Onko teillä läheistä ystävää, jota ette ole nähneet pitkään aikaan?

Mulla on yksi erittäin rakas ystävä, jota en nyt ole nähnyt yli vuoteen. :O
Hävettää oikein. Aina kun sovitaan tapaaminen, niin jotain on tullut jommallekummalle eteen.

Nytkin mun piti järjestää helmikuulle tapaaminen, ja huomenna on jo viiminen pv enkä ole saanut mitään aikaan.:ashamed:

Pakko nyt vaikka ens viikolle sopia trehvit. PAKKO.

JOS YSTÄVÄNI LUET TÄMÄN, ÄLÄ NIRHAA MUA KUN NÄHDÄÄN.:xmas:

 

Mulla on yksi erittäin rakas ystävä, jota en nyt ole nähnyt yli vuoteen. :O

Ai että hän on aina ehtinyt lähteä vuoteen toiselta puolelta kun olet katsellut sinne päin?

 

Minä en ole nähnyt parasta ystävääni livenä lokakuun jälkeen.
Huomenna tai ylihuomenna ajattelin ajella sinne, palauttaa meillä hiihtolomailleet lapsensa ja viettää muutaman päivän kanssaan VAIKKA siitä seuraa aina vähintään krapula ja aina joskus morkkiskin.

 

Ai että hän on aina ehtinyt lähteä vuoteen toiselta puolelta kun olet katsellut sinne päin?

 

On, montakin. Tosin johtuu siitä, että muutin 650km päähän kotikaupungista enkä jaksa käydä siellä kuin 2-3krt vuodessa.

 

Mä näin läheistä ystävääni muutama kuukausi sitten, sitä ennen oli neljän vuoden tauko. Välimatka on turhan pitkä livetapaamisiin, muutenkin voi ystävyyttä pitää yllä. Toki myönnän, että olipa tosi kiva tavata kasvokkainkin, juttua riitti

 

Mun rakas ystävä asuu Espanjassa, enkä ole nähnyt häntä 4 vuoteen.. Hän ei ole edes nähnyt poikaani ollenkaan.. Kun hän on ollut Suomessa en oo päässy tapamaan häntä.. harmittaa kovasti, mutta nyt hän on tulossa Suomeen pitemmäksi aikaa (Ehkä pysyvästi) niin jos vaikka tänä kesänä näkisin sitten <3 ikävä on suuri!

 

On, erästä hyvää ystävää en nähnyt ainakaan 3 vuoteen, vaikka asuttiin max. 30 min matkan päässä toisistamme. Sittemmin ollaan parannettu tapamme. Ja toista hyvää ystävää en ole nyt nähnyt kahteen kuukauteen, vaikka asutaan lähestulkoon naapureina.. :/ Uusi työ on vienyt kaikki voimat, niin ei ole jaksanut tehdä mitään. nyt alkaa onneksi helpottaa.

 

On. 2.

Kumpikin on näköjään sellaisia, että vain mun kuuluu ottaa yhteyttä. Mun kuuluu ajaa pitkä matka.
Ja yksinäni- ei perheeni kanssa.
Kun mä soitan- niin kumpikin lupaa hetken päsätä soittaa takas, kun tulee jotain. Kumpikaan ei soita. Sitten moititaan mua, että kun MÄ en ota yhteyttä, mä en tule, mä en käy......

No ei käy kukaan täälläkään, ei soi puhelin.

Taitavat saada jäädäkin.

 

En näe oikein koskaan ketään, edes ystäviä.

 

Noh. Mun ystävät jäi aikanaan sinne kotipaikkakunnalle, tai sen liepeille. Kun muutin kauas pois. Sen jälkeen olen aika yksinäni saanut seilata. Aikuisiällä lasten jälkeen olen tutustunut hyvin tasan kahteen naiseen. Joista tuli ystäviä. Mutta meillä on niin erilaiset elämät että ei sitä yhteistä oikein ole. Ei voi kaikesta puhua yms. Kaiken lisäksi, toisesta näistä ystävistäni tulee aivan täysin erilainen persoona, kun hänellä on mies kuvioissa. Etäinen, jossain määrin ylimielinen, sellainen että elää vain omassa ja miehen maailmassa. Outoa, mutta totta.

 

On, kaksi ihanaa ihmistä..:heart:...

Välimatkat tahtovat olla nykyisellään sen verran pitkät, ettemme juurikaan livenä näe .. Mutta onneksi on puhelimet keksitty !!

 

Olen tavannut ainokaisen hyvän ystäväni viimeksi 1,5v sitten, puhelimessa lähinnä minun aloitteestani olemme puhuneet/tekstanneet muutaman kerran tänä aikana. Olen pyytänyt ilmoittamaan kun on täällä paikkakunnalla käymässä, että voitaisiin tavata, koska tiedän hänen täällä käyvän melko usein. Mutta ei, mitään ei koskaan kuulu. En tiedä mikä mättää. Puhelimessa juttu luistaa niinkuin ennenkin.

 

Mulla oli nuorena yksi ystävä, jota silloin tällöin kaipaan.
Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, ja mulla tekisi niin mieli tietää mitä hänelle kuuluu.. En vain kehtaa ottaa yhteyttä facebookissa, nyt kun luulen hänet sieltä löytäneeni.
Tuskinpa hän mua muistelee koskaan, ja eiköhän me olla eri ihmisiä nyt.
Lienee parempi antaa olla, ja vain muistaa lämmöllä sitä ystävyyttä..

 

Mulla oli nuorena yksi ystävä, jota silloin tällöin kaipaan.
Aikaa on kulunut vuosikymmeniä, ja mulla tekisi niin mieli tietää mitä hänelle kuuluu.. En vain kehtaa ottaa yhteyttä facebookissa, nyt kun luulen hänet sieltä löytäneeni.
Tuskinpa hän mua muistelee koskaan, ja eiköhän me olla eri ihmisiä nyt.
Lienee parempi antaa olla, ja vain muistaa lämmöllä sitä ystävyyttä..

Tuo EI ole hyvä syy olla ottamatta yhteyttä. Et sinä voi tietää, mitä loppujen lopuksi merkitsit ystävällesi nuorena. Yhteydenotto voisi saada teidät jakamaan yhteisiä muistoja ja kertomaan toisillenne, mitä sen jälkeen on tapahtunut kun tienne erkanivat. Itsekin muistelen aina lämmöllä ala-asteen kaveriani, jonka kanssa leikittiin. Häntä en enää ole löytänyt

 

On. 2.

Kumpikin on näköjään sellaisia, että vain mun kuuluu ottaa yhteyttä. Mun kuuluu ajaa pitkä matka.
Ja yksinäni- ei perheeni kanssa.
Kun mä soitan- niin kumpikin lupaa hetken päsätä soittaa takas, kun tulee jotain. Kumpikaan ei soita. Sitten moititaan mua, että kun MÄ en ota yhteyttä, mä en tule, mä en käy......

No ei käy kukaan täälläkään, ei soi puhelin.

Taitavat saada jäädäkin.

Mä en kyllä voi tajuta, kuinka tommoset voi olla HYVIÄ YSTÄVIÄ? Millaisia on sun vihamiehet?

 

Onhan niitä useampiakin. Muuttaneet piruvie ympäri Eurooppaa ja maailmaa, osa jäi taas miehen kotimaahan missä ennen asuttiin.

 

Onhan niitä useampiakin. Muuttaneet piruvie ympäri Eurooppaa ja maailmaa, osa jäi taas miehen kotimaahan missä ennen asuttiin.

Ei oo reilu peli. Hitto soikoon!

 

Mä en kyllä voi tajuta, kuinka tommoset voi olla HYVIÄ YSTÄVIÄ? Millaisia on sun vihamiehet?

Ne on niitä "salaliittoteoria"- opiskelijoita

 

Mulla on yksi ystävä, jota näen ehkä reilun vuoden välein, välimatkaa 450km suunnilleen. Ikävöin kovasti yhteisiä kahvi ja salihetkiä. Onneks on netti ja puhelimet.

Mutta se ystävä, jota eniten ikävöin, on kuollut. Siinä ei netti ja puhelimet paljoa auta. S:n kuolemasta on vuosia ja olen jo jotenkin tottunut ajatukseen, ettei häntä enää ole, mutta silti aika usein tulee tilanne, että sekunnin sadasosan ajan ajattelen, että vitsi TÄN jutun se haluaa kuulla ja olen jo etsimääsä suunnilleen puhelinta, ennen kuin todellisuus iskee. Ja se iskee aina yhtä lujaa. : /
Niin paljon olis asiaa ja hänen mielipidettän arvostin kovasti. Ikävä on. Ja viimeinen puhelukin oli sellainen, hei mä ajan motarilla ja akku on ihan lopussa, soitellaan myöhemmin, eikä koskaan enää soiteltu.

 

Tuo EI ole hyvä syy olla ottamatta yhteyttä. Et sinä voi tietää, mitä loppujen lopuksi merkitsit ystävällesi nuorena. Yhteydenotto voisi saada teidät jakamaan yhteisiä muistoja ja kertomaan toisillenne, mitä sen jälkeen on tapahtunut kun tienne erkanivat. Itsekin muistelen aina lämmöllä ala-asteen kaveriani, jonka kanssa leikittiin. Häntä en enää ole löytänyt

mun elämä ei vain ole mennyt mitenkään hyvin, joten en välttämättä edes haluaisi kovin paljon kertoa elämästäni hänelle. Tilanne vois olla suorastaan vaivautunut.
Lisäksi tässä on tää sukupuoliero, eikös nämä vastakkaisen puolen yhteydenotot ole useille puolisoille punainen vaate
Kai se on riitettävä mulle se tieto, että ainakin hän on hyvin kouluttautunut sille haluamalleen alalle, on töissä ja tehnee taidettaankin.