Säälittää lapset joiden vanhemmat eroavat kun lapset ovat pieniä.

Kyllä moni eroaa aivan liian pienestä. Ei olla valmiita tekemään töitä suhteen eteen. Ja lapset kyllä kärsii. Kysykääpä huviksenne vaikka perheneuvolasta kärsiikö eroperheiden lapset yleensä? Ai niin, eihän sitä haluta nähdä, eikä myöntää.

 

Miksi tehdä lapsia jos lapsien ollessa maksimissaan 1-2v pitää erota?

Veikkaan, että siksi, kun halutaan lapsia vaikka elinikäistä parisuhdetta ei välttämättä halutakaan.

 

Kysykää vaikka perheneuvolasta kärsiikö lapset yleensä erosta.. Sitä ei vaan haluta nähdä, eikä myöntää. Harvalla eroavalla on syynä väkivalta tms.. Yleensä ei jakseta yrittää tarpeeksi pitkäjänteisesti. Sitten usein vielä aika pian on uusi kumppani. Ja KYLLÄ, lapset yleensä kärsii vanhempien erosta, halusitte sitä myöntää tai ette. HARVOIN lapselle itselleen on parempi, että vanhemmat eroaa ja koti jakautuu kahtia.

 

Mun mies on eroperheestä ja äiti noudatti protokollaa et erotaan kun lapset on isoja. Molemmat lapset odotti vuosia et vanhemmat erois ja kärsi salaa tilanteesta jossa äiti luuli tekevänsä oikein. ELi mieluummin heti kun menee huonosti kun se et lapset kärsii tilanteesta sen vuoksi.

Minä elin tuollaisessa perheessä. Lopulta 17-vuotiaana sanoin vanhemmilleni, että hemmetti erotkaa jo! Meni 3kk kun molemmilla oli omat kodit ja vanha kotimme myyty. Mitä elämän tuhlausta!

 

Entäs lapset, joiden vanhemmat eroavat jo raskausaikana?! Minulla kaksi tällaista, voi voi heitä. Molemmilla lapsilla hyvät välit molempiin vanhempiinsa, samoin äidillä molempiin isiin oikein hyvät välit.

 

Entäs lapset, joiden vanhemmat eroavat jo raskausaikana?! Minulla kaksi tällaista, voi voi heitä. Molemmilla lapsilla hyvät välit molempiin vanhempiinsa, samoin äidillä molempiin isiin oikein hyvät välit.

Ja lapset, joiden vanhemmat eivät koskaan olleetkaan yhdessä?
Ja...

 

Mua lähinnä huvittaa ihmiset jotka on eronnu jo 3-5krt ja ovat vasta 40.v, aikamoisia luusereita sanon minä!!!!

 

Minun mielestäni tässä nyt pitäisi erottaa kaksi asiaa: jotkut eroavat siksi, että parisuhde on aina voinut huonosti tai ollut väkivaltaa suhteessa. Sitten on ne, jotka eroavat rankan pikkulapsivaiheen aikana. Näiden viimeisten ei pitäisi mielestäni erota niin helposti, vaan odottaa että se pahin vaihe menee ohi, ja koittaa vielä parannella suhdetta.

Tiedän kokemuksesta että se vauvavaihe ei ole helppoa, ja kyllä se suhdetta koetteli, mutta pääsimme siitä yli kuitenkin. Ei pidä luovuttaa niin helposti.

 

Mua lähinnä huvittaa ihmiset jotka on eronnu jo 3-5krt ja ovat vasta 40.v, aikamoisia luusereita sanon minä!!!!

ööh... eronneet mistä? Avioliitosta, avoliitosta, seurustelusuhteesta yleensä?

 

Mua lähinnä huvittaa ihmiset jotka on eronnu jo 3-5krt ja ovat vasta 40.v, aikamoisia luusereita sanon minä!!!!

Mikä siinä huvittaa?

 

Säälittää aikuiset, joilla ei ole aivoja ja tekevät typeriä aloituksia.

Tämä minunkin ajatus. Säälittää ihmiset jotka ajattelevat mustavalkoisesti ja tietämättä asioista joista puhuvat.

 

Veikkaan, että siksi, kun halutaan lapsia vaikka elinikäistä parisuhdetta ei välttämättä halutakaan.

No siinä tapauksessa olisi varmaan paras jättää se parisuhde vallan solmimatta. Jaa että on ok perustaa perhe ja sitten vaan todeta tää ei ollutkaan mun juttu tää parisuhde. Hemmetti mitä touhua.

 

Mikä siinä huvittaa?

Rentusta-rentumpaan vai mikä syynä? Eikö ihminen osaa kumppaniaan tarkemmin valita jotenkin säälittävää.

 

No siinä tapauksessa olisi varmaan paras jättää se parisuhde vallan solmimatta. Jaa että on ok perustaa perhe ja sitten vaan todeta tää ei ollutkaan mun juttu tää parisuhde. Hemmetti mitä touhua.

No eihän se perhe siitä mihinkään häviä, vaikka parisuhteesta luopuisikin?

 

[QUOTE="vieras";25555501]Rentusta-rentumpaan vai mikä syynä? Eikö ihminen osaa kumppaniaan tarkemmin valita jotenkin säälittävää.[/QUOTE]

En tiedä mikä kullakin syynä.
Ehkä ei toimi suhde pidemmän päälle tai ehkä ei vain yksinkertaisesti halua elinikäistä parisuhdetta?

 

Monissa tapauksissa kaikkia ajatellen ero on pidemmällä tähtäimellä parempi vaihtoehto, ja uskokaa huviksenne: varmasti myös monissa tilanteissa on kaikki kortit laitettu likoon että perhe pysyisi yhdessä.

Ja kyllä, lapset kärsivät erosta, totta kai, kukin tavallaan. Mutta mielestäni tämä on silti parempi vaihtoehto kuin että joutuisi alati elämään pelossa, epävakaissa olosuhteissa, varttumaan riidan välissä.

 

Säälittää aikuiset, joilla ei ole aivoja ja tekevät typeriä aloituksia.

Mä en haaskaa energiaani edes säälin vertaa moisiin tyyppeihin

 

Minun mielestäni tässä nyt pitäisi erottaa kaksi asiaa: jotkut eroavat siksi, että parisuhde on aina voinut huonosti tai ollut väkivaltaa suhteessa. Sitten on ne, jotka eroavat rankan pikkulapsivaiheen aikana. Näiden viimeisten ei pitäisi mielestäni erota niin helposti, vaan odottaa että se pahin vaihe menee ohi, ja koittaa vielä parannella suhdetta.

Tiedän kokemuksesta että se vauvavaihe ei ole helppoa, ja kyllä se suhdetta koetteli, mutta pääsimme siitä yli kuitenkin. Ei pidä luovuttaa niin helposti.

Peesi. Me ollaan miehen kanssa todettu, että jos tämä meidän lapsi olisi syntynyt muutama vuosi sitten niin todennäköisesti ei oltaisi jaksettu yhdessä jatkaa tai yrittää. Nyt oltiin ehditty hyvin ja perusteellisesti oppia tuntemaan toisemme ja hitsauduttu hyvin yhteen, ja ollaan jaksettu tukea toisiamme näiden melkoisen haasteelisten 10 kuukauden aikana.

 

Välillä tuntuu että lapsilta odotetaan ihan mieletöntä sopeutumiskykyä niihin muutoksiin.. Esim. tunnen aikuisen kaverin, jolle oli tosi vaikeaa hyväksyä äidin uusi mies, kun isä oli kuollut. Ja kaveri oli kuitenkin siinä vaiheessa kolmekymppinen.. Silti lapsien odotetaan tottuvan helposti uusiin äiti- ja isäpuoliin ja asumaankin niiden kanssa.. kun on vaan pakko.

Tätä komppailen. Ja monia muitakin itseasiassa. Olen myös sitä mieltä, että ihmiset ovat vain yksinkertaisesti niin pirun itsekkäitä nykyään. Ymmärrän väkivaltaisuuden yms. syiden takia erot, mutta en usko, etteikö mitään sen suuntaistakaan olisi ollut nähtävissä ennen sen lapsen hankkimista. Toisinaan tekisi mieli ihan ravistella äitä "sokeita Reettoja" jotka ihan pokkana tuntuvat kuvittelevan, että se sohvala rönöttävä kaljaa kittaava ja toisinaan humalassa uhkaava mies muuttuisi jotenkin salamannopeasti ihanaksi perhekeskeiseksi isäksi lapsen synnyttyä.

Ja lapsi on aina se joka joutuu kärsimään, tavalla tai toisella...

 

No eihän se perhe siitä mihinkään häviä, vaikka parisuhteesta luopuisikin?

No ei tavallaan, mutta eipä sitä parisuhdetta kuuluisi sitten edes aloittaa. Kyse oli siitä että jos tietää ettei halua elinikäistä parisuhdetta. Itse en oikeen edes ymmärrä miksi se pitäisi ajatella niin. Mutta mulla onkin määräaikainen avioliitto. 40v. Ollaan sovittu miehen kanssa että katsotaan sitten miten jatketaan. Suosittelen muillekkin. Enää 32v jäljellä

 

Säälittää lapset, jotka joutuvat kasvamaan epäterveessä suhteessa.

Säälittää lapset joiden vanhemmat tekee niitä epäterveeseen suhteeseen.

 

No ei tavallaan, mutta eipä sitä parisuhdetta kuuluisi sitten edes aloittaa. Kyse oli siitä että jos tietää ettei halua elinikäistä parisuhdetta. Itse en oikeen edes ymmärrä miksi se pitäisi ajatella niin. Mutta mulla onkin määräaikainen avioliitto. 40v. Ollaan sovittu miehen kanssa että katsotaan sitten miten jatketaan. Suosittelen muillekkin. Enää 32v jäljellä

Ja niillä jotka eroavat aiemmin, on se määräaika lyhyempi?

 

No eihän se perhe siitä mihinkään häviä, vaikka parisuhteesta luopuisikin?

Niinpä. Ja ihmeestä kumpuaa se käsitys, että ainoa tie onnelliseen lapsuuteen on kaksi vanhempaa saman katon alla? Aiemminhan myös isovanhemmat asuivat samassa taloudessa, kärsiikö lapsi nykyään siitäkin, jos isovanhemmat asuvat kauempana? Miksi lapsi yleensä pitäisi tehdä parisuhteeseen?

 

Joo, on se parempi erota kun lapset on isoja. Näin teki äitinikin. Joka helvetin viikonloppu ja kaikki lomat isämme joi ja riehui kännissä aamuun asti. Me lukittauduimme aina äitimme kanssa lastenhuoneeseen ettei isä pääse sinne riehumaan.

Kerran isä melkein kaatoi 1-vuotiaan pikkuveljeni pään päälle satakiloisen kirjahyllyn! Arvatkaapas, olisiko veli kuollut jos olisi jäänyt pää alle? Tämän lisäksi isä koitti käyttää minua ja vanhempaa sisarustana hyväksi. Isä löi äitiäni ja hakkasi minua ja sisaruksiani.

Kerran kesälomamatkalla isä pakotti minut ja nuoremman sisarukseni veneeseen. Isä oli kännissä ja äiti ei estänyt!!! Veneessä isä nousi seisomaan, ja kaatokännissä kun oli hän kaatui suoraan päälleni! Oltaisi voitu hukkua, kun uimataito pienenä lapsena oli olematon. Tuon jälkeen en ole uskaltanut mennä veneeseen, vaikka osaan uida!

Minä ja sisarukseni olemme kärsineet masennuksesta kaikki tuossa 18v tienoilla. Olemme käyneet psykologilla ym... Minä olen yrittänyt itsemurhaa 2 krt. Toisella kerralla minut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja meinasivat laittaa suljetulle.

Mitä tästä siis opimme?! Ei saa erota kun lapset pieniä!

VITTU MITÄ PASKAA!!!!!!! On sattunut paljon muutakin, mutta nämä tuli äkkiseltään mieleen. Isäni kanssa en ole tekemisissä ja äidilleni olen katkera kaikesta tuosta! Muistan kun olin 6v ja rukoilin äidiltäni että hän ottaisi eron ja että muuttaisimme pois, mutta ei...

 

Ja niillä jotka eroavat aiemmin, on se määräaika lyhyempi?

No en ole kuullut että kukaan olisi lyhyttä tehnyt. Eikä varmaan järkevääkään. Erottu on ihan syistä että yhteiselämä ei toimi. En tiedä ketään joka olisi eronnut huvin vuoksi. Enkä tiedä ketään joka olisi solminut avioliiton saadakseen lapsia mutta ei parisuhdetta. Mutta kai ihmisiä on erilaisia. Tää meni nyt ohi aiheen. Ihmettelin vaan tuota yhtä tokaisuasi mutta eipä vastausta saa vaan vastakysymyksen joka kerta.