Mä en ole koskaan ajatellut, ettei pieni lapsi voisi olla erossa äidistään esim. reissun ajan.

[QUOTE="vieras";25584054]Minun huumorintajun raja menee todellakin tuossa että hoitoasiassa vedetään esille lasten pahoinpitelykortti ja haukutaan narsistiksi. Käsittämätöntä ivaa. Ja tämä EI ole minulle henkilökohtainen asia koska lapseni on päivähoidossa, tosin vain osittain. On aivan eri asia sanoa että sairaalloinen ripustautuminen on epätervettä kuin sanoa että äidit jotka tahtovat hoitaa itse lapsensa ovat lapsiaan pahoinpiteleviä narsisteja. Käsität varmaan tuon? Minä tivasin jo Mummeliisalta täsmennystä mutta sitä ei tullut. Hän yleistää kaikki samaan nippuun ja se loukkaa takuulla monia jotka syystä tai toisesta hoitavat lapsensa 24/7 tai melkein itse.[/QUOTE]

Minä aion hoitaa lapseni kotona 3-vuotiaaksi ja lapsi ei ole koskaan ollut yökylässä. Muutenkin lapsi on minun kanssani sattuneista syistä paljon. En kyllä silti lukenut mitenkään niin, että olisin lastani pahoinpitelevä narsisti enkä loukkaantunut... Uskoisin, että olen hänen ja kaikkien muidenkin mielestä oikein hyvä äiti Ja pikemminkin, olen pitkälti samaa mieltä Mummeliisan kanssaan.

 

[QUOTE="mamaa";25584126]Minä aion hoitaa lapseni kotona 3-vuotiaaksi ja lapsi ei ole koskaan ollut yökylässä. Muutenkin lapsi on minun kanssani sattuneista syistä paljon. En kyllä silti lukenut mitenkään niin, että olisin lastani pahoinpitelevä narsisti enkä loukkaantunut... Uskoisin, että olen hänen ja kaikkien muidenkin mielestä oikein hyvä äiti Ja pikemminkin, olen pitkälti samaa mieltä Mummeliisan kanssaan.[/QUOTE]

Täysin samaa mieltä!

 

Mä en halua jättää pieniä lapsia pitkäksi aikaa kenellekään ja isommat ottaisin jo lomalle mukaan. Lisäksi yksi meidän lapsista oli niin hankala pienenä ja tuntuu olevan vielä nyt melkein 6v ikäsenäkin, että kun on kolme yötä poissa, niin kiukuttelee ikävää monena päivänä tosi raivokkaasti. Sillon 2v ikäsenä se oli raskasta jaksaa, kun sille lapselle ei auttanut selittely, miksi häntä suututtaa ja miksi hän puree, tönii ja repii... Nyt osataan jo käsitellä nämä asiat, että ikäväähän se vain on... Mutta tällä hetkellä meidän 1v8kk ikäsen antaisin yöksi vain mummin luokse (ei ole kertaakaan ollut), koska mummin on ainoa joka on ollut niin paljon tekemisissä hänen kanssaan, että voin itse olla huojentunein mielin.

 

Huono äiti ilmoittautuu, täällä lapset oli 6kk, 1v6kk ja 3v6kk ja minä viikon reissussa etelän lämmössä ja oikein kuulkaa ihan hyvällä omalla tunnolla.

 

Juu. Sellaiset, joille lapsi on omien traumojen hoitoon hankittu lelu jolle ei suoda muita läheisiä ihmissuhteita kuin äiti ja maksimissaan ehkä isä.

Ymmärrän nyt tarkennuksien jälkeen, että Mummeliisa halusi näpäyttää niitä, jotka korostavat omaa paremmuuttaa sillä etteivät tarvitse lomaa lapsistaan, mutta silti minusta tuntui pahalta, että kommenteillaan tuli haukkuneeksi meidät muutkin, joiden lapsilla ei ole tarpeeksi "lomaa vanhemmistaan". Ikinä meillä ei ole lapsia estetty olemasta kavereiden tai isovanhempien kanssa (niissä määrin, mitä ovat halunneet puolin tai toisin), mutta en ole ikinä ajatellut niitäkään kaverireissuja - edes nyt isommilla yökyläilyjä, että menevät sinne halutakseen "lomaa" vanhemmistaan, vaan yksinkertaisesti siitä, että nauttivat muidenkin seurasta. Itse olen toki käynyt satunnaisesti jossain joko yksin (kavereiden kanssa) ja muutaman kerran (edellisestä yöreissusta 3.5v) on päästy miehen kanssa kaksinkin reissuun. Yritetään saada järjestettyä kahdenkeskistä aikaa lasten nukuttua ja silloin tällöin lapsenvahti esim. mennäksemme syömään.

Se että meidän 13v edelleenkin sanoo, että kotona on parasta, kun saa olla oma itsensä ja vapaasti. Mieluiten kaikki kolme esim. lomailee koko perheenä. Tästä ketjusta tuli mielikuva, että olen pahoinpidellyt lapsiani, kun he eivät ikinä toivo itse yökylään mummolaan tai että vanhemmat lähtevät eli olen narsistisesti sitonut heidät itseeni - kun jo 11v kysyy yhä kovin usein, jos olen jonnekin yksin lähdössä, saako tulla mukaan. Ja mä oon vielä tällä hetkellä kotona 1.5v kanssa, eli päivät kotona.

 

 

[QUOTE="vieras";25580908]Jokaisella ap:n kaltaisella on kyllä selitykset ja puolustukset noille valinnoilleen. Ihan kuten juopoillakin on hyvät perustelut joka ainoalle lasilliselle. Kaikki on tarpeeseen otettu.[/QUOTE]

No ehkäpä on hieman liioiteltua verrata tätä asiaa alkoholismiin.

 

[QUOTE="Juups";25584349]Ymmärrän nyt tarkennuksien jälkeen, että Mummeliisa halusi näpäyttää niitä, jotka korostavat omaa paremmuuttaa sillä etteivät tarvitse lomaa lapsistaan, - -.[/QUOTE]

Ei tuohon minusta mitään tarkennuksia tarvita. Mummeliisan pointti tulee vallan selkeästi esille ihan ensimmäisessä viestissä. Sisälukutaito kunniaan!

 

En jaksanu lukea koko ketjua läpi mutta ihmettelen vaan että miksi sitten lastenpsykiatrit ja -psykologit aina sanoo että lapsi kestää olla erossa vanhemmistaan yhtä monta yötä kuin on ikävuosia, eli viikon vois olla erossa 7 vuotiaasta vasta, ei jostain 2 vuotiaasta. Että ihan palstamammoja kiusatakseenko ne niin sanoo, ilman, että asialla on mitään perää?

 

En jaksanu lukea koko ketjua läpi mutta ihmettelen vaan että miksi sitten lastenpsykiatrit ja -psykologit aina sanoo että lapsi kestää olla erossa vanhemmistaan yhtä monta yötä kuin on ikävuosia, eli viikon vois olla erossa 7 vuotiaasta vasta, ei jostain 2 vuotiaasta. Että ihan palstamammoja kiusatakseenko ne niin sanoo, ilman, että asialla on mitään perää?

Älkää missään tapauksessa päästäkö nuorianne vaihto-oppilaaksi. Eihän 17-vuotias millään pärjää vuotta ilman vanhempia. Oma lapseni oli lähes 3 ensimmäistä elinviikkoaan joka yö erossa vanhemmistaan. Jos erossa oleminen olisi niiiiiin vaarallista lapselle, niin eiköhän sairaaloissa olisi yöpymismahdollisuus vanhemmille.

Osa asiantuntijoista suosittee 1 yö/ikävuosi, osa ei anna noin tarkkoja suosituksia ollenkaan vaan huomioivat lapset yksilöinä.

 

Kyllä minä olen hyvällä omallatunnolla antanut lapseni lomailla ilman minua ja samalla tietenkin lomaillut itsekkin.

 

[QUOTE="vieras";25585236]Älkää missään tapauksessa päästäkö nuorianne vaihto-oppilaaksi. Eihän 17-vuotias millään pärjää vuotta ilman vanhempia. Oma lapseni oli lähes 3 ensimmäistä elinviikkoaan joka yö erossa vanhemmistaan. Jos erossa oleminen olisi niiiiiin vaarallista lapselle, niin eiköhän sairaaloissa olisi yöpymismahdollisuus vanhemmille.

Osa asiantuntijoista suosittee 1 yö/ikävuosi, osa ei anna noin tarkkoja suosituksia ollenkaan vaan huomioivat lapset yksilöinä.[/QUOTE]

:O no eikai 17 vuotiasta ja vaikka 1-2vuotiasta nyt voi verrata toisiinsa. Haloo hei! Vai oliko tää nyt vaan joku provo?

Kyllä täällä ainakin sairaalassa on yöpymismahdollisuus pienten lasten vanhemmille ja osaston seinässä on ohje jossa lukee että lasta ei mielellään saisi jättää ilman jompaakumpaa vanhempaa sairaalaan jos vain saa järkättyä niin että toinen heistä voi olla lapsen kanssa sairaalassa. Pienten lasten kanssa yötäpäivää ja kouluikäisten kanssa päivät.

 

En jaksanu lukea koko ketjua läpi mutta ihmettelen vaan että miksi sitten lastenpsykiatrit ja -psykologit aina sanoo että lapsi kestää olla erossa vanhemmistaan yhtä monta yötä kuin on ikävuosia, eli viikon vois olla erossa 7 vuotiaasta vasta, ei jostain 2 vuotiaasta. Että ihan palstamammoja kiusatakseenko ne niin sanoo, ilman, että asialla on mitään perää?

Jaa, Kyllä omat lapseni on hyvin pärjänneet lomaillessaan niin leireillä sun muila kesätouhuissa pienestä iästä lähtien. Kolme vuotiaasta ovat olleet kesäkodissakin viikko per vuosi systeemillä. Ei mitään ongelmaa.
MItä tulee noihin lääkäreihin sun muihin niin mielipiteitä on yhtä monta kuin on lääkäriä. Meinaan vain, että tärkein on tuo yhteydenpito. MItä useammin soittelee niin sen vaikeampi on olla erossa. Yksikään lääkäri ei ole koskaan sanonut tuon suuntaista kun asiasta on ollut kyse.

 

:O no eikai 17 vuotiasta ja vaikka 1-2vuotiasta nyt voi verrata toisiinsa. Haloo hei! Vai oliko tää nyt vaan joku provo?

Kyllä täällä ainakin sairaalassa on yöpymismahdollisuus pienten lasten vanhemmille ja osaston seinässä on ohje jossa lukee että lasta ei mielellään saisi jättää ilman jompaakumpaa vanhempaa sairaalaan jos vain saa järkättyä niin että toinen heistä voi olla lapsen kanssa sairaalassa. Pienten lasten kanssa yötäpäivää ja kouluikäisten kanssa päivät.

Joku jo kuuluttikin aikaisemmin huumorin perään. Ja taisi muuten olla ihan tosissaan se kirjoittaja, jonka mielestä vasta 7-vuotias lapsi voi olla viikon erossa vanhemmistaan.

Jorvin sairaalassa, jossa lapseni vietti ensimmäiset viikkonsa, ei vanhemmilla ollut mahdollisuutta yöpyä. Muistaakseni suositus oli, että osastolla sai oleilla n. 9-21 välisenä aikana.

 

En jaksanu lukea koko ketjua läpi mutta ihmettelen vaan että miksi sitten lastenpsykiatrit ja -psykologit aina sanoo että lapsi kestää olla erossa vanhemmistaan yhtä monta yötä kuin on ikävuosia, eli viikon vois olla erossa 7 vuotiaasta vasta, ei jostain 2 vuotiaasta. Että ihan palstamammoja kiusatakseenko ne niin sanoo, ilman, että asialla on mitään perää?

Samaa ihmettelen. Meillä on noudatettu tätä periaatetta. Kolmevuotias oli juuri kolme yötä erossa vanhemmistaan ja kyllä minä jo itkin ikävääni. Lapsi pärjäsi hoidossa hyvin, mutta meidän palatessa kotiin hänestä huomasi hyvin miten kova ikävä oli ollut. En voisi kuvitellakaan lähteväni vielä viikon lomalle, ehditään sittenkin kun lapsi on isompi.Meillä näin, mutta kukin toki tyylillään.

 

Jaa, Kyllä omat lapseni on hyvin pärjänneet lomaillessaan niin leireillä sun muila kesätouhuissa pienestä iästä lähtien. Kolme vuotiaasta ovat olleet kesäkodissakin viikko per vuosi systeemillä. Ei mitään ongelmaa.
MItä tulee noihin lääkäreihin sun muihin niin mielipiteitä on yhtä monta kuin on lääkäriä. Meinaan vain, että tärkein on tuo yhteydenpito. MItä useammin soittelee niin sen vaikeampi on olla erossa. Yksikään lääkäri ei ole koskaan sanonut tuon suuntaista kun asiasta on ollut kyse.

kaiketi eroja sitte on. Omassa lähipiirissäni on lastenpsykologeja, yksi lastenpsykiatri, lastenlääkäri jne. He kaikki ovat sitä mieltä että se 1 yö/ikävuosi on maksimimäärä mitä lapsesta kannattaa olla erossa yhteen menoon. Samoin on lukenu kaikissa lastenpsykologien ja -psykiatrien kirjoittamissa kirjoissa ja artikkeleissa mitä itse olen aiheesta lukenut. Mutta ehkä mulla sitten vain on yksipuolinen kuva asiasta.

Mikä se sellainen kesäkoti on mihin voi jo 3 vuotiaankin laittaa? En oo ikinä kuullu sellaisesta.

 

Samaa ihmettelen. Meillä on noudatettu tätä periaatetta. Kolmevuotias oli juuri kolme yötä erossa vanhemmistaan ja kyllä minä jo itkin ikävääni. Lapsi pärjäsi hoidossa hyvin, mutta meidän palatessa kotiin hänestä huomasi hyvin miten kova ikävä oli ollut. En voisi kuvitellakaan lähteväni vielä viikon lomalle, ehditään sittenkin kun lapsi on isompi.Meillä näin, mutta kukin toki tyylillään.

Mun ystäväni lähti miehensä kanssa viikon ulkomaanreissulle viime syksynä ja niiden 2,5v jäi isovanhempien hoitoon siksi aikaa. Se viikko hoidossa oli menny suht ok, yhtenä iltana oli itkeny ikävää, mutta ku vanhemmat tuli kotiin niin laps heittäyty ihan vauvaksi, siis taantui ihan monessa asiassa, mm alkoi pissata taas housuunsa jne. Ja siitä asti laps ei oo suostunu jäämään minnekään, kotonakin seuraa metri metriltä äitiä. Kiukuttelee ja ei meinaa iltaisin saada unen päästä kiinni. Mun mielestä aika iso vaikutus tämän lapsen kohdalla oli sillä viikon erolla.

 

NO SIKS KU OHJEKIRJASSA SANOTAAN NIIN!!11 mä en jaksa noita hiton psykologi yms muuta schaissea, käyttäkää ihmiset omaa järkeä. tuskin se lapsi siitä 2pv:n erossaolosta jotenkin traumatisoituu vaikka olis 1 vuotias. niin naurettavaa.

 

NO SIKS KU OHJEKIRJASSA SANOTAAN NIIN!!11 mä en jaksa noita hiton psykologi yms muuta schaissea, käyttäkää ihmiset omaa järkeä. tuskin se lapsi siitä 2pv:n erossaolosta jotenkin traumatisoituu vaikka olis 1 vuotias. niin naurettavaa.

Kyllä mä jossain määrin luotan siihen mitä asiantuntijat sanoo. Enemmän ne on asiaa tutkineet kuin joku kouluttamaton kaksplussalainen. Musta taas tuntuu että täällä pyörii just sellasta kouluttamatonta väkeä jonka mielestä kaikki asiantuntijasysteemit on schaissea mikäli ne ei satu osumaan yksiin oman mielipiteen kanssa. Tietysti järkeä voi käyttää mutta mun mielestä aika pöllöä täysin lytätä kaikkea sitä tietoa mitä asiantuntijoilla asioista on.

 

Kyllä mä jossain määrin luotan siihen mitä asiantuntijat sanoo. Enemmän ne on asiaa tutkineet kuin joku kouluttamaton kaksplussalainen. Musta taas tuntuu että täällä pyörii just sellasta kouluttamatonta väkeä jonka mielestä kaikki asiantuntijasysteemit on schaissea mikäli ne ei satu osumaan yksiin oman mielipiteen kanssa. Tietysti järkeä voi käyttää mutta mun mielestä aika pöllöä täysin lytätä kaikkea sitä tietoa mitä asiantuntijoilla asioista on.

no millaisena traumana se näkyy lapsella myöhemmässä iässä, että se on ollut 1vuotiaana vaikka 3pv erossa vanhemmistaan. tai ollut sairaalahoidossa eikä ole nähnyt vanhempiaan tuona aikana? miten se ilmenee?

 

NO SIKS KU OHJEKIRJASSA SANOTAAN NIIN!!11 mä en jaksa noita hiton psykologi yms muuta schaissea, käyttäkää ihmiset omaa järkeä. tuskin se lapsi siitä 2pv:n erossaolosta jotenkin traumatisoituu vaikka olis 1 vuotias. niin naurettavaa.

En ole muuten missaan muualla pain maailmaa kuullut vastaavia ohjeita, nama lienevat suomalaisia suosituksia vai yksittaisten suomalaislaakarien suosituksia?

Sopinee kuitenkin suomalaiseen kulttuuriin oikein hyvin, kaikista asioista tehdaan ohjeistus ja ihmiset sokeana niita seuraavat.

 

[QUOTE="vieras";25580729]Kun lapseni oli 2v, olin viikon ulkomaanmatkalla. Lasta hoiti siskoni. Heillä oli ollut oikein hauskaa.

Kun lapsi oli vähän vanhempi olen ollut jopa kaksikin viikkoa näkemättä lastani.

Mitään ongelmia noista ei ole tullut ja ihan normaali 12v lapsi nykyään. Ja olen tietenkin lapselle se tärkein ihminen, mutta voidaan kyllä olla toisistamme erossa viikkojakin ikävöimättä suureellisesti.[/QUOTE]

Hyvin voi olla erossa äidistä. Itse en vain osaisi olla viikkoa pois 2-vuotiaani luota ...

 

En ole muuten missaan muualla pain maailmaa kuullut vastaavia ohjeita, nama lienevat suomalaisia suosituksia vai yksittaisten suomalaislaakarien suosituksia?

Sopinee kuitenkin suomalaiseen kulttuuriin oikein hyvin, kaikista asioista tehdaan ohjeistus ja ihmiset sokeana niita seuraavat.

joo ei täällä osata ajatella omilla aivoilla vaan kaikki on luettava kirjasta, tai sitten kysyttävä kaksplussalta kaikkitietävältä palstalta. mitenhän sitä on ennen pärjättykään ilman ohjekirjoja ja mammapalstoja.

 

Ihan omalla järjelläkin ajateltuna en jättäisi pientä lastani viikoksi hoitoon. Asiantuntijat nyt vaan sattuvat olemaan samaa mieltä asiasta.

 

no millaisena traumana se näkyy lapsella myöhemmässä iässä, että se on ollut 1vuotiaana vaikka 3pv erossa vanhemmistaan. tai ollut sairaalahoidossa eikä ole nähnyt vanhempiaan tuona aikana? miten se ilmenee?

No mun yksi kaverini joutu 2,5 vuotiaana olemaan sairaalassa puolitoista viikkoa. Hän on mua vanhempi ja siihen maailmanaikaan oli se tapa että vanhemmat ei saaneet tulla sairaalaan ollenkaan vaan lapsi oli siellä koko tuon ajan ilman vanhempia. Hänelle tämä jätti elinikäiset pelkotilat ja sairaalakammon. Vastaavia tapauksia on noilta ajoilta paljon ja sen takia nykyään vanhemmat saakin olla lapsen kanssa sairaalassa, ettei noita tollaisia tulisi. Ennen ajateltiin että lapsen parhaaksi on se, että hän ei näe koko aikana omia vanhempiaan ja siksi vanhemmat ei saaneet tulla sairaalaan edes päiväaikaan. Mutta sitte kantapään kautta opittiin että se ei ookaan hyvä systeemi vaan lapsen pitää saada olla vanhempansa lähellä myös sairaala-ajan.

Mitä muita tapauksia tiiän niin masennusta, arvottomuuden tunnetta ja muuta sellasta on niillä ketkä on olleet erossa vanhemmistaan pitkiä aikoja. Moni sellanen asia, mistä useat nykyaikuiset kärsii, juontuu varhaislapsuudessa tapahtuneista asioista.
Ei tietenkään mikään automaatio ole, mutta en mä silti menisi asiantuntijoiden tutkimuksiin perustuvia suosituksia heti lyttäämään.