Tässä pohdittavaa uraputkiäideille:

Hyviä pointteja, ei tuo nyt kuitenkaan tarkoittanut etteikö toisella tapaakin voisi asiaa hoitaa.

 

Niin kauan kun ihminen ei elä pyhästä hengestä ja niin kauan kun ihmiset haluaa palveluistaan rahaa, niin kauan täytyy ihmisten käydä töissä.

eläminen kallistuu vuosi vuodelta mutta palkat ei nouse sitä tahtia niin pakkohan siellä töissä on käydä.

Must toi teksti oli kyl niin kovaa BULLSHITTIä että! mutta jokainen ajatelkoot tyylillään.

Mun mielestä äitienki on laitettava omat halut ja tarpeet joskus ykköseksi vain ollaakseen parempi äiti lapsilleen.

Plus et tosiaan kuka mut elättää vanhana jos en ole kerryttänyt juurikaan eläkettä.

 

Miten on mahdollistakaan, että suurin osa sossun asiakkaista on perheitä, joissa äiti on kotona??? Miten on mahdollista, että näissä perheissä on eniten vakavia taloudellisia, sosiaalisia ja päihdeongelmia??? Ne heijastuvat suoraan lasten hyvinvointiin.

Karu tosiasia on se, että työelämä vaatii aikuiselta täyspäisyyttä, elämänhallinnantaitoja ja sosiaalisia taitoja. Nämä ovat keskeisiä eväitä myös lasten kasvattamisessa. Suurin osa työssäkäyvistä on täyspäisiä, lapsiaan rakastavia vanhempia, joilla on myös kykykapasiteettia hoitaa tehtävänsä kasvattajana.

Fakta on se, että naisen sosioekonominen asema ennnustaa jopa maagisesti lapsen tulevaisuutta Suomessa. Ja mitä huonompi sosioekonominen asema, sitä useammin nainen jää kotiin eikä ole työelämässä.

Vain kotiäideillä hämärtyy se tosiasia, että hoitolapsikin on enemmän kotona kuin hoidossa ja aina se koti ratkaisee, millaiset eväät lapsi elämäänsä saa.

Meillä lapset ovat paljon kotona vaikka töissä käydäänkin. Osataan ja halutaan panostaa lasten kasvattamiseen, heidän kanssa on ihana olla. Näen, että päivähoito täydentää monilla tavoilla kotona saatua hyvää kasvatusta.

Emme opeta lapsillemme, että kodin ulkopuolinen maailma on kamala paikka eikä muihin aikuisiin voi luottaa kuin omaan äitiin. Onneksi meidän hoitopaikkaa kohtaan on täysi luottamus ja kyllä sen vain lapsesta näkee, kun hän pitää hoitajistaan tai myös ellei pitäisi.

 

Ihan uskomatonta sontaa

Ei voi sanoa sontaa. Yhden ihmisen MIELIPIDE ja se hänelle suotakoon. Jokainen kuitenkin toivottavasti tekee ratkaisut niinkuin on omalle perheelle parhaaksi.

 

Hirveetä siirappia
toisaalta totta mutta en usko että kotiäitiys sinällään ketään muksua paremmaksi kansalaiseksi kasvattaa

silmään tärähti tämä :"On olemassa äitejä, jotka eivät pysty kotiäitiyteen esimerkiksi vakavien mielenterveysongelmien takia. Jos lapsen kaltoinkohtelu on todellista ja vaarantaa tämän kehitystä, on tietysti mietittävä muita vaihtoehtoja. Nämä kotiäidit ovat kuitenkin vähemmistössä, usein jaksamisessa on kyse vain tahdosta ja asenteesta. Äidinrakkaus on voimista vahvin ja auttaa vaikka läpi harmaan kiven. Yksi parhaista kotiäitiystävistäni sairastaa vakavaa mielen sairautta ja on silti kasvattanut kolme ihanaa lasta miehen ollessa ulkomailla töissä. Toki hän on ollut välillä väsynyt, mutta kukapa ei olisi? Ei kotiäidin tarvitse olla täydellinen, ei kukaan ole."

Tuon luettuna ymmärsin kirjoittajan olevan melko kapeakatseinen ja aion jättää koko blogin omaan arvoonsa.

No juu. Ihanaa, kun puhutaan mielenterveysongelmista, vaikkei niistä olis minkäännäköstä käsitystä, saatika kokemusta...

 

Mitäs pohdittavaa keksis uraputki-isille? Ja tarkoittaako työssäkäynti sitä että on uraputkessa?

 

[QUOTE="Vieras";25551408]Mitäs pohdittavaa keksis uraputki-isille? Ja tarkoittaako työssäkäynti sitä että on uraputkessa?[/QUOTE]

Tällä palstalla uraputki on todellakin ihan sama kuin työssäkäynti

Uraputkea voi sitten tehdä vaikkapa kaupankassana tai siivoojana.

 

[QUOTE="vieras";25551427]Tällä palstalla uraputki on todellakin ihan sama kuin työssäkäynti

Uraputkea voi sitten tehdä vaikkapa kaupankassana tai siivoojana.[/QUOTE]

Putki kuin putki

 

[QUOTE="pph";25547967]Muistakaa, että on olemassa vaihtoehto päiväkodille: perhepäivähoito. Lapsi saa kasvaa pienessä ryhmässä hyvin käyttäytyväksi ja sosiaaliseksi yksilöksi =) Ei melua, ei kiirettä, melkein kuin toinen koti! Eli jos ei ole vaihtoehtona jäädä kotiin lapsen kanssa (koti on se ykkönen) niin valitse vähemmän paha eli pienimuotoinen päivähoito.[/QUOTE]


Ei koskaan pph:lle! Niin huonoja kokemuksia hoitajasta/-jista.
Tarhassa sentään kontrolli pelaa, Pph koko päivän yksin lasten kanssa, ei kukaan seuraa mitä tehdään.

 

[QUOTE="niinpä";25548148]Kuivaksiopetteluhan kannattaa ilman muuta sälyttää pk:n vastuulle. Ei ihme, että yhteiskunnassa on 3-vuotiaita ja vanhempiakin vaippap...eitä.[/QUOTE]

No kaverin lapset oppi kuivaksi päiväkodissa ja niin ajattelin itsekin tehdä... mikä vika siinä nyt on? Tutista vieroitukseen sama homma! Pääseepä itse hieman helpommalla

 

[QUOTE="jepjep";25551448]No kaverin lapset oppi kuivaksi päiväkodissa ja niin ajattelin itsekin tehdä... mikä vika siinä nyt on? Tutista vieroitukseen sama homma! Pääseepä itse hieman helpommalla [/QUOTE]

Tissivieroo tulee samalla.





Ja vaippaperseistä kun kauniisti puhuttiin- on muitakin syitä kuin vanhempien viitsimättömyys |O

 

Tää on ollu täällä ennenkin ja jo silloin julistettu yhdestä ainoasta näkökulmasta kirjoitetuksi paskapuheeksi ja oman sädekehän kiillottamiseksi.

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2078282-pieni-varovainen-avaus-miksi-laitan-lapseni-pienena-hoitoon/

 

Minulla on todella kiinnostava työ ja aion kyllä luoda uraa niin paljon kuin mahdollista. Koska myös miehelläni on tärkeä ura, lapsemme on hoidossa 4 päivää viikossa. En ymmärrä miksi se tekisi minusta huonomman äidin. Tekeekö se myös miehestäni huonomman isän? Enkä myöskään ymmärrä mitä ihmehöpinää on tuo "kumpi on tärkeämpi, työ vai lapsi". Eiköhän vastaus ole kaikille selvä.

 

Itse olin reilun vuoden vanha, kun äitini meni töihin. Mulla on pelkästään hyviä
muistoja hoidossa olemisesta ja varmasti olisin jäänyt paljosta paitsi, jos äitini olisi
minua ja isoveljeäni kotona hoitanut.

Itse olen nyt raskaana, ja aion palata töihin viimeistään lapsen ollessa 1,5 vuotias.
Viihdyn työssäni vanhusten parissa ja työkaverit ovat minulle tärkeitä. Jotkut naiset
lapsen synnyttyä näkevät itsensä vain äitinä, mutta tiedän etten itse ole sellainen,
vaan koen olevani paljon muutakin

 

[QUOTE="vieras";25547907]Juttu - 21 syytä jäädä kotiäidiksi | Lily[/QUOTE]

Jaahas, lista tekosyitä työnvieroksujille!

 

Jos tyytyy vähään, voi helposti hoitaa lapsensa kotona. Eli ei tarvitse olla 300 neliön okt:a, ei hienoa autoa, ei etelänmatkoja. Kotiruokaa helpolla ja edullisesti ja muutenkin elää tarkan markan mukaisesti. Elämä voi olla elämisen arvoista ilman luksustakin, se on ihan itsestä kiinni. Olen mieluummin arvokas ja hyvä kotiäiti, mutta köyhä kuin rikas, pintaliitoinen uraäiti, jolla ei ole aikaa nähdä lapsiensa kasvavan :/

Joillekin työllä on muukin merkitys kuin ansaita paljon rahaa. Monille työhön meno ei ole mikään taloudellinen valinta. Työssäkäynti ei tee kenestäkään vähemmän arvokasta tai hyvää äitiä eikä kotiäiteys sen puoleen. Lapsen tarpeiden kieltäminen oman työn vuoksi on itsekkyyttä, mutta näissä keskusteluissa yleensä unohdetaan se, että työssäkäynti ei automaattisesti tarkoita pitkiä hoitopäiviä lapselle tai sitä, että äiti ei näe lapsiensa kasvavan.

 

Huomasitteko muuten, että on Pekka Haaviston kannattaja?

Aika monet työnvieroksujat ovat. Muut voivat opiskella ja tehdä töitä, MINÄ olen niin suvaitsevainen ettei minun tarvitse. Muuthan ne verotkin voivat maksaa...



[QUOTE="Tiina";25551567]Jaahas, lista tekosyitä työnvieroksujille![/QUOTE]

 

Ei voi sanoa sontaa. Yhden ihmisen MIELIPIDE ja se hänelle suotakoon. Jokainen kuitenkin toivottavasti tekee ratkaisut niinkuin on omalle perheelle parhaaksi.

Olen samaa mieltä. Hyviä pointteja, mutta ne hyvät pointit vähän jää muun paasauksen varjoon. Ihmiset ovat herkkiä loukkaantumaan tästä aiheesta eivätkä sitten edes viitsi miettiä, olisiko tuossa jotain mietittävää.

 

Miten tää voi olla näin arka aihe naisten keskuudessa! Elämä on aivan liian lyhyt että pitäisi vielä miettiä muiden ratkaisua. Kaikki tehköön niinkuin parhaaksi näkee , ja sitten toivottavasti vanhainkodissa on onnellinen että teki oikeat ratkaisut. Mulla piisaa ymmärrystä kotiäideille ja työssäkäyville. Kaikki on äitejä ja toimivat niinkuin katsovat että omalle elämälle , ja omille lapsille parasta. Se ei ole minulta pois vaikka joku ei olisi ikinä töissä. Kunhan on onnellinen.

 

Mites muuten tuo koti-isyys? Mitäs jos sitä nostaisi välillä pöydälle, ihan näin tasa-arvon nimissä?

Meillä mies oli kotona useamman kuukauden kun tyttö oli pieni -itse palasin töihin. Nykyään teen vuorotyötä, joten mies hoitaa lapsen käytännössä yksin viikkoja, siivoaa, kokkaa, pyykkää ja jaksaa vielä helliä mua. Lapsi on tasapainoinen ja meistä on jokainen onnellinen näin.