Hankkikaa äidit kunnon ammatti ja työkokemusta! Kotiäitiys ei pidemmän päälle kannata.

["vieras"]

[QUOTE="mamma";25720060]Sinulla sitten on kyllä valikoiva lukutaito, jos tuo on se, mitä kirjoituksestani bongasit. Kyllä, olen saanut paljon perintöä, mutta hyppäsit sen tosiasian yli, että olen myös ITSE SÄÄSTÄNYT lukioaikana. 50€/kk tekee aika paljon kahdessa vuodessa. Laskepa. Sen kun pistät korkeakorkoiselle säästötilille, niin 5v jälkeen on jo ihan kivasti pesämunaa.[/QUOTE]

50ex24= 1200e vaikka olis millainen korko niin se ei viiden vuden päästä ole mitenkään "kivasti pesämunaa"

Toihan on hyväpalkkaisen ihmisen viikon palkka!

Millä sinäkin eläisit jos sun miehesi lähtisi kävelemään?

 

["xxxxxx"]

Paatoksestasi luin vain osan, mutta kysyisin: kannata kenen näkökulmasta? Unohdit lapset.

Enpä usko, että unohti lapset. Jos elämä rakennetaan vain miehen elannon päälle ja hänelle sattuu jotain tai hän kuolee, niin orpoa on koko perheellä, myös niillä lapsilla.

En allekirjoita kaikkea mitä ap sanoi, mutta itseään kunnioittava ihminen pitää huolen myös omasta arvokkuudestaan ja työelämäkelpoisuudestaan ja varautuu näin niihinkin päiviin kun epäonni kohtaa tai lapset lentää maailmalle. Mulla on mies hyvissä hommissa, mutteipa tulis mieleenkään heittäytyä sen varaan vaikka rakastamme toisiamme yli kaiken ja meillä on onnellinen perhe.

Olen kouluttautunut hyvin ja teen 80% työaikaa sekä paljon etäpäiviä kotoa käsin, jotta olen hyvin läsnä myös lasten arjessa. Lapset ovat hoidossa 4 päivää viikossa ja kunakin päivänä 6h. Kehitän itseäni ammatillisesti, mutta pyrin olemaan myös hyvä ja huolehtiva äiti lapsille. Torppa on kunnossa, koti nätti, lapsia kuljetetaan harrastuksiin, paljon tehdään yhdessä ja vanhemmat ovat tasa-arvoisia perheessä ilman, että kumpikaan nääntyy tietyn roolin alle. Isän ei tarvitse olla ainoa perheensä elättäjä ja äidin ei tarvitse olla ainoa kodin arjen pyörittäjä. Molemmat jaksavat hoitaa oman hommansa hyvin ja huolehtia perheestä yhdessä. Ja tämä kaikki on mukavaa ja huoletonta kun kaikki osallistuu kaikkeen.

 

[täh?]

Ja te muut sukulaiset vain katselette vierestä ja tunnette paremmuutta, että onneksi ei itsellä noin?
Mites ajattelit että voisi auttaa? Kerroppa se? Alkaa maksamaan hänelle raha?

 

["onnellinen perhe"]

Ja te muut sukulaiset vain katselette vierestä ja tunnette paremmuutta, että onneksi ei itsellä noin?

Miten olisi pieni apu tälle äidille? Kun kerran sukua olette :headwall:

Okei. Ole kiltti ja kerro miten? Jos äiti on vaan päättänyt tuohon jäädä "koska muuta ei ole"? Alammeko me sukulaiset elättämään hätä kenties? Ihan halusta kuitenkin nyt viidennenkin teki (ja siksi että saa hetken parempaa päivärahaa)

Me emme voi muuttua ammatiksi, me emme voi muuttua ansiotuloksi. Emme voi edes muuttua uudeksi asunnoksi. Voimme auttaa lapsia ottamalla heitä viikonloppuisin luoksemme ja antamalla vaatteita heille - kustantaa harrastuksia kummeina jne.

 

["vieras"]

En nyt niin lorvimiseksi tätä elämää sanois. Meillä on 5 koululaista + yksi alle kouluikäinen (yli 3v) . Kyllä tässä yhdelle on tekemistä ihan riittävästi. Meillä minä hoidan lapset ja kodin täysin. Mies ei oikeastaan osallistu ollenkaan. Tekee todella pitkiä päiviä ja vapaata on vähän. Lasten kanssa on toki kun kotona on mut se on vaan yhdessä oloa ei perusasioista huolehtimista.
Jos tästä töihin lähtisin nin edelleen kaikki vastuu jäis mulle. Lapsille elämä ois paljon kiireisempää ja rankempaa. Mies luottaa siihen että pärjään myös kriisitilanteissa. Jos aamulla herään kuumeessa en soita miehelle että en pärjää. Tai jos koko sakki on mahataudissa hoidan senkin (toki mies auttaa jos paikalla on) .

Miehellä on kavereita jotka ei pääse illalla esim saunomaan (ilman alkoholia eli siitä ei kyse) ennenkuin on lapset laittanu nukkumaan ja siivonnu talon. Tai jos lapsi on sairaana niin vaimot ei pärjää ja miehet joutuu tulla kesken työpäivää kotiin.

Mut tää on meidän elämä ja meille hyvä. Aika näyttää miten tilanne muuttuu mutta tällä hetkellä eletään näin.
T. 15v kotiäitinä

 

[jutera]

[QUOTE="vieras";25720917]En nyt niin lorvimiseksi tätä elämää sanois. Meillä on 5 koululaista + yksi alle kouluikäinen (yli 3v) . Kyllä tässä yhdelle on tekemistä ihan riittävästi. Meillä minä hoidan lapset ja kodin täysin. Mies ei oikeastaan osallistu ollenkaan. Tekee todella pitkiä päiviä ja vapaata on vähän. Lasten kanssa on toki kun kotona on mut se on vaan yhdessä oloa ei perusasioista huolehtimista.
Jos tästä töihin lähtisin nin edelleen kaikki vastuu jäis mulle. Lapsille elämä ois paljon kiireisempää ja rankempaa. Mies luottaa siihen että pärjään myös kriisitilanteissa. Jos aamulla herään kuumeessa en soita miehelle että en pärjää. Tai jos koko sakki on mahataudissa hoidan senkin (toki mies auttaa jos paikalla on) .

Miehellä on kavereita jotka ei pääse illalla esim saunomaan (ilman alkoholia eli siitä ei kyse) ennenkuin on lapset laittanu nukkumaan ja siivonnu talon. Tai jos lapsi on sairaana niin vaimot ei pärjää ja miehet joutuu tulla kesken työpäivää kotiin.

Mut tää on meidän elämä ja meille hyvä. Aika näyttää miten tilanne muuttuu mutta tällä hetkellä eletään näin.
T. 15v kotiäitinä[/QUOTE]

Eli sinulla on oma elämä kotona ja miehelläsi toinen elämä työssä? Kuka mitäkin kutsuu sitten perheeksi.

Toisissa kodeissa tupataan auttamaan puolisoa, puolin ja toisin jos toinen on vaikkapa kipeä. Kyse ei ole heikkoudesta vaan toisen kunnioittamisesta. Sinä passaat miehellesi valmiin elämän josta hän poimii vaan marjat, eli sen että saa olla siistissä kodissa ja lasten kanssa vaan tekee sen mistä tykkää.

Missä on tasavertaisuus puolisona? Milloin sinä saat lähteä saunomaan rankan työpäivän jälkeen?? Mitä hienoa on ylistää elämänmallia jossa toinen ei ota perheestään muuta kuin taloudellisen vastuun?

 

["monni"]

[QUOTE="vieras";25720917]En nyt niin lorvimiseksi tätä elämää sanois. Meillä on 5 koululaista + yksi alle kouluikäinen (yli 3v) . Kyllä tässä yhdelle on tekemistä ihan riittävästi. Meillä minä hoidan lapset ja kodin täysin. Mies ei oikeastaan osallistu ollenkaan. Tekee todella pitkiä päiviä ja vapaata on vähän. Lasten kanssa on toki kun kotona on mut se on vaan yhdessä oloa ei perusasioista huolehtimista.
Jos tästä töihin lähtisin nin edelleen kaikki vastuu jäis mulle. Lapsille elämä ois paljon kiireisempää ja rankempaa. Mies luottaa siihen että pärjään myös kriisitilanteissa. Jos aamulla herään kuumeessa en soita miehelle että en pärjää. Tai jos koko sakki on mahataudissa hoidan senkin (toki mies auttaa jos paikalla on) .

Miehellä on kavereita jotka ei pääse illalla esim saunomaan (ilman alkoholia eli siitä ei kyse) ennenkuin on lapset laittanu nukkumaan ja siivonnu talon. Tai jos lapsi on sairaana niin vaimot ei pärjää ja miehet joutuu tulla kesken työpäivää kotiin.

Mut tää on meidän elämä ja meille hyvä. Aika näyttää miten tilanne muuttuu mutta tällä hetkellä eletään näin.
T. 15v kotiäitinä[/QUOTE]

Ai kun ihanaa - olen toidella kade. Kuulostaa todella tasavertaiselta elämältä Lapsistakin kiva kun isi ei liikaa häiritse kodin elämää.

 

["vieras"]

Eli sinulla on oma elämä kotona ja miehelläsi toinen elämä työssä? Kuka mitäkin kutsuu sitten perheeksi.

Toisissa kodeissa tupataan auttamaan puolisoa, puolin ja toisin jos toinen on vaikkapa kipeä. Kyse ei ole heikkoudesta vaan toisen kunnioittamisesta. Sinä passaat miehellesi valmiin elämän josta hän poimii vaan marjat, eli sen että saa olla siistissä kodissa ja lasten kanssa vaan tekee sen mistä tykkää.

Missä on tasavertaisuus puolisona? Milloin sinä saat lähteä saunomaan rankan työpäivän jälkeen?? Mitä hienoa on ylistää elämänmallia jossa toinen ei ota perheestään muuta kuin taloudellisen vastuun?

Sanoinko jossain etten ite pääse koskaan mihinkään? Käyn suht säännöllisesti viikonlopun kavereiden kanssa reissussa. Ja lisäksi sit jotain päivän reissuja silloin tällöin. Aikaisemmin käytiin myös paljon kahdestaan. Nyt ei ole lapsille hoitajaa joten nuo reissut vähentyneet. Muutaman vuoden päästä vanhin täysi ikäinen että jos sitte taas päästäisiin kahdestaankin välillä jonnekin.
Ja sekö että pärjään itekseni on pois miehen kunnioituksesta? Ei ainakaan meillä. Osaa mies kiittää ja kehua. Ja laitoin jo että toki auttaa jos pystyy.

Etkö just valittanu että kotiäidit vaan makaa sohvalla miehen elätettävänä? Kait sen sit voi kärjistettynä laittaa että olen miehellä töissä. Maksaa mun (ja lasten) elämisen ja olettaa sit että asiat hoituu. Eli teen tuon rahan eteen oman osuuteni. No joo ei se oikeasti noin mene.

 

["maaret"]

[QUOTE="vieras";25720917]
Miehellä on kavereita jotka ei pääse illalla esim saunomaan (ilman alkoholia eli siitä ei kyse) ennenkuin on lapset laittanu nukkumaan ja siivonnu talon. Tai jos lapsi on sairaana niin vaimot ei pärjää ja miehet joutuu tulla kesken työpäivää kotiin.

[/QUOTE]

Hyvin on taas manipuloitu nainen - ettäkö pitäisi tuntea syyllisyyttä kun mies ei pääsekään saunailtaa vaan AI KAUHEETA ihan joutuu OMAN LAPSENSA laittamaan nukkumaan tai viemään sukkansa lattialta pyykkiin.

Luojan kiitos moni mies oikeasti haluaakin olla osana kodin arkea ja lapsiensa elämää - myös sen vatsataudin aikana. Ja heille se on jopa mahdollistakin kun ei ole yksin vastuu perheen taloudesta. Eli helpostikin voi olla töistä pois lapsen sairauden vuoksi. Tai auttaa jos puoliso on sairaana - eikä leikkiä työelämän sankaria joka ei ikinä voi työstää olla pois AUTTAAKSEEN ELÄMÄNSÄ TÄRKEIMPIÄ IHMISIÄ.

 

["Mina"]

Tähän väliin haluaisin huomauttaa, että töissä käyminen ei ole ikinä turhaa tai kannattamatonta! Jos hoitomaksujen jälkeen käteen jää +/-0, niin samalla kerryttää itselleen kuitenkin työkokemusta, eläkettä jne. Seuraavan työpaikankin hankkiminen tulee olemaan helpompaa. Joten miten kukaan voi ajatella, että on kotona, koska ei "kannata" lähteä töihin.. Sillä asenteella saa luultavasti ollakin työttömänä lopun ikänsä.

Eriasia on, jos ei halua mennä töihin kun lapset on alle 3 vuotiaita, se sallittakoon kaikille kenellä on siihen varaa ja vaikka sen 3 vuoden jälkeenkin jääkööt kotiin, jos mies elättää eikä yhteiskunta. Mutta syyksi ei voi sanoa sitä, että on kannattamatonta mennä töihin..

 

["vieras"]

[QUOTE="monni";25720964]Ai kun ihanaa - olen toidella kade. Kuulostaa todella tasavertaiselta elämältä Lapsistakin kiva kun isi ei liikaa häiritse kodin elämää.[/QUOTE]

Iskän kanssa tehdään ne kivat jutut. Mutta siis pärjää kyllä lasten kanssa esim viikonlopun kun oon ite reissussa.
Ja noille miehen työpäiville en voi mitään. Se mun töihin meno ei niitä lyhennä yhtään. Sitte oltais vaan molemmat pois ja sekö ois lapsille etu? Ei minusta.

 

["vieras"]

[QUOTE="Mina";25721026]Tähän väliin haluaisin huomauttaa, että töissä käyminen ei ole ikinä turhaa tai kannattamatonta! Jos hoitomaksujen jälkeen käteen jää +/-0, niin samalla kerryttää itselleen kuitenkin työkokemusta, eläkettä jne. Seuraavan työpaikankin hankkiminen tulee olemaan helpompaa. Joten miten kukaan voi ajatella, että on kotona, koska ei "kannata" lähteä töihin.. Sillä asenteella saa luultavasti ollakin työttömänä lopun ikänsä.

Eriasia on, jos ei halua mennä töihin kun lapset on alle 3 vuotiaita, se sallittakoon kaikille kenellä on siihen varaa ja vaikka sen 3 vuoden jälkeenkin jääkööt kotiin, jos mies elättää eikä yhteiskunta. Mutta syyksi ei voi sanoa sitä, että on kannattamatonta mennä töihin..[/QUOTE]

Voi sanoa jos on monta lasta joista menis täydet hoitomaksut. Lapsen etuko on olla se 8-10 tuntia hoidossa että vanhemmat käy töissä jos raha tilanne on +-0 kotona olemiseen verrattuna.
Oletko kuullut ikinä vapaaehtoisesta eläkesäästämisestä?

 

[nainen miehisellä alalla]

[QUOTE="vieras";25721036]Iskän kanssa tehdään ne kivat jutut. Mutta siis pärjää kyllä lasten kanssa esim viikonlopun kun oon ite reissussa.
Ja noille miehen työpäiville en voi mitään. Se mun töihin meno ei niitä lyhennä yhtään. Sitte oltais vaan molemmat pois ja sekö ois lapsille etu? Ei minusta.[/QUOTE]
Miksi ei voi? Kyllä niille voi kun se vaan on mahdollista ja elämän prioriteetit siinä että perhe on ykkönen. Työ pakollinen paha jotta pystyy elämään. Vaikka missä asemassa olisi, aina voi työnmäärää säädellä. Kyse on vaan halusta. Ihan pelkästä halusta.

Mutta toki, osa perheistä haluaa elää näin. Miehelle riittää kun saa perheestä vain ne rusinat - ja lopun aikaa voi toteuttaa itseään töissä. Ja hienoa jos rinnalle löytyy silloin nainen joka haluaa ne lapset, mutta kumppanin läheisyys ei ole tarpeen, ihminen joka tavallaan tykkää elää yh elämää.

 

[neil]

En jaksanut lukea aloitusviestiä loppuun. Ap, sulla taitaa olla ongelmia.

 

["Vieras"]

Itse olen elänyt juuri tällaisessa perheessä: paska isä riekkui ympäriinsä, äiti ei mitään mahtanut, koska ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä. Katkeruutensa vuodatti meihin lapsiin. Ikinä en tule olemaan kenestäkään miehestä taloudellisesti enkä henkisesti riippuvainen.

 

["annika"]

Kotona loputtomiin märehtivät joutuvat usein uudelleenkouluttamaan itsensä kun eivät enää entisillä opinnoillaan eteen päin pääse. Kettumaista sekin, että yhteiskunnan varoilla hankitaan ties kuin monta tutkintoa. Musta Suomessa pistäis olla sääntö, että toisen tutkinnon kukin rahoittaa itse. Tyhjä paapominen pois ja ihmiset ottamaan vastuuta päätöksistään. Ärsyttää sairaasti koko uudelleenkouluttautumisen mahdollisuus. No, onneksi meillä kyllä ollaan menossakin siihen suuntaan, että tuohon puututaan ja verorahoja aletaan käyttämään toivottavasti järkevämmin.

 

["Mina"]

[QUOTE="vieras";25721086]Voi sanoa jos on monta lasta joista menis täydet hoitomaksut. Lapsen etuko on olla se 8-10 tuntia hoidossa että vanhemmat käy töissä jos raha tilanne on +-0 kotona olemiseen verrattuna.
Oletko kuullut ikinä vapaaehtoisesta eläkesäästämisestä?[/QUOTE]

Miten se lapsii kärsii siitä 8h hoitopäivästä vähemmän, jos äiti tienaa esim. 200 e enemmän? Ihan samanlainen se hoitopäivä sille lapselle on riippumatta siitä mitä äiti tienaa. Eli jos vanhempi haluaa käydä töissä (toiset ei halua ennen kuin lapsi on sen 3v, tai sen jälkeenkään), niin kyllä sen kannattaa sinne töihin lähteä. Jos taas haluaa olla kotona, niin se on ihan eri tilanne.

Jos itse säästä eläkesäästämisen kautta, niin eikös silloin työssä käynti ole jo kannattavaa? Kuitenkin palkasta häviää automaattisesti ne eläkemaksut, jolloin itse maksamasi eläkesäästöt voidaan laskea miinukseksi sinne kotona olon puolelle?

Esim. tienaat 2000 e , josta lähtee x määrä työeläkemaksuja. Käteen jää verojen ja maksujen jälkeen esim. 1400 e. Kotona ollessa saat tukia 800 e ja olet laskenut, että vähentämällä 1400e kolmen lapsen hoitomaksut ja bensat, niin käteen jää 800 e. Eli tilanne olisi mielestäsi +/-0. Mutta jos sitten itse vielä maksat ne työeläkemaksut eläkesäästötilille, niin sitten voi katsoa, että kotona ollessa käteen jää esim 750 e ja töissä käydessä 800

 

["vieras"]

Miksi ei voi? Kyllä niille voi kun se vaan on mahdollista ja elämän prioriteetit siinä että perhe on ykkönen. Työ pakollinen paha jotta pystyy elämään. Vaikka missä asemassa olisi, aina voi työnmäärää säädellä. Kyse on vaan halusta. Ihan pelkästä halusta.

Mutta toki, osa perheistä haluaa elää näin. Miehelle riittää kun saa perheestä vain ne rusinat - ja lopun aikaa voi toteuttaa itseään töissä. Ja hienoa jos rinnalle löytyy silloin nainen joka haluaa ne lapset, mutta kumppanin läheisyys ei ole tarpeen, ihminen joka tavallaan tykkää elää yh elämää.

Yrittäjällä on vähän vähemmän noita vaihtoehtoja. Ja joo suunnitelmissa lopettaa muttei sekään onnistu noin vain. Ollaan esim otettu 15 000 e lainaa yrityksen perustamiseen (tää Suomen valtio tukee yrittämistä tähän malliin) . Mutta turhaa näitä edes koittaa selittää ihmisille jotka ei tiedä yrittämisestä mitään vaan käyvät ite töissä sen 8-16 viitenä päivänä viikossa.

Ja edelleen en ymmärrä miten se mittaa mitään arvoja kuinka paljon on töissä. Rakkautta, kunnioitusta ym voi siitä huolimatta löytyä. Vain vähän eri tyylillä kuin ehkä teillä sitä toteutetaan ja näytetään.

 

["iivari"]

[QUOTE="vieras";25721262]Yrittäjällä on vähän vähemmän noita vaihtoehtoja. Ja joo suunnitelmissa lopettaa muttei sekään onnistu noin vain. Ollaan esim otettu 15 000 e lainaa yrityksen perustamiseen (tää Suomen valtio tukee yrittämistä tähän malliin) . Mutta turhaa näitä edes koittaa selittää ihmisille jotka ei tiedä yrittämisestä mitään vaan käyvät ite töissä sen 8-16 viitenä päivänä viikossa.

Ja edelleen en ymmärrä miten se mittaa mitään arvoja kuinka paljon on töissä. Rakkautta, kunnioitusta ym voi siitä huolimatta löytyä. Vain vähän eri tyylillä kuin ehkä teillä sitä toteutetaan ja näytetään.[/QUOTE]

No teillä se työ vaan nyt näyttelee elämässä suurinta osuutta. Vieden suuren osan yhteisestä ajasta. Miehesi jää paitsi paljosta lapsienne elämässä - okei valinta sekin. 15000t€ laina ei todellakaan ole suuri jos perheessä on kaksi tienaavaa.

Ja kyllä -arvoja mittaa työnmäärä. Tässä ketjussahan siitä juuri taistellaan. Äitien työnmäärä vaikuttaa lapsii mutta isän ei. Vaikka oikeasti, jos sinä olisit pävisin töissä sen 6 tuntia ja miehesi voisi keventää työtaakkaansa niin sitä aikaa olisi yhdessä perheenä paljon paljon enemmän kuin nyt.

Mutta ok, itse en vaan keksi millä voi korvata menetettyä yhteistä aikaa. Ei siihen tekstari-kahut riitä.

 

["memmu"]

[QUOTE="Vieras";25721227]Itse olen elänyt juuri tällaisessa perheessä: paska isä riekkui ympäriinsä, äiti ei mitään mahtanut, koska ei ollut mitään mahdollisuutta lähteä. Katkeruutensa vuodatti meihin lapsiin. Ikinä en tule olemaan kenestäkään miehestä taloudellisesti enkä henkisesti riippuvainen.[/QUOTE]

Tätä ei haluta nähdä - se vaan on niin. Ei, ei ja ei.

 

["vieras"]

[QUOTE="annika";25721236]Kotona loputtomiin märehtivät joutuvat usein uudelleenkouluttamaan itsensä kun eivät enää entisillä opinnoillaan eteen päin pääse. Kettumaista sekin, että yhteiskunnan varoilla hankitaan ties kuin monta tutkintoa. Musta Suomessa pistäis olla sääntö, että toisen tutkinnon kukin rahoittaa itse. Tyhjä paapominen pois ja ihmiset ottamaan vastuuta päätöksistään. Ärsyttää sairaasti koko uudelleenkouluttautumisen mahdollisuus. No, onneksi meillä kyllä ollaan menossakin siihen suuntaan, että tuohon puututaan ja verorahoja aletaan käyttämään toivottavasti järkevämmin.[/QUOTE]

Tälläistä en ole ennen kuullutkaan. Miten voi ärsyttää sairaasti se, että ihmiset voivat kouluttautua uudelleen? En ymmärrä.

 

["taavi"]

[QUOTE="vieras";25721497]Tälläistä en ole ennen kuullutkaan. Miten voi ärsyttää sairaasti se, että ihmiset voivat kouluttautua uudelleen? En ymmärrä.[/QUOTE]

En ole sama jolle vastaat - mutta kyllä se ärsyttää. Senkin rahan voisi laittaa vaikka lasten kouluolosuhteiden parantamiseen. Kuitenkin jos jo kerran valtio on maksanut koulutuksen ja se on hassattu menemään - niin seuraava koulutus menkööt omasta pussista. Varmasti on varaa opiskeluun jos on varaa kotona olemiseen.

 

["vieras"]

Minulla on ammatti, on työkokemusta ja mahdollisuus vaikka ja mihin, koko maailma on avoin. Siitä huolimatta olen nyt kotona ja kotiäitinä. En ole miehen tilin armoilla siltikään vaan käytän omia rahojani mihin tahdon.
Me naiset olemme siitä onnellisessa asemassa täällä suomessa, että voimme itse valita mitä haluamme elämältämme. Kaikilla naisilla ei tätä ole.

Turhempaa muijaa saa hakea, kuin mitä sinäkin olet!

 

[sattumalta]

Minä hankin yo-kirjoitusten jälkeen ammatin ja sitten työpaikan, mutta elämä heittelee, jouduin miehen työn takia muuttamaan ja oma työ jäi pois. Kun saimme lapsen Suomessa, minut yllätti totaalisesti se, miten paljon sain kotihoidon tukea, se pelasti taloutemme. Kun ekat 3 v. olivat kuluneet, mieheni sai taas hyvän työpaikan ulkomailta. Minä olen jo tottunut keksimään itse itselleni tekemistä eivätkä päivät todellakaan käy pitkiksi enkä raada kotitöissä. Mies tekee suurimman osan kotitöistä, ostoksista kaikki ymym.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25720358]50ex24= 1200e vaikka olis millainen korko niin se ei viiden vuden päästä ole mitenkään "kivasti pesämunaa" Toihan on hyväpalkkaisen ihmisen viikon palkka!

Millä sinäkin eläisit jos sun miehesi lähtisi kävelemään?[/QUOTE]
Jännä muuten, että monen opintotuella elävän mielestä on. Huomasin itsessäni jokin aika sitten, miten käsitykseni rahasta oli muuttunut. 100 € oli vain satanen. Kuitenkin on ihmisiä, joille tuo on enemmän kuin koko kuukauden ruokaraha. Niinpä aloin miettimään uudestaan suhdettani rahaan ja siihen, miten hövelisti sitä aiemmin käytin.