Hei
15.v,
Kuulostaapa hankalalta tilanteelta! On varmasti tosi vaikeaa, enkä oikein osaa edes kuvitella millaista sinulla juuri nyt on. Yritän kuitenkin tarjota muutaman ajatuksen. En ole mikään psykologi tai muu ammatti-ihminen, mutta jonkun verran maalaisjärkeä löytyy
Ensimmäiseksi todetaan ne tosiasiat, joita ei mitenkään pysty muuttamaan, eli: -olet raskaana ja tulet muutaman kuukauden kuluttua synnyttämään ensimmäisen lapsesi
-et mitenkään pysty salaamaan raskauttasi äidiltäsi, koska olet alaikäinen ja asut (ilmeisesti) kotona.
Niin se vain on. Yritä hyväksyä nuo asiat ja lähteä miettimään miten sitten olisi paras toimia. On turha enää miettiä miksi tai miten tässä näin kävi, tai miten tapahtuneen saisi peruutettua, koska
se ei onnistu. Mitä nopeammin sulatat sen, sitä helpompi sinun on lähteä eteenpäin.
Ihan ensimmäiseksi on huolehdittava sinun ja syntyvän lapsen terveydestä. Jos et ole vielä käynyt neuvolassa, mene heti! Raskaudessa on monia asioita jotka voivat uhata vauvan tai sinun terveyttä, ja asiasta on ehdottomasti otettava selvää. Neuvolan ja sairaalan äitiyspolin työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, ja vaikka olet alaikäinen olet sen verran "vanha", että muistaakseni voit kieltää heitä kertomasta äidillesi. Neuvolassa pitää käydä senkin takia, että sinun pitää mitä pikimmiten anoa äitiysrahaa kelasta, ja sen saamiseen tarvitaan neuvolan todistus raskaudesta ja sen kestosta. Tuntuu ehkä sivuseikalta juuri nyt, mutta kuulostaa siltä että tarvitset kaikki mahdolliset tuet.
Mistä päästäänkin siihen toiseen number one-asiaan, eli
sinun on kerrottava äidillesi raskaudesta. Ymmärrän että se voi tuntua mahdottomalta, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei todellakaan ole, et kuitenkaan voi muuttaa kotoa pois koska sinulla ei ole omia tuloja, ja miten edes muuttaisit äitisi huomaamatta? Varmasti äitisi on alkuun - tai pitkäänkin - vihainen, mutta luulisi hänenkin aikuisena ihmisenä ymmärtävän että kaatunutta maitoa on turha itkeä, ja tajuavan että paras mitä hän voi tilanteessa tehdä on tukea sinua. Mieti etukäteen, miten ja missä tilanteessa hänelle kerrot. Jos äitisi voi olla väkivaltainen (en nyt oleta mitään, mutta koska en tunne sinua tai äitiäsi tarkemmin en myöskään sulje mitään pois), ota tilanteeseen mukaan joku muu johon luotat, kaveri, poikaystäväsi tai sinulle läheinen sukulainen. Yritä itse pysyä rauhallisena, äläkä lähde mukaan äitisi suuttumukseen ettei tule sanottua mitään mitä ei voi enää perua. Yritä ymmärtää myös hänen tunteitaan, onhan hänellä oikeus olla vihainen kun olet salannut näin tärkeän asian häneltä näin pitkään. Hän voi myös tuntea itsensä loukatuksi koska et halunnut kertoa hänelle ennen kuin oli pakko. Toisen suuttumusta usein vähentää se, jos toinen osapuoli heti alussa myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi. Esim. "Äiti, minulla olisi tosi tärkeää kerrottavaa sinulle. Tein väärin kun en kertonut sitä aiemmin ja olen tosi pahoillani, mutta minua pelottaa miten reagoit." Miten muuten isäsi? Onko hän maisemissa, voisiko ymmärtää paremmin?
Oletko kertonut poikaystävällesi raskaudesta ja tulevasta lapsesta? Mitä mieltä hän on tulevaisuudestanne? Jos hän käy töissä, hän ehkä pystyisi elättämään sinut ja lapsenne kunnes äitiysloman jälkeen käyt yhdeksännen luokan loppuun ja voit ryhtyä opiskelemaan tai mennä töihin. Monissa perheissä vain toinen käy töissä. Ja kyllä, myös yksinhuoltajaäidit selviävät, jos siihen joutuisit.
Viestissäsi mainitset kaksi kertaa että pelkäät ettet pääse "sinne minne olet aina halunnut". Mitä tarkoitat tällä? Onko se joku paikka, vai ammatti tms asia? Usko pois, ei lapsen saaminen ole elämän loppu! Lapsi voi olla ihana asia joka auttaa jaksamaan sen sijaan että se uuvuttaa ja vie voimat. Ja kyllä äitinäkin voi opiskella ja tehdä töitä, sitä varten on keksitty päivähoito =)
Ja ainahan voit luovuttaa lapsen adoptioon, jos et halua ryhtyä lasta kasvattamaan. Sekin olisi nykyisessä tilanteessasi ihan ymmärrettävä vaihtoehto. Suomessa on satoja ja tuhansia lapsettomia pareja, jotka itkisivät ilosta saadessaan adoptoida pienen vastasyntyneen, ja varmasti antaisivat lapsellesi hyvän kodin.
No joo, tulihan tässä jonkun verran asiaa. Toivottavasti tästä on jotain apua. Voimia ja tsemppiä sinulle!!! :hug:
PS: Tällä foorumillakin on paljon nuoria äitejä joiden kertomuksista voisi olla sinulle apua, selailepa vähän =)