Ei auta naiset, kun heittäytyä itsekeskeiseksi paskaksi. Niin mä olen tehnyt.
Kun ukko oli töissä, mulla oli vapaata tavata kavereita n. 1krt 2-3vko välein, ilman lasta ja sillonkin itkua tuherrettin, että "Koska sä olet mun kanssa?!" Ei jessus, siinä ei auttanut kun todeta, että kolme viikkoa tässä on oltu 24/7 JA NYT sä haluat tehdä jotain mun kanssa?!
Sitten alkoi mulla yrityksen perustamisen valmistelut + muu vapaaehtoinen työ. Ei siinä mitään, mutta kun mies jäi työttömäksi, niin huomasin pyörittäväni taloutta, hoitavan vauvaa ja tekeväni vielä töitä, KOSKA OLEN NAINEN. Se menee niin kätevästi.
Terve tai kipeä, sama se. Kuumessa kun olin, niin ukko pyöri jaloissa ja kun kysyn mikä on, niin varovasti kysäisee "Mites toi ruokapuoli...?"
Ei siinä mitään, mies siivoo, syöttää ja hoitaa (Siivoaa omaa aloitteisesti ei muuta), kun sen vaan laittaa hoitamaan. Ei mun otsassa lue koti-orja ja sellaseksi en ryhdy ilman 2000/kk palkkaa ja se on vissi se.
Nytkin odottelen miestä salireissulta, jotta voin lähteä kävelemään kolmen kilsan päähän, kun oli herralla niin kiire salille, ettei samaan autokyytin kerennyt ja vaikka oliskin kerennyt, niin sieltä salilta olisin saman verran saanut kävellä, kun ehän se mua voi kaupalla kyydistä pois laskea.
Voi elämä!
Joten tässä ootetaan, että isukki tulee kotiin reippailemaan meidän kanssa sen 3km, jos kaupalta mitään haluaa.
Koska mä olen justiinsa nyt sellainen itsekeskeinen paska, että oksat pois!
Ja jotta ei tulis väärinkäsityksiä, niin unelma naiseksi en ole. En siivoa, mutta sotken sitäkin tehokkaammin ja mun tekemä ruoka on enemmän katastroofi kun kulinaarinen nautinto ja omaa aikaa otan just niin paljon, kuin tarpeelliseksi koen. Ja jos ei kelpaa, niin ovi löytyy aina ;D täällä ei pakko ole kenenkään olla jos ei halua.