lasten isä lähdössä viideksi viikoksi reissuun.... mielipiteitä?

  • Viestiketjun aloittaja nola
  • Ensimmäinen viesti
"jeps"
äiti ei voi olla erossa lapsestaan päivääkään tai lapsi vaurioituu. hoitoon vieminenkin alle 3vee on kauheaa ja lasta ei olisi saanut tehdäkään jos ei itse äiti hoida lastaan aina.

mutta isä, isä voi lähteä minne vaan ja tehdä mitä vaan.
 
nola
[QUOTE="yyhoo";25554044]Olet sikäli oikeassa, että tosiaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä, mutta isälläpä ei ole mitään laillista velvoitetta niitä lapsia tavata, jos ei halua... ;) Eli vaikka teillä olis tapaamiset paperillakin, niin se ei estä isää lähtemästä sinne lomalle, jos haluaa ja mitään sanktioita siitä ei tule silloinkaan. Tämä todella on karua, mutta elämä on. Ei siis auta kun kärsiä ketutusta.

Ja mitä tulee noihin vuorotöihin, niin onko sulla vuorohoitopaikka?[/QUOTE]

ei ole. isähän tuli hoitamaan lapsia yövuorojen ajaksi. minä muuten kysyin eksältä, että käykö jos alan taas tekemään yö-ja päivystysvuoroja ja se kävi hänelle mainiosti (mutta se on toinen juttu se)
 
poirot
Mutta kuten tässäkin huomataan, on elämän valinnat vapaat ap;n exälle
AP ja hänen exänsä ovat ilmeisesti ihan sovussa päätyneet siihen, että AP on lähivanhempi. Itse en ikimaailmassa tahtoisi sellaista "vapautta" mitä etävanhemmuus toisi, olen todella tyytyväinen siihen, että olen yksinhuoltaja ja lähivanhempi. Jos AP ei tahdokaan olla lähivanhempi, niin asia voidaan kyllä korjata. Tuskin AP:n exä lapsia sentään lastenkotiin dumppaisi vaikka ap kieltäytyisikin lähivanhdemmuudesta...? Tai nojaa, on niitä kuulemma nykyään sellaisiakin.

Mutta siis: AP voi vapaasti valita haluaako olla lähivanhempi vai ei.
 
poirot
ei ole. isähän tuli hoitamaan lapsia yövuorojen ajaksi. minä muuten kysyin eksältä, että käykö jos alan taas tekemään yö-ja päivystysvuoroja ja se kävi hänelle mainiosti (mutta se on toinen juttu se)
Oletkin jo oppinut yksinhuoltajuuden ensimmäisiä läksyjä: Exäsi ei ole lastenhoitajasi. Et voi velvoittaa häntä sellaiseksi eikä kannata häneen sellaisena luottaa. Sinun täytyy pärjätä arjessasi myös ilman exäsi apua.
 
poirot
Miten eron jälkeen simsalabim toinen vanhempi muuttuu lähi- ja toinen etävanhemmaksi? Jos huoltajuus on edelleen molemmila. Jos vaikka nainen lähtee yhteisestä kodista, hankkii oman uuden, ja lapset ovat vanhemmillaan vuoroviikoin (asuvat siis kahdessa kodissa), niin kumpi on lähivanhempi?

Sekö, jonka luona lasten osoite on? Vaikka asuvat molemmissa kodeissa yhtä paljon ja kumpikin koti on lapsille yhtä tärkeä?

Eli esimerkkitapauksessani äiti, joka on muuttanut uuteen kotiin (lasten osoite jäänyt entiseen kotiin) voisi koska vaan häipyä vaikka vuodeksi koska on taianomaisesti muuttunut "etävanhemmaksi" eikä hänellä ole mitään vastuuta mistään?

Aika ihmeellisiä käsityksiä täällä ihmisillä. Erotessa erotaan siitä puolisosta; vastuu lapsista säilyy kyllä ihan entisellään. Ja ne viiden viikon lomamatkat tai muut pitkät poissaolot kuuluu sille toiselle vanhemmalle, koska jaetusta vastuusta ei voi häipyä noin vaan yhtäkkiä.
No voihan se lähivanhempi räksyttää ja kiroilla ja kirota ja itkeä ja huutaa ja vaikka mitä, mutta mitä vitun hyötyä siitä on? :D

Jos on viikko/viikko asumisella, niin totta kai tapaamissopimuksen räikeä rikkominen johtaisi siihen, etteivät lapset enää asuisi viikko/viikko systeemillä, vaan lapset asuisivat pääsääntöisesti lähivanhempansa luona ja tapaisivat etäänsä harvemmin. Sellaista saa aikaiseksi sopimuksia muuttamalla.

Ketään tässä maassa ei kuitenkaan voi velvoittaa lapsiaan tapaamaan. Jos etä ei tahdo lapsiaan nähdä, niin that's it. Ei sille mitään voi. Kaikenmaailman huutaminen, riehuminen, kritisoiminen, nalkuttaminen yms todennäköisesti vain pahentaa tilannetta, miksi kiusata itseään?

Tuskin kukaan tässä ketjussa on ollut sitä mieltä, että ap:n exän toimet ovat ihan mukava juttu ja lapsillekin yks hailee. Kyse on nyt siitä, että voiko asialle tehdä mitään, kannattaako exälle puhua asiasta. Siihen vastaus on EI, ei kannata. AP:n olisi syytä nyt opetella elämään itsenäisesti, ilman exänsä tukea, sillä he ovat nyt eronneet. Exä voi olla kamala paskiainen, se ei muuta sitä tosiasiaa, että he ovat nyt eronneet ja on aika siirtyä eteenpäin ja opetella elämään omin päin. Ei kannata antaa exän tekemisten liikaa vaikuttaa omaan elämäänsä.
 
"huhhuh"
[QUOTE="yyhoo";25554044]Olet sikäli oikeassa, että tosiaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä, mutta isälläpä ei ole mitään laillista velvoitetta niitä lapsia tavata, jos ei halua... ;) Eli vaikka teillä olis tapaamiset paperillakin, niin se ei estä isää lähtemästä sinne lomalle, jos haluaa ja mitään sanktioita siitä ei tule silloinkaan. Tämä todella on karua, mutta elämä on. Ei siis auta kun kärsiä ketutusta.

Ja mitä tulee noihin vuorotöihin, niin onko sulla vuorohoitopaikka?[/QUOTE]

Niin no, tässähän se nähdään, että asiat ei ole sitä miltä ne halutaan saada näyttämään. Tapaamisoikeuksissa ei ole kysymys lasten vaan etävanhemman oikeuksista, vaikka asiaa yritettäisiin nimetä miten nätimmin. Nimittäin jos isä haluaa tavata lasta, niin lapsihan kiikutetaan näytille. En ymmärrä miksei asiaa voitaisi tehdä sitten myös toisinpäin. Nimittäin sellainen oikeus ei ole oikeus ollenkaan, josta ei synny vastaava velvollisuus.

Mun puolesta lusmuisät voitaisiin laittaa tapaamaan lapsensa vaikka väkisin, ja jos ei sittenkään suostuisi kiroilematta niin vietäisiin ojankaivuuhommiin johonkin suolle tapaamisen sijaan. Ehkä niistä pahimmista lusmuista sitten pitäisi jossain vaiheessa päästää irti jos ei sittenkään ala ymmärtää velvollisuuksiaan, tulisipa selko sitten siihen, että onko isämateriaalia ollenkaan. Mutta vapautuksen hintana olisi sitten vasektomia.

Ja kun nyt pitää porukalla saada leipoa ap:stä hirviötä ja tyrannia: onko hän jossain sanonut rupeavansa urputtamaan tai sitomaan tai pakottamaan tai rähjäämään taitaitai? Tehän olette kiistämässä häneltä oikeuden tuntea yhtään mitään?

Jos joku pärjää yh:na vallan loistavasti, niin pakkoko sitten on olla niin kateellinen, että imaisee ap:n kokonaan johonkin mustaan aukkoon. Että tervetuloa vaan tänne meidän pätevään ja onnelliseen jengiin?
 
Eniten alan miettimään, voiko se, että olet noin vihainen, johtua siitä, että elättelit vielä toiveita miestä kohtaan? Oletko varma, että kaikki tunteesi häntä kohtaan ovat sammuneet etkä ole vain katkera, kun mies lähtee uuden naisensa kanssa ja on näin päässyt yli sinusta?
 
nola
Oletkin jo oppinut yksinhuoltajuuden ensimmäisiä läksyjä: Exäsi ei ole lastenhoitajasi. Et voi velvoittaa häntä sellaiseksi eikä kannata häneen sellaisena luottaa. Sinun täytyy pärjätä arjessasi myös ilman exäsi apua.
perustele mulle, että miksi? yhdessä nämä lapset on kuitenkin hankittu. nyt pyydän siis perustelua ihan järjen tasolla. tapaamissopimushan meille on tehty, mutta sitä ei olla juurikaan noudatettu, koska eksä on tähän asti halunut olla mukana lastensa elämässä päivittäin.
 
"yyhoo"
ei ole. isähän tuli hoitamaan lapsia yövuorojen ajaksi. minä muuten kysyin eksältä, että käykö jos alan taas tekemään yö-ja päivystysvuoroja ja se kävi hänelle mainiosti (mutta se on toinen juttu se)
Kuten poirot jo totesikin, niin et voi mitenkään luottaa exääsi, että isä on loputtomiin lasten hoitajana aina sillä aikaa, kun olet yövurossa. On vaan opeteltava ajattelemaan asioita hieman toiselta kantilta. Mitä ajattelit tehdä silloin, jos exäsi sairastuisi vakavasti jo makaisi sairaalassa sen viisi viikkoa? Menisitkö silloinkin raivoamaan sille sairaalaan, että sun on otettava ne lapset, kun olet kerran luvannut? Kyllä tuollasten tilanteiden varalle on aina oltava joku "plan B". Tai vaikka kyse olisi yhdestäkin yö- tai iltavuorosta. Mihin ajattelit ne lapset silloin laittaa, jos ex on niin sairas, ettei voi niitä ottaa?
 
poirot
[QUOTE="huhhuh";25554190]Jos joku pärjää yh:na vallan loistavasti, niin pakkoko sitten on olla niin kateellinen, että imaisee ap:n kokonaan johonkin mustaan aukkoon. Että tervetuloa vaan tänne meidän pätevään ja onnelliseen jengiin?[/QUOTE]

Moni minun lisäkseni on sanonut, että kurjaahan se voi olla, mutta asialle ei mitään voi :) Itse kerron eteenpäin samoja neuvoja mitä minulle annettiin kun turhauduin ja itkin kun exä ei ikinä vastannut puhelimeensa silloin, kun oli uuden tyttiksensä kanssa. Otin siitä opikseni ja toivottavasti ap:kin ottaa tästä opikseen, eikä enää lataa kovia odotuksia exäänsä tai olle tunnetasolla hänestä riippuvainen.

Mä olen jo kohta neljä vuotta saanut harjoitella. Ei enää kauheasti hetkauta exän jutut. Mun elämä on jo niin erillään siitä.
 
poirot
perustele mulle, että miksi? yhdessä nämä lapset on kuitenkin hankittu. nyt pyydän siis perustelua ihan järjen tasolla. tapaamissopimushan meille on tehty, mutta sitä ei olla juurikaan noudatettu, koska eksä on tähän asti halunut olla mukana lastensa elämässä päivittäin.
Sinä et enää ole parisuhteessa exäsi kanssa. Hän ei ole kaverisi, kumppanisi tai mitenkään tilivelvollinen sinulle. Hänen suhteensa lapsiinsa on hänen oma asiansa; ei ole sinun valtasi alla määräillä häntä siinä, että minkälainen isä hänen tulisi olla. Hän on aikuinen ihminen ja tekee itsenäisesti omat päätöksensä ja koska teillä ei enää ole minkäänlaista suhdetta, ei sinulla ole häneen enää mitään valtaa. Sama koskee toki päinvastoin: Hän ei voi sanella sinulle, että milloin saat alkaa seurustelemaan, kenen kanssa, voitko tuoda miehiä kotiisi, saatko käydä lomalla ja missä... Ne ovat täysin sinun päätettävissäsi, eikä sinun tarvitse tehdä tiliä ex miehellesi asioistasi. Exäsi ei saa päättää minkälainen äiti sinun tulisi olla, eikä sinulla ole sananvaltaa siihen, että minkälainen hänen tulisi olla isänä.

Yhdessä te olette lapsenne tehneet, mutta nyt ette enää ole yhdessä. Sinä olet lasten lähivanhempi, hän on etävanhempi. Teillä on molemmilla omat elämänne, toisistanne riippumattomina yksikköinä. Nämä ovat nyt niitä realiteetteja jotka sinun on hyväksyttävä. Älä jää exääsi roikkumaan, siirry eteenpäin elämässäsi. Voitte pitää yllä asiallisia välejä ja keskustella lasten asioista positiivisessa hengessä, mutta sinulla ei enää ole oikeutta kritisoida häntä tai vaatia häneltä mitään, sillä te olette eronneet.
 
nola
Eniten alan miettimään, voiko se, että olet noin vihainen, johtua siitä, että elättelit vielä toiveita miestä kohtaan? Oletko varma, että kaikki tunteesi häntä kohtaan ovat sammuneet etkä ole vain katkera, kun mies lähtee uuden naisensa kanssa ja on näin päässyt yli sinusta?
ei helvetti... yhdessä päätettiin erota, koska rakkautta ei enää yksinkertaisesti ollut jäljellä. mä en kaipaa elämääni yhtään enempää draamaa, koska sitä on siinä ollut ihan riittävästi. joten nyt valitettavasti tulkintasi menee metsään.

mistä muuten on lähtenyt liikkeelle olettamus, että minä olen katkera, jätetty, nalkuttava, persaukinen ym. olenko muuten myöskään maininnut mitään omasta parisuhdetilanteestani? en. olen tasan sanonut sen miten olimme ajatelleet toimia eksän kanssa sitten kun uusia kumppaneita molempien elämään tulee.
 
poirot
olen tasan sanonut sen miten olimme ajatelleet toimia eksän kanssa sitten kun uusia kumppaneita molempien elämään tulee.
Mä en ole tuosta lukenut, en ole ihan jokaista sivua alusta loppuun lukenut, mutta voin kuitenkin sanoa, että totta kai monet eroavat parit suunnittelevat yhtä ja toista yhdessä. Sitten kun tulisi aika toteuttaa niitä suunnitelmia, erillään, niin homma ei välttämättä menekään ihan samalla tavalla. Se voi olla ärsyttävää, mutta ei sille(kään) mitään voi. Yleensä se vaan lietsoo turhaa riitaa jos yrittää painostaa exää toimimaan tietyllä tavalla. Kannattaa antaa exän toimia miten toimii ja itse panostaa omaan elämäänsä.
 
nola
Sinä et enää ole parisuhteessa exäsi kanssa. Hän ei ole kaverisi, kumppanisi tai mitenkään tilivelvollinen sinulle. Hänen suhteensa lapsiinsa on hänen oma asiansa; ei ole sinun valtasi alla määräillä häntä siinä, että minkälainen isä hänen tulisi olla. Hän on aikuinen ihminen ja tekee itsenäisesti omat päätöksensä ja koska teillä ei enää ole minkäänlaista suhdetta, ei sinulla ole häneen enää mitään valtaa. Sama koskee toki päinvastoin: Hän ei voi sanella sinulle, että milloin saat alkaa seurustelemaan, kenen kanssa, voitko tuoda miehiä kotiisi, saatko käydä lomalla ja missä... Ne ovat täysin sinun päätettävissäsi, eikä sinun tarvitse tehdä tiliä ex miehellesi asioistasi. Exäsi ei saa päättää minkälainen äiti sinun tulisi olla, eikä sinulla ole sananvaltaa siihen, että minkälainen hänen tulisi olla isänä.

Yhdessä te olette lapsenne tehneet, mutta nyt ette enää ole yhdessä. Sinä olet lasten lähivanhempi, hän on etävanhempi. Teillä on molemmilla omat elämänne, toisistanne riippumattomina yksikköinä. Nämä ovat nyt niitä realiteetteja jotka sinun on hyväksyttävä. Älä jää exääsi roikkumaan, siirry eteenpäin elämässäsi. Voitte pitää yllä asiallisia välejä ja keskustella lasten asioista positiivisessa hengessä, mutta sinulla ei enää ole oikeutta kritisoida häntä tai vaatia häneltä mitään, sillä te olette eronneet.
jos me olemme jotain tiettyjä juttuja sopineet, niin minusta minulla on silloin oikeus odottaa, että hän myös silloin toimii sopimuksemme mukaan. sama tietenkin päinvastoin.

en todellakaan ole alkamassa nalkuttamaan eksälleni matkastaan, mutta pettymyksen hänen käytökseensä (matkan suhteen) tuon kyllä ilmi.
 
poirot
jos me olemme jotain tiettyjä juttuja sopineet, niin minusta minulla on silloin oikeus odottaa, että hän myös silloin toimii sopimuksemme mukaan. sama tietenkin päinvastoin.

en todellakaan ole alkamassa nalkuttamaan eksälleni matkastaan, mutta pettymyksen hänen käytökseensä (matkan suhteen) tuon kyllä ilmi.
Niin, no, teidän ei kannata tehdä mitään kauhean ihmeellisiä sopimuksia. Parisuhteessakin sopimuksia tulee ja menee, suunnitelmia muutetaan yms - mutta parisuhteessa voikin aina vedota toiseen osapuoleen tunnetasolla. Nyt ette enää voi, teillä ei ole sitä suhdetta jonka nojalla voi vaatia jotakin. Kannattaa siis olla tekemättä sellaisia sopimuksia. Itse suhtaudun exääni kuin ventovieraaseen ihmiseen joka nyt sattuu olemaan lapseni isä. Olen ystävällinen, kohtelias ja asiallinen. En odota häneltä mitään, sillä hän on minulle ventovieras ihminen. Hän ei myöskään odota minulta mitään (paitsi toki sitä, että annan lapsen hänelle kun hän tulee lastaan tapaamaan...) ja on kohdatessaan minut kohtelias ja asiallinen. Näin vältymme turhilta pettymyksiltä, riidoilta ja tunnevuoristoradoilta. Jos hän joskus ottaa lapsen luokseen juuri sopivana ajankohtana niin olen iloisesti yllättynyt, mutta en soittele häntä lapsenvahdikseni ja ymmärrän, että hänellä on se oma elämänsä, eikä hän voi sitoutua elämään minun aikataulujeni mukaisesti.
 
"yyhoo"
[QUOTE="huhhuh";25554190]Niin no, tässähän se nähdään, että asiat ei ole sitä miltä ne halutaan saada näyttämään. Tapaamisoikeuksissa ei ole kysymys lasten vaan etävanhemman oikeuksista, vaikka asiaa yritettäisiin nimetä miten nätimmin. Nimittäin jos isä haluaa tavata lasta, niin lapsihan kiikutetaan näytille. En ymmärrä miksei asiaa voitaisi tehdä sitten myös toisinpäin. Nimittäin sellainen oikeus ei ole oikeus ollenkaan, josta ei synny vastaava velvollisuus.

Mun puolesta lusmuisät voitaisiin laittaa tapaamaan lapsensa vaikka väkisin, ja jos ei sittenkään suostuisi kiroilematta niin vietäisiin ojankaivuuhommiin johonkin suolle tapaamisen sijaan. Ehkä niistä pahimmista lusmuista sitten pitäisi jossain vaiheessa päästää irti jos ei sittenkään ala ymmärtää velvollisuuksiaan, tulisipa selko sitten siihen, että onko isämateriaalia ollenkaan. Mutta vapautuksen hintana olisi sitten vasektomia.

Ja kun nyt pitää porukalla saada leipoa ap:stä hirviötä ja tyrannia: onko hän jossain sanonut rupeavansa urputtamaan tai sitomaan tai pakottamaan tai rähjäämään taitaitai? Tehän olette kiistämässä häneltä oikeuden tuntea yhtään mitään?

Jos joku pärjää yh:na vallan loistavasti, niin pakkoko sitten on olla niin kateellinen, että imaisee ap:n kokonaan johonkin mustaan aukkoon. Että tervetuloa vaan tänne meidän pätevään ja onnelliseen jengiin?[/QUOTE]

Turha mua syyttää - minä en noita lakeja ole tehnyt. Ja meilläpäin lv kyllä oli sitä mieltä, että mulla ei ole velvoitetta tanssia isän pillin mukaan, eli jos hän ei muutenkaan tapaamisista pidä kiinni, niin ei minukaan tarvi viedä lasta juuri sillä sekunnilla, kun herralle sattuu sopimaan. Eli ohi tapaamissopimusten ei olis velvoitetta kummallakaan sitä lasta mihinkään kiikuttaa. Tai näin minulle ainakin väitettiin. Meillä tosin eri tilanne, että ex yrittää käyttää lasta hallinan ja vallan välineenä mua kohtaan.

Ja en todellakaan ole katkera. Mulle olis yksi hailee, vaikka ei olis koko äijää olemassakaan ja pärjään kyllä yksinkin lapseni kanssa, mutta, että olen ajatellut asioita hieman pidemmälle jo ennen lopullista eroa ja varautunut (sekä asennoitunut) myös juuri siihen, että ex ei välttämättä ole aina "käytettävissä" silloinkaan, vaikka olis tapaamisvkl:kin... Mutta myönnä toki, että ketuttaa aivan suunnattomasti lapsen puolesta, että isä on tuollanen ****pää, mutta minkäs teet - pakottaa en isää voi lastaan tapaamaan ja se on vaan hyväksyttävä, kun kerran laki sen suo. Sitä tässä nyt niin kun koitan sanoa, ettei ap:kaan voi olla niin naiivi, että luottaa, että homma toimii loputtomiin samalla tavalla, kun alussa, vaikka olis uudet suhteetkin mukana kuvioissa.
 
"huhhuh"
[QUOTE="vieras";25554087]Meillä on mis ollut useamman viikon työkomennuksilla suunnilleen kerran kaksi vuodessa, pahimmillaan oli 9 viikkoa. niin että kävi kotona vain pari kertaa yhden yön. Kyllä lapsella oli ihan järkyttävä ikävä ja kaipuu, mutta ei siitä ole lapselle mitään traumoja jäänyt eikä se ole vaikuttanut isä-lapsi-suhteeseen millään lailla. Lapsen kannalta on aivan yhdentekevää onko isä poissa töiden vai lomailun takia.[/QUOTE]

Tää on niin klassinen lausunto, ettei tosikaan. Ja aina sen antaa joku, joka on saanut pienenä selkäänsä, tai joku, jonka mies on ollut poissa kuukausikaupalla.

Mutta kun ei sitä voi tietää, että onko tullut traumoja. Ei lapsesta sitä välttämättä näe, mutta aikuisena se itkee sitten terapeutille että miksi kaikki aina hylkää mun.

Ei sillä, harva täällä kasvaa ilman että sielu saa kolhuja. Mutta en ymmärrä, miksi pitäisi kiistää mahdollisuuskin että niitä kolhuja voi tulla. Ihan vain sillä perusteella, että ei kannata surra semmoista mitä ei voi muuttaa kun ex nyt kumminkin saa tehdä mitä lystää.

Nimittäin miehetkään eivät ole saaria vaikka ne kasvatetaankin uskomaan niin. Jos naiset porukalla ovat sitä mieltä, että miehiin on voitava luottaa isinä enemmän kuin nyt tapahtuu, niin viesti alkaa mennä heillekin asti perille vähitellen. Kun ei mitään odoteta, ei mitään saadakaan.
 
"vieras"
No huhhuh, mammat. Mikä ihme saa teidät syyttelemään tätä vinkkejä pyytävää äitiä ja leimaamaan hänet mustasukkaiseksi ja ties miksi? Olisin itsekin järkyttynyt tuossa tilanteessa mieheni reaktiosta. Täällä jankutetaan että miehellä ei ole mitään velvollisuuksia plaa plaa... Ai ei vai? Eikö isillä ole velvollisuuksia? Jos lapset asuisivat isän luona ja äiti lähtisi extempore matkalle niin että isän työssäkäyminen vaikeutuisi niin mitä mieltä siitä olisitte?

Kyse on ehkä enemmänki siitä, että miten jompi kumpi vanhempi voi tehdä typeriä ratkaisuja jotka rikkovat sopimuksia ja hämmentävät lapsia. Mutta eipä mitään...sehän oli isä joka tässä mokasi ja se menee isoreikäisen siivilän läpi se moka, koska miehet menee, miehet tulee, eikä tämän palstan mammoilta riitä sen vertaa ymmärrystä, että joidenkin mielestä isä ja äiti ovat yhdessä suunnitelleet, saaneet ja kasvattaneet lapset ja ovat ehdottomasti kummatkin vastuussa heistä.

Lopettakaa se miesten hyysääminen ja kaiken salliminen! Tehkää piste typerälle käytökselle älkääkä salliko mitä vain. Tällä en tarkoita nalkutusta vaan sitä, että asiallisesti sovitaan asiat ja myös pidetään niistä kiinni. Jotain tasa-arvoa. Ei se niin mene että mies tekee mitä haluaa ja nainen vikisee, että selvä selvä näin tehdään! Sen jälkeen on turha tulla inisemään että miehet ei ota vastuuta tai tulla ruikuttamaan kuinka kummallisia miehet on jos heille annetaan se kuva että vastuun pakoilu ja sopimusten (suullistenkin) rikkominen on okei.

Kunnioitan miehiä ja kohdalleni osuneet seurustelusuhteet ja tämä viimeinen, pitkä avioliitto ovat olleet onnellisia. Minulla ei ole koskaan ollut sellainen olo etteikö minua kunnioitettaisi. Sanon suoraan mielipiteeni enkä todellakaan anna kenenkään pakoilla vastuuta tai antaa katteettomia lupauksia. Palstamammojen plösö ja salliva asenne kaikkeen ihmetyttää minua. Se ei ole mielestäni toisen ihmisen rajoittamista tai ikävöintiä jos vaatii toista ihmistä pitämään lupauksensa. Tsemppiä tilanteeseen keskustelun aloittajalle!
 
  • Tykkää
Reactions: Neljän Äiti
"yyhoo"
[QUOTE="vieras";25554446]No huhhuh, mammat. Mikä ihme saa teidät syyttelemään tätä vinkkejä pyytävää äitiä ja leimaamaan hänet mustasukkaiseksi ja ties miksi? Olisin itsekin järkyttynyt tuossa tilanteessa mieheni reaktiosta. Täällä jankutetaan että miehellä ei ole mitään velvollisuuksia plaa plaa... Ai ei vai? Eikö isillä ole velvollisuuksia? Jos lapset asuisivat isän luona ja äiti lähtisi extempore matkalle niin että isän työssäkäyminen vaikeutuisi niin mitä mieltä siitä olisitte?[/QUOTE]

Ei. Etällä todellakaan ei ole laillista velvoitetta noita tapaamisia hoitaa, vaikka kuinka olisivat ne yhdessä sopineet toisen vanhemman kanssa ja vieläpä kirjallisesti, jos eivät halua - valitettavasti. Ei ole kyse siitä, että tämä olisi jotenkin hyväksyttävää tai siitä ei saisi olla vihainen, mutta jos etä päättää näin toimia, niin lähihän sille ei mitään mahda. Ja aina voi tehdä valintoja ja varautua jo etukäteen siihen, että se etä ei olekaan syystä tai toisesta käytettävissä silloin kun pitäisi. Elämässä kun voi aina sattua kaikenlaista, tilanteet ja ihmiset muutua jne.

[QUOTE="vieras";25554446]Kyse on ehkä enemmänki siitä, että miten jompi kumpi vanhempi voi tehdä typeriä ratkaisuja jotka rikkovat sopimuksia ja hämmentävät lapsia. Mutta eipä mitään...sehän oli isä joka tässä mokasi ja se menee isoreikäisen siivilän läpi se moka, koska miehet menee, miehet tulee, eikä tämän palstan mammoilta riitä sen vertaa ymmärrystä, että joidenkin mielestä isä ja äiti ovat yhdessä suunnitelleet, saaneet ja kasvattaneet lapset ja ovat ehdottomasti kummatkin vastuussa heistä.[/QUOTE]

Ei tässä kukaan ole väittänytkään, että että noin ei saisi ajatella, että yhdessä ne on tehty ja yhdessä niistä pitäs olla vastuussa hamaan hautaan saakka eronkin jälkeen. Tottakai saa ja niin sen pitäisikin mennä, mutta kyse on siitä, että toiset vaan ei suostu ymmärtämään, että elämä ei aina mene niin kun etukäteen suunnitellaan ja sovitaan.

[QUOTE="vieras";25554446]Lopettakaa se miesten hyysääminen ja kaiken salliminen! Tehkää piste typerälle käytökselle älkääkä salliko mitä vain. Tällä en tarkoita nalkutusta vaan sitä, että asiallisesti sovitaan asiat ja myös pidetään niistä kiinni. Jotain tasa-arvoa. Ei se niin mene että mies tekee mitä haluaa ja nainen vikisee, että selvä selvä näin tehdään! Sen jälkeen on turha tulla inisemään että miehet ei ota vastuuta tai tulla ruikuttamaan kuinka kummallisia miehet on jos heille annetaan se kuva että vastuun pakoilu ja sopimusten (suullistenkin) rikkominen on okei.

Kunnioitan miehiä ja kohdalleni osuneet seurustelusuhteet ja tämä viimeinen, pitkä avioliitto ovat olleet onnellisia. Minulla ei ole koskaan ollut sellainen olo etteikö minua kunnioitettaisi. Sanon suoraan mielipiteeni enkä todellakaan anna kenenkään pakoilla vastuuta tai antaa katteettomia lupauksia. Palstamammojen plösö ja salliva asenne kaikkeen ihmetyttää minua. Se ei ole mielestäni toisen ihmisen rajoittamista tai ikävöintiä jos vaatii toista ihmistä pitämään lupauksensa. Tsemppiä tilanteeseen keskustelun aloittajalle![/QUOTE]

Ja sinäkö tosissasi luulet, että kukaan ei olisi edes yrittänyt vaatia exiään pitämään sovituista kiinni ja sallinut miehen käytöksen ilman "vastarintaa"? Mutta kerro sinä, oi viisas, miten sinä pakottaisit ja saisit toisen tekemään vasten tahtoaan? Tai ei, älä sittenkään neuvo asiassa, josta sinulla ei selvästikään ole omakohtaista kokemusta... Itse olen ainakin koittanut tehdä kaikkeni sekä hyvällä, että pahalla, että ex sopimuksia noudattaisi, mutta kun ei kerran toimi niin ei toimi, enkä exää voi käsiraudoinkaan lapseensa kiinni laittaa!
 
"joo"
Alkuperäinen kirjoittaja mlvm äiti;25553753:
tekstistä käy selvästi ilmi, ett lapset asuu muutenkin äitinsä kanssa. erotessa vaan on päätettävä, kumpi on päävastuussa lapsista ja toinen tehköön vapaa-aikanaan mitä huvittaa. vaikka ihania lomia uuden kumppanin kanssa.
Just näin. Eihän lapset voi estää miestä elämästä omaa elämäänsä.
Ja ap itse sanoi ettei vielä anna lapsia vuoroviikoin isälle. Joten mies ei karkaa mistään velvollisuudesta, elää vain omaa elämäänsä. 5vk on lyhyt aika, mutta ap taitaa itse olla se suhderiippuvainen...vaikka onkin jo eronnut!
Jos lapsilla on rakastava suhde isän kanssa, ja asuvat äidin kanssa, ei vaikuta mitenkään lapsiin jos isä on 5vk reissussa. Tietenkin asia kannattaa selittää lapsille ääneen, että isä ei nyt tule käymään vähään aikaan jne..
 
"vieras"
[QUOTE="jeps";25554115]äiti ei voi olla erossa lapsestaan päivääkään tai lapsi vaurioituu. hoitoon vieminenkin alle 3vee on kauheaa ja lasta ei olisi saanut tehdäkään jos ei itse äiti hoida lastaan aina.

mutta isä, isä voi lähteä minne vaan ja tehdä mitä vaan.[/QUOTE]

No tottakai voi, kun lapset ASUVAT äidillä!
Ei se liity mitenkään siihen, että äiti hylkäisi lapsen hoitoon. Kaksi eria asiaa,
feministi hyvä!
 
"vieras"
[QUOTE="jaahas";25554935]vasektomia olisi tällaiseessa tilanteessa ainoa vaihtoehto. ei lisää lapsia ainakaan näille, jotka eivät kanna vastuuta jo olemassa olevista.[/QUOTE]

Ap;n mieshän on käynyt lapsia katsomassa joka päivä!!!
Se on minusta kyllä vastuun kantamista jo paljon enemmän kuin moni muu eronnut isä! Jos mies nyt on tavannut uuden, eikä halua menettää mahdollisuuttaan hänen kanssaan, niin en mä nyt olisi vasektomiaa heti ehdottamassa. Oletpas katkera!
Kyllä miehellä on oikeus lomaansa, ja silti hän voi olla hyvä ja luotettava isä.
Ihmeellistä miesten haukkumista tämä ketju. Ap vain itse niin avuton, ettei nyt osaa pärjätä ilman exäänsä, ja luulee että ex on velvollinen hoitamaan lapsia milloin tahansa. Ei se niin mene. Ja se olisi kannattanut miettiä jo silloin kun ero tuli, eikä olla riippuvainen exästä ja sen hoitoavusta.

Lapset kyllä pärjäävät, koska asuvat äitinsä kanssa, joka on ensisijainen huoltaja. Eli ei ne lapset kärsi; kun turvallisuutta tuo oma koti, rutiinit, oma äiti.
Mieshän on jo asunut erillään heistä.
 

Yhteistyössä