa multa mun miehen törttöilyjä...

juurikin näin minäkin olen pähkäillyt, että pitäisikö avata suunsa erään henkilön suhteen..mutta..kerran jo sen vaimo sai melkein selville millainen tämä mies on ja kas kummaa mies selitteli kaiken tapahtuneen muiden syyksi. Joten tämä pariskunta on vielä "onnellisesti" yhdessä. Kaikki ulkopuoliset ihmiset kiusaa heitä kovasti..esim miehen "entiset" heilat ym..

 

Jos olisin IHAN VARMA, että kyseessä on ystävän mies, linkkaisin hakuilmoituksen ystävälle sähköpostilla.

En kommentoisi, en selittelisi omia päätelmiäni, sanoisin vaan että käyppä kattomassa.

Mä tekisin tätä varten anonyymin s-postiluukun itselleni, ettei menisi välit kaveriin. vaihtoehto b olisi vastata äijän deitti-ilmoon, jotta hän tajuaisi, että on jäämässä kiinni ja ehkä ymmärtäisi lopettaa typerehtimisensä.

 

Itse haluaisin tietää, niin kipeetä kun se tekisikin.

Olen itse ollut tietoinen, että ystävän mies kävi vieraissa. Enkä kertonut..muutaman vuoden päästä erosivat, kun asia valkeni ystävällenikin. Ystävä oli niin masentunut että yritti itsemurhaa ja oli sen jälkeen jonkinaikaa psykiatrisessa hoidossa.
Pitkän ajan kuluttua kerroin tienneeni asiasta jo silloin kauan sitten. Ja siihen tyssäsikin sitten meidän ystävyytemme. Olisin voinut estää paljon pahaa sillä, että olisin kertonut silloin, kun sain tietää.

 

No sehän nyt on selvää ettei ole kaikki hyvin. Eikä ole ollut koskaan mikäli multa asiaa kysytään. Aivan liian vähän seksiä ja aina mun aloitteesta. Kaikkea muuta kyllä tehtiin, aivan kuten muutkin pariskunnat. Jos tuon seksi-osan unohtaisi niin kaikki oli todella hyvin. =)

En tiedä yhtäkään suhdetta jossa kaikki olisi hyvin. Montako sinä tiedät?

On komentelevaa miestä, naimisiinmenoa karttavaa miestä, pilkunnussija vaimoa, sairaalloisen mustasukkaista vaimoa, puutteessa eläviä miehiä ja vaimoja, lapsettomia perheitä, mies aina töissä -perheitä. Yhdessäkään suhteessa ei olla väkivaltaisia eikä löydy alkoholiongelmia.

Ei me tuosta erotuta mitenkään. Olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen (vaimo, molemmilla vakiduuni, lapsia, oma talo, mökki, vene, autot, terveys hyvä). Osataan juhlia kun juhlan aika on. Puhutaan toisillemme. Luottamus? No, sitä ei hirveästi ole...

En kuitenkaan ihan heppoisin perustein lähde tästä liitosta, varsinkaan enää tällä iällä. Ei enää jaksa aloittaa alusta. Näillä mennään loppuun asti.

Dissaamisen sijasta voisit hetken koittaa ymmärtää mua.

Minkä ikänen olet? Luottamushan on tärkeimpiä asioita parisuhteessa... Suhde jossa ei sitä ole, on mielestäni ihan sieltä ja syvältä. Siinä satuttaa vaan turhaan itseään..

 

Pienimmän riesan tie kun ei puutu eikä tartu. Ja pitää visusti omana tietona että itsellä on/oli asiasta tietoa jos jossain vaiheessa tilanne paljastuu puolisollekin.

 

Ajattelen ystäväsi tilannetta omalle kohdalleni ja vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä (jos siis mies ei jäisi kiinni). Olisin 45v. Olisin ollut tyytyväinen, on perhe, lapsia, ystäviä. Sitten saan tietää, että koko tämän ajan mies on toivonut olevansa jossain muualla. Ja "ystävät" ovat tienneet asiasta ja mä olisin uhrannut parhaat vuoteni valheelle. Mulla olis voinut olla mies, joka oikeasti haluaa olla mun kanssa ja ajattelee olevansa koko loppuelämänsä.

Vaikka olisin kuinka onnellinen jossain pienessä kuplassani, haluan mieluummin tietää totuuden ja mahdollisuuden päättää itse, mitä teen.

Tosiaan, kertoisin siis ystävälle. Ehkä tämä on miehen ensimmäinen kerta, kun edes on käynyt mielessä pettäminen. Ehkä mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut ja parisuhteen pystyy vielä korjaamaan. Ehkä ei, mutta kaikilla täytyy olla oikeus valita, haluaako huijata itseään ja elää valheessa vai haluaako ehkä etsiä jotain parempaa.

Ja jos kyseessä olis "vapaa suhde", ap todennäköisesti tietäis siitä tai ainakaan sitten kertomisella ei olisi mitään merkitystä.

 

[QUOTE="...";25836467]juurikin näin minäkin olen pähkäillyt, että pitäisikö avata suunsa erään henkilön suhteen..mutta..kerran jo sen vaimo sai melkein selville millainen tämä mies on ja kas kummaa mies selitteli kaiken tapahtuneen muiden syyksi. Joten tämä pariskunta on vielä "onnellisesti" yhdessä. Kaikki ulkopuoliset ihmiset kiusaa heitä kovasti..esim miehen "entiset" heilat ym..[/QUOTE]

kerro ihmeessä... Mä ainakin kärsin henkisesti siitä, että tiedän mitä tiedän... Vaikkei asia edes mulle kuulu tai en liity siihen mitenkään. Saa nähdä kauan kestän, muiden takia olen salaillut kun on vähän kiertelemällä kielletty kertomasta.

 

Ai tämä olikin jo eilinen juttu. Kerroitko?

 

kerro ihmeessä... Mä ainakin kärsin henkisesti siitä, että tiedän mitä tiedän... Vaikkei asia edes mulle kuulu tai en liity siihen mitenkään. Saa nähdä kauan kestän, muiden takia olen salaillut kun on vähän kiertelemällä kielletty kertomasta.

Muuten varmasti avaisin heti suuni. Mutta oikeesti ongelma on tuo mies. Hän pystyy oikein hyvin puhumalla saamaan kaiken muiden syyksi.Hänen pitäisi jäädä tekosistaan rysänpäältä kiinni, siten se onnistuisi kaikkein parhaiten. Harmittaa vaan naisen puolesta, koska hänen elämä valuu oikeesti ihan hukkaan...

 

Ajattelen ystäväsi tilannetta omalle kohdalleni ja vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä (jos siis mies ei jäisi kiinni). Olisin 45v. Olisin ollut tyytyväinen, on perhe, lapsia, ystäviä. Sitten saan tietää, että koko tämän ajan mies on toivonut olevansa jossain muualla. Ja "ystävät" ovat tienneet asiasta ja mä olisin uhrannut parhaat vuoteni valheelle. Mulla olis voinut olla mies, joka oikeasti haluaa olla mun kanssa ja ajattelee olevansa koko loppuelämänsä.

Vaikka olisin kuinka onnellinen jossain pienessä kuplassani, haluan mieluummin tietää totuuden ja mahdollisuuden päättää itse, mitä teen.

Jos jokaisessa suhteessa on 50 % mahis, että ainakin jompikumpi pettää niin onko uusi suhde jotenkin immuunimpi tollaselle?

Toisekseen, miksi kuvitellaan, että pettäminen merkitsee sitä, että ei haluta olla vakkarikumppanin kanssa jatkossakin? Eiköhän moni pettäjä (sana, joka on liian normatiivinen mielestäni) ole tyyppiä, että haluaa syödä kakun sekä säästää sen.

Paljolta surulta voisi välttyä, jos ymmärtäisi kuinka mahdoton vaade yksiavioisuus on. Sillä tässä yhteiskunnassa äärimmäisen harva on oikeasti yksiavioinen, siis siten, että elämänsä aikana on yksi kumppani ja that's it. Sarjamonogamistit pitävät itseään parempina kuin polygamisteja.

 

Muuten varmasti avaisin heti suuni. Mutta oikeesti ongelma on tuo mies. Hän pystyy oikein hyvin puhumalla saamaan kaiken muiden syyksi.Hänen pitäisi jäädä tekosistaan rysänpäältä kiinni, siten se onnistuisi kaikkein parhaiten. Harmittaa vaan naisen puolesta, koska hänen elämä valuu oikeesti ihan hukkaan...

Aika perinteiseltä kuulostaa... Mies saa puhumisen taidolla menemään kaikki selitykset läpi..

 

Jos se on mun mies, niin älä soita mulle. Mä en halua tietää.

Pilvilinnoissa se elely onkin tosi elämää.

 

Aika perinteiseltä kuulostaa... Mies saa puhumisen taidolla menemään kaikki selitykset läpi..

valitettavasti näin on. Vaimo ja miehen vanhemmat ovat aivan myytyjä miehen selittelyille..ja outoa on että aina yhtä ihmistä "kiusataan" niin kovasti..

 

Kyllä mä ainakin mun ystävälle kertoisin ja oisin myös ton tilanteen jälkeen tukena.

Kammottava ajatuksenakin, että mun mies tekis jotain tollasta ja ystävä/ystävät jättäis kertomatta. Oisin todella loukkaantunu ja pettyny ystäviini, jotka ois jättäny tilanteen kertomatta kun asia tulis julki kokonaan. Vois olla tollasessa tilanteessa myös ystävyys katkolla ja luottamus niihin myös.

 

Paljolta surulta voisi välttyä, jos ymmärtäisi kuinka mahdoton vaade yksiavioisuus on. Sillä tässä yhteiskunnassa äärimmäisen harva on oikeasti yksiavioinen, siis siten, että elämänsä aikana on yksi kumppani ja that's it. Sarjamonogamistit pitävät itseään parempina kuin polygamisteja.

Niin, luulenpa että tämä pettävä mies ei sallisi vaimolleen samanmoisia vapauksia kuin itselleen. Miksi naisen pitäisi antaa periksi yksiavioisuuden vaatimuksesta kun totuus on että varsinkaan miehet ei usein halua jakaa naistaan, tai ovat mustasukkaisimpia jos ajatellaan vaikka naisen menneisyyttä missä on vilissyt miehiä?

Yksiavioisuus voi olla evoluution näkökulmasta väärä suunta mutta ihmiskunna voi paremmin jos yksiavioisuuteen pyritään. Mitä tulisi jos kaikki laukkaisi jokaisen ihastuksen perässä? Miten kävisi perhe-instituution, lapsien? Sukupuolitaudit rehottaisivat varmasti, lehtolapsia syntyisi ilman että vanhempia olisi kaksi hoitamassa. Ihminen on kuitenkin omistavainen ja vapaa rakkaus lisäisi aivan varmasti riitoja sukupuolten välillä.

Pieni pidättyväisyys ei liene pahasta. Kaikkea ei tarvitse saada vaikka vietti siihen huutaisi. Emme elä enää esihistoriassa vaan käsittääkseni sivistyneemmässä maailmassa. Ihminen pystyy harjoittamaan pidättäytyväisyyttä. Itse asiassa se jalostaa ihmistä jos kuunnellaan itämaisia uskontoja, meditaatiota y. joissa kieltäydytään maallisista asioista.

 

Jos jokaisessa suhteessa on 50 % mahis, että ainakin jompikumpi pettää niin onko uusi suhde jotenkin immuunimpi tollaselle?

Toisekseen, miksi kuvitellaan, että pettäminen merkitsee sitä, että ei haluta olla vakkarikumppanin kanssa jatkossakin? Eiköhän moni pettäjä (sana, joka on liian normatiivinen mielestäni) ole tyyppiä, että haluaa syödä kakun sekä säästää sen.

Paljolta surulta voisi välttyä, jos ymmärtäisi kuinka mahdoton vaade yksiavioisuus on. Sillä tässä yhteiskunnassa äärimmäisen harva on oikeasti yksiavioinen, siis siten, että elämänsä aikana on yksi kumppani ja that's it. Sarjamonogamistit pitävät itseään parempina kuin polygamisteja.

No ei tietenkään ole. Mutta kuten sanoit, on mahdollista myös elää kumppanin kanssa, joka ei petä. Pettäminen ois ainakin meidän suhteessa niin iso luottamusrikkomus, etten pystyisi sitä antamaan anteeksi vaikka yrittäisin. En silti myöskään haluaisi olla asiasta tietämättä vain siksi, että voisin jatkaa tyytyväisenä elämääni valheessa.

Mä en usko moniavioisuuteen. Eikä usko mieskään, tästä aiheesta ollaan puhuttu muutamasti. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö koskaan haluaisi muita vaan kyse on lähinnä arvojärjestyksestä. Musta vois olla ihanaa viettää ilta jonkun superkomean, mahtavan miehen kanssa, mutta se ei todellakaan olisi sen arvoista, että uhraisin perheeni, mieheni, lapseni ja oman hyvinvointini sen takia. Oikeasti siis ei ole pienintäkään aikomusta. Sitäpaitsi, se superihana mieskään ei varmasti ole superihana 24/7, ja paljon enemmän kuitenkin haluan normaalia kumppanuutta/ystävyyttä kuin jotain hetken huumaa.

Muutenkin toi moniavioisuus.. Yleensähän siinä on mies, jolla on useita vaimoja. Eikö näillä vaimoillakin pitäisi sitten olla oikeus huidella muuallakin? Se, joka niitä puolisoita haalii, vaihtaa uuteen aina suhteen arkistuttua ja jättää vanhan vaimon nurkkaan lojumaan kuin vanhan tiskirätin. En usko, että tilanteessa pystyy olemaan onnellinen kukaan loppujen lopuksi.

Mutta nyt meni ohi aiheen.. Sympatiat edelleen ap:lle ja ystävälle, toivottavasti asia selvisi j mielellään vielä ilman suurta vahinkoa.

 

Toisekseen, miksi kuvitellaan, että pettäminen merkitsee sitä, että ei haluta olla vakkarikumppanin kanssa jatkossakin? Eiköhän moni pettäjä (sana, joka on liian normatiivinen mielestäni) ole tyyppiä, että haluaa syödä kakun sekä säästää sen.

Niinhän ne varmaan haluaakin olla sen vakkarin kanssa jatkossakin, mutta ei sen vuoksi että sitä vakkaria rakastettaisiin yli kaiken. Mä en ainakaan halua että mun kanssa oltaisiin "vääristä syistä", kuten lasten takia, tottumuksen takia, taloudellisen hyödyn takia yms. Pettäjä pettää, koska ei välitä siitä vakkarikumppanista tarpeeksi.

 

Niin, luulenpa että tämä pettävä mies ei sallisi vaimolleen samanmoisia vapauksia kuin itselleen. Miksi naisen pitäisi antaa periksi yksiavioisuuden vaatimuksesta kun totuus on että varsinkaan miehet ei usein halua jakaa naistaan, tai ovat mustasukkaisimpia jos ajatellaan vaikka naisen menneisyyttä missä on vilissyt miehiä?

Ei itse asiassa ole kovinkaan suurta eroa miesten ja naisten pettämisessä. Kyse onvain muutamasta prosenttiyksiköstä.

 

Ei itse asiassa ole kovinkaan suurta eroa miesten ja naisten pettämisessä. Kyse onvain muutamasta prosenttiyksiköstä.

Ei olekaan. Kirjoitin siitä että miehet sallii vähemmän toisia miehiä naisilleen kuin toistepäin. Ainakin mun kokemuksella. Tuntuu että se miehinen reviiri on vielä voimissaan.

 

Ei olekaan. Kirjoitin siitä että miehet sallii vähemmän toisia miehiä naisilleen kuin toistepäin. Ainakin mun kokemuksella. Tuntuu että se miehinen reviiri on vielä voimissaan.

Minä en ole kyllä vielä törmännyt yhteenkään naiseen, joka sallisi miehelleen muita naisia.

 

Minä en ole kyllä vielä törmännyt yhteenkään naiseen, joka sallisi miehelleen muita naisia.

Selitin huonosti. Mun pointti oli että mun kokemuksen mukaan miehet on mustasukkaisempia ja omistavaisempia kuin naiset. Näin ollen joku moniavioisuus toimisi, kuten maailmassa toimiikin, lähinnä miesten ehdoilla kuitenkin.

 

[QUOTE="Tonttu";25830975]Saan varmaan aikuisena ihmisenä valita ihan itse mistä seurani etsin jos etsin ? Enkä ole edes niin tyhmä että menisin väittämään toisen miehestä tuollaista jos en olis täysin varma asiasta. Siis enkö mä nyt ymmärrä jotain vai onko täällä nyt harvinaisen yksinkertaisia ihmisiä provosoitumassa?[/QUOTE]

Voi kuule täällä ei muunlaisia olekaan. Ylipäätään ihmiset ovat melko yksinkertaisia, ihan joka paikassa, valitettavasti. Siinä ei auta rautalangat eikä mitkään.

 

Selitin huonosti. Mun pointti oli että mun kokemuksen mukaan miehet on mustasukkaisempia ja omistavaisempia kuin naiset. Näin ollen joku moniavioisuus toimisi, kuten maailmassa toimiikin, lähinnä miesten ehdoilla kuitenkin.

Varmaan aika kultturisidonnainen juttu. Jos jossain olisi sellainen yhteiskuntasysteemi että naisella olisi monta miestä, tuskin asia olisi ongelma miehillekään.