Olemme olleet miehen kanssa yhdessä muutaman vuoden ja lapsikin on siunaantunut. Lapsen tulon myötä suhteen laatu on kääntynyt rajuun laskuun ja ilmassa on suorastaan vihamielisyyttä. Jatkuvasti vaan riidellään eikä hellyyttä ole enää ollenkaan. Mistä sen tietää että onko suhdetta enää mahdollista pelastaa? Välillä mietin että rakastanko miestä ihan oikeasti vai olenko hänen kanssaan vain lapsen takia ja sen takia että ero olisi liian suuri elämän muutos. Epäilen myös että mies ei ole minun kanssa oikeista syistä, luulen että hänen motiivi on se että on kohtalaisen säännöllistä seksiä ja muija joka tienaa suht hyvin. Alan epäillä että onko tässä lainkaan kyse rakkaudesta. Ymmärrän että usein suhteet joutuu lujille vauvan tulon myötä mutta missä vaiheessa sen sitten olisi tarkoitus helpottaa? Jos nyt ei tehdä töitä parisuhteen eteen ja välit tulehtuu totaalisesti niin tuskin se rakkaus alkaa taas itsestään kukoistamaan kun lapsi kasvaa. Mistä tietää milloin peli on pelattu? Tuntuu että näemme toisissamme enää vain huonot puolet. Joskus jos iltaisin itkettää rahahuolet ja suhteen huono tila niin menen piiloon itkemään, normaalissa suhteessa kai hakeudutaan puolison kainaloon hakemaan lohtua mutta itse en kykene siihen koska en tunne oloani hyväksi ja henkisellä tasolla turvalliseksi miehen kanssa.
Onko kenelläkään ollut näin huono tilanne ja ajan myötä asiat olisi parantuneet vai onkohan ero väistämättä edessä?
Olemme myös puhuneet näistä asioista miljoonat kerrat ja aina seuraavat pari päivää menee paremmin mutta sitten taas palataan sihen huonoon tilanteeseen, eli ei kehuja, suukkoja tai haleja vaan ainoastaan tiuskimista ja itsekästä käytöstä.
Olo on koko ajan todella surullinen ja elämä on näin todella raskasta, toisaalta raskasta se elämä olisi varmaan sittenkin jos nyt erottaisi..... ei ole elämä helppoa ei...
Onko kenelläkään ollut näin huono tilanne ja ajan myötä asiat olisi parantuneet vai onkohan ero väistämättä edessä?
Olemme myös puhuneet näistä asioista miljoonat kerrat ja aina seuraavat pari päivää menee paremmin mutta sitten taas palataan sihen huonoon tilanteeseen, eli ei kehuja, suukkoja tai haleja vaan ainoastaan tiuskimista ja itsekästä käytöstä.
Olo on koko ajan todella surullinen ja elämä on näin todella raskasta, toisaalta raskasta se elämä olisi varmaan sittenkin jos nyt erottaisi..... ei ole elämä helppoa ei...