H
hermoraunio
Vieras
Hyvä mies kait tuo muuten on, mut lastenkasvatusta se ei vaan osaa, eikä ilmeisesti haluakaan osata. Kotitöitä tekee siinä missä minäki ja on paljon perheen kans.
Mutta ongelma on se, että meidän lapsilla on eri säännöt äidiltä ja isältä. Suomennettuna sanoisin, että molemmat vanhemmat asettavat kyllä samanlaisia sääntöjä, mutta ainoastaan äiti vahtii että niitä myös noudatetaan. Isä ei ole IKINÄ pistänyt yhäkään rangaistusta käytäntöön mistään asiasta. Nykyäänhän tuo ei edes uhkaa rangaistuksilla, kun tietää, ettei niitä kuitenkaan uskaltaisi toteuttaa....
Ja mulla menee hermot. On todella kuluttavaa olla aina se, joka loppujen lopuksi mene selvittelemään kiukkukohtaukset ym. sekä sanomaan sen viimeisen sanan. En jaksa enää ja se alkaa näkyä mun käytöksessä. Valitan miehelle ja hermoilen jo lapsillekin. Tänään meillä oli jo melkoinen riita aiheesta, tosin aika yksipuolinen sellainen. Käytännössä minä mäkätän ja yritän selittää mikä minun mielestäni tässä mättää. Mies kuuntelee, välillä sanoo että yritän parhaani, välillä joitain muita typeriä latteuksia: "Sitten ei varmaan kannata enempää lapsia hankkia." "Sun kannattaa varmaan hakea eroa." Aina kuitenkin vain jotain sellaista, mikä ei millään tavalla liity juuri tuohon lastenkasvatusaiheeseen... Huoh.
Sen vaan sanon kaikille sinkuille, että älkää ikinä haksahtako liian kiltteihin miehiin. Minä haksahdin kai siksi, koska oma isänikin oli kiltti iskä. Vaan nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että ois ehkä ollu parempi vähän omaa tahtoa ja rohkeutta omaava ukko....
Mutta ongelma on se, että meidän lapsilla on eri säännöt äidiltä ja isältä. Suomennettuna sanoisin, että molemmat vanhemmat asettavat kyllä samanlaisia sääntöjä, mutta ainoastaan äiti vahtii että niitä myös noudatetaan. Isä ei ole IKINÄ pistänyt yhäkään rangaistusta käytäntöön mistään asiasta. Nykyäänhän tuo ei edes uhkaa rangaistuksilla, kun tietää, ettei niitä kuitenkaan uskaltaisi toteuttaa....
Ja mulla menee hermot. On todella kuluttavaa olla aina se, joka loppujen lopuksi mene selvittelemään kiukkukohtaukset ym. sekä sanomaan sen viimeisen sanan. En jaksa enää ja se alkaa näkyä mun käytöksessä. Valitan miehelle ja hermoilen jo lapsillekin. Tänään meillä oli jo melkoinen riita aiheesta, tosin aika yksipuolinen sellainen. Käytännössä minä mäkätän ja yritän selittää mikä minun mielestäni tässä mättää. Mies kuuntelee, välillä sanoo että yritän parhaani, välillä joitain muita typeriä latteuksia: "Sitten ei varmaan kannata enempää lapsia hankkia." "Sun kannattaa varmaan hakea eroa." Aina kuitenkin vain jotain sellaista, mikä ei millään tavalla liity juuri tuohon lastenkasvatusaiheeseen... Huoh.
Sen vaan sanon kaikille sinkuille, että älkää ikinä haksahtako liian kiltteihin miehiin. Minä haksahdin kai siksi, koska oma isänikin oli kiltti iskä. Vaan nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että ois ehkä ollu parempi vähän omaa tahtoa ja rohkeutta omaava ukko....