lasten isä lähdössä viideksi viikoksi reissuun.... mielipiteitä?

Mulla kaikki sympatiat keskustelun aloittajaa kohtaan. En oikein ymmärrä mitä osa jengistä täälä räksyttää.

Ensinnäkin, jos asia olis toisinpäin. Sinä lähtisit uuden miehesi kanssa viideksi viikoksi reissuun ja jättäisit pienet lapset isälleen, niin luoja miten sua haukuttais huonoksi äidiksi. Varmasti joku olis tekemässä täällä lastensuojeluun ilmotusta ym.

Ihminen, joka on tehnyt lapsia tähän maailmaan, on myös itse vastuussa niistä. Oli sitten parisuhteessa lasten toisen vanhemman kanssa tai ei. Eikä mihinkään kuukauden lomille, työkomennuksille tai ulkomaanreissuille lähdetä, ellei selvitetä tilannetta, että käykö se toiselle vanhemmalle tai pohdita onko se lapsille hyväksi.

Kaiken tämän lisäksi, en ymmärrä, miksi muut äidit hokee täälä, että te olette eronneet ja sun miehes ei ole sulle tilivelvollinen... no ei kai ole!!!!! Mutta se on tehnyt tähän maailmaan lapsia ja se on niille tilivelvollinen koko helvetin lopun elämäänsä! Ei silloin reiluksi kuukaudeksi katoaminen ole vaan ilmoitusluontoinen asia.

Mä en vaan voi tajuta, että miten näin monen naisen mielestä on täysin hyväksyttävää ja oikein, että isä voi tehdä mitä tekee. Isä voi valita onko hän tekemisissä lastensa kanssa, koska hän on eronnut lasten äidistä? Mitä ihmettä???????????

En tiedä, jos mä eroaisin miehestäni ja se tekis lapsilleen tollasen tempun, niin kyllä mä tööttäisin sitä äijää ihan huoletta turpaan

 

[QUOTE="yyhoo";25554214]Kuten poirot jo totesikin, niin et voi mitenkään luottaa exääsi, että isä on loputtomiin lasten hoitajana aina sillä aikaa, kun olet yövurossa. On vaan opeteltava ajattelemaan asioita hieman toiselta kantilta. Mitä ajattelit tehdä silloin, jos exäsi sairastuisi vakavasti jo makaisi sairaalassa sen viisi viikkoa? Menisitkö silloinkin raivoamaan sille sairaalaan, että sun on otettava ne lapset, kun olet kerran luvannut? Kyllä tuollasten tilanteiden varalle on aina oltava joku "plan B". Tai vaikka kyse olisi yhdestäkin yö- tai iltavuorosta. Mihin ajattelit ne lapset silloin laittaa, jos ex on niin sairas, ettei voi niitä ottaa?[/QUOTE]

Eli sairaalaan joutuminen ja lomalle lähteminen on verrattavissa toisiinsa?
Ja miksei voi luottaa lasten omaan isään, että hän hoitaa lapset äidin yövuoron ajan? Varmasti isäkin luottaa siihen, että äiti pitää huolen lapsistaan viiden viikon loman ajan?
Minunkin mieheni luottaa siihen, että hoidan lapset hänen työpäivänsä ajan täällä kotona ja jos joudunkin sairaalaan, niin silloin on varmaan keksittävä joku hetkellinen hätäratkaisu... mutta ei mulla ainakaan mitään suunnitelmaa ole valmiina. Onko muilla?

 

Ensin ex siirsi omaa viikonloppuaan vedoten matkaan, ok joustin ja suostuin...seuraavalla viikolla ilmoitti lähtevänsä reissuun uudestaan kun oli löytänyt jonkun...hehehee...ja siis lapset taas mulla, joten niin sanotusti 2 tapaamisviikonloppua jäi välistä. Minä sain raivarit koska sopimuksista pidetään kiinni tai niistä ainakin neuvotellaan kun ne vaikuttavat muidenkin elämään. Totesinkin että jos sopimuksista ei pidetä kiinni niin tapaamisviikonloput täytyy lopettaa kokonaan. Kyllä oli yksinhuoltaja ja tapaamisista ei ole merkintää.Kysymyksessa on toisen elämän kunnioitus. Kysyinkin et miltä tuntuisi jos itse buukkaisin lomareissun enkä ilmoittaisi mitään, laittaisin vain sunnuntai iltana viestiä kun lapset isällään et tuo sit viikon päästä kun olet nyt matkalla ensi viikon? Kai tääkin voisi olla ihan ok ja lapsille kivaa kun saisi extra viikon lomaa...

 

Miksiköhän palaan tähän vieläkin, ehkä siksi, että mietin, olenko minäkin räkyttänyt.
:ashamed:
Ymmärrän ap.n harmituksen, itsekyyteen en lasten isän kohdalla ota kantaa.
Vastaavassa tilanteessa minuakin varmasti ketuttaisi.. mutta koska en ole siinä tilanteessa, on helppo huudella.
Mutta sellaisessa tilanteessa olen ollut, että olen ollut juurikin tuon viisi viikkoa lasten kanssa yksin, kun mies oli reissussa. Tosin sen luonne oli toinen, sen reissun. Se, mihin halusin ap,ta rohkaista, että viisi vikkkoa menee nopeasti.. sitten kuitenkin.

 

Varmasti jokainen aikuinen ihminen sen tajuaa sanomattakin että pitkistä reissuista neuvotellaan asianosasiten kanssa. Jos lopputulos on tyydyttävä, toimitaan siten. Munkin mies on ollut kahden lapsen 0-1 v iän YK-joukoissa ja ei ollut yhdesta 5 viikon jaksosta, mutta ei heidän suhteissaan ole sen kummempia ongelmia kuin muidenkaan, jotka ovat isänsä kanssa olleet koko ikänsä.

 

Eli sairaalaan joutuminen ja lomalle lähteminen on verrattavissa toisiinsa?
Ja miksei voi luottaa lasten omaan isään, että hän hoitaa lapset äidin yövuoron ajan? Varmasti isäkin luottaa siihen, että äiti pitää huolen lapsistaan viiden viikon loman ajan?
Minunkin mieheni luottaa siihen, että hoidan lapset hänen työpäivänsä ajan täällä kotona ja jos joudunkin sairaalaan, niin silloin on varmaan keksittävä joku hetkellinen hätäratkaisu... mutta ei mulla ainakaan mitään suunnitelmaa ole valmiina. Onko muilla?

Minulla esim. on aina ollut varasuunnitelma. Kun olin vuorotyössä ja yh, minulla oli olemassa paikka johon laittaa lapsi työvuoroni ajaksi, vaikka isälle ei olisi sopinutkaan ottaa lapsia juuri silloin. Myöhemmin katselin sellaisen työpaikan että en tarvinnut lapselle yö-tai iltahoitoa. Valintoja ja varautumista, niitä nyt vaan yksinhuoltajan tulee osata tehdä.

Se mikä tässä ap:n jutussa on harmillista on se, että ap on sinisilmäisesti luottanut exän sanaan. On sovittu kauniisti asioita, varmasti hyvällä tahdolla ja lasten hyvää ajatellen. Mutta ap ei nyt yksinkertaisesti näe mitä silmien edessä tapahtuu. Exä on juuri rikkonut ne sopimukset, eikä meno todennäköisesti muutu. Tuohon tapaamiskuvioon tulee aivan varmasti muutoksia sen loman jälkeen. Mutta ap vain inttää että mut kun me on sovittu. Niin on, mutta asioilla on taipumus muuttua. Moraalisesti se on totta kai väärin, mutta ei siihen mitään konstia ole. Voi vedota tunteisiin ja lapsiin ja sopimuksiin, mutta viime kädessä se ex tekee jsut niinkun tykkää. Eikä ap mahda mitään. Siksi pitää olla se varasuunnitelma, että kuka lapset hoitaa jos exä ei. Ihan oman pärjäämisen vuoksi.

 

Ensin ex siirsi omaa viikonloppuaan vedoten matkaan, ok joustin ja suostuin...seuraavalla viikolla ilmoitti lähtevänsä reissuun uudestaan kun oli löytänyt jonkun...hehehee...ja siis lapset taas mulla, joten niin sanotusti 2 tapaamisviikonloppua jäi välistä. Minä sain raivarit koska sopimuksista pidetään kiinni tai niistä ainakin neuvotellaan kun ne vaikuttavat muidenkin elämään. Totesinkin että jos sopimuksista ei pidetä kiinni niin tapaamisviikonloput täytyy lopettaa kokonaan. Kyllä oli yksinhuoltaja ja tapaamisista ei ole merkintää.Kysymyksessa on toisen elämän kunnioitus. Kysyinkin et miltä tuntuisi jos itse buukkaisin lomareissun enkä ilmoittaisi mitään, laittaisin vain sunnuntai iltana viestiä kun lapset isällään et tuo sit viikon päästä kun olet nyt matkalla ensi viikon? Kai tääkin voisi olla ihan ok ja lapsille kivaa kun saisi extra viikon lomaa...

Ap:lla eri tilanne; ei minkäänlaisia tapaamisviikonloppuja tms. Ap vain OLETTAA että exä käy joka päivä niinkuin tähänkin asti. Ja se olettamus on naurettavaa, koska kuka exä jaksaa loputtamiin käydä lapsia katsomassa JOKA PÄIVÄ??
Onhan exänkin saatava aloittaa uusi elämä,ja tässä tapauksessa uuden naisen kanssa.
Mielestäni ap;n mies ei ole epäluotettava,tai huono isä. Lapset,joiden äiti on läsnä, kestävät kyllä eron isästä,oli se viikko tai 5 viikkoa.

Naurettavaa verrata tilannetta siihen,että äiti häopyisi matkalle. Äiti on aina lapsille ÄITI, ja niin paljon kuin teitä harmittaaki, äidin rooli ja tehtävä on eri. Ei se isä voi myöskään synnyttää tai imettää,ja turha siitäkin on alkaa vihaamaan. Jos lapset on tasan PUOLIKSI isällä ja äidillä, sitten olisi aiheellista hermostua, koska oma kalenteri menisi sekaisin exän tällaisesta tempauksesta,mutta tässä tapauksessa ex ei tee mitään väärää.
Ap,ta vaan harmittaa että exällä on alkanut uusi elämä,ja lapset ei valitettavasti voi olla ykkösinä KOKO AJAN,muuten ei voisi koskaan tehdä mitään muuta! Varsinkaan alkaa tapailemaan uutta ihmistä.

 

Vaikuttaa siltä (ja aivan ymmärrettävästi), ettei puolivuotias ero ole vielä ollenkaan käsitelty ja "valmis". Se että entiset puolisot tapaavat toisiaan lähes päivittäin, vaikkakin sen vuoksi, että "käydään katsomassa lapsia", vaikuttaa siten, ettei se henkinen ero, oman uuden elämän aloittaminen ole vielä alkanut, ainakaan tällä lasten lähivanhemmalla. Eikä se mikään ihme olekaan, ei se käy sormia näpsäyttämällä.

Nyt on varmaan menossa se vaihe, jossa eroon johtaneet syyt alkavat olla ohitse, se miksei voitu asua yhdessä, on käsitelty, mutta nyt eletään sellaista puolielämää, jossa ei olla yhdessä, muttei vielä erilläänkään. Ja kun siihen sitten tulee uusi osapuoli, se on kuin märkä rätti naamalle. Nyt se toinen aloitteleekin sitä uutta vaihetta. Se jonka kanssa nyt on mennyt hyvin, kun ei tarvi riidellä enää niistä entisistä asioista, se johon kuitenkin vielä tukeutuu monessa asiassa.

Vaikkei sitä ole helppo sisältä päin nähdä, tämä on hyvin yleinen kuvio. Olipa se uuden löytänyt kumpi tahansa, toiselle tulee helposti pettymys. Jaa, nyt se sitten hullaantuu johonkin uuteen, nyt minä en olekaan enää se ykkönen (vaikkei muutenkaan ole enää ollut). Siinä helposti hämärtyy se, mikä asia oikeasti loukkaa itseä ja mistä on lapsille haittaa. Hyvin inhimillistä ja ymmärrettävää. Eikä sitä valitettavasti voi kääntää suoraan toisinpäin tähän tapaan, että no entäs jos äiti ottaisi ja lähtisi viideksi viikoksi jne. Kun erotaan, toinen on etä ja toinen on lähi, jos ei olla vuoroviikkosysteemiin lähdetty. Ja niitä sopimuksia siitä, miten uusia kumppaneita esitellään, ei pitäisi ollenkaan tehdä, sillä ne ovat vain rikottavaksi tuomittuja. Ne tehdään siinä vaiheessa, jossa halutaan hyvitellä ja pehmitellä eroa.

Nuo miten oman työn ajan lasten hoito järjestetään, on tässä minusta se oleellisin hankaluus. On ymmärrettävää, että eron ollessa vielä niin tuore, asia ei ole selkiintynyt. Toivottavasti se vielä siitä järjestyy hyvällä tapaa.

korjasin pari typoa

 

Eli sairaalaan joutuminen ja lomalle lähteminen on verrattavissa toisiinsa?
Ja miksei voi luottaa lasten omaan isään, että hän hoitaa lapset äidin yövuoron ajan? Varmasti isäkin luottaa siihen, että äiti pitää huolen lapsistaan viiden viikon loman ajan?
Minunkin mieheni luottaa siihen, että hoidan lapset hänen työpäivänsä ajan täällä kotona ja jos joudunkin sairaalaan, niin silloin on varmaan keksittävä joku hetkellinen hätäratkaisu... mutta ei mulla ainakaan mitään suunnitelmaa ole valmiina. Onko muilla?

Miksi, oi miksi ihmiset, jotka on parisuhteessa tulevat vänkkämään tällasta... Miksi pitää tahallaan ymmärtää väärin. Mutta kait sullakin on joku ajatus siitä, että jos sun miehes yht' äkkiä joutuis kuukaudeksi vaikka sinne sairaalaan, että mitäs silloin tehdään? Mistä lähdetään ensimmäisenä hakemaan apua käytännön asioihin. Kyse on siis siitä, että ap on naiivisti ajatellut, että homma toimii kuten parisuhteessa ja luottanut sokeasti, että tilanne jatkuu ikuisesti samanlaisena, ottamatta huomioon juuri tätä, että eronnella on oikeus aloittaa uusi parisuhde. Tämä on hyvä esimerkki, että se uusi suhdekin saattaa sekoittaa toisen pään tai kuviot muuten aivan totaalisesti, vaikka kuinka olis käsi raamatulla luvattu muuta. Ja nyt ollaankin sitten ihan hukassa, kun tätä ei olekaan suostuttu ottamaan missään kohtaa huomioon oletuksella; "mutku se lupas" eikä ole myöskään sitä "varasuunnitelmaa", että mitäs nyt sitten tehdään, että pääee edes töihin. Yksinhuoltajana (vaikkakin se ex alussa ramppais joka päivä lapsia katsomassa ja lupaisi kuunkin taivaalta) kun on vaan yksikertaisesti opeteltava tulemaan toimeen omillaan ja varauduttava jotenkin myös siihen, että se ex ei mahdollisesti olekaan jossain kohtaa käytettävissä samalla tavalla. Tai vaikka vaan siihen, että yh itse joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa, että mistä silloin saa apua ja hoitajaa lapselleen. Turha siis verrata nyt parisuhteeseen tätä asiaa millään tavalla. Tämä on muuten myös hyvä esimerkki siitä, kun aina meitä yh:ta mollataan, että kyllä se nyt olis pitänyt tietää, millasen ihmisen kanssa niitä lapsia tekee... Eipä vaan ap:kaan tiennyt, että ihminen saattaa yht' äkkiä, vaikka vaan rakastuneena muuttua, kuin taikaiskusta toiseksi.

 

vuorotyötä tekevien lapsille on ympärivuorokautiset päiväkodit. vie sinne niin ei tartte kuvitella, että ex hoitaa aina ku sä et pysty

 

[QUOTE="yyhoo";25555706]Miksi, oi miksi ihmiset, jotka on parisuhteessa tulevat vänkkämään tällasta... Miksi pitää tahallaan ymmärtää väärin. Mutta kait sullakin on joku ajatus siitä, että jos sun miehes yht' äkkiä joutuis kuukaudeksi vaikka sinne sairaalaan, että mitäs silloin tehdään? Mistä lähdetään ensimmäisenä hakemaan apua käytännön asioihin. Kyse on siis siitä, että ap on naiivisti ajatellut, että homma toimii kuten parisuhteessa ja luottanut sokeasti, että tilanne jatkuu ikuisesti samanlaisena, ottamatta huomioon juuri tätä, että eronnella on oikeus aloittaa uusi parisuhde. Tämä on hyvä esimerkki, että se uusi suhdekin saattaa sekoittaa toisen pään tai kuviot muuten aivan totaalisesti, vaikka kuinka olis käsi raamatulla luvattu muuta. Ja nyt ollaankin sitten ihan hukassa, kun tätä ei olekaan suostuttu ottamaan missään kohtaa huomioon oletuksella; "mutku se lupas" eikä ole myöskään sitä "varasuunnitelmaa", että mitäs nyt sitten tehdään, että pääee edes töihin. Yksinhuoltajana (vaikkakin se ex alussa ramppais joka päivä lapsia katsomassa ja lupaisi kuunkin taivaalta) kun on vaan yksikertaisesti opeteltava tulemaan toimeen omillaan ja varauduttava jotenkin myös siihen, että se ex ei mahdollisesti olekaan jossain kohtaa käytettävissä samalla tavalla. Tai vaikka vaan siihen, että yh itse joutuu sairaalaan pitkäksi aikaa, että mistä silloin saa apua ja hoitajaa lapselleen. Turha siis verrata nyt parisuhteeseen tätä asiaa millään tavalla. Tämä on muuten myös hyvä esimerkki siitä, kun aina meitä yh:ta mollataan, että kyllä se nyt olis pitänyt tietää, millasen ihmisen kanssa niitä lapsia tekee... Eipä vaan ap:kaan tiennyt, että ihminen saattaa yht' äkkiä, vaikka vaan rakastuneena muuttua, kuin taikaiskusta toiseksi. [/QUOTE]

Juu, luonnollisesti mulla on ajatus siitä, että jos mun mies joutuisi kuukaudeksi sairaalaan, niin mä varmaan hoitaisin lapset... kuten vastaavasti toisinpäin sattuessa mies hoitaisi lapset. Enkä mä oikein ymmärrä, että miten parisuhde liittyy tähän asiaan???? Isä on isä lapsilleen, oli se sitten parisuhteessa lasten äitiin tai ei. Ei siihen pitäisi vaikuttaa rakastumiset uuteen ihmiseen tai mikään muukaan.

Mun pointti tässä koko hommassa on se, että miksi ihmeessä miehillä on oikeus häipyä lasten elämästä eron tullessa? Miksi kaikki vastuu on loppuviimeksi äidin? Tässä on mun mielestä ihan turha jauhaa siitä, että Äiti on äiti ja äiti on imettänyt ja äiti on äiti eikä kukaan voi olla niinkuin äiti... Lapsilla on myös vain yksi isä, eikä mikään korvaa oman isän puuttumista jokapäiväisestä elämästä. Miksi isän roolia ja tarpeellisuutta vähätellään? Miksi isällä on oikeus unohtaa lapsensa, kun kuvioihin tulee uusi nainen?

Miksei tässä tapauksessa ap olisi voinut luottaa siihen, että hänen lastensa isälle lapset ovat etusijalla? Miksi isän uusi suhde saa vaikuttaa negatiivisesti suhteissa lapsiinsa? Saako äidin uusi suhde tulevaisuudessa vaikuttaa äidin ja lasten välisiin suhteisiin?

Mielestäni aloituksessa oli enemmänkin kyse harmistumisesta, kuin siitä etteikö ap nyt pärjäisi? Ja hänkin varmaan tietää, että rakastunut ihminen voi muuttua taikaiskusta täysin toiseksi... kysymys ei kuitenkaan ole siitä, vaan siitä, että onko toisella osapuolella oikeus unohtaa vastuunsa ja velvollisuutensa. Mun mielestä ei sen enempää nainen, kuin mieskään voi vaan tehdä lapsia maailmaan ja eron sattuessa kuvitella voivansa elää täyttä sinkkuelämää ja viettää aikaa lasten kanssa silloin, kun sattuu sopimaan.

Jos joku tässä koko hommassa mua korpeaa ja pahasti, on se se, että täällä muut äidit huutelee, että iseillä on täysi oikeus vapautua vastuusta ja velvollisuuksista eron sattuessa. Se pistää kiristämään ihan tajuttomasti.
Tiedän kyllä tasan tarkaan, että eron tullessa kaikki ei mene ihan niin hienosti ja upeasti, kuin voisi, muttei se siltikään tarkoita sitä, ettäkö se olisi oikein, koska niin tapahtuu. Ei se ole oikein hakata ketään nakkikioskin jonossakaan, vaikka niin tapahtuukin.

Teidän äitinne ja isoäitinne on tehneet ihan helvetillisen työn saavuttaakseen edes niitä tasa- arvon rippeitä, mitä teillä tässä yhteiskunnassa on... ja nyt te olette täällä huutamassa, että pojat on poikia!!!!
Ja ei, miesten ei tule olla, kuten naiset, eikä naisten, kuten miehet, mutta tällaisissa tilanteissa kumpaakin sukupuolta sitoo samat velvollisuudet ja vastuut. Kumpikin on täysin antaumuksella ollut tekemässä lapsia ja perustamassa perhettä, ei siinä toisella ole enää yhtäkkiä oikeutta yksin päättää asioista ja tehdä mitä huvittaa ja jos on, niin onko äidillä sitten yhtkäkkiä oikeus päättää, että se muuttaa sen uuden miehen matkassa timbuktuun ja elää sielä loppuelämänsä? Ja koska tä uus mies ei pidä naisen exästä, niin exän ei oikeastaan enää tarvitsekkaan ikinä nähdä lapsiaan? Koska onhan tämä äiti lähivanhempi ja sinkku, joten hänhän voi tehdä ihan mitä hän haluaa? Kaikki ei aina mene äitienkään puolesta niin, kuin on kauniisti jossakiin vaiheessa isän kanssa sovittu?

 

On kyllä viisi viikkoa pitkä aika. Oletko koittanut puhua miehelle asiasta? Viikko pari vielä menisi? Oletko tavannut nykyistä? Ovatko lapset tavanneet? Tsemppiä, vaikka tuntuu pahalle!

 

Ai teillä rakkaus loppui?! Aika nopeasti loppui eikä näköjään edes yritetty yhdessä, vai onko pistetty toinen lapsi alulle vaikka tiedetty ettei suhteesta tule mitään? No, nyt sitten korjaat niitä hedelmiä...

 

Minä en taas usko, että viisi viikkoa lasten elämässä näkemättä isäänsä, olisi korvaamaton vahinko, ja vaurioittaisi lapsia pahasti. Lomamatkan jälkeen isä varmaan voisi taas tavata lapsiaan.
Itsekkyysasiaan en oikein osaa ottaa kantaa, jonkun mittapuun mukaan voisi ajatella, että olisi myös itsekästä asettua miehen matkaa vastaan.

Olen muuten samaa mieltä, että korvaamatonta vahinkoa tuskin sattuu, mutta ajattelen kyllä että on myös itsekäs! Kun on erottu, pitäisi olla myös tapaamissopimukset. Ei lähivanhemman pitäisi joutua huolehtimaan yksin 5 viikkoa yhteisistä lapsista!

Mies voisi olla reissussa vaikka puolet tosta ajasta ja matkustaa sit takas ja ottaa lapsensa itselleen sitten hieman pitemmäksi ajaksi, jotta äitikin saa välillä 'omaa aikaa'.

 

tekstistä käy selvästi ilmi, ett lapset asuu muutenkin äitinsä kanssa. erotessa vaan on päätettävä, kumpi on päävastuussa lapsista ja toinen tehköön vapaa-aikanaan mitä huvittaa. vaikka ihania lomia uuden kumppanin kanssa.

Ei näin.

Erotessa tehdään tapaamissopimus. Mitä pienemmästä lapsesta/lapsista kyse, sitä useammin lapsen on hyvä nähdä molempia vanhempia. Molemmat vanhemmat ovat päävastuussa lapsesta vuorollaan. Ei siis monen viikon mittaisia eroja kummastakaan vanhemmasta, kun kyseessä pieni lapsi. Molemmat vanhemmat saavat sitten vapaa-aikanaan tehdä mitä huvittaa.

Poisluetaan tästä nyt tilanteet, joissa jompi kumpi vanhemmista joutuu työn takia olemaan pitkiä aikoja poissa kotoa.

 

Juu, luonnollisesti mulla on ajatus siitä, että jos mun mies joutuisi kuukaudeksi sairaalaan, niin mä varmaan hoitaisin lapset... kuten vastaavasti toisinpäin sattuessa mies hoitaisi lapset. Enkä mä oikein ymmärrä, että miten parisuhde liittyy tähän asiaan???? Isä on isä lapsilleen, oli se sitten parisuhteessa lasten äitiin tai ei. Ei siihen pitäisi vaikuttaa rakastumiset uuteen ihmiseen tai mikään muukaan.

Mun pointti tässä koko hommassa on se, että miksi ihmeessä miehillä on oikeus häipyä lasten elämästä eron tullessa? Miksi kaikki vastuu on loppuviimeksi äidin? Tässä on mun mielestä ihan turha jauhaa siitä, että Äiti on äiti ja äiti on imettänyt ja äiti on äiti eikä kukaan voi olla niinkuin äiti... Lapsilla on myös vain yksi isä, eikä mikään korvaa oman isän puuttumista jokapäiväisestä elämästä. Miksi isän roolia ja tarpeellisuutta vähätellään? Miksi isällä on oikeus unohtaa lapsensa, kun kuvioihin tulee uusi nainen?

Miksei tässä tapauksessa ap olisi voinut luottaa siihen, että hänen lastensa isälle lapset ovat etusijalla? Miksi isän uusi suhde saa vaikuttaa negatiivisesti suhteissa lapsiinsa? Saako äidin uusi suhde tulevaisuudessa vaikuttaa äidin ja lasten välisiin suhteisiin?

Mielestäni aloituksessa oli enemmänkin kyse harmistumisesta, kuin siitä etteikö ap nyt pärjäisi? Ja hänkin varmaan tietää, että rakastunut ihminen voi muuttua taikaiskusta täysin toiseksi... kysymys ei kuitenkaan ole siitä, vaan siitä, että onko toisella osapuolella oikeus unohtaa vastuunsa ja velvollisuutensa. Mun mielestä ei sen enempää nainen, kuin mieskään voi vaan tehdä lapsia maailmaan ja eron sattuessa kuvitella voivansa elää täyttä sinkkuelämää ja viettää aikaa lasten kanssa silloin, kun sattuu sopimaan.

Jos joku tässä koko hommassa mua korpeaa ja pahasti, on se se, että täällä muut äidit huutelee, että iseillä on täysi oikeus vapautua vastuusta ja velvollisuuksista eron sattuessa. Se pistää kiristämään ihan tajuttomasti.
Tiedän kyllä tasan tarkaan, että eron tullessa kaikki ei mene ihan niin hienosti ja upeasti, kuin voisi, muttei se siltikään tarkoita sitä, ettäkö se olisi oikein, koska niin tapahtuu. Ei se ole oikein hakata ketään nakkikioskin jonossakaan, vaikka niin tapahtuukin.

Teidän äitinne ja isoäitinne on tehneet ihan helvetillisen työn saavuttaakseen edes niitä tasa- arvon rippeitä, mitä teillä tässä yhteiskunnassa on... ja nyt te olette täällä huutamassa, että pojat on poikia!!!!
Ja ei, miesten ei tule olla, kuten naiset, eikä naisten, kuten miehet, mutta tällaisissa tilanteissa kumpaakin sukupuolta sitoo samat velvollisuudet ja vastuut. Kumpikin on täysin antaumuksella ollut tekemässä lapsia ja perustamassa perhettä, ei siinä toisella ole enää yhtäkkiä oikeutta yksin päättää asioista ja tehdä mitä huvittaa ja jos on, niin onko äidillä sitten yhtkäkkiä oikeus päättää, että se muuttaa sen uuden miehen matkassa timbuktuun ja elää sielä loppuelämänsä? Ja koska tä uus mies ei pidä naisen exästä, niin exän ei oikeastaan enää tarvitsekkaan ikinä nähdä lapsiaan? Koska onhan tämä äiti lähivanhempi ja sinkku, joten hänhän voi tehdä ihan mitä hän haluaa? Kaikki ei aina mene äitienkään puolesta niin, kuin on kauniisti jossakiin vaiheessa isän kanssa sovittu?

Siis multa loppuu kohta ratakiskotkin... :headwall: Kukaan ei ole väittänytkään, että se olis jotenkin oikein tai hyväksyttävää, että isä (tai äiti) häipyy lasten elämästä noin vaan, vaan totta hemmetissä sen etän kuulus olla samalla tavalla vastuussa niistä mukeloista lopun elämäänsä! Ja hiton hienoa, että joillakin se toimiikin niin kun pitää. Mutta jos se isukki (tai äiti) päättääkin yht' äkkiä toisin syystä tai toisesta, niin minkä hemmetti aikuiselle ihmiselle sillon mahtaa. Vaikka kiljuis pää punaisena vuoden putkeen, kiristäis, lahjois, uhkais tai mitä vaan niin, jos ei mene jakeluun, niin se ei sinne mene! Aikuista ihmistä ei voi pakottaa niitä lapsiaan tapaamaan ja kasvattamaan vastoin tahtoaan / ymmärrystään, vai kahleillako ajattelit, että se etävanhempi pitäsi siihen lapseen kiinni laittaa sillon kun on sovittu? Tai onko jossain olemassa tapaus, että etä on saanut jonkun tuomion, kun on laiminlyönyt sovitun tapaamisen? Eli tottakait etällä KUULUISI olla se vastuu samalla tavalla kun lähilläkin, mutta mitään laillista velvoitetta ei - etä voi siis k*sipäisyydessään huoletta nuo sovitut tapaamisetkin laiminlyödä halutessaan ilman sanktioita tai häipyä vaikka lopullisesti lastensa elämästä ja muutta jonnekin indokiinaan, etenkin jos lasten huolto on lähivanhemmalla. Ap ei siis pysty millään keinoilla estämään exäänsä elämästä omaa elämäänsä ja lähtemästä sinne reissuun exän lastenhoitolupauksista tai kasvatusvastuusta huolimatta, jos tämä on niin päättänyt, eikä puhe tai vaatimukset mene perille - vaikka kuinka haluaisi ajatella niitä lapsia. Ikävää ja tottakai hel*tin väärin lapsiakin kohtaan, mutta se nyt vaan on totuus, että mitään ei ap:kaan mahda, jos isä siihen lentsikkaan, bussiin tai millä lie menevätkin, nousee, vaikka kuinka ketuttaisi, hoitojärjestelyt menee persiilleen, lapset kaipaa tai olis yrittänyt takoa järkeä päähän. Toivotaan kuitenkin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen tempaus ap:n exän taholta ja jatkossa menis asiat paremmin. Mutta syytä olis nyt ottaa opiksi, ettei ole jatkossa niin riippuvainen exästään. Eli jos tällanen ajattelemattomuus mahdollisesti toistuu, niin on joku suunnitelma, että saa edes käytännön asiat hoidettua ilman exää sen suurempaa katastrofia - kuten niiden lasten hoito töiden ajan. Ja asia on ihan sama myös toisinpäin. Ei ole sukupuolesta kiinni, kumpi on etä ja kumpi lähi. Jos ap olis etä ja lapset asuisi isällään, niin samalla tavalla hän pystyisi olemaan "laillisesti" idiootti ja elää elämäänsä ilman mukeloitaan, jos haluaisi, eikä mies voisi sitä estää.

 

joo, mutta yyhoo puolustautuu nyt ikään kuin häntä kritisoitaisiin, vaikka ketjussa todella moni on tosiaan kirjoittanut juristin näkökulmasta, ikään kuin se mitä ei laki voi pakottaa ei voi olla moraalisestikaan väärin. On parjattu aapeetä oikein olan takaa ja todellakin esitetty, että mies tottakai häipyköön veks vaan miten huvittaa kun on kerran erottu.

Ja mitä tulee yyhoon loppukommenttiin: joo ei mikään laki voisi pakottaa aapeetäkään olemaan karkaamatta puoleksi vuodenajaksi jonnekin haihattelemaan jos hän olisi etä ja ex olisi lähi. Mutta pointti onkin se, että tässä ketjussa siinä tapauksessa hänet olisi listitty aivan totaalisesti. Nyt listittiin vain puoliksi. Mutta isät nyt on vaan poikia.

 

Ei kai se mies nyt kovin itsekäs ole jos on joka päivä käynyt lapsia katsomassa.

 

Olis sun itses kannalta helpompaa jos et roikkus enää siinä miehessä noin paljon, sun on pakko opetella selviään yksin. Karua mutta totta.

jos on yhteishuoltajuus, niin miten isä meinaa järjestää sitten ne "isäviikonloput" ? hänenhän täytyy reissunsa ajaksi hommata lastenhoitaja niille päiville kun on sovittu, että viettää lastensa kanssa aikaa.

ei äiti ole automaattisesti se, joka sitten joustaa.. mitähän mahtaisi tuo isä sanoa, jos äiti päättäisi lähteä kuukauden ulkomaanmatkalle.. mukisematta varmaan ottaisi tilanteen vastaan... enpä usko.

 

En ole parjaamassa ap:ta, mutta ymmärrän hyvin yyhoo:n idean. En pidä myöskään isän ratkaisua noin pitkälle reissulle yhtäkkiä lähtemisestä - varsinkin jos on luvannut hoitaa lapsia äidin työvuorot - mitenkään hyvänä juttuna. Mutta loppupelissä, hänellä on siihen oikeus ja siksi tuntuu arveluttavalta luottaa liikaa ex-puolison apuun lastenhoidossa vaikka tämä eroa tehdessä olisi luvannut mitä. Varsinkaan päivittäisiin tapaamisiin ja ilta/yöhoitoon työvuorojen aikana kun toinen on tavannut uuden kumppanin.

Useamman elämän yhteensovittaminen on hankalaa ja luonnollisesti tuossa tilanteessa ex haluaa sovittaa vapaa-aikaansa yhteen uuden naisystävän kanssa, ei enää ex-vaimon. Eikä se sulje pois sitä etteikö hän vielä haluaisi olla hyvä isä lapsilleen ja tavata näitä. Todennäköisesti hän kuitenkin jatkossa alkaa haluta tapaamisia jotka sopivat hänen ja uuden puolisonsa aikatauluihin, ei enää tulla paikkaamaan ap:n sikatauluja. Sitä varten on ne vuoropäiväkodit.

Parisuhde ja eron jälkeinen tilanne on ihan eri asioita. Parisuhteessa omataan velvollisuuksia paitsi niitä lapsia, myös sitä kumppania kohtaan. Eron jälkeen ei tarvitse enää noin huolehtia kumppanista ja siksi varmasti niissä selkeissä tapaamissopimuksissa on pointtinsa. Kivahan se on jos välit ovat hyvät ja voidaan toista jeesata, mutta siihen apuun ei kannata liikaa luottaa. Niin monesti on nähty kuinka siistinkin eron jälkeen tilanne tulehtuu ja/tai uudet kumppanit muuttavat sitä.

Helpompi siis ap:llekin hyväksyä se että ex:llä on nyt se oma elämänsä ja tämän opetuksen perusteella myös varautua siihen ettei toinen tule aina noudattamaan tapaamissopimuksiakaan. Ei sillä että se olisi ok, mutta koska sellaista voi sattua niin parempi kun on varasuunnitelmia.

Eikai ap:kaan oikeasti kuvitellut että ex uudesta naisestaan huolimatta jatkaa maailmantappiin noita päivittäisiä tapaamisia?

 

Ihan oikeastikko täällä ajatellaan näin, että eronnut pariskunta ja joka menoistaan pitää kysellä silträ entiseltä puolisoltaan.

Eri asia jos on jo sovitut tapaamiset ja omalla vuorolla olisi joku työmatka, tai sitten juurikin lomat tulee sovitella molemmille sopiviksi.

Muutoin mun mielestä tuo entinen ei ole tilivelvollinen mitenkään.

Eikä tarkoita, etteikö lapsistaan välittäisi, joskus vaan homma menee näin.

Matkan jälkeen onkin hyvä aika sopia säännölliset tapaamiset, jos isällä ei vieläkään omaa kämppää niin sitten ottaa ne sinne kaverilleen. Helposti saaattaa käydä tässä niin, että tuo mies muuttaa sen uuden naisensa luokse, minne ne lapset silloin otetaan, jos ei uusia esitellä.

Kyllä minä ainakin haluaisin asioihin selvät pelisäännöt.

Ei mun maailmani tuohon 5 viikkoon kaatuisi, eikä kaadu lastenkaan, varsinkin kun sanoo, että isä on nyt matkoilla vähän aikaa, mutta tulee sitten heti tapaamaan kun tulee matkoilta.

 

Mun mielestä mies jätti ap:n pulaan tässä vaiheessa. Jos yhteisesti oli sovittu, että mies hoitaa lapsia yövuorojen aikana ym. Niin olisi pitänyt myös yhdessä sopia siitä hyvissä ajoin, että nyt ei sitten 5 viikkoon pystykään. Tottakai ap:n on opittava pärjäämään omillaan ja miehen menot ei muuten hänelle kuulu, mutta sovituista asioista on pidettävä kiinni, eikä toista voi jättää kohtuuttomalla tavalla oman onnensa nojaan yllättäen. Tuossa tilanteessa, kun päiväkoti on juuri aloitettu, elämässä stressiä ja muutosta muutenkin ja sitten vielä isä häippää yhtäkkiä kuvioista, kun tähän asti olivat tottuneet isää näkemään paljon. Ei mun mielestä ole reilua eikä vastuullista toimintaa.

 

Ihan oikeastikko täällä ajatellaan näin, että eronnut pariskunta ja joka menoistaan pitää kysellä silträ entiseltä puolisoltaan.

Eri asia jos on jo sovitut tapaamiset ja omalla vuorolla olisi joku työmatka, tai sitten juurikin lomat tulee sovitella molemmille sopiviksi.

Muutoin mun mielestä tuo entinen ei ole tilivelvollinen mitenkään.

Eikä tarkoita, etteikö lapsistaan välittäisi, joskus vaan homma menee näin.

Matkan jälkeen onkin hyvä aika sopia säännölliset tapaamiset, jos isällä ei vieläkään omaa kämppää niin sitten ottaa ne sinne kaverilleen. Helposti saaattaa käydä tässä niin, että tuo mies muuttaa sen uuden naisensa luokse, minne ne lapset silloin otetaan, jos ei uusia esitellä.

Kyllä minä ainakin haluaisin asioihin selvät pelisäännöt.

Ei mun maailmani tuohon 5 viikkoon kaatuisi, eikä kaadu lastenkaan, varsinkin kun sanoo, että isä on nyt matkoilla vähän aikaa, mutta tulee sitten heti tapaamaan kun tulee matkoilta.

aapeen tapauksessa olikin sovittu, että isä hoitaa lapsia äidin yövuorojen aikana.. nythän äiti sitten joutuu keksimään lapsille jonkun toisen hoitajan.. tai oikeastaanhan se olis kyllä sen miehen tehtävä järjestää hoitaja lapsilleen, kun ei kerran itse pysty.

 

tekstistä käy selvästi ilmi, ett lapset asuu muutenkin äitinsä kanssa. erotessa vaan on päätettävä, kumpi on päävastuussa lapsista ja toinen tehköön vapaa-aikanaan mitä huvittaa. vaikka ihania lomia uuden kumppanin kanssa.

Vapaa-aikanaan? Siis vapaa-aika on vapaata lapsista? Mitäs jos olisi viikko-viikko järjestely, voisiko isä silloin lähteä viideksi viikoksi matkalle?

Mutta mua vaivaa tässä yksi epäolennainen asia... kuka voi tosta vaan lähteä viideksi viikoksi matkalle? Asvalttimies, maanviljelijä, sairaseläkeläinen, eläkeläinen, opiskelija?????

 

Vapaa-aikanaan? Siis vapaa-aika on vapaata lapsista? Mitäs jos olisi viikko-viikko järjestely, voisiko isä silloin lähteä viideksi viikoksi matkalle?

Mutta mua vaivaa tässä yksi epäolennainen asia... kuka voi tosta vaan lähteä viideksi viikoksi matkalle? Asvalttimies, maanviljelijä, sairaseläkeläinen, eläkeläinen, opiskelija?????

Työtön..