Miksi alisuorittaja äidit yrittävät saada roolilleen omistautuneemmat näyttämään typeriltä?

[..]

No, kai jokaisella on tapansa olla äiti. Minä voin vauvan tökätä mummille käydäkseni leffassa.
Minä en voi jättää vauvaani viikoksi mennäkseni bailaamaan kavereiden kanssa espanjaan, en edes isälleen.
Minä voin jättää parivuotiaan mummille, tädille tai kummille kahdeksi viikksi, jos lähden isän kanssa ajelemaan junalla ympäri maailmaa. Minä en voi jättää 10 vuotiasta kotiin yksin joka viikonloppu mennäkseni baariin ja nukkuakseni seuraavanpäivän krapulaa.

Minä imetän niin kauan kun pystyn.
Minä en kerro muille miten heiden tulee imettää.
Minä käytän kestoja, mutta jos joku hoitaa minun vauvaa, hän voi käyttää kerttiksiä.

Sinäänsä, valitettavasti ihminen joka kirjoitti aloituksen on henkisesti selvästi palamassa loppuun vaikkakin olisi mahtavaa, jos kaikki toimisivat aina elämässään lastensa parhaaksi. Jokainen olisi parempi, ennen kaikkea itselleen, kun ei moittisi toistensa toimia ja muistaisi aina puhuessaan sen, että tuo asian niin esille, että minä eläin näin ja sinä saat elää miten haluat.

 

["mie"]

En arvosta alisuorittajia. Vuoden imettäminen yms on omasta mielestäni vain hyvä asia. Arvostan lapsille ainakin vuodeksi ns. omistautuvia vanhempia enemmän kuin alisuorittajia.

Sama juttu!
Ja näyttää siltä että olen ketjusta toiseen asiassa kuin asiassa samoilla linjoilla kuin sinäkin.

 

["Vieras"]

Mä ymmärän jollain tasolla ap.n pointin, mutta en menisi arvostelemaan muiden tapaa toimia.
Mä olen näitä äitejä, jotka ei ole ikinä olleet yötä erossa lapsistaan tai olleet juurikaan hoidossa mun menojen takia.
Toki olen käynyt hoitamassa asioita, muutaman kerran ulkona jne. Mutta ikinä en tosiaan ole ollut 10 tuntia pidempään erossa heistä ( ja tähän mahtuu kuopuksen synnytyskin), esikoinen 2,5 vuotias.
Ja mua välillä ärsyttää se että mulle tullaan sanomaan että mun pitäisi jättää lapset jonnekin hoitoon, koska kaikki tarvitsevat omaa aikaa tms.
Mutta kun mä en halua, mulla ei ole tarvetta mennä mihinkään tuon enempiä. Mä haluan olla lasten kanssa, oon ehtinyt ennen niitä juhlimaan tarpeeksi jne.
En siltikään pidä itseäni minään täydellisenä äitinä, en todellakaan. Mutta mä en vaan keksi mitään mitä haluisin tehdä, sellaista siis mihin ei voisi lapsia ottaa mukaan. Ollaan matkusteltu, liikutaan paljon kaupungilla. Mä en kaipaa baareja, ja sen takia olen kuulemma omituinen!

Mutta mä ymmärrän että jotkut haluavat mennä, ja siihen heillä on oikeus. Kunhan vain kaikki ymmärtäisivät että meitä on erilaisia. Mä en nää syytä siihen miksi lasten pitäisi olla enempi hoidossa, kun kerran en halua. Se on mun/ meidän tapamme, muut tekevät niin kuin heille sopii.

 

[2good2be4gotten]

Ketä varten te jotkut yli-äidit(tai sellaisiksi haluavat) suoritatte?

Tuskin ainakaa niitä lapsianne varten, ne pienimmät kun tuskin muistavat aikuisiällä teidän uhrautumisenne ja vaivannäkönne.
Paitsi jos te tietty otatte tehtäväksenne muistuttaa heitä joka saamarin käänteessä kuinka te äitinä vilpittömästi ja epäitsekkäästi omistitte elämänne jälkikasvullenne.
Mitä siinä sivussa parisuhde kärsi ellei jopa kuollut pystyyn, viimeisetkin "edellisen" elämän kaverit ja ystävät kaikkosivat äitiytesi edestä ja ne uudet ehommat äiti- ystävät jäivät kerhoiästä kasvettua ulos, omaa ulkonäköä silmäpusseineen ja mustine silmänalusineen parantaa enää metri multaa päällä ja siinä vaiheessa kun viimeinkin olisi sitä aikaa omistautua itselle ja nauttia elämästään niin on kerännyt itselleen kuin huomaamatta kaikki mukavat kansantaudit lonkkavioista lähtien ja ainoa mihin enää pystyy on katkeroituneena puuttua jo aikuisiällä olevien lastenne elämään, joka lauseen aloittaen "minä olen elämäni sinulle antanut..."

 

[Maira]

Mulle on ainakin ihan sama miten kukin elää ja lapsensa hoitaa, kunhan nyt vaan hoitaa..

Ja tosielämässä en oo missään törmännyt sellaseen arvosteluun ja loan heittoon mitä täältä saa lukea..

 

[Mummeliisa]

Minusta jokin on pahoin vinksallaan jo siinä vaiheessa kun äitiys nähdään "suorittamisena".Puhumattakaan rikkaan ja monipuolisen elämän elämisen näkeminen alisuorittamisena....

 

["vieras"]

Minusta jokin on pahoin vinksallaan jo siinä vaiheessa kun äitiys nähdään "suorittamisena".Puhumattakaan rikkaan ja monipuolisen elämän elämisen näkeminen alisuorittamisena....

Olisiko niin, että ympäristö on pistänyt vinksalleen tai peräti traumatisoinut? Liikaa luettu oppaita, keskustelupalstoja ja otettu lehtijutut täydellisistä perheistä tosina ja kuunneltu hiekkalaatikon reunalla muiden äitien juttuja.

 

["vieras"]

Jos äitiys on suoritus, ei siitä hyvää jälkeä synny. Se on sisällöltään hyvin onttoa äitiyttä, koska kaikki syntyy paineesta olla jotakin. Tällaiset äidit varmaan uupuvat todella helposti kun koko ajan on paine niskassa olla jotakin ja suorittaa.

Ja lapset kyllä tarttee vanhempiaan kovasti koko lapsuuden ajan, ei se kotona vuoden tai kaksi istuiminen takaa vielä yhtään mitään. Suomalaislapsilta läsnäolon tarvetta on enemmän nimenomaan kouluikäisillä lapsilla, pienten asiat ovat varsin hyvin.

Olennaista on löytää tasapaino perhe-elämän ja muun elämän kesken, ei mikään ihmeen suorittaminen. Tärkeää on myös molempien vanhempien panos, siinä kyllä kerkee äitikin elämään kodin ulkopuolella jos on vanhemmuutta oikeasti jaettu eikä vaan pyritty johonkin ihme suorittamiseen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25688379]Olisiko niin, että ympäristö on pistänyt vinksalleen tai peräti traumatisoinut? Liikaa luettu oppaita, keskustelupalstoja ja otettu lehtijutut täydellisistä perheistä tosina ja kuunneltu hiekkalaatikon reunalla muiden äitien juttuja.[/QUOTE]
Niin, nykyisinhän lapsi on hoivapalvelun asiakas ja äiti on hoivapalvelun tuottaja. Tuottavuutta mitataan suoritteilla, joten äitiys on muuttunut äidin ja lapsen välisestä ihmissuhteesta suorittamiseksi. Jotta palvelun tasoa voidaan seurata, täytyy asettaa palvelulle laatukriteerit. Suoritteiden tason täytyy vastata laatukriteereitä, muuten palvelu on huonoa. Huonosta palvelusta seuraa reklamaatio, jonka pienen lapsen puolesta tekee naapurit, kaverit, sukulaiset, lastenhoitajat, opettajat ja pahimmassa tapauksessa lastensuojeluviranomaiset. Teinit yleensä osaavat reklamoida heikkotasoisesta palvelusta suoraan äideilleen.

 

[Sarjavamma]

Mua myös vähän ihmetyttää, että miks ei sais puhua siitä, kun menee hyvin. Miks ei sais sanoo ääneen, että ei tarvita apua ja pärjätään omillamme? Miks ei sais mainita sitä, että on mielestään hyvä äiti? Kerran menin näin tekemään, ja pian mut oltiin jo lytätty maanrakoon.

 

[Keittiönoita]

Mua myös vähän ihmetyttää, että miks ei sais puhua siitä, kun menee hyvin. Miks ei sais sanoo ääneen, että ei tarvita apua ja pärjätään omillamme? Miks ei sais mainita sitä, että on mielestään hyvä äiti? Kerran menin näin tekemään, ja pian mut oltiin jo lytätty maanrakoon.

Se on tätä nykypäivää, kun kenellekään ei saisi tulla paha mieli. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli ihan normaalia olla tyytyväinen omaan elämäänsä ja itseensä äitinä. Ja sen sai myös sanoa ääneen.

 

["vieras"]

Nykyään on muotia sivuuttaa lapsen tarpeita. Ihminen on liikaakin vieraantunut biologiasta. Alisuorittajalla ap varmaan tarkoitti tällaista ilmiötä, jossa lasta tietyssä mielessä kaltoinkohdellaan vaikkei kulttuurimme sitä niin ajattele. Tässä hyvä blogaus aiheesta!

http://nina-tt.blogspot.com/2011/09/epa-aitiys-on-pienen-piirin-kuuminta.html

 

[fortunate]

Mua ei kiinnosta muiden äitien tulemiset tai menemiset niin kauan kun vauva on hyvässä hoidossa.

Sen sijaan sellaiset äidit jotka korostavat äitiyttään ja tunkevat joka lauseeseen lapsensa, miehensä, perhe-elämän eikä heidän kanssa pysty muusta kuin lapsista juttelemaan ja sekin juttelu on sellaista "vertailua", sellaiset äidit on niitä joiden kanssa en viihdy.
Ylipäätänsä en viihdy ihmisten kanssa jotka ovat kovin fanaattisia oli asia sitten mikä vaan.

 

["vieras"]

Ärsyttää vähän sellainen asenne, että jokainen äiti on automaattisesti hyvä äiti lapselleen, teki mitä tahansa. Ei se vain niin mene. Lapsen kaltoinkohtelua on niin moni muukin asia kuin esim. pahoinpitely.

 

[minr]

Jos äiti ei suo edes hetkeä kahden kesken vauvalle ja isälle niin ei voi puhua muuta kuin äidin ITSEKESKEISYYDESTÄ. Hän on vain ja ainoa maailmassa joka luulee olevansa tarpeeksi hyvä lapselle. EI ole ihme että miehet vaihtaa sitten maisemaan tai uppoutuu töihinsä kun heillä ei ole muuta virkaa kuin siittäjän ja elättäjän rooli.

suorastaa sairasta ap. suorastaa sairasta.

 

["vieras"]

Äitiys suorituksena - my hairy ass

 

[hulluja kaikki tyynni]

Jos äiti ei suo edes hetkeä kahden kesken vauvalle ja isälle niin ei voi puhua muuta kuin äidin ITSEKESKEISYYDESTÄ. Hän on vain ja ainoa maailmassa joka luulee olevansa tarpeeksi hyvä lapselle. EI ole ihme että miehet vaihtaa sitten maisemaan tai uppoutuu töihinsä kun heillä ei ole muuta virkaa kuin siittäjän ja elättäjän rooli.

suorastaa sairasta ap. suorastaa sairasta.

Tarkoittaako eka lause että äidin pitää ottaa hatkat jonnekin muualle ja opettaa pentu pullolle? Jos tarkoittaa niin olen eri mieltä, muutoin samaa mieltä siinä, että kyllä isänkin pitää lastaan saada hoitaa. Mutta kyllä se vaan äiti on biologisista syistä johtuen no 1 alussa.

 

[Keittiönoita]

Jos äiti ei suo edes hetkeä kahden kesken vauvalle ja isälle niin ei voi puhua muuta kuin äidin ITSEKESKEISYYDESTÄ. Hän on vain ja ainoa maailmassa joka luulee olevansa tarpeeksi hyvä lapselle. EI ole ihme että miehet vaihtaa sitten maisemaan tai uppoutuu töihinsä kun heillä ei ole muuta virkaa kuin siittäjän ja elättäjän rooli.

suorastaa sairasta ap. suorastaa sairasta.

Tämän jatkoksi voisikin heittää kysymyksen, miksi alisuorittajavaimot yrittävät saada roolilleen omistautuneemmat näyttämään typeriltä?

 

[minr]

Tarkoittaako eka lause että äidin pitää ottaa hatkat jonnekin muualle ja opettaa pentu pullolle? Jos tarkoittaa niin olen eri mieltä, muutoin samaa mieltä siinä, että kyllä isänkin pitää lastaan saada hoitaa. Mutta kyllä se vaan äiti on biologisista syistä johtuen no 1 alussa.

Juu kyllä - äiti voi olla kodin ulkopuolella tunnin ilman että lapsi traumatisoituu. EI tule mitään jos mamma kytttää kokoajan toisessa huoneessa ja nalkuttaa kuinka isä tekee kaiken väärin lapsen kanssa. ISÄLLÄ on oikeus kahdenkeskisiin hetkiin lapsensa kanssa.

JA äiti ei ole numero 1, koskaan. Miksi altistatte lapsen hyvinvoinnin yhden ihmisen varaan? Kun lapsella on mahdollisuus kahteen vanhempaan.

Itsekyyttä, ei mitään muuta. Itsekyyttä. Naisilla vaan on monasti niin heikko itsetunto että sitä on pakko pönkätä nostamalla oma itsensä vanhemuudessa "korvaamattomaksi".

 

["vieras"]

no, lapsen ei kuulu tulla elämän keskipisteeksi vaan keskelle elämää...

muuten, useimmissa primitiivisemmissä kulttuureissa lasta hoitaa usein vanhempi sisarus tai isoäiti taikka anoppi, koska nuoret, synnytysikäiset naiset tekevät työtä. Ja kun lapsi oppii kävelemään, se laitetaan isompien lasten joukkoon ja lapset liikkuvat lapsilaumana. Pienelle lapselle ja äitiydelle täysin omistautunut äiti on länsimaisten kasvatistieteilijöiden keksimä "luonnollinen" asia joka on luonnollinen vain ja ainoastaan sivistysvaltioissa ja niissäkin vain varakkaamman väestönosan luksusta

 

[minr]

Tämän jatkoksi voisikin heittää kysymyksen, miksi alisuorittajavaimot yrittävät saada roolilleen omistautuneemmat näyttämään typeriltä?

En tiedä - pahaa ei ole omistaumuminen, mutta se ainakinsaa näyttämään typerältä että kohottaa itsensä "jumalolennon" rooliin lapsen elämässä. Ihminen voi tehdä parhaansa lapsen eteen ilman että tekee itsestään numeron. Jos sen tekee - se on, no tasan typerää.

 

["vieras"]

On valheellista väittää, että kaikki olisivat yhtä hyviä äitejä, jotka ottaa yhtä hyvin lapsensa tarpeet huomioon. Kaikki eivät näe tai kykene huolehtimaan lapsensa tarpeista yhtä hyvin kuin toiset. Äitiys ei ole mikään kilpailu, mutta hyvä äiti myöntää myös virheensä. Ei ole aivan sama, miten lasta hoitaa.

 

["minttu"]

[QUOTE="vieras";25688700]no, lapsen ei kuulu tulla elämän keskipisteeksi vaan keskelle elämää...

muuten, useimmissa primitiivisemmissä kulttuureissa lasta hoitaa usein vanhempi sisarus tai isoäiti taikka anoppi, koska nuoret, synnytysikäiset naiset tekevät työtä. Ja kun lapsi oppii kävelemään, se laitetaan isompien lasten joukkoon ja lapset liikkuvat lapsilaumana. Pienelle lapselle ja äitiydelle täysin omistautunut äiti on länsimaisten kasvatistieteilijöiden keksimä "luonnollinen" asia joka on luonnollinen vain ja ainoastaan sivistysvaltioissa ja niissäkin vain varakkaamman väestönosan luksusta[/QUOTE]

Juuri näin, lapsi syntyy osaksi perhettä. Ei sen navaksi.

 

[hulluja kaikki tyynni]

Juu kyllä - äiti voi olla kodin ulkopuolella tunnin ilman että lapsi traumatisoituu. EI tule mitään jos mamma kytttää kokoajan toisessa huoneessa ja nalkuttaa kuinka isä tekee kaiken väärin lapsen kanssa. ISÄLLÄ on oikeus kahdenkeskisiin hetkiin lapsensa kanssa.

JA äiti ei ole numero 1, koskaan. Miksi altistatte lapsen hyvinvoinnin yhden ihmisen varaan? Kun lapsella on mahdollisuus kahteen vanhempaan.

Itsekyyttä, ei mitään muuta. Itsekyyttä. Naisilla vaan on monasti niin heikko itsetunto että sitä on pakko pönkätä nostamalla oma itsensä vanhemuudessa "korvaamattomaksi".

Valkeaakin voi mustaksi väittää, mutta valkeana se pysyy. Ei asiat muutu mihinkään siksi vain että "musta sen pitäisi olla näin". Vauvalle äiti on ykkönen, mutta isänkin pitää saada lastaan hoivata. Melko keinotekoiselta kuulostaa se, että pitäisi lähteä erikseen veke, että isä saa laatuaikaa vauvan kanssa

 

["vieras"]

Äitiyteen liittyy näitä ärsyttäviä "jokainen on paras äiti omalle lapselleen"-kliseitä. Äitiys ei ole mikään pyhä asia, jonka jokainen noin vaan taitaa. Kaikki eivät ole hyviä työntekijöitä, ystäviä, äitejä tai mitään muutakaan automaattisesti. Täällä sanotaan vain lapsiaan hakkaavia tai muita ääripäitä huonoiksi äideiksi, mutta siihen väliin mahtuu paljon muutakin kaltoinkohtelua. Riittävän hyvä äitiys ei ole vain sitä, ettei pahoinpitele lastaan.