Ainahan voi todellakin kokeilla ja katsoa, miten menee
- onko sitä pidätyskykyä esim. olemassa ja hädän tiedostamisen tajua - mutta kyllä se vaan vaatii osakseen sen lapsen oman kypsymisen asiaan. Meidän esikoinen - poika - oli aikanaan asiassa todella hätäinen eli oppi päiväkuivaksi tuosta vain alle 1.5- vuotiaana ja kaksivuotiaana oli jo täysin kuiva, asia mitä jaksettiin useasti neuvolaa myöten ihmetellä - poika kun on
. Keskimmäisemme - poika hänkin - otti sitten huolella oman aikansa ja oppi päiväkuivaksi hiukan ennen kolme täytettyään ja parhaillaan on menossa opettelu yökuivaksi (on viisivuotias). Ja sitten on tämä tyttö
...Kaikkien kolmen kanssa on aloitettu pottailut reilusti alta yhden vuoden, kun se kiinnostus potalla istumiseen alkoi
.
Nää kuivaksioppimisen hetket ovat niin hurjan herkkää aikaa. Pienikin painostuksen tynkä, jonka siis lapsi kokee itse, on todella haitallinen ja voi vain viivästyttää orastavaa kypsymistä ja kehitystä. Mun korvaan kalskahti oikeasti pahalta se, että hoitaja on nyt puuttumassa asiaan. Oikea lähestymistapa tässä olisi mielestäni se, että vaipattomuutta lähdettäisiin kokeilemaan siellä todella tutussa ympäristössä niiden rakkaiden keskellä eli kotona :heart:. Ei suinkaan vieraassa ympäristössä vieraan aikuisen silmien alla toisten vieraiden lasten korvien ja katseiden alla - olkoonkin sitten vaikka kuinka kivasta hoitajasta kyse ja kivasta hoitoryhmästä. Aloittaisin siis ihan kotona sen orastavan kuivaksiharjoittelemisen ajan kanssa mahdollisine takapakkeineen kaikkineen ja veisin hoitoon edelleen ne vaipat.
Aika tekee kyllä tehtävänsä, oikeasti
.