Onko kellään yhtä ajattelemattomia naapureita?

[sekyllästynyt]

Juu, mun lapsi on sen verran pieni, että ei onnistu jättää sitä yksistään 3v 11kk. Mutta niin se vaan on, että on pakko vain sanoa, että ei niin ei. Ja ihmettelen tosiaan, että miksi äidit ei halua seuraa. Mielellään kyllä tulevat meille kahville kun pyydän, että vika ei varmaan ole minussa. Ehkä se on se netti tai joku muu,mitä pitää mennä ihmettelemään.
Minusta on kivaa tietää, minkälaisten lapsien ja minkälaisten perheiden kanssa lapseni leikkii myös tulevaisuudessa. Olen sen verran kiinnostunut lapseni tekemisistä. Eikä se ole ollenkaan ikävä juttu tuntea naapureitaan. On mukava jutella yhteisistä asioista.
Mutta ei sitä aina ymmärrä sanoa ajoissa ei. Vasta sitten kun tuntuu, että hei nyt tää ei mene ihan oikein, alkaa mietittymään, että miten mut tähän ajettiin. Sääli, sillä kuitenkin ne muut äidit ovat muilta ominaisuuksiiltaan ihan miellyttäviä. Kai se pitää paikkansa, että ei kannata naapurien kanssa ystävystyä.

 

[Kowalski]

Meillä on toiminut tuo yya-sopimus ihan kivasti. Kaikki ollaan vuorotellen katsottu lasten perään pihassa, kun joku käy sisällä tms. Enää ei ole tarvetta, kun lapset ulkoilee jo yksin, mutta silloin kun he olivat pienempiä.
Kesällä varmaan taas istutaan pihassa maailmaa parantamassa. Lapset leikkii, aikuiset turisee, ehkä grillataan, yms. Tykkään naapureistani
Joskus en jaksa olla sosiaalinen. Silloin mennään lasten kanssa vaikka metsäkävelylle tai pyörälenkille.