Toggle sidebar

Miksi alisuorittaja äidit yrittävät saada roolilleen omistautuneemmat näyttämään typeriltä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Elivo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Alkuperäinen kirjoittaja hulluja kaikki tyynni:
Valkeaakin voi mustaksi väittää, mutta valkeana se pysyy. Ei asiat muutu mihinkään siksi vain että "musta sen pitäisi olla näin". Vauvalle äiti on ykkönen, mutta isänkin pitää saada lastaan hoivata. Melko keinotekoiselta kuulostaa se, että pitäisi lähteä erikseen veke, että isä saa laatuaikaa vauvan kanssa :)
Click to expand...

Vai keinotekoiselta - no kai se tuntuu keinotekoiselta kun sen itse sellaiseksi tekee nostamalla itsensä ylemmälle tasolle muista. Vauvalle asialle ei ole merkitystä jos isä on syntymästä saakka saannut rauhassa tutustua lapseensa. Äidille se on ainoa kolaus siksi että sen sekunnin, tunnin verran, isä onkin vastuussa siitä lapsesta ja luoja paratkoon sen hetken vauvalle ykkönen.
 
[QUOTE="vieras";25688763]Äitiyteen liittyy näitä ärsyttäviä "jokainen on paras äiti omalle lapselleen"-kliseitä. Äitiys ei ole mikään pyhä asia, jonka jokainen noin vaan taitaa. Kaikki eivät ole hyviä työntekijöitä, ystäviä, äitejä tai mitään muutakaan automaattisesti. Täällä sanotaan vain lapsiaan hakkaavia tai muita ääripäitä huonoiksi äideiksi, mutta siihen väliin mahtuu paljon muutakin kaltoinkohtelua. Riittävän hyvä äitiys ei ole vain sitä, ettei pahoinpitele lastaan.[/QUOTE]

Sanoo kirjat. Taas on luettu kasvatusoppaita niin että taju sumenee. Mikä on hyvän äitiyden mittari? Sekö että ei lähde ulos lenkille jos väsymys meinaa painaa? Sekö että ei koskaan kuuntele itseään? Tutkimuksia on helvetin helppo thedä - ne ei vaan ota kantaa ihmisluoteisiin. Siinä missä toinen äiti tarvitsee lenkin koiran kanssa, toinen ei voi irottaa yhtään. Yhtäkaikki, vauvalle parasta on jaksava ja hyvinvoiva äiti. Ilmapiiri kotona merkitsee enemmän kuin tuhat teennäistä tekoa ja martyyrimainen käytös.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Alkuperäinen kirjoittaja hulluja kaikki tyynni:
Valkeaakin voi mustaksi väittää, mutta valkeana se pysyy. Ei asiat muutu mihinkään siksi vain että "musta sen pitäisi olla näin". Vauvalle äiti on ykkönen, mutta isänkin pitää saada lastaan hoivata. Melko keinotekoiselta kuulostaa se, että pitäisi lähteä erikseen veke, että isä saa laatuaikaa vauvan kanssa :)
Click to expand...

Itsekin koen että olen ollut pienille vauvoille se ykkönen, ensisijainen hoitaja ja imettäjä. Mutta samalla olen nähnyt tärkeänä että myös isä saa tuota kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa.

Etkö itse koskaan vauvan ensimmäisinä elinkuukausina ole halunnut lähteä vaikka yksin/kaverin/koiran kanssa lenkille, käymään kaupassa tai vaikka kampaajalla? Tai mennä makkariin nukkumaan päiväunet ihan rauhassa tms?

Ei se isän ja vauvan kahdenkeskinen aika tarkoita välttämättä mitään äidin viikonloppureissuja tai bilettämään lähtemistä. Ihan normiarjessa tulee päivittäin eteen tilaisuuksia missä vauvan voi jättää hetkensi isän kanssa ja äiti saa samalla pienen vapaahetken.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Alkuperäinen kirjoittaja mirn:
Vai keinotekoiselta - no kai se tuntuu keinotekoiselta kun sen itse sellaiseksi tekee nostamalla itsensä ylemmälle tasolle muista. Vauvalle asialle ei ole merkitystä jos isä on syntymästä saakka saannut rauhassa tutustua lapseensa. Äidille se on ainoa kolaus siksi että sen sekunnin, tunnin verran, isä onkin vastuussa siitä lapsesta ja luoja paratkoon sen hetken vauvalle ykkönen.
Click to expand...

Minä ajattelen äidin olevan vauvalle se ykkönen koska äiti on tutumpi ja imettää. Jos imettää. En siinä mieti että isä olisi huonompi tai epäkelpo vauvanhoitaja, ei tosiaan ole. Erilainen hoitaja vain :)
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Minä tunnen joskus myötätuntoa joitain lapsia kohtaan, jos koen heitä hoidettavan jollain tavalla huonosti. Aivan samoin kuin, jos joku laiminlyö lapsiaan. Sen sijaan erilaiset tavat ei minua mitenkään häiritse, jos ne ei ole lasta vahingoittavia. Kaikki vaan eivät tunnu vaativan itseltään yhtä paljon. Oli kyse sitten äitiydestä tai muista ihmissuhteista, eettisistä elintavoista tms. Ihmiset kaihtavat vastuuta surullisen paljon, niin äitiydessä kuin muissakin elämän osa-alueissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mirn:
Vai keinotekoiselta - no kai se tuntuu keinotekoiselta kun sen itse sellaiseksi tekee nostamalla itsensä ylemmälle tasolle muista. Vauvalle asialle ei ole merkitystä jos isä on syntymästä saakka saannut rauhassa tutustua lapseensa. Äidille se on ainoa kolaus siksi että sen sekunnin, tunnin verran, isä onkin vastuussa siitä lapsesta ja luoja paratkoon sen hetken vauvalle ykkönen.
Click to expand...

Jaa, voin mä olla vaikka sen kaksi tuntia poissa ja hyvin isä pitää lapsestaan huolta. Älä ole noin fanaattinen. Biologiset faktat nyt ovat faktoja, ei sen enempää eikä vähempää. Täysimetyksellä olevalle vauvalle se äiti vaan sattuu olemaan tärkein, ei siinä tartte kenenkään jalustalle nousta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Minä ajattelen äidin olevan vauvalle se ykkönen koska äiti on tutumpi ja imettää. Jos imettää. En siinä mieti että isä olisi huonompi tai epäkelpo vauvanhoitaja, ei tosiaan ole. Erilainen hoitaja vain :)
Click to expand...

Jännä vaikka itse olen imettänyt 9kk en koskaan kokenut itseäni ykköseksi millään muotoa. Lapsi kyllä kykeni pullostakin juomaan lypsettyä maitoa jos oli tarves.

Yhdessä teimme lapsen, yhdessä valvoimme öitä - autoimme toinen toistamme vanhemmuudessa ja vauva on meidän. Jännä huomata kuinka moni äiti kutsuu vauvaansa sanoin MINUN vauva. Vaikka useimmitenhan se on kahden ihmisen lapsi...Tottakai lapsi oli enemmän ihollani kun imetin, toisaalta mieheni tykkäsi kovasti mm. kenguroida vauvan kanssa. Pisti pienen rintakehälleen paidan alle ja lysähti sohvalle nyytin kanssa työpäivän päätteksi huilimaan. Silloin minä suljin ovatn ja lähdin lenkille tai kasvimaalle, laittamaan pihaa tai vaan kauppaan.
 
[QUOTE="heta";25688866]Jännä vaikka itse olen imettänyt 9kk en koskaan kokenut itseäni ykköseksi millään muotoa. Lapsi kyllä kykeni pullostakin juomaan lypsettyä maitoa jos oli tarves.

Yhdessä teimme lapsen, yhdessä valvoimme öitä - autoimme toinen toistamme vanhemmuudessa ja vauva on meidän. Jännä huomata kuinka moni äiti kutsuu vauvaansa sanoin MINUN vauva. Vaikka useimmitenhan se on kahden ihmisen lapsi...Tottakai lapsi oli enemmän ihollani kun imetin, toisaalta mieheni tykkäsi kovasti mm. kenguroida vauvan kanssa. Pisti pienen rintakehälleen paidan alle ja lysähti sohvalle nyytin kanssa työpäivän päätteksi huilimaan. Silloin minä suljin ovatn ja lähdin lenkille tai kasvimaalle, laittamaan pihaa tai vaan kauppaan.[/QUOTE]

Miehesi oli siis töissä? Silloin sinä olit ensisijainen hoitaja. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Itsekin koen että olen ollut pienille vauvoille se ykkönen, ensisijainen hoitaja ja imettäjä. Mutta samalla olen nähnyt tärkeänä että myös isä saa tuota kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa.

Etkö itse koskaan vauvan ensimmäisinä elinkuukausina ole halunnut lähteä vaikka yksin/kaverin/koiran kanssa lenkille, käymään kaupassa tai vaikka kampaajalla? Tai mennä makkariin nukkumaan päiväunet ihan rauhassa tms?

Ei se isän ja vauvan kahdenkeskinen aika tarkoita välttämättä mitään äidin viikonloppureissuja tai bilettämään lähtemistä. Ihan normiarjessa tulee päivittäin eteen tilaisuuksia missä vauvan voi jättää hetkensi isän kanssa ja äiti saa samalla pienen vapaahetken.
Click to expand...

No kyllä kyllä. Omaa aikaa on oltava ja isä on hyvä hoitaja. Enhän mä ole vastaan väittänytkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hulluja kaikki tyynni:
Jaa, voin mä olla vaikka sen kaksi tuntia poissa ja hyvin isä pitää lapsestaan huolta. Älä ole noin fanaattinen. Biologiset faktat nyt ovat faktoja, ei sen enempää eikä vähempää. Täysimetyksellä olevalle vauvalle se äiti vaan sattuu olemaan tärkein, ei siinä tartte kenenkään jalustalle nousta.
Click to expand...

Biologiset faktat - kuinka paljon on tutkittu sitä miten isän varhainen kosketus lapseen vaikuttaa? ei taida kuule löytyä tuosta mitään tutkimusta - tai jonkun sivuavan joskus löysin, missä kerrottiin kuinka tuo paransi isän ja lapsen välistä suhdetta (isänpäivän aikaan).

Fanaattinen - kyllä siksi koska tässäkin ketjussa moni on kohottanut itsensä ylempään asemaan. Nykymaailmassa isälle on mahdollista olla ja jopa jo suhteellisen hyvöksyttävääkin olla tärkeä osa lapsen elämää jo vauva-aikana. Mutta mikään tasa-arvo ei pelaa yhteiskunnassa jossa se huonompikin äiti saa suoraan lapset erotilanteessa itselleen vaan siksi että on se ÄITI. Ja tästä on turha väittää vastaan.
 
Moni ei tunnu käsittävän, kuinka paljon pienetkin asiat vaikuttavat lapsen kehitykseen. Perhepeti, kantoliina ym. auttavat aika paljon siinä, että lapsi saa läheisyyttä ja kosketusta vanhemmiltaan. Se, miten paljon kosketusta vauva/lapsi on saanut, vaikuttaa aivojen kehitykseen, stressihormonien määrään, käytökseen, aggressiivisuuden määrään, tunne-elämän taitoihin ja kaikin tavoin lapsen kehitykseen. Jos nukuttaa lasta pinnasängyssä ja pitää paljon vaunuissa, sitterissä ym, saa lapsi _paljon_ vähemmän läheisyyttä ja kosketusta kuin jos käyttää paljon kantoliinaa, perhepetiä ym. Miksei ihmiset kykene keskustelemaan tästä ja ottamaan näitä seikkoja vakavasti, ilman että heti syyllistytään tms.?
 
[QUOTE="vieras";25688887]Miehesi oli siis töissä? Silloin sinä olit ensisijainen hoitaja. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?[/QUOTE]

DAA - sen työpäivän ajan totta v**tussa. Ethän nyt tosissaan ole nouin yksinkertainen että laskeskelet päivän tunnit ja sen perusteella voit päättää ensisijaisen hoitajan? Totta ihmeessä se on se vanhempi kun on sillä hetkellä kotona (jos toinen on poissa).

Sekö tekee sinusta lapsen ensisijaisen vanhemman kun olet päivät kotona? Mulle vanhemmuus on jotain paljon muuta... ehkä olen sairas, mutta en pitänyt itseäni silloinkaan "ensisijaisena" vanhempana, van vanhempana joka on sillä hetkellä paikalla. Kun mies tuli kotiin, roolit muutui, viikonloppuisin sain kotona"vauva-vapaata" eli mies hoiti "pakolliset rutiinit", minä vaan hoidin imetyksen... eli sain esim nukkua päiväunet.
 
[QUOTE="heta";25688866]Jännä vaikka itse olen imettänyt 9kk en koskaan kokenut itseäni ykköseksi millään muotoa. Lapsi kyllä kykeni pullostakin juomaan lypsettyä maitoa jos oli tarves.

Yhdessä teimme lapsen, yhdessä valvoimme öitä - autoimme toinen toistamme vanhemmuudessa ja vauva on meidän. Jännä huomata kuinka moni äiti kutsuu vauvaansa sanoin MINUN vauva. Vaikka useimmitenhan se on kahden ihmisen lapsi...Tottakai lapsi oli enemmän ihollani kun imetin, toisaalta mieheni tykkäsi kovasti mm. kenguroida vauvan kanssa. Pisti pienen rintakehälleen paidan alle ja lysähti sohvalle nyytin kanssa työpäivän päätteksi huilimaan. Silloin minä suljin ovatn ja lähdin lenkille tai kasvimaalle, laittamaan pihaa tai vaan kauppaan.[/QUOTE]

Ajattelen ihan vain biologiaa, sillä minut vauvamme paremmin tunsi kuin isänsä. Mikä tässä on niin ärsyttävää?
 
Minusta on ihan itsestäänselvää, että jotkut kykenevät tekemään lapsen kannalta parempia ratkaisuja kuin toiset ja ottamaan paremmin lapsen tarpeet huomioon. Ihanko totta joku on niin naiivi, että kuvittelee kaikkien pystyvän tähän (tai mihinkään muuhunkaan asiaan) 100% yhtä hyvin? Ihmisillä on todella eri lähtökohdat ja elämäntilanteet, erilainen kyky tiedostaa asioita, erilaiset voimavarat jne. Kyse ei ole mistään kilpailusta tai ylentämisestä, mutta ei minun ole vaikea myöntää, että on olemassa minua "parempiakin" äitejä, siis äitejä, jotka tekevät lapsen kannalta parempia päätöksiä kuin minä, mutta varmasti on myös minua huonompia äitejä. Kaikki ihmiset eivät ylipäänsä kohtele toisia ihmisiä yhtä hyvin kuin toiset, ts. ole yhtä "hyviä ihmisiä", miksi äitiys olisi joku poikkeus? On olemassa lapsen kannalta ideaaleja vaihtoehtoja (kuten imetys, äidinmaito kun on tutkitusti parasta lapselle)...kukaan ei pysty kaikessa toimimaan ihanteen mukaan, mutta se ei tarkoita etteikö näitä ihanteita olisi tai etteikö niihin tulisi pyrkiä. Ei faktoja voi kiistää vain siksi, ettei kaikessa voi onnistua.
 
[QUOTE="heta";25688954]DAA - sen työpäivän ajan totta v**tussa. Ethän nyt tosissaan ole nouin yksinkertainen että laskeskelet päivän tunnit ja sen perusteella voit päättää ensisijaisen hoitajan? Totta ihmeessä se on se vanhempi kun on sillä hetkellä kotona (jos toinen on poissa).

Sekö tekee sinusta lapsen ensisijaisen vanhemman kun olet päivät kotona? Mulle vanhemmuus on jotain paljon muuta... ehkä olen sairas, mutta en pitänyt itseäni silloinkaan "ensisijaisena" vanhempana, van vanhempana joka on sillä hetkellä paikalla. Kun mies tuli kotiin, roolit muutui, viikonloppuisin sain kotona"vauva-vapaata" eli mies hoiti "pakolliset rutiinit", minä vaan hoidin imetyksen... eli sain esim nukkua päiväunet.[/QUOTE]


Vieras jota lainasit kirjoitti kyllä että ensisijainen hoitaja. Sanoilla hoitaja ja vanhempi on eroa.
 
[QUOTE="heta";25688954]DAA - sen työpäivän ajan totta v**tussa. Ethän nyt tosissaan ole nouin yksinkertainen että laskeskelet päivän tunnit ja sen perusteella voit päättää ensisijaisen hoitajan? Totta ihmeessä se on se vanhempi kun on sillä hetkellä kotona (jos toinen on poissa).

Sekö tekee sinusta lapsen ensisijaisen vanhemman kun olet päivät kotona? Mulle vanhemmuus on jotain paljon muuta... ehkä olen sairas, mutta en pitänyt itseäni silloinkaan "ensisijaisena" vanhempana, van vanhempana joka on sillä hetkellä paikalla. Kun mies tuli kotiin, roolit muutui, viikonloppuisin sain kotona"vauva-vapaata" eli mies hoiti "pakolliset rutiinit", minä vaan hoidin imetyksen... eli sain esim nukkua päiväunet.[/QUOTE]

Vauvalle olit ykköshoitaja. Vauva kiintyy eniten siihen, joka häntä eniten hoitaa. Yksinkertaista. Jos toinen on vauvan kanssa kaikki päivät, kun toinen on töissä noin 8h/päivä, ei vauva kiinny yhtä paljon kumpaankin vaikka molempiin toki kiintyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Phoebsi:
Ajattelen ihan vain biologiaa, sillä minut vauvamme paremmin tunsi kuin isänsä. Mikä tässä on niin ärsyttävää?
Click to expand...

Vauva tuntee sinut niin kauan paremmin kuin sinä sitä pidät yllä. Toisaalta jos annat isälle mahdollisuuden jo heti syntymästä olla liki niin isävoi tilannetta muuttaa. Jos annat. Moni ei anna.

Biologiassa sinä olet edellä 40 vko. Et yhtään enempää.
 
[QUOTE="heta";25689089]Vauva tuntee sinut niin kauan paremmin kuin sinä sitä pidät yllä. Toisaalta jos annat isälle mahdollisuuden jo heti syntymästä olla liki niin isävoi tilannetta muuttaa. Jos annat. Moni ei anna.

Biologiassa sinä olet edellä 40 vko. Et yhtään enempää.[/QUOTE]

Ja kun imetän ja hoidan lasta päivät koska mies on töissä, se on tehnyt minusta ensisijaisen hoitajan lapsellemme. Mutta alussa puhuin vain biologiasta ja sen tuomista eroavaisuuksista miehen ja naisen välillä.

Missään en korosta itseäni äitiyden suhteen enkä pidä miehiä huonompina hoitajina.
 
[QUOTE="vieras";25689030]Vauvalle olit ykköshoitaja. Vauva kiintyy eniten siihen, joka häntä eniten hoitaa. Yksinkertaista. Jos toinen on vauvan kanssa kaikki päivät, kun toinen on töissä noin 8h/päivä, ei vauva kiinny yhtä paljon kumpaankin vaikka molempiin toki kiintyy.[/QUOTE]

Ja mittari kiintymykseen löytyy mistä? Lapsena olin kiintyneempi pappaani joka asui 500km päässä kuin ukkiini joka asui 1km päässä. Toista näin kerran kaksi vuodessa, toista liki joka päivä.

Nämä kiintymismittarit haluaisin nähdä omin silmin. Pystyäänkö asioita määrittämään niinkin tarkaan että päivien tuntien perusteella voi vetää johtopäätökset? Toki on miehiä jotka eivät lastaan sylitä, hoida ja pidä ihollaan. silloin asia lienee selkeä. Mutta asiat voisi olla toisinkin...
 
Kuinka yksinkertainen pitää olla, että luulee _pienen vauvan_ olevan yhtä kiintynyt äitiin ja isään, jos toinen hoitaa lasta päivän aikana paljon enemmän. Työssäkäyvä ei ole samalla viivalla pienelle vauvalle.
 
[QUOTE="heta";25689089]Vauva tuntee sinut niin kauan paremmin kuin sinä sitä pidät yllä. Toisaalta jos annat isälle mahdollisuuden jo heti syntymästä olla liki niin isävoi tilannetta muuttaa. Jos annat. Moni ei anna.

Biologiassa sinä olet edellä 40 vko. Et yhtään enempää.[/QUOTE]

Tasapäistäminen on ihanaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa