Piuh
Keventäkää sydäntänne 
Minä olen tullut siihen tulokseen että kokki, ei hyvänen aika minun pääni leviäisi. Olen alkuperäiseltä koulutukseltani ravintolakokki, ja viime vuosina toiminut silloin tällöin tutun omistamassa paikassa apulaisena kun tarvetta on. Kyllä minun järkeni ei kestäisi tuota ihan leipätyönä!
Ensinnäkin ala on niin aliarvostettu kuin olla voi, ihmiset suhtautuvat kuin entisaikojen piikoihin. On se mukava herätä aamuyön tunteina kun koko kaupunki tuntuu vielä nukkuvan, vääntää sen 8 tuntia ilman taukoja, syömättä ja käymättä vessassa, yrittää muistaa sen 20 asiaa yhtäaikaa, seistä ja kävellä ja nostella koko päivä, kaikessa kiireessä ja aivojen savutessa yrittää hoitaa asiat mallikkaasti, siivota joka välissä, tiskata joka välissä vaikka astiat eivät silti tunnu loppuvan ikinä, jäädä vielä ylitöihin kun pakko on hommat hoitaa loppuun, ei voi vain kävellä pois, ja kaiken päälle saada ihmisiltä haukut siitä kun tomaatinpalat ovat jonkun mielestä liian suuria, tai jotain muuta vastaavaa.
Ja tosiaan tuo ihmisten käytös on kaikista pahinta, jos ruoka pitäisi olla tarjolla kello sanotaan nyt vaikka 12, niin ihmiset seisovat 11.40 kärkkymässä ja vahtaavat murhaavasti keittiöön päin. Kun kyse on ruoasta niin ihmisten itsekkyys tulee kummasti esiin, minä, minä ja minä. Kokkeja myöskin pidetään jotenkin tyhminä, jos pyydetään vaikka jotakin erityisruokavaliota, niin kyllä se silloin tarkasti hoidetaan, sitä riskiä on paha ottaa että jollekkin käy hassusti. Jos vaikka halutaan gluteeniton vaihtoehto, kerrotaan että se löytyy tuosta tai tuodaan se erikseen asiakkaalle, niin hetken päästä tämä seisoo KEITTIÖSSÄ selkäsi takana "Niin onko tämä nyt sitten gluteeniton??" Haloo, en olisi sitä tuonut jos ei olisi!
Hatun nosto niille jotka tuota tekevät joka päivä!
Minä olen tullut siihen tulokseen että kokki, ei hyvänen aika minun pääni leviäisi. Olen alkuperäiseltä koulutukseltani ravintolakokki, ja viime vuosina toiminut silloin tällöin tutun omistamassa paikassa apulaisena kun tarvetta on. Kyllä minun järkeni ei kestäisi tuota ihan leipätyönä!
Ensinnäkin ala on niin aliarvostettu kuin olla voi, ihmiset suhtautuvat kuin entisaikojen piikoihin. On se mukava herätä aamuyön tunteina kun koko kaupunki tuntuu vielä nukkuvan, vääntää sen 8 tuntia ilman taukoja, syömättä ja käymättä vessassa, yrittää muistaa sen 20 asiaa yhtäaikaa, seistä ja kävellä ja nostella koko päivä, kaikessa kiireessä ja aivojen savutessa yrittää hoitaa asiat mallikkaasti, siivota joka välissä, tiskata joka välissä vaikka astiat eivät silti tunnu loppuvan ikinä, jäädä vielä ylitöihin kun pakko on hommat hoitaa loppuun, ei voi vain kävellä pois, ja kaiken päälle saada ihmisiltä haukut siitä kun tomaatinpalat ovat jonkun mielestä liian suuria, tai jotain muuta vastaavaa.
Ja tosiaan tuo ihmisten käytös on kaikista pahinta, jos ruoka pitäisi olla tarjolla kello sanotaan nyt vaikka 12, niin ihmiset seisovat 11.40 kärkkymässä ja vahtaavat murhaavasti keittiöön päin. Kun kyse on ruoasta niin ihmisten itsekkyys tulee kummasti esiin, minä, minä ja minä. Kokkeja myöskin pidetään jotenkin tyhminä, jos pyydetään vaikka jotakin erityisruokavaliota, niin kyllä se silloin tarkasti hoidetaan, sitä riskiä on paha ottaa että jollekkin käy hassusti. Jos vaikka halutaan gluteeniton vaihtoehto, kerrotaan että se löytyy tuosta tai tuodaan se erikseen asiakkaalle, niin hetken päästä tämä seisoo KEITTIÖSSÄ selkäsi takana "Niin onko tämä nyt sitten gluteeniton??" Haloo, en olisi sitä tuonut jos ei olisi!
Hatun nosto niille jotka tuota tekevät joka päivä!