Tässä pohdittavaa uraputkiäideille:

Juttu - 21 syytä jäädä kotiäidiksi | Lily

 

Mikä tässä aiheessa on sellaista että se vaatii jatkuvaa selittelyä puolesta tai vastaan. Ei kaikki kotiäidit automaattisesti ole hyviä kasvattajia. Miksi kenenkään tarvii listata syitä kotiäitiyteen? Selitelläkseen itselleen ja muille koska tuntee huonoa omaatuntoa siitä että todellakin pääsee helpommalla kuin työssäkäyvät äidit (ja tästä on ihan turha aloittaa, sillä asia vaan on niin).

 

Hirveetä siirappia
toisaalta totta mutta en usko että kotiäitiys sinällään ketään muksua paremmaksi kansalaiseksi kasvattaa

silmään tärähti tämä :"On olemassa äitejä, jotka eivät pysty kotiäitiyteen esimerkiksi vakavien mielenterveysongelmien takia. Jos lapsen kaltoinkohtelu on todellista ja vaarantaa tämän kehitystä, on tietysti mietittävä muita vaihtoehtoja. Nämä kotiäidit ovat kuitenkin vähemmistössä, usein jaksamisessa on kyse vain tahdosta ja asenteesta. Äidinrakkaus on voimista vahvin ja auttaa vaikka läpi harmaan kiven. Yksi parhaista kotiäitiystävistäni sairastaa vakavaa mielen sairautta ja on silti kasvattanut kolme ihanaa lasta miehen ollessa ulkomailla töissä. Toki hän on ollut välillä väsynyt, mutta kukapa ei olisi? Ei kotiäidin tarvitse olla täydellinen, ei kukaan ole."

Tuon luettuna ymmärsin kirjoittajan olevan melko kapeakatseinen ja aion jättää koko blogin omaan arvoonsa.

 

Itse olen yhdistänyt myös koti- että työäitiyden ja voin sanoa, että tasapainoisempia lapsia saa hakea. Tässä asiassa saan kehua itseäni ja nostaa jalustalle. Hankalaa tämä välillä on, mutta kaiken uurastuksen arvoista. On ihanaa huomata miten sosiaalisia, avoimia ja älykkäitä lapseni ovat. Kun vertaan heitä esim. levottomiin, keskittymiskyvyttömiin päiväkodissa oleviin ikätovereihinsa niin ero on todella selvä! En tuomitse ketään, mutta toki SAAN ja AION kehua omaa kotiäitiyttäni, koska teen sen eteen kovasti töitä. Ja toki tarhalapsistakin löytyy poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen tarhalaiset ovat kovaäänisiä, levottomia, nukkuvat huonosti, itkuisia, sairastavat paljon ja he eivät pysty keskittymään pitkäksi aikaa tekemisiinsä.

 

Uraputkiäidit lienevät kuitenkin vähemmistö kaikista töissäkäyvistä (ja tämän takia suht pieninä lapsensa hoitoonvievistä) äideistä.

Mutta siis kotiäiti ei suinkaan ole aina mikään ihanneäiti, sen enempää kuin työssäkäyvä kylmä ja lapsensa tarpeet sivuuttava äiti. Yhdelle sopii yksi ratkaisu ja toiselle toinen, enemmänkin pitäisi miettiä kokonaisuutta (miten pitkät hoitopäivät lapsille tulee, miten vanhemmille jää aikaa lapsen kanssa jne). Joskus se työssäkäyvä äiti on kuitenkin enemmän läsnä lapsilleen kuin kotiäiti.

Ei sillä, en pidä kotiäitiyttä huonona juttuna ja itselläkin on tarkoitus olla kuoipuksen kanssa pidempään kotona vaikka isommat lapset aloittivatkin päivähoidossa aikaisin. Perheen tilanteen ja lasten tarpeiden mukaan. Kuitenkaan en näe sitä minään automaattisesti autuaaksi tekevänä juttuna ja tuollaiset listat jotenkin tuntuvat... ärsyttäviltä.

 

Osa-aikatyö olisi suositeltavaa monellekin. Itse sitä tehnyt ja tulen tekemäänkin, taloudellisesti se ei ole niin iso juttu kuin luullaan (no eläkkeet varmaan huonommta tms) mutta siinä nauttii niin kotona olosta kuin työstäkin.

 

Ihan normaaleita minunkin lapsistani tuli (kaikista!) vaikka kaksi heistä oli kotona kanssani aina koulun alkamiseen saakka, yksi lähti päiväkotiin 5-vuotiaana ja yksi 3-vuotiaana.

Enpä huomaa kasvatuksessa, käytöksessä tms. mitään eroa. Menestyvät koulussa hyvin, ovat kohteliaita ja niin edelleen.

Kai mulla kävi sitten tuuri?

 

Muistakaa, että on olemassa vaihtoehto päiväkodille: perhepäivähoito. Lapsi saa kasvaa pienessä ryhmässä hyvin käyttäytyväksi ja sosiaaliseksi yksilöksi =) Ei melua, ei kiirettä, melkein kuin toinen koti! Eli jos ei ole vaihtoehtona jäädä kotiin lapsen kanssa (koti on se ykkönen) niin valitse vähemmän paha eli pienimuotoinen päivähoito.

 

Minun mielestä aivan totta varsinkin tuo kohta että" työ ei maailmasta lopu ja oravanpyörään pääsee takaisin jos haluaa" Kyllä se sit harmittaa, kun lapset aina päiväkodissa ja pian huomaat, että ne on jo isoja, mutta itse et ole kerennyt niitäm hoitaa ja kasvattaa Kuka lapsen opettaa esim. kuivaksi, kun lapsi vauvasta päiväkodissa? todennäköisesti päiväkodin hoitotädit..tai et välttämättä näe lapsesi ensi askelia.

Ei ole tarkoitus mitenkenkään "syyllistää" kun eihän kaikki voi olla kotona jos haluaiskin tai pää ei kaikilla äideillä kestä, mutta itsestä on ihanaa olla lasten kanssa kotona

 

Taas tämä! Edelleenkin arvelen, että kirjoittaja tahtoi tehdä listan, jossa 25 syytä, muttei enää saanut yhtään puristettua 21 jälkeen.

 

[QUOTE="pph";25547967]Muistakaa, että on olemassa vaihtoehto päiväkodille: perhepäivähoito. Lapsi saa kasvaa pienessä ryhmässä hyvin käyttäytyväksi ja sosiaaliseksi yksilöksi =) Ei melua, ei kiirettä, melkein kuin toinen koti! Eli jos ei ole vaihtoehtona jäädä kotiin lapsen kanssa (koti on se ykkönen) niin valitse vähemmän paha eli pienimuotoinen päivähoito.[/QUOTE]

Never.

Sen verran kauhujuttuja kuullut ihan tän oman kylän pph:istä. Ja riittää kun näkee niiden tympääntyneitä naamoja leikkipuistossa.

 

[QUOTE="pph";25547967]Muistakaa, että on olemassa vaihtoehto päiväkodille: perhepäivähoito. Lapsi saa kasvaa pienessä ryhmässä hyvin käyttäytyväksi ja sosiaaliseksi yksilöksi =) Ei melua, ei kiirettä, melkein kuin toinen koti! Eli jos ei ole vaihtoehtona jäädä kotiin lapsen kanssa (koti on se ykkönen) niin valitse vähemmän paha eli pienimuotoinen päivähoito.[/QUOTE]

Tämän ottaisin mieluiten jos menisin töihin..siis niin totta!

 

Ihan uskomatonta sontaa

 

"9. On käsittämätöntä, että Suomessa lapsen hoidosta maksetaan enemmän kenelle tahansa muulle hoitajalle kuin lapsen vanhemmalle"
No hellanlettas, onhan se aivan järkyttävän epäreilua ettei sillä, että onnistuu vääntämään lapsen ulos sisuksistaan pääse parin tonnin kuukausiansioille... :headwall:

Minä olin kotiäitinä kunnes esikoinen aloitti koulun, mutta en todellakaan ymmärrä näitä fanaatikko-kotiäitejä jotka haluavat tuomita kaikki muut ratkaisut. Ehkä huonoa itsetuntoa kun se kaivelee että on "vain" kotona?kaikkein vähiten ymmärrän sitä nämä samat mammat usein vielä ovat sitä mielt' ett' heille pitäisi maksaa palkkaa kotona olemisesta.
Hei, meille muille se lasten kanssa kotona oleminen on nimeltään "loma" tai "vapaapäivä"

 

ja miksi tässä syyllistetään äitejä. Miksei isät voisi ihan yhtä hyvin olla koti-isiä?

Lisäksi kuten jo joku sanoi, suurin osa työssäkäyvistä äidistä ei todellakaan ole mitään uraäitejä vaan ihan tavallisia äitejä.

Ja loppujen lopuksi lapsen paras on perheen paras. Perheessä voi olla myös muita isompia vaikka jo kouluikäisiä lapsia. Yhden lapsen kanssa on helppo tinkiä elintasosta, harrastuksista ja asuinneliöistä, jos isompia lapsia on vaikkapa kaksi, ei enää asutakkaan kaksiossa, ja niiden sisarusten harrastuksiinkin tarvitaan rahaa.

 

Mä olen ainakin parempi äiti nyt kun käyn töissä. Valmistuin juuri hyvään ammattiin joten uran kannalta olis huonoa olla kotona heti valmistumisen jälkeen. Kun tulen töistä voin keskittyä täysillä lapseen ja töissä taas saan toteuttaa itseäni

Tietenkin vielä parempi vaihtoehto olisi osa-aikainen työ, mutta sellaista on vaikea saada (ei onnistu nykyisessä työpaikassa jossa viihdyn)

 

Tämä aihe ei liippaa läheltäkään minua, mutta kommentoin silti
Olen vuoden -75 ylioppilas ja siihen se sitten jäikin. Tein erinäisiä duuneja (pätkätöitä lähinnä) ja elämän edetessä myös kaksi aika ihanaa lasta.

Hoidin syöpäsairasta isääni loppuun saakka ja nyt sitten hoidan ensimmäistä lapsenlastani.

En tästä kirkasta kruunua luultavasti saa (enkä edes isoa eläkettä), mutta tämä kaikki on ollut elämisen arvoista.

 

Siinä taas joku kiillottaa sädekehäänsä. Meillä tuo ei olisi millään muotoa mahdollista, sillä asuminen ei ole ilmaista, eikä ruokakaan pöytään tule tuosta noin vain ilman rahaa. Tietysti jos on mies, joka on valmis tekemään töitä niin, että äiti voi olla lasten kanssa kotona, niin mikäs siinä, mutta kun se ei kaikilla ole mahdollista.

 

Minun mielestä aivan totta varsinkin tuo kohta että" työ ei maailmasta lopu ja oravanpyörään pääsee takaisin jos haluaa" Kyllä se sit harmittaa, kun lapset aina päiväkodissa ja pian huomaat, että ne on jo isoja, mutta itse et ole kerennyt niitäm hoitaa ja kasvattaa Kuka lapsen opettaa esim. kuivaksi, kun lapsi vauvasta päiväkodissa? todennäköisesti päiväkodin hoitotädit..tai et välttämättä näe lapsesi ensi askelia.

Ei ole tarkoitus mitenkenkään "syyllistää" kun eihän kaikki voi olla kotona jos haluaiskin tai pää ei kaikilla äideillä kestä, mutta itsestä on ihanaa olla lasten kanssa kotona

Mä oon mennyt töihin, kun lapset ovat olleet n. vuoden ikäisiä. Silti olen nähnyt kaikkien kolmen ensiaskeleet. 2 nuorinta kävelivät, kun olivat 10 kk ikäisiä. Esikoinen vanhempana, mutta silti otti ekat askeleet turvallisessa paikassa kotona.

Entä miksei ole yhtä tärkeää, että ISÄ näkee ensiaskeleet.

Kuivaksiopettaminen on kyllä päivähoidossa olevan lapsen tapauksessa kodin ja päiväkodin yhteistyötä. Päivähoidossa oleva lapsi sen lisäksi mallioppii.

Mun esikko oli hoidossa 3 päivää viikossa, kaksi nuorempaa 4 päivää viikossa, kun olivat pieniä. Ja minä olen tyytyväinen omaan ratkaisuumme.

 

Jos tyytyy vähään, voi helposti hoitaa lapsensa kotona. Eli ei tarvitse olla 300 neliön okt:a, ei hienoa autoa, ei etelänmatkoja. Kotiruokaa helpolla ja edullisesti ja muutenkin elää tarkan markan mukaisesti. Elämä voi olla elämisen arvoista ilman luksustakin, se on ihan itsestä kiinni. Olen mieluummin arvokas ja hyvä kotiäiti, mutta köyhä kuin rikas, pintaliitoinen uraäiti, jolla ei ole aikaa nähdä lapsiensa kasvavan :/

 

Kuivaksiopetteluhan kannattaa ilman muuta sälyttää pk:n vastuulle. Ei ihme, että yhteiskunnassa on 3-vuotiaita ja vanhempiakin vaippap...eitä.

 

Jos tyytyy vähään, voi helposti hoitaa lapsensa kotona. Eli ei tarvitse olla 300 neliön okt:a, ei hienoa autoa, ei etelänmatkoja. Kotiruokaa helpolla ja edullisesti ja muutenkin elää tarkan markan mukaisesti. Elämä voi olla elämisen arvoista ilman luksustakin, se on ihan itsestä kiinni. Olen mieluummin arvokas ja hyvä kotiäiti, mutta köyhä kuin rikas, pintaliitoinen uraäiti, jolla ei ole aikaa nähdä lapsiensa kasvavan :/

No joo mulla ei ole 300 neliön omakotitaloa, omakotitalo kylläkin, etelän matkoja tehdään kerta vuoteen, mutta nekin vain lentoja lämpimään, asumisesta ei siellä tartte maksaa, ei omaa autoa. Mutta silti en voisi jäädä kotiin missään tapauksessa kun lapset on yli 3-vuotiaita. Tuo on ainoastaan mahdollista, jos on hyväpalkkainen mies, joka tuo rahaa taloon, yksinhuoltajalle aika mahdoton yhtälö, ei sitä nyt viitsi työttömäksikään jättäytyä, kun on kuitenkin ihan hyvä työpaikka olemassa, vaikkakaan ei mikään huippupalkkainen.

 

Jos tyytyy vähään, voi helposti hoitaa lapsensa kotona. Eli ei tarvitse olla 300 neliön okt:a, ei hienoa autoa, ei etelänmatkoja. Kotiruokaa helpolla ja edullisesti ja muutenkin elää tarkan markan mukaisesti. Elämä voi olla elämisen arvoista ilman luksustakin, se on ihan itsestä kiinni. Olen mieluummin arvokas ja hyvä kotiäiti, mutta köyhä kuin rikas, pintaliitoinen uraäiti, jolla ei ole aikaa nähdä lapsiensa kasvavan :/

luuletko että ihmisillä pääsääntöisesti on kolmensadan neliön omakotitalot ja hienot autot?

suurin osa ihmisistä asuu ihan tavallisissa muovilattiallisissa kolmioissa ja ajelevat ihan tavallisella autolla. ja käyvät töissä tienatakseen rahat vuokraan ja kaurapuuroon.

 

Itse olen yhdistänyt myös koti- että työäitiyden ja voin sanoa, että tasapainoisempia lapsia saa hakea. Tässä asiassa saan kehua itseäni ja nostaa jalustalle. Hankalaa tämä välillä on, mutta kaiken uurastuksen arvoista. On ihanaa huomata miten sosiaalisia, avoimia ja älykkäitä lapseni ovat. Kun vertaan heitä esim. levottomiin, keskittymiskyvyttömiin päiväkodissa oleviin ikätovereihinsa niin ero on todella selvä! En tuomitse ketään, mutta toki SAAN ja AION kehua omaa kotiäitiyttäni, koska teen sen eteen kovasti töitä. Ja toki tarhalapsistakin löytyy poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen tarhalaiset ovat kovaäänisiä, levottomia, nukkuvat huonosti, itkuisia, sairastavat paljon ja he eivät pysty keskittymään pitkäksi aikaa tekemisiinsä.

Ihmettelen tätä kotiäitien tapaa nostaa omaksi ansiokseen lastensa persoonallisuuden, aivan kuin lapset olisivat äitinsä jatke eivätkä täysin omia persoonia omine luonteenpiirteineen, temperamentteineen ja oppimiskykyineen. Olen itsekin ollut kotiäitinä osan lapsistani kohdalla, mutta en tunnista tätä ajattelutapaa enkä ole törmännyt siihen kuin netissä ja vanhempien naisten kohdalla.

Tietysti vanhemmat ja kasvatus yleensäkin vaikuttavat siihen, miten lapsi oppii käyttäytymään ja toimimaan eri tilanteissa. Mutta siihen, onko lapsi sosiaalinen, älykäs tai avoin ei äiti vaikuta muuten kuin geeniensä kautta. Samankin perheen lapsilla vaihtelevat ne ominaisuudet, joissa he ovat vahvimmillaan ja heikoimmillaan. Lapset ovat yksilöitä ja kunnia heidän persoonallisuutensa lahjakkuuksista kuuluu heille itselleen.

 

taas tätä, johan tästä jauhettiin jokin aika sitten.
Lapseni ovat olleet hoidossa pienestä pitäen, tosin ryhmiksessä ja pph:ssa joka ehkä lienee pienempi paha kuin kauhea päiväkoti... ja lapseni ovat älykkäitä ja ihania. Olen täysin samaa mieltä "en ole äitini jatke":en kanssa siitä että, sosiaalisuuteen ja älykkyyteen yms vaikuttaa enemmän geenit. Nämä kaksi lastani ovat lyhyellä ikäerolla ja saaneet saman kasvatuksen ja samanlaisen hoidon mutta silti toinen on luonteeltaan paljon ujompi ja varovaisempi vaikka onkin älykäs ja ihana ja keskittymiskykyinen ja nokkela ja nättikin vielä.