Pitäisikö eutanasia sallia?

[QUOTE="trolli";25725140]Eikä siihen tarvita mitään omaa ammattikuntaa, ne hoitajat ketkä kokevat pystyvänsä avustamaan ihmistä hänen viimeisessä toiveessaan tekevät sen. Kuuluu työnkuvaan siinä missä lääkkeenannot, perushoiva jms. asiat. Ei tarvita vuodeosastolle ketään eutanasiahoitajaa erikseen palkata.[/QUOTE]

Niin just, että tervetuloa töihin, tapatko ensimmäisenä ton kakkosen ekapaikkalaisen?

 

[QUOTE="trolli";25725140]Eikä siihen tarvita mitään omaa ammattikuntaa, ne hoitajat ketkä kokevat pystyvänsä avustamaan ihmistä hänen viimeisessä toiveessaan tekevät sen. Kuuluu työnkuvaan siinä missä lääkkeenannot, perushoiva jms. asiat. Ei tarvita vuodeosastolle ketään eutanasiahoitajaa erikseen palkata.[/QUOTE]

Totta. Mutta ku lähdin mukaan tuon yhden vänkäykseen

 

Miksei tänään kukaan tajua, mitä tarkoitan??!! Mikä ihmisiä vaivaa??!! Ymmärsin tosta sun kirjoituksesta, että jos ei ole kohdannut kuolemaa (ei OMAANSA vaan siis läheltä jonkun kuolemaa, omaisen tai potilaan), niin potilaat ei pysty avautumaan samalla tavalla kuin kuoleman kohdanneelle? Mitä ymmärsin väärin?

Kuolevaisuus ja kuolema ovat kaksi hyvin eri asiaa. Oman kuolevaisuuden kohtaaminen eli sen asian ymmärtäminen ja hyväksyminen, että me kaikki, myös minä, kuolen.

 

Totta. Mutta ku lähdin mukaan tuon yhden vänkäykseen

Samoin. Unohtu se dont feed the troll..

No, olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että pääsykokeiden läpi pääsee kaikenmaailman fanaatikkoja ja alalle sopimattomia, toi sh on hyvä esimerkki.. Vaikka en kyllä vieläkään halua uskoa että tuollaisia hoitajia on..

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä eutanasiaa ei tulisi sallia. Kukaan meistä ei ole ennustaja. On hyvin hankala mennä sanomaan montako päivää/kuukautta/vuotta potilaalla on elinaikaa jäljellä. Itse pystyn näin tekemään silloin, kun potilaalta lopetetaan kaikki hoidot ja hänen elintoimintonsa ovat näistä riippuvaisia. Muuten on melkoista arvailua sanoa, että milloin toinen tulee kuolemaan.

Tiedättekö minkälainen kriisi ihmiselle on sairastua "parantumattomasti"? Siinä kaiken muun keskellä potilaalle annettaisiin vielä pohdittavaksi kysymys, haluaako hän enää jatkaa elämää? Kuinka moni ehtii "parantumattomasti sairas" -diagnoosin saatuaan elää edes niin pitkään, että pääsisi sen byrokratisen viidakon läpi kohti eutanasiaa? Entäs esim. neliraajahalvaantunut? Montako vuotta sen pitää elää halvaantuneena, ennen kun alun shokin voidaan katsoa menneen ohi ja ihmisen olevan kypsä päättämään omasta kuolemastaan?

Mielestäni saattohoitoa tulisi kehittää koko ajan ja saattohoidettaville tulisi saada mm. kipupumppuja joista he itse voisivat annostella kipulääkettään tietyissä rajoissa. Itse olen ollut monenlaisilla osastoilla töissä ja en ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka olisi toivonut omaa kuolemaansa ja ollut täysissä järissään. Jotkut ovat viimeisinä hetkinään niin väsyneitä, että ottavat kuoleman vastaan tyynesti odottaen, mutta kertaakaan en ole kuullut potilaan toivovan hoitohenkilökunnan tappavan hänet.

 

[QUOTE="trolli";25723819]Niin, jostain tuli mieleen se epäempaattisuus. Kyllä, kuoleman tulisi olla mahdollisimman rauhallinen ja tuskaton. Jos se on mahdollista, miksi ihmiselle ei tätä voida myöntää? Se ei edelleenkään tarkottaisi mitään silmitöntä myrkyllä tappamista, vanhainkotien tyhjentämistä tai pyövelinä olemista. Tottakai aktiiviselle eutanasialle pitäisi asettaa tiukat rajat. En vaan mitenkään ymmärrä sitä, että ihmiset pitävät jotenkin inhimillisempänä tuota passiivista tapaa, mitä inhimillistä on kitumisessa kuoliaaksi? Kun vaihtoehtona olisi rauhallinen kuolema.[/QUOTE]

Mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä että kuoleman pitäisi olla rauhallinen ja tuskaton? Sitähän se ei monestikaan ole. Niinkuin ei ole syntyminenkään.
Liekö tämäkin lähtenyt ihmisen äärimmäisestä itsekkyydestä haluta jotain joka on luonnon vastaista.
En hyväksy kuolemanrangaistusta en myöskään eutanasiaa. Ne ovat elämän arvoa vastaan. Ihmisellä ei ole lupa päättää toisen ihmisen elämää. Niin se vain on.
Ei voida todellakaan sinisilmäisesti tehdä lakeja, että joo eutanasia. Siitä seuraa väistämättä väärinkäytöksiä, ihmiset kun ovat erehtyväisiä. Kun aletaan pelleilemään ihmisten elämällä, se ei ole mikään kevyt juttu.
Ihan yhtälailla kuin moni syytön on kuollut kuolemaantuomittuna, yhtä varmasti eutanasiassa tulee kuolemaan niitä jotka sitä eivät halunneet. Ehkä joku muu halusi.

Minua hirvittää yhteiskunta, joka on radikaalisti muuttunut arvoiltaan. Kaikki on niin sallittua, koska ihminen niin haluaa. Olen monesti järkyttynyt tämän palstan mielipiteistä, jotka ovat aika raakoja ja kaukana empatiasta tai siitä että kunnioitetaan elämää.

Onneksi kuitenkin elämme näin kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa on sentään aika hyvät kipulääkkeet keksitty. Eikö se riitä? Syntymästä ei saada koskaan täysin kivutonta ja se on silti arvokasta. Onko vain kivuton kuolema jotenkin arvokkaampi kuin kärsimys?

 

[QUOTE="AMa";25725296]En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mun mielestä eutanasiaa ei tulisi sallia. Kukaan meistä ei ole ennustaja. On hyvin hankala mennä sanomaan montako päivää/kuukautta/vuotta potilaalla on elinaikaa jäljellä. Itse pystyn näin tekemään silloin, kun potilaalta lopetetaan kaikki hoidot ja hänen elintoimintonsa ovat näistä riippuvaisia. Muuten on melkoista arvailua sanoa, että milloin toinen tulee kuolemaan.

Tiedättekö minkälainen kriisi ihmiselle on sairastua "parantumattomasti"? Siinä kaiken muun keskellä potilaalle annettaisiin vielä pohdittavaksi kysymys, haluaako hän enää jatkaa elämää? Kuinka moni ehtii "parantumattomasti sairas" -diagnoosin saatuaan elää edes niin pitkään, että pääsisi sen byrokratisen viidakon läpi kohti eutanasiaa? Entäs esim. neliraajahalvaantunut? Montako vuotta sen pitää elää halvaantuneena, ennen kun alun shokin voidaan katsoa menneen ohi ja ihmisen olevan kypsä päättämään omasta kuolemastaan?

Mielestäni saattohoitoa tulisi kehittää koko ajan ja saattohoidettaville tulisi saada mm. kipupumppuja joista he itse voisivat annostella kipulääkettään tietyissä rajoissa. Itse olen ollut monenlaisilla osastoilla töissä ja en ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka olisi toivonut omaa kuolemaansa ja ollut täysissä järissään. Jotkut ovat viimeisinä hetkinään niin väsyneitä, että ottavat kuoleman vastaan tyynesti odottaen, mutta kertaakaan en ole kuullut potilaan toivovan hoitohenkilökunnan tappavan hänet.[/QUOTE]

Onko sillä väliä onko potilaalla kaksi vai kuusi kuukautta elinaikaa jäljellä jos on kuitenkin vakavasti sairas ja kovissa kivuissa?

Yleistä se ei varmaankaan ole, että haluaa kuolla vaikka kärsisikin, mutta se ei minun mielestäni sitä estä etteikö niille harvoille, jotka kuolemaa toivovat voisi sitä mahdollisuuttaa antaa.

 

Mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä että kuoleman pitäisi olla rauhallinen ja tuskaton? Sitähän se ei monestikaan ole. Niinkuin ei ole syntyminenkään.
Liekö tämäkin lähtenyt ihmisen äärimmäisestä itsekkyydestä haluta jotain joka on luonnon vastaista.
En hyväksy kuolemanrangaistusta en myöskään eutanasiaa. Ne ovat elämän arvoa vastaan. Ihmisellä ei ole lupa päättää toisen ihmisen elämää. Niin se vain on.
Ei voida todellakaan sinisilmäisesti tehdä lakeja, että joo eutanasia. Siitä seuraa väistämättä väärinkäytöksiä, ihmiset kun ovat erehtyväisiä. Kun aletaan pelleilemään ihmisten elämällä, se ei ole mikään kevyt juttu.
Ihan yhtälailla kuin moni syytön on kuollut kuolemaantuomittuna, yhtä varmasti eutanasiassa tulee kuolemaan niitä jotka sitä eivät halunneet. Ehkä joku muu halusi.

Minua hirvittää yhteiskunta, joka on radikaalisti muuttunut arvoiltaan. Kaikki on niin sallittua, koska ihminen niin haluaa. Olen monesti järkyttynyt tämän palstan mielipiteistä, jotka ovat aika raakoja ja kaukana empatiasta tai siitä että kunnioitetaan elämää.

Onneksi kuitenkin elämme näin kehittyneessä yhteiskunnassa, jossa on sentään aika hyvät kipulääkkeet keksitty. Eikö se riitä? Syntymästä ei saada koskaan täysin kivutonta ja se on silti arvokasta. Onko vain kivuton kuolema jotenkin arvokkaampi kuin kärsimys?

Eikö ihmisellä ole oikeutta haluta rauhallista ja tuskatonta kuolemaa? Sinäkö sen päätät toisten puolesta, että kuoleman tulee olla tuskallinen?

Miten se on raakaa tai kaukana empatiasta, että haluaa antaa ihmisen tehdä itse omat päätökset?

Jos eutanasiaa pitäisi itse pystyä pyytämään täysissä järjissään niin olisi todella todella epätodennäköistä, että kuolemaa haluaisikin joku muu kuin itse potilas.

 

Mistä ihmiset ovat saaneet päähänsä että kuoleman pitäisi olla rauhallinen ja tuskaton? Sitähän se ei monestikaan ole. Niinkuin ei ole syntyminenkään.

Kukaan ei ole edes puhunut täydellisestä tuskattomuudesta, vaan siitä, että onko ihmisellä itsellään oikeus päättää, kuinka paljon tuskaa on liikaa.

 

Hyväksyn. Ja monesti olen toivonutkin sen olevan mahdollista. Tekee pahaa viimesiä päiviä kituvia vanhuksia hoitaa, jotka itkee ja rukoilee että pääsis jo pois. Ei se ole enään ihmisarvoista elämää.

 

Hyväksyn. Ja monesti olen toivonutkin sen olevan mahdollista. Tekee pahaa viimesiä päiviä kituvia vanhuksia hoitaa, jotka itkee ja rukoilee että pääsis jo pois. Ei se ole enään ihmisarvoista elämää.

Mutta sekin kuuluu tähän prosessiin nimeltä elämä. Ne viimeiset päivät, viimeiset hetket ja kärsimys myös. Ollaan kiitollisia kipulääkityksistä ja toivottavasti kipuun suhtaudutaan vakavasti ja lisätään kaikkea mahdollista sen suhteen. Ihmisellä ei kuitenkaan ole oikeutta päättää toisen päiviä.

 

Hyväksyn. Ja monesti olen toivonutkin sen olevan mahdollista. Tekee pahaa viimesiä päiviä kituvia vanhuksia hoitaa, jotka itkee ja rukoilee että pääsis jo pois. Ei se ole enään ihmisarvoista elämää.

Eikö ennemin pitäis keskittyä siihen, ettei aloitettaisi enää uusia lääkkeitä ja työnnettäisi parantumattomasti sairaalle vanhukselle uutta droppia, jotta sydän nyt vaan jaksaa, vaikkei muu elimistö jaksakaan? Siihen pitäis mun mielestä alkaa enemmän kiinnittää huomiota, eikä siihen että ylilääkitään ensin vanhus jaksamaan satavuotiaaksi ja sitten mietitään, miten sen vois päästää pois...

 

[QUOTE="trolli";25725223] Samoin. Unohtu se dont feed the troll..

No, olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että pääsykokeiden läpi pääsee kaikenmaailman fanaatikkoja ja alalle sopimattomia, toi sh on hyvä esimerkki.. Vaikka en kyllä vieläkään halua uskoa että tuollaisia hoitajia on..[/QUOTE]

Ja sulle tiedoksi, että todella tykätty hoitsu olin, kun nitä töitä tein ja potilaat tuli mulle aina ykkösenä.

Vaihdoin kuitenkin alaa, osittain juuri teidänlaistenne, alaa totaalisesti ymmärtämättömien ruikuttajien takia.

 

Kuolevaisuus ja kuolema ovat kaksi hyvin eri asiaa. Oman kuolevaisuuden kohtaaminen eli sen asian ymmärtäminen ja hyväksyminen, että me kaikki, myös minä, kuolen.

Juurikin näin. Onneksi on sh vaihtanu alaa, kun on näinkin perusasiat täysin hukassa. Vähän kuin maalari, joka ei tiedä, mikä väri on valkoinen. Ei ihmekään, että argumentit olivat täysin kummallisia ja asian vierestä.

 

Juurikin näin. Onneksi on sh vaihtanu alaa, kun on näinkin perusasiat täysin hukassa. Vähän kuin maalari, joka ei tiedä, mikä väri on valkoinen. Ei ihmekään, että argumentit olivat täysin kummallisia ja asian vierestä.

Älä höpsi siinä, en edelleenkään älyä sun pointtejas yhtään. Alaa vaihdoin, koska halusin päivätyön ja paremman liksan, jos se sulle jotenkin kuuluu, työni hoidin aina hyvin tai oikeastaan paremminkin kuin hyvin. Hattua nostan alalla jatkaville, mutta eiköhän ne fiksut jossain vaiheessa siitä touhusta irrottaudu. Se on vaan, mihin rahkeet riittää...

(sh, ins., FM)

 

Älä höpsi siinä, en edelleenkään älyä sun pointtejas yhtään. Alaa vaihdoin, koska halusin päivätyön ja paremman liksan, jos se sulle jotenkin kuuluu, työni hoidin aina hyvin tai oikeastaan paremminkin kuin hyvin. Hattua nostan alalla jatkaville, mutta eiköhän ne fiksut jossain vaiheessa siitä touhusta irrottaudu. Se on vaan, mihin rahkeet riittää...

(sh, ins., FM)

Ja kaikilla noilla titteleillä ei näköjään tee mitään, kun pitäisi keskustella asiasta eikä asian vierestä?! Ja eiköhän se ole niin, että ne lähtee, joiden rahkeet ei just riitä! LUOJAN KIITOS. Ja monen monta silmäniskua takas!

 

Ja kaikilla noilla titteleillä ei näköjään tee mitään, kun pitäisi keskustella asiasta eikä asian vierestä?! Ja eiköhän se ole niin, että ne lähtee, joiden rahkeet ei just riitä! LUOJAN KIITOS. Ja monen monta silmäniskua takas!

Olet mestari suoltamaan liirumlaarumia, mutten edelleenkään älyä, mikä sun pointtis on. "kohdata oma kuolevaisuuntensa..." - mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Eiköhän jokainen pidempään hoitotyössä ollut ymmärrä myös oman kuolevaisuutensa, yhtään kuolematonta ilmestystä en siellä nähnyt...

Ja edelleenkin ihmettelen, että vedät herneen nenuun, jos en suostuisi ikimaailmassa antamaan kuolettavaa annosta lääkettä kenellekään, vaikka olis mikä tilanne. Sehän se mun pointti on ollut koko ajan. Toisen ihmisen tappamista en ymmärrä enkä hyväksy. Enkä ymmärrä, että kukaan lekuri/hoitaja siihen pystyy joten alan epäillä sunkin taustoja.

 

Enkä ymmärrä, että kukaan lekuri/hoitaja siihen pystyy joten alan epäillä sunkin taustoja.

2006 tehdyn tutkimuksen mukaan 17% suomalaisista lääkäreistä kannattaa eutanasiaa. Ylilääkäri Juha Hänninen on puhunut ihan julkisesti siitä, että hyväksyisi eutanasian. Sveitsissä, Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, ja osassa Yhdysvaltoja eutanasia on laillinen ja lääkärit niitä tekevät. Joten usko nyt vaan, että kyllä on olemassa lääkäreitä ja hoitajia, jotka eutanasian hyväksyisivät ja jopa voisivat sen itse henkilökohtaisesti tehdä.

 

Tottakai. Sitten kun en enää kykene edes persettäni pyyhkimään ja itse syömään, saa antaa kuulan kalloon tms.

 

Olet mestari suoltamaan liirumlaarumia, mutten edelleenkään älyä, mikä sun pointtis on. "kohdata oma kuolevaisuuntensa..." - mitä ihmettä tuolla tarkoitat? Eiköhän jokainen pidempään hoitotyössä ollut ymmärrä myös oman kuolevaisuutensa, yhtään kuolematonta ilmestystä en siellä nähnyt...

Ja edelleenkin ihmettelen, että vedät herneen nenuun, jos en suostuisi ikimaailmassa antamaan kuolettavaa annosta lääkettä kenellekään, vaikka olis mikä tilanne. Sehän se mun pointti on ollut koko ajan. Toisen ihmisen tappamista en ymmärrä enkä hyväksy. Enkä ymmärrä, että kukaan lekuri/hoitaja siihen pystyy joten alan epäillä sunkin taustoja.

Ei löydy herneitä tästä nekusta, koska itselläni on aiheesta hyvin perusteltu mielipide. Pystyn myös ymmärtämään, miksei joku hoitaja esim. eutanasiaa pystyisi suorittamaan, eikä häntä siihen pitäisi pakottaa. Näin olen kirjoittanut, etkä sitä voi muuksi vääntää. Itse taas hyökkäsit rumin ja halventavin sanankääntein eutanasiaa puoltavia kohtaan, ja vertasit meitä insuliinimurhaajiin.

Mutta kaikki hyvin, et ole enää hoitajana ja se riittää saamaan minun sielulleni edes pienen rauhan. Toivottavasti selviydyt paremmin nykyisessä työssäsi ja hallitset edes sen alan perustaidot.

 

Ei löydy herneitä tästä nekusta, koska itselläni on aiheesta hyvin perusteltu mielipide. Pystyn myös ymmärtämään, miksei joku hoitaja esim. eutanasiaa pystyisi suorittamaan, eikä häntä siihen pitäisi pakottaa. Näin olen kirjoittanut, etkä sitä voi muuksi vääntää. Itse taas hyökkäsit rumin ja halventavin sanankääntein eutanasiaa puoltavia kohtaan, ja vertasit meitä insuliinimurhaajiin.

Mutta kaikki hyvin, et ole enää hoitajana ja se riittää saamaan minun sielulleni edes pienen rauhan. Toivottavasti selviydyt paremmin nykyisessä työssäsi ja hallitset edes sen alan perustaidot.

Hävytöntä ja pöljää toisen ihmisen mielipiteiden arvostelua.

Olen katsellut sekä sh:n että cucumberin mielipiteiden edustamista. Molemmat mielipiteet kaiketi mahtuvat maailmaan - toivon niin. Jonkun ammattitaito ja maltti näyttävät kuitenkin riittävän - eikä se nyt kuitenkaan ole se kukumperi.

Itse olen edelleen varsin samaa kantaa edustava kuin mitenkä ammattiliittoni edustata sanoiksi puki aamulla.