lasten isä lähdössä viideksi viikoksi reissuun.... mielipiteitä?

niinpä niin... myös minä voin tehdä eron jälkeen omat valintani, kuten päättää missä työssä käyn. olen myöskin sitä mieltä, että lasten isällä on yhtänäinen velvollisuus tehdä lasten elämästä tasapainoista siinä missä mullakin.

jotenkin alkaa tuntua siltä, että äideillä on vain velvollisuuksia ja isillä niitä oikeuksia

Mistä tulee oletus, että exä saa elää elämäänsä, muistamatta vastuutaan?

 

Exälläsi on oikeus tehdä omat valintansa, viisi viikkoa ei oikeasti riko mitään hänen ja lasten välillä. Varmasti ikävöi lapsia ja tuleehan hän sieltä takaisin. Toki kannattaa nyt sillä välin varautua siihen että asiat muuttuvat ja todellinen ero on vielä ns. edessäpäin..

Ja entäs kun ap rupeaisi tekemään omia valintojaan? Eihän niistä tarvitse kun ohimennen mainita miehelle. Aivan sama, suostuuko, vai ei

 

Hmm.. 5 viikkoa ei ole pitkä aika, mutta mistä olettamus, että se etävanhempi voi tehdä omanmielensä mukaan mitä vaan? Puhutaan tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, mitä se käytännössä on?

Eikä se ihan niinkään mene, että ap,lle ei enää kuuluu exänsä menot. Kun lapset ovat noin pieniä, oli kyllä mieheltä ajattelematonta vaan ilmottaa asia, keskustelematta ap;n kanssa.

Mies olisi kusi sukassa, jos ap olisi saman tehnyt

Se olettamus lähtee siitä että tämä ap ei ole ilmeisesti tehnyt virallista sopimusta lasten tapaamisesta, tai sitä ei ole ainakaan ollut tapana noudattaa. Kun sopimusta ei ole, ei ap:lle kuulu exän riennot. Valitettavasti.
Toki on niin ettei osaa miehistä kiinnosta sen sopimuksenkaan noudattaminen, mutta jos ap:n exä on niin luotettava kuin ap kertoo, ei liene syytä eipäillä etteikö exä noudattaisi sopimusta.

 

Asia ei aloittajalle kuulu ja mun mielestä ei ole mitenkään kamalan erityisen itsekästä, jos isä siis on etävanhempi ja aikoo kuitenkin jatkossa lapsiaan nähdä. Itse en voisi olla erossa pienistä lapsistani noin pitkää aikaa, se on ihan selvä, ja saattaisin hiljaa mielessäni kirota jos olisin itse ap:n tilanteessa.

Mutta ei se kuitenkaan ap:lle millään muotoa kuulu, exällä on oma elämänsä ja hän saa tehdä mitä ikinä huvittaa. Ap voi nurista ja pitää miestä kurjana ja itsekkäänä, mutta olisi äärimmäisen lapsellista mennä sille exälle avautumaan...

 

[QUOTE="Jenis";25553954]No nyt meni väärään tämä analyysi, olen ollut lapsistani erossa mm. kokonaisia vkloppuja ihan vaan siksi että huvitti lähteä kavereiden kanssa aikuisten reissuun Mutta 5 viikkoa onkin eri asia kuin 5 minuuttia.[/QUOTE]

Voihan tuo viikonloppukin olla jonku mielestä liian pitkä aika.
Saatika sen lapsen mielestä, jolle vessareissu on koko elämä.
Ap:n tapauksessa se plussa et lasten kans jää heidän oma vanhempansa, heillä ei pitäisi olla mitään hätää.

 

Enhän sanonutkaan, että se olisi moraalisesti oikein ja hyväksyttävää, mutta lain ja mahdollisuuksien mukaan näin kuitenkin on: etävanhempi voi lähteä vaikka vuodeksi matkoille pyytämättä siihen lupaa keneltäkään. Olen vuosien varrella nähnyt pahempaakin kuin viiden viikon lomamatka. Se on lyhyt aika eikä oikeasti vahingoita ketään.

 

Asia ei aloittajalle kuulu ja mun mielestä ei ole mitenkään kamalan erityisen itsekästä, jos isä siis on etävanhempi ja aikoo kuitenkin jatkossa lapsiaan nähdä. Itse en voisi olla erossa pienistä lapsistani noin pitkää aikaa, se on ihan selvä, ja saattaisin hiljaa mielessäni kirota jos olisin itse ap:n tilanteessa.

Mutta ei se kuitenkaan ap:lle millään muotoa kuulu, exällä on oma elämänsä ja hän saa tehdä mitä ikinä huvittaa. Ap voi nurista ja pitää miestä kurjana ja itsekkäänä, mutta olisi äärimmäisen lapsellista mennä sille exälle avautumaan...

Eli kaikille on ok, että mies ilmottaa vaan lähtevänsä lomalle yli kuukaudeksi, ja kappas; äiti joutuu hoitamaan lapset, ilman että isä edes kysyy, onnistuuko, ja pärjäätkö lasten kanssa Tarttetko jotain?

Kai se on sitten normaali olettamus että miehet saa muuttua itsekkäiksi kusipäiksi, heti kun aivot surkastuu, ja alapää taitaa ajatella enemmän asioita

 

Niin ja vielä: Jos se exä on käyny kyläilemässä lähes päivittäin niin ehkä tuo viiden viikon lomamatka voisi tehdä teille molemmille ihan hyvää, pääsisit sinäkin jo vähän ottamaan etäisyyttä exääsi ja opettelemaan uutta elämää yksin. Nyt taidat vielä roikkua vähän menneisyydessä.

 

Enhän sanonutkaan, että se olisi moraalisesti oikein ja hyväksyttävää, mutta lain ja mahdollisuuksien mukaan näin kuitenkin on: etävanhempi voi lähteä vaikka vuodeksi matkoille pyytämättä siihen lupaa keneltäkään. Olen vuosien varrella nähnyt pahempaakin kuin viiden viikon lomamatka. Se on lyhyt aika eikä oikeasti vahingoita ketään.

Mutta jos on yhteishuoltajuus, ei ap voi lastensa kanssa lähteä noin vaan, ilman exänsä lupaa

 

Eli kaikille on ok, että mies ilmottaa vaan lähtevänsä lomalle yli kuukaudeksi, ja kappas; äiti joutuu hoitamaan lapset, ilman että isä edes kysyy, onnistuuko, ja pärjäätkö lasten kanssa Tarttetko jotain?

Kai se on sitten normaali olettamus että miehet saa muuttua itsekkäiksi kusipäiksi, heti kun aivot surkastuu, ja alapää taitaa ajatella enemmän asioita

Jos se on EX-mies niin juu, en todellakaan ala aukomaan sille tai yritä pompotella häntä ja selittää miten hänen pitäisi elää. Exäni on aikuinen ihminen ja hänellä on oma elämänsä, hän ei ole minun pikku apurini tai mitään sellaista. Minä olen aikuinen nainen ja osaan hoitaa omat lapseni ihan itse enkä koe, että voisin ketään velvoittaa tekemään sitä puolestani kun en elä parisuhteessa.

Totta kai saattaisin olla hieman mustasukkainen monesta eri syystä (itselläni ei moiseen ole varaa esim...) mutta en ole niin lapsellinen, että purkaisin mustasukkaisuuttani ex-puolisooni. Jollekin kaverille voisin nurista asiasta. Ja totta kai saattaisin olla surullinen lasten puolesta, mutta eiköhän aikuinen mies tiedä mitä on tekemässä.

 

mä en muuten yleisestikään voi käsittää tuota, että ne välit pitäisi kokonaan katkaista eksään jos ero tulee. eikö se nyt ole lasten kannalta parempi, että vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään? jos siihen siis pystyvät?

mielestäni en voi koskaan eliminoida eksääni täysin pois elämästäni, koska hän on lasteni isä. eikä kyllä tällä hetkellä ole haluakaan. kamala koko ajatuskin, ettei mulle kuuluis tai kiinnostaisi hänen asiansa. ilman häntä mulla ei olisi mun pikkuisia

 

Eli kaikille on ok, että mies ilmottaa vaan lähtevänsä lomalle yli kuukaudeksi, ja kappas; äiti joutuu hoitamaan lapset, ilman että isä edes kysyy, onnistuuko, ja pärjäätkö lasten kanssa Tarttetko jotain?

Kai se on sitten normaali olettamus että miehet saa muuttua itsekkäiksi kusipäiksi, heti kun aivot surkastuu, ja alapää taitaa ajatella enemmän asioita

Jaa. Itse lähihuoltajuuden kokeneena varauduin ja asennoiduin siihen että viimeinen vastuu on lopulta mulla. Siis sillä ihmisellä jonka kotona lapset asuvat. Jos lapset olisivat asuneet isällään, olisi päävastuu ollut hänellä.

 

Mutta jos on yhteishuoltajuus, ei ap voi lastensa kanssa lähteä noin vaan, ilman exänsä lupaa

Tapaamissopimuksen puitteissa saa lähteä.

Toisaalta ap voi luopua lähihuoltajuudesta ja ryhtyä just niin vapaaksi ku haluaa.

Elämä on täynnä valintoja.

 

niinpä niin... myös minä voin tehdä eron jälkeen omat valintani, kuten päättää missä työssä käyn. olen myöskin sitä mieltä, että lasten isällä on yhtänäinen velvollisuus tehdä lasten elämästä tasapainoista siinä missä mullakin.

jotenkin alkaa tuntua siltä, että äideillä on vain velvollisuuksia ja isillä niitä oikeuksia

Olet sikäli oikeassa, että tosiaan lapsilla on oikeus tavata isäänsä, mutta isälläpä ei ole mitään laillista velvoitetta niitä lapsia tavata, jos ei halua... Eli vaikka teillä olis tapaamiset paperillakin, niin se ei estä isää lähtemästä sinne lomalle, jos haluaa ja mitään sanktioita siitä ei tule silloinkaan. Tämä todella on karua, mutta elämä on. Ei siis auta kun kärsiä ketutusta.

Ja mitä tulee noihin vuorotöihin, niin onko sulla vuorohoitopaikka?

 

^^ Niin, tulihan se sieltä.. on meilläkin aina ollut hyvät välit, ex on asunut sohvallanikin jonkin aikaa, mutta EI, eron jälkeen hänen asiansa eivät kuulu mulle jos ei itse päätä niitä jakaa. Lomamatkat kuuluu tähän sarjaan.

 

Jos se on EX-mies niin juu, en todellakaan ala aukomaan sille tai yritä pompotella häntä ja selittää miten hänen pitäisi elää. Exäni on aikuinen ihminen ja hänellä on oma elämänsä, hän ei ole minun pikku apurini tai mitään sellaista. Minä olen aikuinen nainen ja osaan hoitaa omat lapseni ihan itse enkä koe, että voisin ketään velvoittaa tekemään sitä puolestani kun en elä parisuhteessa.

Oma elämä poistaa velvollisuudet? Omat lapsesi? Ok, eli ne ei olekkaan teidän lapsia. Mä muuten luulen, että omalle kohdalle jos sattuisi vastaava, ei täällä miestä kohtaan oltais noin ymmärtäväisiä

 

mä en muuten yleisestikään voi käsittää tuota, että ne välit pitäisi kokonaan katkaista eksään jos ero tulee. eikö se nyt ole lasten kannalta parempi, että vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään? jos siihen siis pystyvät?

mielestäni en voi koskaan eliminoida eksääni täysin pois elämästäni, koska hän on lasteni isä. eikä kyllä tällä hetkellä ole haluakaan. kamala koko ajatuskin, ettei mulle kuuluis tai kiinnostaisi hänen asiansa. ilman häntä mulla ei olisi mun pikkuisia

Voihan sitä toki pitää yllä ystävällisiä ja läheisiäkin välejä, mutta niihin hyviin väleihin tuskin kuuluu räksyttäminen siitä, että exällä on uusi nainen ja ovat lähdössä lomamatkalle...? Exäsuhteissa - ETENKIN jos on lapsia - on aina pidettävä mielessä se, että kyseessä tosiaan on ex-puoliso/ex-seurustelukumppani. Hyvät ja asialliset välit ovat lasten kannalta plussaa, mutta jos toinen alkaa räksyttää ja nipottaa toisen lomamatkoista niin ollaan kaukana hyvistä väleistä. Hyviin exäsuhteisiin ei kuulu mustasukkaisuuden tuulettaminen koko kansalle.

 

Tapaamissopimuksen puitteissa saa lähteä.

Toisaalta ap voi luopua lähihuoltajuudesta ja ryhtyä just niin vapaaksi ku haluaa.

Elämä on täynnä valintoja.

Mutta kuten tässäkin huomataan, on elämän valinnat vapaat ap;n exälle

 

Minä en ainakaan ottanut kantaa, siihen, onko mies itsekäs lähtiessään matkalle.
Mutta siihen, että viisi viikkoa ei kuitenkaan ole lasten kannalta ihan ylitsepääsemätön aika.

 

mä en muuten yleisestikään voi käsittää tuota, että ne välit pitäisi kokonaan katkaista eksään jos ero tulee. eikö se nyt ole lasten kannalta parempi, että vanhemmat on hyvissä väleissä keskenään? jos siihen siis pystyvät?

mielestäni en voi koskaan eliminoida eksääni täysin pois elämästäni, koska hän on lasteni isä. eikä kyllä tällä hetkellä ole haluakaan. kamala koko ajatuskin, ettei mulle kuuluis tai kiinnostaisi hänen asiansa. ilman häntä mulla ei olisi mun pikkuisia

Mä oon varmaan jotenkin sairas ja kieroutunut, mut musta tuo ero antaa teille vain mahdollisuuksia.
Saatte yhdessä pitää huolta lapsistanne, mut molemmilla on silti erilailla mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Meinaan siis et ku erosta päätellen asiat eivät onnistuneet sillon ku olitte yhdessä, mut nyt niiden kaiken järjen mukaan pitäis onnistua, ku ei oo niitä teidän suhteen ongelmia olemassa..on vain ne lapset.

 

Sorry nyt vaan, mutta en koskaan haukkuisi jos roolit olisivat toisin päin. Äiti saa minun puolestani lähteä uuden miehen kanssa lomalle jos katsoo, että niin haluaa tehdä ja lastenhoito on kunnossa sillä aikaa.

Minä en puolustele isää, vaan olen todennut, ettei exän lomailu ole ap:n asia, vaan sen exän. Toisekseen olen todennut että pienelle lapselle on ihan yks paskan hailee miksi vanhempi on pois. Se on pois ja sillä siisti.

Ai riippumatta siitä, olisiko äiti ollut lasten pääasiallinen tai jopa ainoa hoitaja siihen asti? Ihanko aikuisten oikeasti olisit sitä mieltä?

Mitenkäs, kun kuitenkin erolapsille suositellaan yhtä yötä poissa huoltajavanhemman luota ikävuotta kohden. Tai kun oma isäni oli viikon työmatkalla kun olin jo koulussa, niin oli muuten pirun pitkä aika odotella, kun en ollut tottunut.

Tiedätkö ollenkaan, mitä vuoden iässä voi ero hoivaajasta tehdä? Entäs te muut, joiden mielestä ap on vain kurja akka?

 

Meillä on mis ollut useamman viikon työkomennuksilla suunnilleen kerran kaksi vuodessa, pahimmillaan oli 9 viikkoa. niin että kävi kotona vain pari kertaa yhden yön. Kyllä lapsella oli ihan järkyttävä ikävä ja kaipuu, mutta ei siitä ole lapselle mitään traumoja jäänyt eikä se ole vaikuttanut isä-lapsi-suhteeseen millään lailla. Lapsen kannalta on aivan yhdentekevää onko isä poissa töiden vai lomailun takia.

 

Jos se on EX-mies niin juu, en todellakaan ala aukomaan sille tai yritä pompotella häntä ja selittää miten hänen pitäisi elää. Exäni on aikuinen ihminen ja hänellä on oma elämänsä, hän ei ole minun pikku apurini tai mitään sellaista. Minä olen aikuinen nainen ja osaan hoitaa omat lapseni ihan itse enkä koe, että voisin ketään velvoittaa tekemään sitä puolestani kun en elä parisuhteessa.

Totta kai saattaisin olla hieman mustasukkainen monesta eri syystä (itselläni ei moiseen ole varaa esim...) mutta en ole niin lapsellinen, että purkaisin mustasukkaisuuttani ex-puolisooni. Jollekin kaverille voisin nurista asiasta. Ja totta kai saattaisin olla surullinen lasten puolesta, mutta eiköhän aikuinen mies tiedä mitä on tekemässä.

sanotaan nyt vielä tämä kolmannen kerran. minä en ole katkera eksälläni mistään. surettaa vaan lapsien puolesta, koska päiväkodin aloitus on aiheuttanut luultua enemmän ongelmia. tietty nyt hirvittää vähän omastakin puolesta, et miten järjestän lasten hoidon juurikin yö- ja päivystysvuorojen aikana.

 

Oma elämä poistaa velvollisuudet? Omat lapsesi? Ok, eli ne ei olekkaan teidän lapsia. Mä muuten luulen, että omalle kohdalle jos sattuisi vastaava, ei täällä miestä kohtaan oltais noin ymmärtäväisiä

Kyllä, lapseni on myös exäni lapsi - mutta hänen suhteensa lapseensa on hänen asiansa, ei minun. Minä en voi määrätä häntä olemaan hyvä isä. Hänellä ei todellakaan ole oikeutta puuttua minun äitiyteeni, enkä minä aio puuttua siihen, että minkälainen isä on. Toki jos esimerkiksi yrittäisi humalassa hakea lasta luokseen niin estäisin sen, mutta muutoin: Hän saa olla huono isä, enkä minä voi asialle yhtikäs mitään. Minä voin vain pitää huolta siitä, että minä olen hyvä äiti ja että annan exälle mahdollisuuden olla hyvä isä. Vastuu on hänellä, ei minulla. Sinä et ihan taida ymmärtää tätä: Kun parisuhde loppuu, ei sinulla ole enää mitään valtaa tai mitään sanomista siitä, että minkälaisia valintoja exäsi tekee. Hän saa olla juoppo, työtön, olla tapaamatta lapsiaan enää ikinä koskaan... Se on harmillista ja sitä saa totta kai surra, mutta ei sille exälle voi mennä sanomaan, että hei, MUN mielestä sun pitäis tehdä nyt niin ja näin ja noin. Tai voihan sitä yrittää, mutta exät ei yleensä kauheasti tykkää siitä.

En mäkään tykkäisi siitä, että exäni yrittäisi määrätä missä ja milloin minä saisin lomailla, ja kenen kanssa. Eivät sellaiset asiat exälleni kuulu.

 

Miten eron jälkeen simsalabim toinen vanhempi muuttuu lähi- ja toinen etävanhemmaksi? Jos huoltajuus on edelleen molemmila. Jos vaikka nainen lähtee yhteisestä kodista, hankkii oman uuden, ja lapset ovat vanhemmillaan vuoroviikoin (asuvat siis kahdessa kodissa), niin kumpi on lähivanhempi?

Sekö, jonka luona lasten osoite on? Vaikka asuvat molemmissa kodeissa yhtä paljon ja kumpikin koti on lapsille yhtä tärkeä?

Eli esimerkkitapauksessani äiti, joka on muuttanut uuteen kotiin (lasten osoite jäänyt entiseen kotiin) voisi koska vaan häipyä vaikka vuodeksi koska on taianomaisesti muuttunut "etävanhemmaksi" eikä hänellä ole mitään vastuuta mistään?

Aika ihmeellisiä käsityksiä täällä ihmisillä. Erotessa erotaan siitä puolisosta; vastuu lapsista säilyy kyllä ihan entisellään. Ja ne viiden viikon lomamatkat tai muut pitkät poissaolot kuuluu sille toiselle vanhemmalle, koska jaetusta vastuusta ei voi häipyä noin vaan yhtäkkiä.