Haluatko kysyä jotain entiseltä koukukiusatulta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Artifex
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Artifex

Vieras
En tiedä kiinnostaisiko täällä ketään tällainen, mutta olen huomannut, että täällä on aina joskus keskustelua koulukiusaamisesta. Minua kiusattiin koulussa koko peruskoulun ajan, ja mietin, että jos joku haluaa kysyä jotain entiseltä kiusatulta, minulta voi kysyä mitä vain. Joskus vuosia sitten en olisi voinut puhua kiusaamisesta, mutta olen nykyisin avoin siitä ja haluaisin auttaa muita kiusattuja.
 
Minua kiusattiin lähinnä nimittelemällä ja sulkemalla pois joukosta. Kiusaaminen alkoi ensin satunnaisilla tapauksilla, mutta kiihtyi jatkuvasti niin, että se oli parissa vuodessa päivittäistä. Lopulta kukaan ei uskaltanut olla kaverini koulussa eikä koulun ulkopuolella, jotta ei olisi joutunut kiusatuksi. Lapsuuteni oli siis aika yksinäinen, koska kasvoin pienehköllä paikkakunnalla. Joskus oli myös tönimistä tai lyömistä, mutta ei kovin usein. Vakavin fyysinen vamma oli aivotärähdys.
 
mitä sinun mielestäsi tuolloin olisi pitänyt sivullisten tehdä toisin?

Minusta aikuisten olisi pitänyt puuttua tilanteeseen. Kerroin kiusaamisesta opettajille ja vanhemmilleni. Isäni sanoi, että lapset ovat lapsia eikä ottanut sitä kovin vakavasti. Olen hänelle yhä hieman katkera siitä. Äitini otti yhteyttä opettajaan useita kertoja, mutta hän ei halunnut myöntää, että hänen luokallaan on kiusaamista. Opettajan mielestä keksin koko jutun tai liioittelin. Hän ei tehnyt mitään. Lopulta äiti otti yhteyttä rehtoriin, mutta siitäkin ei ollut apua. Vaikka äiti ei saanut kiusaamista loppumaan, olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, että hän kuitenkin yritti, sillä se osoitti minulle, että kiusaaminen oli väärin ja että se ei ollut minun syyni. Samaa olisin toivonut muilta aikuisilta.

Olisin toivonut aikuisilta myös enemmän myötätuntoa ja ymmärrystä. Aikuisista lapselliset nimittelyt eivät ehkä kuulosta vakavilta, mutta taustalla on vakavia asioita (jatkuva vertaisryhmässä torjutuksi tuleminen). Lisäksi olisin toivonut saavani vastapainoksi enemmän kannustusta niissä asioissa, missä olin hyvä.
 
[QUOTE="vieras";25809844]Oletko saanut palautettua itsetuntosi normaaliksi ja miten siinä onnistuit?[/QUOTE]

Kun menin kouluun minulla oli hyvä itsetunto. (Toisin kuin luullaan, kiusatut eivät ole heikkoja hiirulaisia, kiusaaminen tekee ihmisestä aran ja "heikon".) Itsetuntoni ei ole vieläkään normaali. Taistelen sen kanssa yhä jatkuvasti. Olen kuitenkin edistynyt valtavasti kouluajoistani. Noin 13-vuotiaana pelkäsin ihmisiä, en uskaltanut puhua vieraille mitään ja itsetuntoni oli olematon. Häpesin itseäni koko ajan. Minulle itsetunnon palauttamisessa on ollut tärkeää onnistumisen tunteet sekä kiusaamisen käsittely. Käsittelen kiusaamista yhä yli 30-vuotiaana. En usko, että koskaan selviän kokonaan. Aiemmin se on ollut este ja rasite, mutta nyt yritän kääntää sitä voimavaraksi. Päätin jo nuorena, että en anna kiusaajien tuhota elämääni.
 
Minusta aikuisten olisi pitänyt puuttua tilanteeseen. Kerroin kiusaamisesta opettajille ja vanhemmilleni. Isäni sanoi, että lapset ovat lapsia eikä ottanut sitä kovin vakavasti. Olen hänelle yhä hieman katkera siitä. Äitini otti yhteyttä opettajaan useita kertoja, mutta hän ei halunnut myöntää, että hänen luokallaan on kiusaamista. Opettajan mielestä keksin koko jutun tai liioittelin. Hän ei tehnyt mitään. Lopulta äiti otti yhteyttä rehtoriin, mutta siitäkin ei ollut apua. Vaikka äiti ei saanut kiusaamista loppumaan, olen hyvin kiitollinen hänelle siitä, että hän kuitenkin yritti, sillä se osoitti minulle, että kiusaaminen oli väärin ja että se ei ollut minun syyni. Samaa olisin toivonut muilta aikuisilta.

Olisin toivonut aikuisilta myös enemmän myötätuntoa ja ymmärrystä. Aikuisista lapselliset nimittelyt eivät ehkä kuulosta vakavilta, mutta taustalla on vakavia asioita (jatkuva vertaisryhmässä torjutuksi tuleminen). Lisäksi olisin toivonut saavani vastapainoksi enemmän kannustusta niissä asioissa, missä olin hyvä.

Mulle äiti opetti jo lapsena, että älä tuu kotiin kaipailemaan, jos kiusaavat. Kiusaa takas! LApset selvittäkööt leikkinsä keskenään. Meidän porukoissa jos joku kaipaili, sitä kiusattiin vielä enemmän.
 
Miksi et kiusannut takaisin ja ollut välittämättä asiasta?

En kiusannut takaisin, koska tiesin miten pahalta se tuntuu. Minut on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä. Olen iloinen, että en kiusannut takaisin. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa toisen ihmisen koskemattomuutta.

Moni aikuinen neuvoi minua olemaan välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kiusaamista ei pääse pakoon. Se oli koulussa joka päivä, joka hetki. On vaikea olla välittämättä siitä, että tuntee jatkuvasti tulevansa torjutuksi, että tuntee jatkuvasti olevansa huono ja jotenkin viallinen. Minulla ei myöskään ollut lopulta enää yhtään kaveria, joten yksinäisyys vahvisti kiusaajien viestiä. En voinut olla välittämättä. Se olisi ihanaa jos kiusaamiseen olisi olemassa näin yksinkertainen lääke, mutta se ei valitettavasti toimi. Ihmiset, varsinkin lapset ja nuoret, muodostavat minä-kuvansa pitkälle muiden ihmisten mielikuville ja muilta saamalle palautteelle.
 
[QUOTE="vieras";25809909]Mulle äiti opetti jo lapsena, että älä tuu kotiin kaipailemaan, jos kiusaavat. Kiusaa takas! LApset selvittäkööt leikkinsä keskenään. Meidän porukoissa jos joku kaipaili, sitä kiusattiin vielä enemmän.[/QUOTE]

Tässä tulee minusta hyvin esille yksi kiusaamiseen liittyvä suuri ongelma. Kiusaamisessa ei ole kyse leikistä tai lasten välisestä riidasta. Kiusaaminen on jatkuvaa, tahallista toisen ihmisen vahingoittamista. Riidat ovat väliaikaisia ristiriitoja ihmissuhteissa, mutta kiusaaminen on jotain muuta. Nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisiinsa hyvin usein, jolloin kiusaamistapaukset jäävät helposti huomiotta.

Olen samaa mieltä siitä, että lasten pitää selvittää riitansa keskenään, mutta jos on kyse kiusaamisesta, aikuisten tulee puuttua siihen. Lapsia pitää pyrkiä suojelemaan pahalta ja kiusaaminen on pahaa, vaikka sitä tekevätkin muut lapset.
 
En kiusannut takaisin, koska tiesin miten pahalta se tuntuu. Minut on kasvatettu kunnioittamaan muita ihmisiä. Olen iloinen, että en kiusannut takaisin. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa toisen ihmisen koskemattomuutta.

Moni aikuinen neuvoi minua olemaan välittämättä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kiusaamista ei pääse pakoon. Se oli koulussa joka päivä, joka hetki. On vaikea olla välittämättä siitä, että tuntee jatkuvasti tulevansa torjutuksi, että tuntee jatkuvasti olevansa huono ja jotenkin viallinen. Minulla ei myöskään ollut lopulta enää yhtään kaveria, joten yksinäisyys vahvisti kiusaajien viestiä. En voinut olla välittämättä. Se olisi ihanaa jos kiusaamiseen olisi olemassa näin yksinkertainen lääke, mutta se ei valitettavasti toimi. Ihmiset, varsinkin lapset ja nuoret, muodostavat minä-kuvansa pitkälle muiden ihmisten mielikuville ja muilta saamalle palautteelle.

No haloo... Jos ei osaa itseään puolustaa ja antaa lasten leikeissä samalla mitalla takaisin tai kääntyä ja lähteä pois on aika turha vinkua olevansa heikko kiusattu. On opeteltava olemaan vahva ja pärjäämään tässä maailmassa. Kunnioituksella ei ole mitään tekemistä lasten kiusaamisissa. Leikkiä, leikkiä se on. Jos kääntyy, eikä huomio kiusaamista, ei ne kiusaajat pitkään jaksa.

Mietitkö muuten koskaan, mikä vika sinussa oli, että sinua kiusattiin, eikä sinulla ollut yhtään kaveria? Joku vikahan sinussta täytyi olla.
 
Tässä tulee minusta hyvin esille yksi kiusaamiseen liittyvä suuri ongelma. Kiusaamisessa ei ole kyse leikistä tai lasten välisestä riidasta. Kiusaaminen on jatkuvaa, tahallista toisen ihmisen vahingoittamista. Riidat ovat väliaikaisia ristiriitoja ihmissuhteissa, mutta kiusaaminen on jotain muuta. Nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisiinsa hyvin usein, jolloin kiusaamistapaukset jäävät helposti huomiotta.

Olen samaa mieltä siitä, että lasten pitää selvittää riitansa keskenään, mutta jos on kyse kiusaamisesta, aikuisten tulee puuttua siihen. Lapsia pitää pyrkiä suojelemaan pahalta ja kiusaaminen on pahaa, vaikka sitä tekevätkin muut lapset.

Ja pah! Lapset leikkii ja aikuisten on turha puuttua niin kauan, kun ei ole kysymys silmittömästä väkivallasta. Ihmisen, jokaisen tulee oppia vahvuutta ja rohkeutta puolustaa ja suojella itseään.
 
[QUOTE="vieras";25809961]No haloo... Jos ei osaa itseään puolustaa ja antaa lasten leikeissä samalla mitalla takaisin tai kääntyä ja lähteä pois on aika turha vinkua olevansa heikko kiusattu. On opeteltava olemaan vahva ja pärjäämään tässä maailmassa. Kunnioituksella ei ole mitään tekemistä lasten kiusaamisissa. Leikkiä, leikkiä se on. Jos kääntyy, eikä huomio kiusaamista, ei ne kiusaajat pitkään jaksa.

Mietitkö muuten koskaan, mikä vika sinussa oli, että sinua kiusattiin, eikä sinulla ollut yhtään kaveria? Joku vikahan sinussta täytyi olla.[/QUOTE]

Kiusaaminen ei ole leikkiä. Vain ihminen, joka on kykenemätön tuntemaan empatiaa voi ajatella, että muiden ihmisten vahingoittaminen voi olla hauskaa tai olla välittämättä siitä. Ovatko itsemurhat tai koulusurmat sinusta leikkiä? Kiusaaminen aiheuttaa samanlaisia psykologisia vaurioita kuin esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö. Onko se sinusta leikkiä? Miksi sinusta kunnioituksella ei ole mitään tekemistä lasten kiusaamisessa? Eivätkö lapset ansaitse kunnioitusta tai eikö sitä voi vaatia lapsilta?

Minulle sanottiin myös, että älä huomioi kiusaajia, eivät ne pitkään jaksa. En huomioinut kiusaajia, mutta jaksoivat ne kuitenkin peruskoulun loppuun...

Mietin kouluaikana paljonkin sitä, että mikä minussa on vikana, mutta nykyisin tiedän, että vika ei ollut minussa, vaan kiusaajissa. Minulla oli kavereita kun aloitin koulun, mutta ne kaikkosivat pikkuhiljaa, koska eivät halunneet joutua kiusatuksi. Lisäksi aloin sulkeutua ja pelätä ihmisiä yhä enemmän kiusaamisen vuoksi. Pari kertaa pari tyttöä esitti olevansa kaverini vähän aikaa ja sitten ns. puukottivat selkään. Luottamukseni ihmisiin mureni pikkuhiljaa. Aloin ajatella, että he vain yrittävät satuttaa minua.
 
[QUOTE="vierailija";25809973]Ja pah! Lapset leikkii ja aikuisten on turha puuttua niin kauan, kun ei ole kysymys silmittömästä väkivallasta. Ihmisen, jokaisen tulee oppia vahvuutta ja rohkeutta puolustaa ja suojella itseään.[/QUOTE]

Koulukiusaamisessa on kyse silmittömästä väkivallasta. Väkivaltaa on muutakin kuin fyysistä.
 
Kiusaaminen ei ole leikkiä. Vain ihminen, joka on kykenemätön tuntemaan empatiaa voi ajatella, että muiden ihmisten vahingoittaminen voi olla hauskaa tai olla välittämättä siitä. Ovatko itsemurhat tai koulusurmat sinusta leikkiä? Kiusaaminen aiheuttaa samanlaisia psykologisia vaurioita kuin esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö. Onko se sinusta leikkiä? Miksi sinusta kunnioituksella ei ole mitään tekemistä lasten kiusaamisessa? Eivätkö lapset ansaitse kunnioitusta tai eikö sitä voi vaatia lapsilta?

Minulle sanottiin myös, että älä huomioi kiusaajia, eivät ne pitkään jaksa. En huomioinut kiusaajia, mutta jaksoivat ne kuitenkin peruskoulun loppuun...

Mietin kouluaikana paljonkin sitä, että mikä minussa on vikana, mutta nykyisin tiedän, että vika ei ollut minussa, vaan kiusaajissa. Minulla oli kavereita kun aloitin koulun, mutta ne kaikkosivat pikkuhiljaa, koska eivät halunneet joutua kiusatuksi. Lisäksi aloin sulkeutua ja pelätä ihmisiä yhä enemmän kiusaamisen vuoksi. Pari kertaa pari tyttöä esitti olevansa kaverini vähän aikaa ja sitten ns. puukottivat selkään. Luottamukseni ihmisiin mureni pikkuhiljaa. Aloin ajatella, että he vain yrittävät satuttaa minua.

Meinaat ihan oikeesti että syytät koulukiusaamista syyksi jos jollain viiraa pahemmin päässä ja listii kymmeniä koulutovereitaan???? Kyllä aikamoisesti täytyyy kuule vikaa olla yläkerrassa että tuollaista tekee.

Ihmettelen logiikallasi, ettei meidän koululuokassa tapahtunut itsemurhia tai ampumisia, vaikka kiusaamista ihan päivittäin olikin. Joskus murtui sormi, joskus solisluu, päivittäin itkettiin ja tapeltiin.

Sä siis väität että ihan HUVIKSEEN sua kiusattiin? Et ollut läski, tyhmä, rillipää, pukeutunut juntista, puhunut hassusti tai ollut köyhästä perheestä, kenties eri uskonnosta? Meinaat siis että "normaaleissa" kiusaajissa on vika, muttei sinussa? Älä jaksa... Kun opit myöntämään virheesi, erilaisuutesi tai puutteesi, parannut. Aikuiset ihmiset ei välttämättä kiusaa kuten lapset koulussa esim. läskiksi.
 
Vahvuttaa ei ole alistaa toista. Kiusaaminen on ryhmäilmiö ja siihen voidaan merkittävästi vaikuttaa aikuisten toimesta. Jokaiselle ryhmän jäsenellä, myös opettajalla ja ulkopuolisilla on vaikutusta mitä toimintatapaa hiljaa hyväksytään tai ei hyväksytä. Jokainen joka ei asetu puolustamaan kiusattua, hyväksyy sen hiljaa. Tämä on pelkoa siitä, ettei tule hyväksytyksi. Usein se kovaäänisin, suosituin ei kuitenkaan omaakaan oikein hyviä sosiaalisia taitoja. Aikuisten ohjauksella on merkittävä vaikutus.

Se on sydämestä lähteävä valinta, sallitko kiusaamisen vai et. Itse en sitä hyväksy. Kaikki alkaa asenteesta, tämä on asia, johon voidaan vaikuttaa.

Paljon tsemppiä sinulle ap!
 
[QUOTE="vieras";25809844]Oletko saanut palautettua itsetuntosi normaaliksi ja miten siinä onnistuit?[/QUOTE]

Tähän unohtui vielä sanoa, että taideterapialla on ollut minulle tärkeä merkitys. Luovuudesta ja mielikuvituksen maailmasta olen saanut valtavasti keinoja käsitellä kiusaamista. Olen löytänyt useita "kaltaisiani", eli ihmisiä, joihin voin samaistua.

Tärkeää on ollut myös, että minulla on elämässäni ihmisiä, jotka rakastavat minua sellaisena kuin olen. Toivoisin, että saisin elämääni lisää ihmisiä. Kaikesta huolimatta olen aika sosiaalinen ja viihdyn ihmisten seurassa. Uusien ihmissuhteiden luominen on kuitenkin aika vaikeaa - mutta ei onneksi enää lähes mahdotonta kuten joskus nuorempana. :)
 
[QUOTE="vieras";25809961]No haloo... Jos ei osaa itseään puolustaa ja antaa lasten leikeissä samalla mitalla takaisin tai kääntyä ja lähteä pois on aika turha vinkua olevansa heikko kiusattu. On opeteltava olemaan vahva ja pärjäämään tässä maailmassa. Kunnioituksella ei ole mitään tekemistä lasten kiusaamisissa. Leikkiä, leikkiä se on. Jos kääntyy, eikä huomio kiusaamista, ei ne kiusaajat pitkään jaksa.

Mietitkö muuten koskaan, mikä vika sinussa oli, että sinua kiusattiin, eikä sinulla ollut yhtään kaveria? Joku vikahan sinussta täytyi olla.[/QUOTE]

Luulenpa, että ap:ssä ei ole vikaa, mutta sinussa on - ja kovasti. Vai oliko tuo mitä kirjoitit, leikkiä? Ainakin olet hyvin, hyvin tietämätön ihminen.
 
[QUOTE="vierailija";25810041]Meinaat ihan oikeesti että syytät koulukiusaamista syyksi jos jollain viiraa pahemmin päässä ja listii kymmeniä koulutovereitaan???? Kyllä aikamoisesti täytyyy kuule vikaa olla yläkerrassa että tuollaista tekee.

Ihmettelen logiikallasi, ettei meidän koululuokassa tapahtunut itsemurhia tai ampumisia, vaikka kiusaamista ihan päivittäin olikin. Joskus murtui sormi, joskus solisluu, päivittäin itkettiin ja tapeltiin.

Sä siis väität että ihan HUVIKSEEN sua kiusattiin? Et ollut läski, tyhmä, rillipää, pukeutunut juntista, puhunut hassusti tai ollut köyhästä perheestä, kenties eri uskonnosta? Meinaat siis että "normaaleissa" kiusaajissa on vika, muttei sinussa? Älä jaksa... Kun opit myöntämään virheesi, erilaisuutesi tai puutteesi, parannut. Aikuiset ihmiset ei välttämättä kiusaa kuten lapset koulussa esim. läskiksi.[/QUOTE]

Kiusaajahan kiusaa koska on itse viallinen, tuntee että häntä ei rakasteta, äiti ei ole kotona paapomassa, niin haluaa kostaan sen jollekin. Sille ketä kadehtii. tai kostaa jotain muuta. sitä että isä lyö. tai kostaa sen että joku on suositumpi. on siis narsistinen luonne.

Ketä kadehditaan?
No niitä ketkä ovat alunalkaen vahvoja ja rehellisiä ja hyvällä itsetunnolla varustettuja. Jotka siis itse olisivat viimeisenä menossa mukaan kiusaamaan ketään.

Mikä sinun vikasi on? Miksi kiusaat toisia?
 
Aikuisissakin on persoonallisuushäiriöisiä ja vaikka mitä muita.. Tälläkin palstalla alkaa oksettamaan. Joku niin uskomaton ihminen menee sanomaan kiusatulle, että vika on hänessä? No se on sitä että tosissaan lajittelee ihmiset juuri sen oman mallin mukaan sitä kyseenalaistamtta. Tälläisten ihmisten taustalla on jokin häiriö, omanarvon tunnottomuus. Itseään ei voi rakastaa, vaan täytyy luoda jokin tapa olla jotain parempaa kuin muut, ja mikään ei riitä. Toisten ihmisten selkäpintaa riipii tälläisten ihmisten hyytävä läheisyys, ja tästä nämä saavat jotain kiksejä, koska heidät vihdoin huomataan. Olipa sitten huomatuksi tuleminen sitä, että alkaa oksettaa, mutta vaikutus on taattu.

Jokainen ihminen on arvokas. Sinäkin, joka kommentoit kylmästi ja tunteettomasti, vaikka en sinun kanssa haluaisikaan olla missään tekemisissä.
 
[QUOTE="vierailija";25810041]Meinaat ihan oikeesti että syytät koulukiusaamista syyksi jos jollain viiraa pahemmin päässä ja listii kymmeniä koulutovereitaan???? Kyllä aikamoisesti täytyyy kuule vikaa olla yläkerrassa että tuollaista tekee.

Ihmettelen logiikallasi, ettei meidän koululuokassa tapahtunut itsemurhia tai ampumisia, vaikka kiusaamista ihan päivittäin olikin. Joskus murtui sormi, joskus solisluu, päivittäin itkettiin ja tapeltiin.

Sä siis väität että ihan HUVIKSEEN sua kiusattiin? Et ollut läski, tyhmä, rillipää, pukeutunut juntista, puhunut hassusti tai ollut köyhästä perheestä, kenties eri uskonnosta? Meinaat siis että "normaaleissa" kiusaajissa on vika, muttei sinussa? Älä jaksa... Kun opit myöntämään virheesi, erilaisuutesi tai puutteesi, parannut. Aikuiset ihmiset ei välttämättä kiusaa kuten lapset koulussa esim. läskiksi.[/QUOTE]

En väitä, että koulukiusaaminen on ainoa syy kouluampumisiin, mutta kiusaaminen on monessa tapauksessa ollut osasyynä. On myös olemassa ainakin yksi tutkimus, jonka mukaan kouluväkivaltaa voidaan ehkäistä paremmin kiusaamisenvastaisilla kampanjoilla kuin metallinpaljastimilla. Se viittaa siihen, että kiusaaminen on oikeasti osasyy näissä tapahtumissa.

Minun koulussani yksi poika teki itsemurhan kiusaamisen vuoksi. Minä myös harkitsin itsemurhaa noin 10-vuotiaana kun kiusaaminen oli pahimmillaan, mutta en onneksi koskaan tehnyt sitä.

Kiusaajilla oli toki jokin tekosyy miksi minua kiusattiin. Kiusaamiseen on aina "syy", mutta oikeat syyt ovat kiusaajissa, eivät kiusatuissa. Jokaisella on oikeus olla sellainen kun on, oli sitten ylipainoinen, rillipää tai vaikkapa juutalainen. Jokaisella on myös oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku sitä rikkoon, on vika henkilössä, joka sitä rikkoo, ei henkilössä, jonka koskemattomuutta rikotaan. Minua ei rehellisesti sanottuna edes kiinnosta mikä minun "vikani" oli, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Nykyisin hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. En voi muuttaa sitä - ja usko pois, olen yrittänyt, koska joskus kauan sitten luulin, että vika todellakin oli minussa. Se ei auttanut minua eikä lopettanut kiusaamista.
 

Uusimmat

Yhteistyössä