Apua?

Hei. olen 15 vuotias tyttö olen raskaana ja luultavasti 7 kuukaus alkamassa.
olen salannut raskauden koko tämän ajan sillä elämän tilanteeni on hyvin vaikea
seurustelen 20 vuotiaan kanssa ja aion mennä hänen paikkakunnalleen asumaan
opiskelijana jos vain saan paikan mutta 9 luokka on vielä kesken..
äitini on niin erillainen kuin muut koska kaikki aina luulee et ne ymmärtäis mut voin vannoa et tässä tapauksessa ei! hän on sanonut et jos lapsia tulee pojalta lähtee kilkuttimet ja et en enää koskaa pääse sinne minne olen aina halunnut. minulla ei ole elämässäni oikeasti mitään muuta kuin tämä poika ja se paikkakunta missä on
myös sukulaisia ja jos äitini saa tietää en varmasti pääse sinne mitä sitten teen?
minulla on ollut pahaa masennusta jo muutenkin ja sitten kun olisi enää vajaa puoli vuotta nii on tälläinen ongelma. pidän kumminkin siitä mitä mahassani on vaikka siitä ei ole mitään tietoa mitä siellä on.. koittakaa ymmärtää kertokaa mitä pitäisi
tehdä, en kestä enää
 
Hei 15.v,

Kuulostaapa hankalalta tilanteelta! On varmasti tosi vaikeaa, enkä oikein osaa edes kuvitella millaista sinulla juuri nyt on. Yritän kuitenkin tarjota muutaman ajatuksen. En ole mikään psykologi tai muu ammatti-ihminen, mutta jonkun verran maalaisjärkeä löytyy ;)

Ensimmäiseksi todetaan ne tosiasiat, joita ei mitenkään pysty muuttamaan, eli: -olet raskaana ja tulet muutaman kuukauden kuluttua synnyttämään ensimmäisen lapsesi
-et mitenkään pysty salaamaan raskauttasi äidiltäsi, koska olet alaikäinen ja asut (ilmeisesti) kotona.

Niin se vain on. Yritä hyväksyä nuo asiat ja lähteä miettimään miten sitten olisi paras toimia. On turha enää miettiä miksi tai miten tässä näin kävi, tai miten tapahtuneen saisi peruutettua, koska se ei onnistu. Mitä nopeammin sulatat sen, sitä helpompi sinun on lähteä eteenpäin.

Ihan ensimmäiseksi on huolehdittava sinun ja syntyvän lapsen terveydestä. Jos et ole vielä käynyt neuvolassa, mene heti! Raskaudessa on monia asioita jotka voivat uhata vauvan tai sinun terveyttä, ja asiasta on ehdottomasti otettava selvää. Neuvolan ja sairaalan äitiyspolin työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, ja vaikka olet alaikäinen olet sen verran "vanha", että muistaakseni voit kieltää heitä kertomasta äidillesi. Neuvolassa pitää käydä senkin takia, että sinun pitää mitä pikimmiten anoa äitiysrahaa kelasta, ja sen saamiseen tarvitaan neuvolan todistus raskaudesta ja sen kestosta. Tuntuu ehkä sivuseikalta juuri nyt, mutta kuulostaa siltä että tarvitset kaikki mahdolliset tuet.

Mistä päästäänkin siihen toiseen number one-asiaan, eli sinun on kerrottava äidillesi raskaudesta. Ymmärrän että se voi tuntua mahdottomalta, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei todellakaan ole, et kuitenkaan voi muuttaa kotoa pois koska sinulla ei ole omia tuloja, ja miten edes muuttaisit äitisi huomaamatta? Varmasti äitisi on alkuun - tai pitkäänkin - vihainen, mutta luulisi hänenkin aikuisena ihmisenä ymmärtävän että kaatunutta maitoa on turha itkeä, ja tajuavan että paras mitä hän voi tilanteessa tehdä on tukea sinua. Mieti etukäteen, miten ja missä tilanteessa hänelle kerrot. Jos äitisi voi olla väkivaltainen (en nyt oleta mitään, mutta koska en tunne sinua tai äitiäsi tarkemmin en myöskään sulje mitään pois), ota tilanteeseen mukaan joku muu johon luotat, kaveri, poikaystäväsi tai sinulle läheinen sukulainen. Yritä itse pysyä rauhallisena, äläkä lähde mukaan äitisi suuttumukseen ettei tule sanottua mitään mitä ei voi enää perua. Yritä ymmärtää myös hänen tunteitaan, onhan hänellä oikeus olla vihainen kun olet salannut näin tärkeän asian häneltä näin pitkään. Hän voi myös tuntea itsensä loukatuksi koska et halunnut kertoa hänelle ennen kuin oli pakko. Toisen suuttumusta usein vähentää se, jos toinen osapuoli heti alussa myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Esim. "Äiti, minulla olisi tosi tärkeää kerrottavaa sinulle. Tein väärin kun en kertonut sitä aiemmin ja olen tosi pahoillani, mutta minua pelottaa miten reagoit." Miten muuten isäsi? Onko hän maisemissa, voisiko ymmärtää paremmin?

Oletko kertonut poikaystävällesi raskaudesta ja tulevasta lapsesta? Mitä mieltä hän on tulevaisuudestanne? Jos hän käy töissä, hän ehkä pystyisi elättämään sinut ja lapsenne kunnes äitiysloman jälkeen käyt yhdeksännen luokan loppuun ja voit ryhtyä opiskelemaan tai mennä töihin. Monissa perheissä vain toinen käy töissä. Ja kyllä, myös yksinhuoltajaäidit selviävät, jos siihen joutuisit.

Viestissäsi mainitset kaksi kertaa että pelkäät ettet pääse "sinne minne olet aina halunnut". Mitä tarkoitat tällä? Onko se joku paikka, vai ammatti tms asia? Usko pois, ei lapsen saaminen ole elämän loppu! Lapsi voi olla ihana asia joka auttaa jaksamaan sen sijaan että se uuvuttaa ja vie voimat. Ja kyllä äitinäkin voi opiskella ja tehdä töitä, sitä varten on keksitty päivähoito =)

Ja ainahan voit luovuttaa lapsen adoptioon, jos et halua ryhtyä lasta kasvattamaan. Sekin olisi nykyisessä tilanteessasi ihan ymmärrettävä vaihtoehto. Suomessa on satoja ja tuhansia lapsettomia pareja, jotka itkisivät ilosta saadessaan adoptoida pienen vastasyntyneen, ja varmasti antaisivat lapsellesi hyvän kodin.

No joo, tulihan tässä jonkun verran asiaa. Toivottavasti tästä on jotain apua. Voimia ja tsemppiä sinulle!!! :hug:

PS: Tällä foorumillakin on paljon nuoria äitejä joiden kertomuksista voisi olla sinulle apua, selailepa vähän =)
 
Viimeksi muokattu:
sinne minne olen aina halunnut on paikkakunta mitä en mainitse tässä...
äitini ei ole oikeastaan koskaan ollut minulle "äiti" hän sai minut 18 vuotiaana koska hänet raiskattiin ja on hyvin vaikea ihminen joka tilanteessa asuin mummoni luona 6
vuotta ja ajattelin että kertoisin hänelle ensin ehkä hän saisi asian selitettyä äidille
paremmin minulla on mummoni luona aina turvapaikka hän on lämmin ja hyvä ihminen mutta osaa hänkin suuttua pahasti ja sitä juuri pelkään. poikaystävä tietää ja olisimme onnelisia jos se on terve ja asiat sujuisivat saisimme pitää sen. olen ikäisekseni täysin kehittynyt ja psykologini mielestä pärjäisin vaikka omillani mutta hänellekkään en tästä voi kertoa koska joutuisin heti jonnekkin huostaan... mutta tosissani olen että omalla kotipaikkakunnallani en koskaan ole halunnut asua ja koen vaikeaa masennusta kaikesta, täällä ihmiset vain keksivät omia juttujaan ja yms. kiitos sinulle ymmärryksestä ja tajuan kyllä että minun on pakko toimia mutta pelkään vain niin pahasti että näin poikaystäväni viimeistä kertaa eilen.. saan koko ajan kauheita itku kohtauksia että meinaan ihan tukehtua niihin
 
Ohhoh, onpas äidilläsikin ollut vaikeaa! Ei toki oikeuta huonoa kotelua mutta selittää jotain kuitenkin. Hyvä että sinulla on mummo tukena johon sinulla on hyvät välit. Ajatuksesi kertoa ensin mummolle ei kuulosta ollenkaan huonolta, ehkä voisitte sitten yhdessä kertoa äidillesi. Jos mummosi oikeasti on lämmin ja hyvä ihminen niin kuin kirjoitat, niin varmasti hän pääsee alkujärkytyksestään aika nopeasti yli.

Kerro ihmeessä myös psykologillesi, hänelläkin on vaitiolovelvollisuus, ja hänelle voisit varmasti hyvin purkaa tuntojasi. Ja voin vakuuttaa että nuoria äitejä ei todellakaan oteta huostaan, vaan tuetaan ihan pysymään normielämässä kiinni. Ja kukaan ei voi lastasi väkisin sinulta viedä! Eli turha pelko pois :hug:

Kirjoitat ensin että poikaystäväsi on onnellinen tulevasta lapsestanne, mutta viestisi lopussa pelkäät ettet näe häntä enää. Jos hän on sanonut haluavansa lapsen ja että teistä tulee perhe, niin luota siihen ja yritä olla pelkäämättä pahinta. Jos taas teillä on epävarmuutta suhteenne tulevaisuudesta, toivon että asia ratkeaa mahdollisimman pian! Nuorihan hänkin on ja pojat kypsyvät vähän hitaammin kuin tytöt, varmasti hänenkin päänsä on vähän sekaisin ;) Toivottavasti teistä tulee onnellinen nuori perhe! Kuulostaa hyvältä että psykologisi sanoi että pärjäisit vaikka omillasi, minunkin mielikuvani on että olet vahva nuori nainen! Olet kuitenkin sinnitellyt vaikeassa tilanteessa jo pidempään, se on varmasti vaatinut voimia. Kyllä sinä pärjäät :)
 
  • Tykkää
Reactions: 15.v
No ihan ensinnä neuvoisin sinua kertomaan heti välittömästi äidillesi/mummollesi. Sinulla on noin 2kuukautta aikaa valmistautua vauvan tuleen ja et pääse siitä yli etkä ympäri että sun on kerrottava vanhemmillesi. Oletko ajatellut käytännön asioita, missä vauva nukkuu? Onko vaatteita? Lakanoita? vaippoja? Missä asuisit toisella paikkakunnalla? Miten kävisit koulua? Millä elätät lapsesi?
 
asuisin poikaystäväni luona ja käytännön asiat hoituvat varmasti aika helposti. mutta ongelmana on se että äiti varmasti ilmiantaa poikaystäväni poliisille joten hän joutuu linnaan? ei se ole oikein! ei se ole hänen syynsä miksi ihmiset eivät voi ymmärtää että ikä on vain numeroita en minäkään voi sille mitään että olen 5 vuotta nuorempi :(
 
Saanko kysyä miksi et vielä ole muuttanut poikaystäväsi luokse?

Sulla ei oikeesti ole enää paljoa aikaa tuota asiaa vatvoa ja kuukauden päästä kaikki tietävät sun lapsesta halusit tai et. Kuinka aiot päästä sairaalaan synnyttämään jos lapsen isä asuu muualla ja äitillesi et suostu asiasta kertomaan?

Sinuna varaisin ihan ensin ajan neuvolaan jos et siellä ole käynyt. Ihan SINUN omasi ja LAPSESI terveyden takia.

Ja kerro sille mummollesi nyt heti miten asiat on. Eiköhän hän osaa sinua neuvoa miten toimia äitisi kanssa. Sun on saatava tämä asia päätökseen koska sun täytyy alkaa pystyä katsomaan asiaa äitillesi kertomista pidemmälle. Vauva syntyy aivan kohta ja vaikka asioilla on tapana järjestyä niin kyllä niiden eteen joutuu joskus tekemäänkin. Onko sulla lapselle vaatteita? Jos olet 8kk niin on liian myöhäistä (ilmeisesti) hakea äitiyspakkausta.
Kela - Äitiysavustuksen hakeminen ja ostaminen

Sulla on tosi vaikea tilanne, kovasti voimia ja jaksamista sulle.
 
voi että sulla on vaikea tilanne ! :( harmillista !
Mutta sun tosiaan kannattaa pikaisesti mennä neuvolaan, että saa tietoa vauvan voinnista, ja olen samaa mieltä että sun kyllä kannattaisi jutella mummosi kanssa edes asiasta.
En ymmärrä miten olet saanut asian salattua äidiltäsi kun raskaus on jo noin pitkällä, eikö hän huomaa sitä jo päällepäin ?

Voimia hirvittävän paljon sinulle, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ! :)
 
Kuullostaa kyllä pahalta tilanteelta,mutta jos mummosi on mukava ihminen niin kerro nyt heti mummollesi asiasta. Jos lapsi syntyy ja sitten aletaan ihmetellä asiaa luulen että mahdollisuudet onnelliseen loppuun ovat paljon vaikeamat kuin jos nyt vain avaat suusi. Ja voisiko joku passittaa isän noin vaan linnaan,en oikein usko,voiko joku väittää raiskaukseksi,jos pariskunta seurustelee,vaikka toinen olisi alaikäinen. Etten nyt pitäisi linnaan joutumista todellisena skenaariona. Ja eihän lapsi isätöm ole,vaikka isä olisi vankilassa.

Mielestäni suomessa pitäisi mennä neuvolaan joskus alkuraskaudeSta,että on oikeutettu äitiysavustukseen,mutta en tiedä mitä poikkeuksia noissa tehdään. Ja voisit hyvin muuttaa poikaystäväsi luokse,koska peruskoulua voi käydä toisellakin paikkakunnalla ja koska lapsen synnyttyä saat äitiysrahaa ja lapsilisää. Neuvolaan nyt vaan pitäis mennä,koska raskautta ei nyt ole seurattu mitenkään eikä mitään oikein ole tehtävissä. Lapsi syntyy ihan pian halusitpa sinä tai et,sitten kaikki ainakin muuttuu eikä asiat ole enää salailtavissa. Muuta ratkaisua ei nyt ole koska aborttiakaan ei voida enää tehdä,sekin olisi ollut mahsollinen ihan alussa ilman,että äidillesi olisi asiasta edes ilmoitettu. Voimia sinulle.
 
Ihan ensimmäiseksi soitat itselles neuvolaan ajan. Ja koska olet alaikäinen, neuvolan täytyy ilmoittaa sosiaalitoimeen ja ottavat sieltä sinuun yhteyttä. Luultavasti ehdottavat ensikotia, jossa vauvan kanssa hetken aikaa olisitte, tai miksi ei nyt ennen vauvan tuloakin. He haluavat varmistaa vain sen, että pärjäät lapsen kanssa.
Sitten he auttavat teitä saamaan asunnon ja tukevat teidän muun toimeentulon, eivätkä he "riistä" lapselta isää, vaan tukevat teidän yhteiseloa, mikäeli lapsen isä haluaa tämän elämässä olla läsnä.
Toki he voivat myös kysellä, että oliko lapsi suunniteltu, olitko suostuvainen seksiin yms yms, mutta he haluavat vain varmistaa, että kaikki on hyvin ja mennyt "oikealla" tavalla.
Tuosta pelosta äitiäsi kohtaan, voit jutella neuvolassa ja saatte varmasti sumplittua asiat niin, että kaikki on turvassa.
Nyt on viimeinen aika ottaa vastuu ja huolehtia itsestä ja vauvasta, aloita se soittamalla NEUVOLAAN - HETI !
 
Jos olet 8 kuulla ja tosiaankin raskaana, vatsan luulisi näkyvän ulospäinkin melko reilusti. Ihmettelenkin, miten olet saanut asian salattua? Miten, liikkuuko vauva vatsassa, tunnetko liikkeitä?

Kehottaisin nyt HETI menemään sinne NEUVOLAAN! Se, että olet näin pitkään asian kanssa sinnitellyt, on vaatinut varmasti voimia niin sinulta, mutta pelkään että myös lapselta. Miksi et ole aikaisemmin käynyt siellä neuvolassa jos olet huolissasi lapsesta?

Toivottavasti saat asiat selvitettyä! Kerrohan täälläkin sitten miten hommat lutviutuu, jotta vastaisuudessakin sinun ikäisesi saisi "vertaistukea".
 
Hienoa, että suojelette lapsen seksuaalista hyväksikäyttäjää. Tästä ketjusta on kuitenkin vinkattu poliiseille jos jotain saisivat aikaiseksi.
Ei ole kyse siitä että suojeltaisiin yhtään ketään vain siitä että tulet lyömään lyötyä. Näillä/meillä nuorilla äideillä on muutenkin "vaikeaa" ilman että kukaan "yli-ikänen" tulee tänne pahoittamaan toisten mieltä !
 
Ei ole kyse siitä että suojeltaisiin yhtään ketään vain siitä että tulet lyömään lyötyä. Näillä/meillä nuorilla äideillä on muutenkin "vaikeaa" ilman että kukaan "yli-ikänen" tulee tänne pahoittamaan toisten mieltä !
Lisäystä vielä, tämä keskustelufoorumi on monelle nuorelle äidille todella tärkeä voimavara, jonne voi purkaa huolet ja murheet, kysyä neuvoa. Ei ole täällä tarkoitus lytätä yhtään ketään !
 
  • Tykkää
Reactions: miiamo92 ja tanzie

Yhteistyössä