Mä en ole koskaan ajatellut, ettei pieni lapsi voisi olla erossa äidistään esim. reissun ajan.

Ihan omalla järjelläkin ajateltuna en jättäisi pientä lastani viikoksi hoitoon. Asiantuntijat nyt vaan sattuvat olemaan samaa mieltä asiasta.

Riippuu varmasti taysin lapsesta ja kenen luokse lapsi jaa viikoksi, eiko niin?

 

Ihan omalla järjelläkin ajateltuna en jättäisi pientä lastani viikoksi hoitoon. Asiantuntijat nyt vaan sattuvat olemaan samaa mieltä asiasta.

Ja edelleen, keta nama asiantuntijat ovat? Kun en ole ikina kuullut tallaisesta ohjeistuksesta missaan muualla pain maailmaa.

 

No mun yksi kaverini joutu 2,5 vuotiaana olemaan sairaalassa puolitoista viikkoa. Hän on mua vanhempi ja siihen maailmanaikaan oli se tapa että vanhemmat ei saaneet tulla sairaalaan ollenkaan vaan lapsi oli siellä koko tuon ajan ilman vanhempia. Hänelle tämä jätti elinikäiset pelkotilat ja sairaalakammon. Vastaavia tapauksia on noilta ajoilta paljon ja sen takia nykyään vanhemmat saakin olla lapsen kanssa sairaalassa, ettei noita tollaisia tulisi. Ennen ajateltiin että lapsen parhaaksi on se, että hän ei näe koko aikana omia vanhempiaan ja siksi vanhemmat ei saaneet tulla sairaalaan edes päiväaikaan. Mutta sitte kantapään kautta opittiin että se ei ookaan hyvä systeemi vaan lapsen pitää saada olla vanhempansa lähellä myös sairaala-ajan.

Mitä muita tapauksia tiiän niin masennusta, arvottomuuden tunnetta ja muuta sellasta on niillä ketkä on olleet erossa vanhemmistaan pitkiä aikoja. Moni sellanen asia, mistä useat nykyaikuiset kärsii, juontuu varhaislapsuudessa tapahtuneista asioista.
Ei tietenkään mikään automaatio ole, mutta en mä silti menisi asiantuntijoiden tutkimuksiin perustuvia suosituksia heti lyttäämään.

no joku pitkä sairaalajakso on vähän eriasia kun pari yötä mummolassa. tai muutenkin pitkä aika, kysyin että miten 1vuotiaana 3yön ero vanhemmasta (tässätapauksessa on vaikka mummon luona) vaikuttaa lapseen myöhemmällä iällä?

 

Ja edelleen, keta nama asiantuntijat ovat? Kun en ole ikina kuullut tallaisesta ohjeistuksesta missaan muualla pain maailmaa.

Mä oon ainakin kuullut. Missä maassa sinä sitte asut?

 

Mä oon ainakin kuullut. Missä maassa sinä sitte asut?

Olen asunut useassa Euroopan maassa, mutta eipa ole tullut samanlaista ohjeistusta vastaan. Tuntuu etta muualla (siis kuin Suomessa) oikein kannustetaan vanhempien omaan aikaan, mukaan lukien lomat. Puhumattakaan siita etta taalla isovanhemmat ovat kylla perhetta ja en voi kuvitellakaan etta isovanhempien hoito koettaisiin lapselle "pahaksi"

Siis ovatko nama suomalaisia asiantuntijoita?

 

[QUOTE="jees";25585555]no joku pitkä sairaalajakso on vähän eriasia kun pari yötä mummolassa. tai muutenkin pitkä aika, kysyin että miten 1vuotiaana 3yön ero vanhemmasta (tässätapauksessa on vaikka mummon luona) vaikuttaa lapseen myöhemmällä iällä?[/QUOTE]

Sun varmaan kannattaa kysyä sitä joltain lastenpsykiatrilta tai -psykologilta joka puolustaa sitä näkökantaa että 1yö/ikävuosi on maksimimäärä. Joka tapauksessa monesti ne vaikutukset ei tosiaan näy heti vaan ne näkyvät sitte myöhemmin.

Mulla henk koht ei ole tähän asiaan omaa kantaa siinä mielessä että mulle on ihan se ja sama onko naapurin vauva mummolassa koskaan vai onko se sielä viikon putkeen. Mua vaan ärsyttää se, että ihmiset lyttää suosituksia ja tutkimustuloksia mitättömiksi vain sen takia että itse ovat asiasta eri mieltä. "olen eri mieltä kuin tuo suositus sanoo - suosituksen täytyy siis olla täyttä p...kaa". Tutkimustuloksiin yms pitää tietenkin aina suhtautua kriittisesti ja huomioida tutkimuksen validiteetti, mutta kyllä useissa tutkimuksissa on ihan perääkin, siitäkin huolimatta että ne eivät asetu joidenkin palstamammojen ajatusmaailmaan.

 

Olen asunut useassa Euroopan maassa, mutta eipa ole tullut samanlaista ohjeistusta vastaan. Tuntuu etta muualla (siis kuin Suomessa) oikein kannustetaan vanhempien omaan aikaan, mukaan lukien lomat. Puhumattakaan siita etta taalla isovanhemmat ovat kylla perhetta ja en voi kuvitellakaan etta isovanhempien hoito koettaisiin lapselle "pahaksi"

Siis ovatko nama suomalaisia asiantuntijoita?

Kyllä mä tiiän muunkin maalaisia asiantuntijoita jotka on tuota mieltä. Ja silloin jos isovanhemmat on kiinteästi osa perhettä (esim asutaan naapureina taikka saman katon alla) niin tietenkin he on siinä tapauksessa eri asia kuin isovanhemmat joita lapsi näkee vain harvakseltaan. Suomessa harvemmin isovanhemmat on niin kiinteä osa perhettä kuin jossain etelä-euroopan maissa.

 

Kyllä mä tiiän muunkin maalaisia asiantuntijoita jotka on tuota mieltä. Ja silloin jos isovanhemmat on kiinteästi osa perhettä (esim asutaan naapureina taikka saman katon alla) niin tietenkin he on siinä tapauksessa eri asia kuin isovanhemmat joita lapsi näkee vain harvakseltaan. Suomessa harvemmin isovanhemmat on niin kiinteä osa perhettä kuin jossain etelä-euroopan maissa.

Olisi mukavaa lukea naiden muunmaalaisten asiantuntijoiden kommenttia.

En lyttaa mitenkaan suomalaisia asiantuntijoita, mutta taytyy kuitenkin muistaa etta ohjeistukset ja suositukset eroavat suuresti maiden valilla, joten mitaan suositusta ei voi mainostaa ainoana totuutena.

En ole asunut Etela-Euroopassa ollenkaan, mutta kokemukseni mukaan esim. Hollannissa vanhempien omat lomat ovat ihan normi, myos pikkulapsiperheissa.

 

Mä heitän tähän vähän aihetta sivuten mutta silti siihen osuen tälläisen kommentin, että mä itse olen lapsena ollut tosi paljon mun äidinäidin ja äidinisän kanssa. Jos mun pitäisi valita omat vanhemmat vai isovanhemmat niin arvatkaas kummat valitsisin? Isovanhemmat valitsisin, eikä mun edes tarvitse miettiä asiaa.

 

kaiketi eroja sitte on. Omassa lähipiirissäni on lastenpsykologeja, yksi lastenpsykiatri, lastenlääkäri jne. He kaikki ovat sitä mieltä että se 1 yö/ikävuosi on maksimimäärä mitä lapsesta kannattaa olla erossa yhteen menoon. Samoin on lukenu kaikissa lastenpsykologien ja -psykiatrien kirjoittamissa kirjoissa ja artikkeleissa mitä itse olen aiheesta lukenut. Mutta ehkä mulla sitten vain on yksipuolinen kuva asiasta.

Mikä se sellainen kesäkoti on mihin voi jo 3 vuotiaankin laittaa? En oo ikinä kuullu sellaisesta.

Kesäkoteja on ollut jo 70-luvusta lähtien. Ne ovat useasti maalla ja paikka haetaan esimerkiksi sosiaalihuollon kautta. Mielestäni kiva systeemi näille nuoremmille lapsille jotka eivät vielä pääse koulun kautta leireille. Siis sellaisille lapsille suunnattu.
Ei näihin ole olemassa mitään yhtä tiettyä toimintaperiaatetta. Lapsikohtaista tämä kaikki on. Oma esikoiseni on nyt 17v ja hän on viettänyt ensimmäiset elinvuotensa sairaalassa jossa itse en juuri saanut olla paikalla. Eli hän oli tavallaan täysin ilman kumpaakaan vanhempaa. Silti meillä on erittäin läheiset välit.
Kakkonen on nyt 11v ja häneen on tuon mallin mukaan kasvatettu ja on aivan kiinni minussa, siis niin kiinni, että tätä napanuoran katkaisua joudutaan avustamaan ammatti-ihmisten voimin (juuri näiden jotka tuota päivä per vuosi ajatusta tukee). Niin ei saisi olla.
Kolmosen kanssa joka nyt on 3v en viitsi ottaa stressiä enää yhtään mistään. On ollut hoidossa kun olemme olleet matkoilla ja on saa olla kotona niin pitkään kuin vain minä täällä kotosalla jaksan oleskella.
Mieluiten siis kuunnellaan niitä lapsia eikä sitä mitä ulkopuoliset kirjoittaa.

 

Meillä on neljä lasta. Kun nuorin oli 9kk olin viikon etelässä ja lapset oli isän kanssa kotona. Mulla ei käynyt mielessäkään etten olisi lapsia voinut isän kanssa jättää. Kyllä isä osaa hoitaa lasten ikävää, eikä ne lapset oikeasti menetä tunnesidettä minuun jos sen ajan olen poissa. Kyllähän mullakin ikävä lapsia oli, mutta kyllä se loma tuli tarpeeseen. Toisaalta silloin tajusin myös, kuinka hyvin he pärjäävät vaikka en aina olisikaan paikalla. Ja ihan varmasti lapset ovat normaaleja tämän reissun jälkeenkin Mä tiedän monia, joiden lapset on ollut hoidossa vaikka viikon eivätkä ole saaneet traumoja. Kyllä ne lapset pärjää oikeasti vähän aikaa ilman äitiä, jos ovat rakastavan hoitajan luona. Isää meillä ei rinnasteta hoitajaksi vaan on ihan samalla viivalla kuin minäkin.

Ja tuohon Mummeliisan kommenttiin. Kyllä meillä ainakin 4v. mielestä on hienoa lähteä ilman äitiä kummitädin luo yökylään. Se on erilaista ja rohkeuttakin olla ilman vanhempia. Ei siihen lapseen saa takertua ja opettaa lapselle että vain äidin kanssa pärjää. Enkä tarkoita, että kaikkien pitää lähteä lomalle ja jättää lapsensa johonkin, mutta ajatus että äidin pitää olla koko ajan läsnä, ettei lapsi saa traumoja, ei ole oikea.

 

Mihinköhän kuppikuntaan mahdan itse kuulua?

Olen elänyt vauvojen kanssa aika tiukassa symbioosissa vaikka olenkin alusta asti tykännyt että saan välillä sen imetysvälin verran omaa aikaa. Voin käydä vaikka lenkillä, kaupassa tai tehdä mitä lystään sillä välin kun mies on ollut vauvan kanssa (ei, mies on lasten isä eikä kyse ole varsinaisesti mistään hoitoon jättämisestä, mutta otin nyt tähän esimerkiksi kun puhun lapsen ja äidin erossa olosta). Vauvojen ollessa jotain puolivuotiaita on ollut kiva saada vaikka vähän yhteistä vapaa-aikaa miehen aknssa niin että lapset on voinut jättää tutun ja turvallisen hoitajan hoiviin.

Isovanhempiin meidän lapsilla ei ole läheisiä välejä koska näitä nähdään maksimissaan se pari kertaa vuodessa. Harmi juttu, myönnän. Pidän silti hyvänä että on löytynyt joitain muita ihmisiä ympäriltä joiden hoiviin lapsia on voinut jättää, noiden isompien päiväkodin lisäksi.

Isommat lapset ovat 5v ja 6v. Heistä pystyisin hyvin olemaan sen viikon erossa jos vaikka olisi lomamatka tiedossa. Kuopus taas on 14kk ja häntä en voisi jättää kenenkään muun hoitoon tuoksi ajaksi. En edes isänsä. Ensinnäkin imetys on vielä hänelle tärkeää enkä ole valmis sitä lopettamaan minkään loman vuoksi, enkä muutenkaan itse nauttisi vielä lomasta jos joutuisin olemaan pienestä erossa. En myöskään koe että tuo vuosikkaani vielä kaipaisi minusta noin monen päivän lomaa, tällä hetkellä olen vielä hänelle se tärkein aikuiskontakti ja uskon että ikävä kerkeäisi tulemaan monta kertaa.

Kuitenkin minusta tuntuu hyvältä että miehen lisäksi kuopuksen elämästä löytyy ne pari muuta tuttua aikuista kenen hoitoon hänet on vaunut päivisin jättää. Tarvittaessa olisin valmis jo siihen yön erossaoloon (yhden yön olimme erossa niin että kuopus silloin 9kk oli isänsä kanssa kotona), mutta se voisi yhä olla hoitajalle ja lapsellekin tiukka paikka koska toinen yhä nukahtaa tissille ja syö öisin. Itse taas olisin kyllä valmis luopumaan noista yösyötöistä, eli siitä vaan...

isommatkaan lapset eivät ole yökylässä olleet, vaan meillä on aina ollut hoitaja kotona kun vanhemmat ovat olleet yötä pois. Nyt tosin ollaan hakemassa heille viikonloppupaikkaa kerran kuussa, jolloin olisivat käytännössä perjantaiaamusta maanantai-iltapäivään poissa kotoa. Ajatus tuntuu itsestäni hyvältä ja uskon lastenkin viihtyvän, vaikka alkuun voi totuttelu olla vähän tahmeaa.

 

Monilla on ihania muistoja esim. mummolassa vietetystä viikosta tai jopa koko kesästä ja kuinka mukavaa on myös ollut taas palata kotiin vanhempien luo. Missä se raja sitten menee, minkäikäinen siihen on valmis, en tiedä, riippuu paljon lapsen persoonastakin. Jokatapauksessa en usko 2 vuotiaan saavan traumoja, jos on tutun aikuisen luona sen viikon ja huonosti on tutkittu niitäkään vauvoja, joiden äidit on joutuneet sairaalahoitoon heidän vauva-aikoinaan. Uskon maalaisjärkeen tässäkin asiassa.

 

Kesäkoteja on ollut jo 70-luvusta lähtien. Ne ovat useasti maalla ja paikka haetaan esimerkiksi sosiaalihuollon kautta. Mielestäni kiva systeemi näille nuoremmille lapsille jotka eivät vielä pääse koulun kautta leireille. Siis sellaisille lapsille suunnattu.
Ei näihin ole olemassa mitään yhtä tiettyä toimintaperiaatetta. Lapsikohtaista tämä kaikki on. Oma esikoiseni on nyt 17v ja hän on viettänyt ensimmäiset elinvuotensa sairaalassa jossa itse en juuri saanut olla paikalla. Eli hän oli tavallaan täysin ilman kumpaakaan vanhempaa. Silti meillä on erittäin läheiset välit.
Kakkonen on nyt 11v ja häneen on tuon mallin mukaan kasvatettu ja on aivan kiinni minussa, siis niin kiinni, että tätä napanuoran katkaisua joudutaan avustamaan ammatti-ihmisten voimin (juuri näiden jotka tuota päivä per vuosi ajatusta tukee). Niin ei saisi olla.
Kolmosen kanssa joka nyt on 3v en viitsi ottaa stressiä enää yhtään mistään. On ollut hoidossa kun olemme olleet matkoilla ja on saa olla kotona niin pitkään kuin vain minä täällä kotosalla jaksan oleskella.
Mieluiten siis kuunnellaan niitä lapsia eikä sitä mitä ulkopuoliset kirjoittaa.

Arvasin että liittyy sossuun ja lastensuojeluun. Ei tuollaisia lomakoteja normaaleille perheille ole, vaikka varmasti sitä tulet seuraavaksi inttämään. Ja jos perhetilanne on jo niin vakava ja epätasapainoinen että sossukin puuttuu niin ilman muuta lapsille on PAREMPI olla turvallisten ja huolehtivien henkilöiden kanssa. Ei tätä voi verrata mitenkään tavallisiin perheisiin.

 

Jotenkin mulla ei ole koskaan ollut tarvetta olla lapselle se kaikkei tärkein vaikka hän onkin minulla tärkeintä ja kalleinta tässä maailmassa. Koen sen vaan rikkautena kun isä ja isovanhemmat ovat tärkeitä ja heitä ikävoidään tai jos kipeänä lapsi välistä itkee isän syliin eikä minun. Minä olen hänen äitinsä ja sillä tavoin korvaamaton eikä sitä roolia vähennä tai muuta mikään.

Ja kyllä minä kaipaan omaa aikaa eli aikaa tehdä ihan mitä vaan tai olla tekemättä mitään. Minulla oli hieno elämä ennen lasta mutta myös hieno elämä lapsen syntymän jälkeen. Lapsen kannalta loma omista vanhemmista on sitä, kuten oma äitini sanoo, mahdollisuutta puuhastella kaikkea ihmisten kanssa, joiden ei tarvitse huolehtia 24/7 perushuollosta. Rikkaushan se vaan on, jos ei ole rasite kenellekään.

 

Vaikka tuntuu kaukaiselta tänä yltäkylläisyyden aikana niin 70-luvulla oli ihan normi lapsiperheille ihan erilailla kotipalveluita kunnan puolesta tarjolla. Leirit ym kesäsiirtolat liittyivät myös varakkuuteen. Itsekin olin tuollaisella leirillä siskoni kanssa, sillä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta järjestää kesälomamatkoja ja kun ei ollut kesämökkejä jne. niin muistelen lämmöllä noita leirien intiaanikesiä ja luontoretkiä. Eikä me oltu mikään sosiaalihuoltoperhe.

[QUOTE="vieras";25586045]Arvasin että liittyy sossuun ja lastensuojeluun. Ei tuollaisia lomakoteja normaaleille perheille ole, vaikka varmasti sitä tulet seuraavaksi inttämään. Ja jos perhetilanne on jo niin vakava ja epätasapainoinen että sossukin puuttuu niin ilman muuta lapsille on PAREMPI olla turvallisten ja huolehtivien henkilöiden kanssa. Ei tätä voi verrata mitenkään tavallisiin perheisiin.[/QUOTE]

 

Minä luulen että kyse ei olekaan lapselle aiheutuvista ongelmista vaan enemmänkin siitä, että äiti joka on muun puuttessa ripustanut identiteettinsä siihen, miten VÄLTTÄMÄTÖN on (omasta mielestään) lapselleen jokaikinen tämän olemassaolon hetki, ei kestä eroa omien henkisten ongelmiensa tähden.

Itse en ajattele kyllä aivan näin. Haluan olla paikalla juuri silloin kun lapsi minua tarvitsee ! En tarkoita että vuorokauden ympäri pitää olla saatavilla ympäri vuoden, mutta useinmiten.

 

[QUOTE="vieras";25586045]Arvasin että liittyy sossuun ja lastensuojeluun. Ei tuollaisia lomakoteja normaaleille perheille ole, vaikka varmasti sitä tulet seuraavaksi inttämään. Ja jos perhetilanne on jo niin vakava ja epätasapainoinen että sossukin puuttuu niin ilman muuta lapsille on PAREMPI olla turvallisten ja huolehtivien henkilöiden kanssa. Ei tätä voi verrata mitenkään tavallisiin perheisiin.[/QUOTE]

Kuka tahansa voi hakea tuonne lomakotiin. Ihan tavalliset perheet kuten vaikka sitten ne jotka ovat sosiaalihuollon piirissä. Esimerkiksi ne vanhemmat käyttävät tätä palvelua joilla on vaikeaa järjestää alakoululaisen kesäloma aikaan omia työpäiviään...ei tarvitse lasten olla yksin kotona.
Sen verran näytti minulla olevan vanhentunutta tietoa, että samaa palvelua saa myös esimerkiksi seurakunnilta.

 

[QUOTE="Höpöhöpö";25586122]Vaikka tuntuu kaukaiselta tänä yltäkylläisyyden aikana niin 70-luvulla oli ihan normi lapsiperheille ihan erilailla kotipalveluita kunnan puolesta tarjolla. Leirit ym kesäsiirtolat liittyivät myös varakkuuteen. Itsekin olin tuollaisella leirillä siskoni kanssa, sillä vanhemmilla ei ollut mahdollisuutta järjestää kesälomamatkoja ja kun ei ollut kesämökkejä jne. niin muistelen lämmöllä noita leirien intiaanikesiä ja luontoretkiä. Eikä me oltu mikään sosiaalihuoltoperhe.[/QUOTE]

Minä myös ollut kesäsiirtolassa ja oli aivan mahtavia kesiä. Tosin meillä oli mökit ja veneiltiin kun äiti oli lomilla mutta kun äiti oli töissä niin inä olin joko kesäsiirtolassa tai kesäkodissa. Ihania aikoja

 

Jaa-a.. minä kyselin exältä alustavasti, että pitääkö lapset 3viikon ajan jos lähden jenkkeihin. Toki ovat isänsä kanssa, ei siis sinällään hoidossa tuolloin. Toki voisin samaksi ajaksi jättää lapset vanhemmilleni tai siskolleni. Oma kummipoika on 1,5v ja nauttii suunnattomasti kun pääsee tänne touhuamaan ja välillä yökylään. Toki rutistaa äiti ja isiä jo kovasti kun aamusella tulevat, mutta voi sitä riemun määrää kun saa touhuta serkkujen kanssa ja rymytä kummin kanssa.

Omat ihanat lapsuusmuistot ovat vanhempien lisäksi niissä viikoissa, jotka vietimme mummoloissa. Yleensä oltiin 2viikkoa reissussa.. ensin äidin vanhemmilla ja sitten isän. Näin vanhempien ei tarvinnut meitä pitää päiväkodissa kesällä kun itse olivat töissä. Soittivat meille kyllä joka päivä