Mieheni mielestä luuserit tekevät tyttöjä etenkin esikoisiksi?!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "surullinen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Vieras";25715020]Tekosyitä kaikki. Ei sellaista työtä olekaan josta ei edes johonkin ultraan pääsisi mukaan. Synnytykseenki kyllä jokainen jossain vaiheessa ehtii, jos ei tarkoituksella ole järjestänyt isteään siksi ajaksi johnkin Indokiinaan.[/QUOTE]

Ei ehdi siinä vaiheessa, jos esikoiselle ei saada hoitajaa ja mies tosiaan jäi sitä kaitsemaan. Sairaalaan päästyäni meni 2h, että kuopus oli sylissä. :D
Meillä mies saa käydä mielummin töissä kuin pitää "turhaan" vapaata, koska se on heti palkasta pois. Eikä kummankaan mielestä nuo ultrat olleet niin isoja tapahtumia, että miehen olisi pitänyt ottaa monta tuntia vapaata (ultrat tehtiin sairaalassa 60km päässä, koska täällä ei tk:ssa ole laitteita) Sitäpaitsi ne ultrakuvat näkee sitten työajan jälkeen kotonakin. ;)
 
[QUOTE="trolli";25715135]Miksi kaikki sanoo että jätä ukko jos tulee tyttö? Toi ukko pitäis jättää joka tapauksessa, etenkin jos tulee poika.
Oikeesti, ettekö te naiset yhtään viitsi katsoa kenen kanssa lisäännytte? Osaatteko edes puhua näistä asioista ennen lapsen tekoa? Pelottavaa ajatella mistä muista tärkeistä asioista ei viitsitä keskustella.. Ihme että näitä eroperheitä on niin pirusti..[/QUOTE]

PEESI!!
Mä en tajua edes miksi kukaan alunperinkään alkaa styylaan tollasen äijän kanssa, kyllähän sen asenteen asioihin nyt huomaa aika nopeasti.
Kukaan fiksu sanoisi ikinä tuolla tavoin kuin ap:n mies.

Tuli vaan muuten mieleen, että mun isällä on seitsemän poikaa joista yksikään ei ole "isä-junior" ja heidän kesken (isän ja veljien) on ollut ihan järkyttäviäkin riitoja juuri sen(kin) takia että veljilläni ja isälläni on niin eriävät arvot jne.
Mä taas olen aina ollut paljon isäni kaltainen ja kiinnostunut samoista asioista kuin hän, joten olen myös ollut hänen kanssaan enemmän ja läheisimmissä väleissä kuin veljeni. Eli persoona se enempi vaikuttaa kuin sukupuoli. :)
 
Itse olen kaksi väitöskirjaa hyvin arvosanoin tehnyt ja erittäin korkeassa asemassa. Lukeminen, kielet, kulttuuri jne kuuluu harrastuksiini. En ole todellakaan kaunis. Iso oranssi tukkapehkko, vähän possun nenä, liki valkoiset ripset, isot raot hampaissa jne. Eli olen "ruma" ja älykäs:). Ainiin, meidän perheessä on neljä tyttöä!
 
Meillä mies toivoi tyttöä kovasti..

Mutta kun pojan jälkeen odotin tyttöä niin mun äidin puolen lähisukulaiset olivat sitä mieltä että "tyttö ei koskaan ylitä poikaa" tai "poika on kuningas" ja "tyttö ei ole MITÄÄN".
Välithän sitten lopulta meni poikki mutta ei ainoastaan tämän jutun takia. Silti tämäkin on yksi niistä suurimmista jutuista mikä alkoi kiehuttamaan, nauroivat vielä päälle jos mä kiukuistuin ja sanoin asiasta vastalauseeni. Ei noin muutenkaan ihan tervettä porukkaa..
 
Mä en ymmärrä miksi se lapsen sukupuoli on niin iso juttu. Mä en ole oikeasti ikinä toivonut tyttöä tai poikaa. Vain lasta. Mä olisin aivan yhtä onnellinen ja tyytyväinen, vaikka mun kolme lastani olisi kaikki tyttöjä tai kaikki poikia. Mulla on kaksi tyttöä ja yksi poika. Mä olen kuitenkin myös nuori (28v) ja olettaisin mun ikäluokan jo unohtaneen nuo ajat, joilloin perheessä maksettiin vain yhden lapsen koulutukset jne. Yleensä vanhimman pojan. Nykyään sukupuolella ei paljon pitäisi olla väliä.
En tosin nää siinä mitään pahaa, että kolmen pojan jälkeen vähän odottelisi tyttöä tai toisinpäin.
Jos lapsen sukupuoli vuorokauden päästä syntymästä edelleen pettymys, niin silloin pitäisi vanhempien hankkia apua.

Mulla on kaksi esikoista tyttöjä ja kun odotin kolmatta niin oli aivan USKOMATONTA, että nuoretkin ihmiset pitivät automaattisesti selvänä, että me yritämme kolmatta pojan takia. Etenkin 15-30v tuttavat ajattelivat, että kaksi lasta on nykyään jokaisen tasan ainut toive ja kolmatta yritetään jos poikaa ei ole saatu. Mua oikeasti vtutti kaikki "ai te yritätte nyt sitä poikaa" "no joko tiedätte onko se poika" "aiotteko neljännekin, jos nyt tulee tyttö". Ljdfslkjdsflkjdsflkjfds!!!!!!!!!!!!!!!!
Jo seurustelun alussa meille oli kummallekin selvää, että haluaisimme kovasti KOLME lasta. EMME kolmea poikaa/kolmea tyttöä vaan kolme LASTA. Ihan sama olisko ne tyttöjä vai poikia.
Kun poika sitten kolmantena syntyi, niin tuli näitä "noniin tulihan se poika sieltä"..

Mä en tiedä oliko lapsellista, mutta avauduin asiasta myös facebookiin, kun mua niin ärsytti tuo. Ihan vain kerroin, että kun alusta alkaen kolmesta lapsesta haaveiltiin, niin kolmas unelmamme on nyt toteutunut (syntymäaika perään). En kertonut kumpiko meille tuli :).
Sitten myöhemmin kyllä tuli selväksi, että poika tuli ja siinä sitten sanoin muutaman valitun sana, että emme yrittäneet poikaa ja jokainen siihen liittyvä kysymys ei tuntunut kivalta. Yritimme vain lasta.
 
Mulla on yksi poika. Maailman rakkain ja ihanin lapsi, enkä muuttaisi hänessä mitään. Jos joskus saan toisen lapsen, niin oikeasti ei ole kovin paljon väliä kumpiko tulee. Toisaalta toivoisin kovasti tyttöä ja toisaalta toinen poika olisi ihana. Veljeni sai hiljattain esikoistyttönsä (ovat muuten akateemisia ja hyvännököisiä ja vieläpä urheilullisia..terkkuja AP:n miehelle) ja tämä täti on ainakin niin rakastunut veljentyttöön!
Mä uskon (tai ainakin kovasti toivon), että vanhemmat ovat onnellisia ja tyytyväisi lapsiinsa. En oikeasti usko olevan olemassa vanhempia, jotka olisivat jotenkin onnettomia ja tyytymättömiä elämäänsä ja lapsiinsa, kun meillä nyt on vain nämä tytöt/pojat.
Ei lapsen älykkyys, ulkonäkö, urheilullisuus, kielitaito tms ole kiinni sukupuolesta.
Mulle ei koskaan tule mieleenikään ajatella erityisesti lapsen sukupuolta, jos joku tuttu saa lapsen. Toki haluan yleensä tietää kumpiko tuli. Oli se tyttö tai poika, niin en mä siitä erityisesti mitään "ajattele". Meillä on äidin puolen suvussa paljon tyttöperheitä ja en ole koskaan ajatellut, että voi kauheaa kun ei ole poikaa perheessä.

Isän puolelta meitä on neljä serkusta. Minä ja veljeni ja isän siskon kaksi tyttöä. Kyllä mun veli on ollut oikeasti aivan eri asemassa isän puolen suvulle. Hän on saanut paljon enemmän esim. rahaa kuin me muut. En sillä, että pitäisi rahalla lahjoa. Yo-lahjaksi sai oikeasti varmaan 5x sen, mitä me suvun tytöt saimme. Veli on aina ollut myös ns. esittelykappale, jota isän sukulaiset ovat tuttavilleen halunneet näyttää.
Muistan kun minä olin noin 11-12v ja veljeni 5v vanhempi ja olimme sukulaisten luona kylässä. Sinne tuli näitä sukulaisteni tuttavia ja kaukausempia sukulaisia. Veljeni piti olla siellä "kaikkien keskellä" ja sitä oikeasti kehuttiin kilpaa. Miten hyvä on koulussa, miten kovaa hiihtää, miten hyvin pelaa jalkapalloa ja kohta menee armeijaan ja pärjää varmaan hyvin. MINÄ OLIN KEITTIÖSSÄ TARJOILEMASSA, eikä mua edes kukaan esitellyt.
 
Puistattavan inhottava mies, ei voi muuta sanoa. Mä varmaan heivaisin pihalle, olisin niin loukkaantunut. Viimeistään sitten, jos asenne ei muutu lapsen synnyttyäkään..
 
No aamulla mies ainakin vaikutti jo olevan ihan ok asian kanssa. Ehkä se tajus itekkin, että muiden silmissä ihminen ei muutu miksikään, vaikka saisi tytön tai pojan.
 
[QUOTE="vieras";25714952]Se on siitä kiinni, että millaisen siittiön se mies on munastansa kaivanut. Jos on siittiö, jossa on tyttö kromosomit, niin sit tulee tyttö ja piste.[/QUOTE]

On sillä hedelmöittymisen ajankohdallakin merkityksensä kumpi tulee. Meillä tekemällä tehtiin tytärtä ja siihen meni muutama kuukausi, että sattui, muuten olisi ollut poika.
 
Voi kiesus sun äijää.. Kelatkaa nyt. Laittaa duunipaikalle viestin "poika tuli" ja sielä sitten koko toimisto tai tehdas tekee aaltoliikettä ja hurraa "voi vi*** on se pera vaan kova jätkä, kun pojan teki. Tämähän nyt täysin todistaa, että pera on fiksu, komea ja menestyvä mies GO PERA"
Tai jos laittaisikin viestin, että "tyttö tuli" niin koko toimisto buuaa. "Jaa ei pera olekkaan komea ja fiksu ja menestyvä.. oikeesti noloo pera".

hahahha. Eiks sun miehelläs ole AIVOJA?!
 
Mun mieheni työkaveri sai lapsen tämän vuoden tammikuussa. Kertoi asiasta kotona ja kysyin, että kumpiko niille tuli. Mies totesi tähän: "öö emmä nyt muista kumpi se oli. Kyllä xxx sen sanoi, mutta meni kai ohi".
Eli ? ;)
 
[QUOTE="mamma";25719826]Ei ehdi siinä vaiheessa, jos esikoiselle ei saada hoitajaa ja mies tosiaan jäi sitä kaitsemaan. Sairaalaan päästyäni meni 2h, että kuopus oli sylissä. :D
Meillä mies saa käydä mielummin töissä kuin pitää "turhaan" vapaata, koska se on heti palkasta pois. Eikä kummankaan mielestä nuo ultrat olleet niin isoja tapahtumia, että miehen olisi pitänyt ottaa monta tuntia vapaata (ultrat tehtiin sairaalassa 60km päässä, koska täällä ei tk:ssa ole laitteita) Sitäpaitsi ne ultrakuvat näkee sitten työajan jälkeen kotonakin. ;)[/QUOTE]

No niin. Tottahan tuo on. Samoin kuin se, että esim. armeijassa töissä ollessaan ei niin vain lähdetä ultriin yms.

Olen nyt itse raskaana, joten siksi niin puolustuskannalla....
 
Miehiä ei toisten lasten sukupuolet kiinnosta, ellei nyt ole joku todella läheinen.. Jos sittenkään.
Kuvitteleekohan sun mies, että ne sielä töissä oikeen spekuloi nyt sun miehen geenejä tai tulevaisuutta lapsen sukupuolen perusteella? Pomo alkaa sommitella joko prinsessamekkoa paperille tai kenties suunnitella ihan tietokoneen avulla mitä paikkaa tuleva lapsenne pelaa futisjoukkoeessa?
Minun miehellä on yksi työkaveri, jonka kanssa ovat paljon tekemisissä. Työkaverin vaimo on minun ikäiseni ja heidän lapset samaa ikäluokkaa, kuin meidän. Olen joskus ehdottanut miehelleni, että voitaisiin kutsua koko perhe kylään.
Ihan ohimennen kysyin, että onko heillä poikia/tyttöjä. Mies ei osannut vastata:). Mä sanoin, että olethan sinä heillä käynyt. Mies vain tuumaili "joo mutta kun ne on aina ollut pihalla ne muksut ja haalarit päällä, niin eihän silloin voi tietää"..
Eli näin paljon mun mies ainakin laittaa painoarvoa kaverinsa älykkyydelle/kaveritaidolle lasten sukupuolten perusteella..
 
Valitettava fakta, että ap:n miehen kaltainen asenne istuu kyllä sitkeästi. Tuttavaperheeseen muistan kun odotettiin esikoista ja mies julkisesti sanoi, että vain pojan vuoksi poltetaan sikarit... no nyt heillä on kolme tyttöä ja mies lepertelee, miten tytöt on parempia (lapsellista sekin).

Oma mies, vaikka ei kehtaa sanoa, selvästi odottaa poikaa (odotamme ensimmäistämme). Emme tiedä kumpi on tulossa.

Ja mitä noihin ultriin osallistumisiin tulee. Mä olen mennyt kyllä kaikkiin yksin. Hyvin hankala mun miehen työn kannalta sovittaa (tarkottaisi koko päivää vapaana) ja en ole nähnyt niin relevantiksi sitä osallistumista. Koska sen yksittäisen vapaan saamiseksi pitäisi tehdä töissä vaikka mitä järjestelyjä.

Tsemppiä ap:lle! Ehkä tuo odotusaika hermostuttaa miestäsikin ja taantuu toisinaan lapselliseksi. Ota se vaikka luottamuksena sinua kohtaan!
 
Itse olin pari vuotta sitten vuoden sijaisena yläasteella. Opetin liikuntaa ja terveystietoa. Terveystiedon tunnilla sitten asiasta taas asiaan ja tytöt juttelin lapsen saamisesta. Kovin moni teini toivoi poikalasta itselleen esikoiseksi, kun siis kuuntelin heidän juttujaan. Silti nämä 14-vuotiaatkin olivat sitä mieltä, ettei sukupuolella loppupeleissä ole väliä.

Eli jos teinit sen ymmärtää, niin hassua ettei aikuinen mies sitä tajua.
 
En nyt yhden mielipiteen takia olisi lasta isättömäksi jättämässä. Mies on sitä mieltä mitä on eikähän mies ole tässä lasta syyllistämässä. En tuomitsisi ihmistä vielä yhden mielipiteen takia.
 
Mä siis uskon, että mieheni varmasti hyväksyy asian ja uskon/toivon, että on ylpeä isä pienestä tytöstään.
Mä en vaan voi olla pelkäämättä, että jos joskus saadaan poika, että mies alkaa sitten suosia enemmän tätä poikalasta.
 
AP! Mulla on ollut samanlainen tilanne joskus. Mies toivoi välmättämättä poikaa. Olemme molemmat olleen ns. yhden lapsen kannalla ja miehelle oli elintärkeää saada poika. Varsinkin jos jää ainokaiseksi. Myös mun mies syytteli tyttöjä saavia miehiä "lötköletkuiksi" ja vaikka miksi. Kerran sanoi mulle "katsokin sitten, että se on poika".
Me saatiin kuitenkin tyttö. Tyttö on todellakin isänsä silmäterä ja kietonut iskän pikkusormensa ympärille. Ovat paljon yhdessä ja kaikesta huomaa, miten ylpeä,onnellinen ja rakastava isä on.
Eikä ole kertaakaan puhunut, että pitäisi meidän se poikakin saada.
 
[QUOTE="aloittaja";25720202]Mä siis uskon, että mieheni varmasti hyväksyy asian ja uskon/toivon, että on ylpeä isä pienestä tytöstään.
Mä en vaan voi olla pelkäämättä, että jos joskus saadaan poika, että mies alkaa sitten suosia enemmän tätä poikalasta.[/QUOTE]

Sen keskustelun perusteella, mitä tänne kirjoitit, tilanne on nähtävästi parempaan päin ja mies varmasti oppii sen asian kunnolla hyväksymään, että teille tyttö tulee. :)
Meillä mies toivoi nimenomaan isin pikku prinsessaa, mutta pojat ovat hänelle kuitenkin yhtä rakkaita kuin se tyttölapsi olisi ollut. Eihän sitä tiedä, vaikka vielä kolmas kuitenkin pyöräytettäisiin ja tulisikin se tyttö. Vaikka mies on tosiaan nuo kaksi pojankoltiaista "hyväksynyt" ja on heidän elämässään ihan täysillä mukana siinä, missä töiltään ehtii, niin tytön syntyessä tähän perheeseen siitä tulisi auttamatta miehen suosikki, vaikka hän yrittäisi sitä kieltää. :)
Jos ja kun saatte esikoisenne jälkeen pojan ja mies sitä hirveästi suosii, niin sinähän voit sitten "tasavertaisuuden nimissä" tehdä samoin tyttärellenne. :) Itse muistan lapsuudestani olleeni isin pikku tyttö, kun taas äitini suosi pikkuveljeäni, enkä kokenut olevani eriarvoinen, koska molempia suosittiin "oman vanhemman" taholta tasapuolisesti. :)
 
Mun mieheni työkaveri sai lapsen tämän vuoden tammikuussa. Kertoi asiasta kotona ja kysyin, että kumpiko niille tuli. Mies totesi tähän: "öö emmä nyt muista kumpi se oli. Kyllä xxx sen sanoi, mutta meni kai ohi".
Eli ? ;)

Heh, ma tajusin ton ensin niin, etta se tyokaveri tuli teille kotiin kylaan ja kertoi etta on saanut lapsen muttei muistanut sen sukupuolta :D
 

Yhteistyössä