Olinko kohtuuton? Suutuin miehen työmatkasta!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Merja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mun mies lähtee puoleks vuodeks rauhanturvaajaksa ja nuporimmaisen laskettu aika on kuukausi lähdön jälkeen. Olen puoli vuotta siis kolmen lapsen yh enkä jaksa valittaa asiasta kun mies kuitenkin antaa mun käyttää tienaamansa rahat. Perheen hyväksi nämä asiat kuitenkin on. Ja kun ottaa asenteen et jaksaa niin sit kans jaksaa joten ei kannata kitistä "vain" viikon poissa olosta.
 
Hei ihan oikeasti nyt näille vastaajille. Vähän armoa!

Te ette tiedä mitään muuta ap:n elämästä kun nämä tässä kerrotut. Jos ap:lla on masennusta? Jos lapset valvottaa kaikki yöt? Ja täytyy sanoa, että yhdenkin taaperon kanssa autolla ajaminen (esim. meidän 300km:n päässä asuvien isovanhempien luo) on hankalaa, etten sanoisi jopa vaarallista. Jokainen saa kokeilla sitä ihan rauhassa vauvan/lapsen kanssa, joka ei viihdy autossa yhtään.

Ja monessa lapsiperheessä nämä haut/viemiset jne. on suunniteltu toimivaksi kahden vanhemman kanssa. Kun se toinen lähtee niin järjestelmä pettää ja se saattaa ainakin tuntua ylivoimaisen hankalalta. Niinkuin se ilman tukiverkostoa joskus onkin.. Yksinhuoltajaperheissä on siinä eri asiasta kyse, että hommat on jo järjestetty niin, että pärjätään. (Niin, ja ei ne yksinhuoltajatkaan aina edes pärjää niin hirveen hienosti..)

Ja ei, mulla ei ole kuin yksi lapsi. Mies ei tee reissutyötä. Pärjäisin viikon ihan hyvin lapsen kanssa kahdestaan. Kolmen lapsen kanssa en sitten olekaan niin varma.. Tai voin aika varmasti sanoa, että kaikki pysyisi hengissä mut olis elämä hankalaa.

Mutta ap:lle, olit sä vähän kohtuuton jos mies ei niille reissuille mitään voi. Mutta eipä se silloin ole miehen vika.. Hyvä että siskos pääsee tulemaan.:) Ja jaksamista.:) Mä uskon kyllä et sä oisit pärjännyt lasten kanssa yksinkin, mutta jos ei ole ihan pakko niin ei tarvi leikkiä mitään superäitiä. Ja jos oisit jäänyt yksin viikoksi, niin silloin ne hommat voi hoitaa vähän rennommin. Eineksiä pöytään suoraan kaupan foliorasioista.
 
Niinpä.

Naisen kannattaisi lapsilukua suunnitellessaan miettiä ennen kaikkea sitä, montako lasta MINÄ haluan ja monenko lapsen kanssa MINÄ jaksan. Mies kun voi vaikka lähteä, tai kuolla, tai tehdä töitä joihin kuuluu työmatkat, ja silloin se on äiti joka lapsia hoitaa.

Avuttomuus on nykyajan kansantauti. Onneksi en ole saanut sitä tartuntaa.

Tähän on nyt ihan pakko kertoa mun siskosta. Olivat miehensä kanssa suunnitelleen kahta lasta, ehkä kolmas joskus sitten vuosien päästä. Tulipa kaksoset. Ihan varmasti olis jaksaminen aika lujilla jos mies joutuis yhtäkkiä lähtemään viikoksi. Oli vaan ihan pakko mainita, et tällasia poikkeustilanteitakin voi joskus tulla eteen tahtomattaankin.
 
Kiva, että tänne on eksynyt ymmärtäjiäkin. Tuntuu, että äidit on toisilleen kaikkein pahimpia! Minulle on aivan sama jos joku oinen pärjää 10 lapsensa kanssa yksin. Olen jo myöntänyt monta kertaa, että en jaksa. Isommat tarvitsevat paljon liikuntaa, menoa ja meininkiä ja kun on pieni vauva, niin ei sitä kauheassti jaksa/kykene menemään niin paljon. Sitten tulee turhautumista ja kiukkua.

Mutta tuli ainakin selväksi, että täällä on turha puhua mistään vaikeuksista. Tuomio tulee!
 
En mä jaksanut lukea näitä kohtuuttomuusviestejä. Tekis mieli lyödä satasesta vetoa, et noiden mammojen ukot ei reissaa töissään ku joskus jonkun koulutuspäivän ja pikkujoulut ja muut ryyppäjäiset. Todellisuus on sitten ihan toista, kun oikeasti tehdään reissuhommaa.

Ymmärrän täysin, että sua pännii. Varoitusaika oli lyhyt. Tosin miehesi on pakko tehdä reissuhommia jos niin on sovittu, mutta vois tietysti esimiehelle ilmoittaa, että jatkossa tieto on tultava aiemmin, koska hän on perheellinen ja se vaatii perheeessä organisointia, että kaikki saadaan toimimaan. Näin oma mieheni menetteli. Kerran sitten ilmoitti, ettei lyhyellä varoitusajalla lähde, koska on pyytänyt ilmoittamaan n. viikkoa ennen. Nykyään tiedot reissuista tulee hyvissä ajoin ja ehditään järkkäämään kaikki hommelit sen mukaan. Meillä tilanne vielä se, että itselläni on pitkä työmatka ja mies vie lapset hoitoon kun on Suomessa töissä tai tällä kotipaikkakunnalla ja minä noudan hoidosta. Kun mies on reissussa vaatii tämä aina säätöä. Tosin jos olet kotona lasten kanssa kuten ymmärsin, niin ehkä ylireagoit. Mutta juu tiedän tunteen ärsyttää ihan pirusti kun on saanut kaikki suunniteltua valmiiksi, sitten ukko tulee ja ilmoittaa työreissusta ja saat organisoida kaikki uusiksi. Ja meillä se organisointi kuuluu kyllä minulle...ei tuo ukko sen eteen mitään tee. Mutta hei siitä reissusta saa yleensä rahaa ja lapsille vaadin aina tuliaiset!!!
 
Arvasin, että täällä tulee vaan sontaa niskaan. Te kun kaikki olette niin osaavia, jaksavia ja suvaitsevaisia. Minusta tämä vaan oli kohtuutonta. Perheellinen kuitenkin kyseessä. Ei lapsiperheestä niin vain lähdetä reissailemaan viikoksi. Saa tässä suunnitella koko ensi viikon uusiksi. Eskarilaisen kuskaamiset jne.

Mutta hyvä jos teillä kaikki onnistuu!

Miehesi voi kyllä sopia työnantajansa kanssa, ettei hänen tehtäviinsä perhesyiden vuoksi kuulu ulkomailla tai edes kotimaassa matkustamista. Tosin hän saattaa ottaa siinä riskejä: palkan lisiä ei tule tai hänen asemansa on huono seuraavissa yt-neuvotteluissa.

Matkustamisvalmius siis vaikuttaa miehesi palkkaan ja siten perheenne käytettävissä oleviin tuloihin. Sinä hoidat nyt kotia ja teillä on siitä hyvin asiat, että miehen työ mahdollistaa sen taloudellisesti. Oletko valmis tinkimään perheenne tulotasosta?
 
Mielestäni olet ap kohtuuton miestäsi kohtaan. Hän tuskin mahtaa työmatkalleen mitään. Mutta mielestäni miehesi voisi mainita työnantajalleen, että tälläiset reissut olisi vastedes hyvä tietää hyvissä ajoin ja että äkkilähdöt aiheuttavat perheenne arjessa hankaluuksia. Tsemppiä viikkoon!!
 
[QUOTE="madame";25485383]No kuule minusta miehen pomo on kohtuuton![/QUOTE]

Miksi miehen pomo on kohtuuton? Ei hänen tarvitse kantaa huolto työntekijöiten perheasioista, ekarinkuljetuksista, jaksaamattomasta vaimosta tai vastaavasta. Jos hänellä on vaikka kymmeniä työntekijöitä, tuskin edes muistaa, kenellä on lapsia, minkäikäisiä tai kuinka monta..... Hän odottaa vaan, että työntekijä täyttää tehtävänsä ja that's it!
Toki, mies voi työnantajan kanssa näin halutessaan puhua ja pyytä vaikka pitempää varoitusaikaa. Mutta ap ei ole tässä ketjussa mitenkään antanut ymmärtää,että miestä tämä työmatka haittaisi tai miehellä olisi sen osalta joku ongelma.
 
En jaksanut koko ketjua lukea. Et ollut kohtuuton. Itse en vois lähteä viikoksi noin vain reissuun, koska vaimolle se olis liian rankkaa. Teen sitten sellaista työtä ettei tarvi lähteä.
 
Ymmärrän ap:n reaktion. Mäkään en olisi vielä muutama vuosi sitten selvinnyt viikkoa yksin. Olin masentunut ja pieniä lapsia jaloissa, ei sukulaisia olemassa. Nyt kun ovat kasvaneet on tilanne aivan eri.

Itsekin aikoinani ihmettelin miten voi päivän varoitusajalla tulla maailman tärkein reissu tai työssöolo esimerkiksi viikonlopulle. Nyt tiedän että tämä on aika tavallista. Ei siinä ajatella miten vaimot jaksaa kotona. Jos teillä tulee tällaisesta ongelmia niin ehdottaisin että miettisitte lastenhoitoapua ja jos tämä ei käy niin miehen pitäisi varmaan siirtyä matkustelusta pois, jos se on mahdollista.

Voi se olla pienten kanssa rankkaa olla yksin! Kun lapsia hankitaan niin kyllä mä ainakin hankin niitä ajatuksella että en ole yksinhuoltajan asemassa vaan mies on mukana arjessa. Mutta ei näitä voi aina päättää etukäteen. Kuten ei sitäkään tiedä kuinka monen lapsen kanssa yksi ihminen pärjää. Kahden kanssa on voinut mennä ok mutta kolmas tekeekin dynamiikalle hallaa. Mistä tämä
 
Kiva, että tänne on eksynyt ymmärtäjiäkin. Tuntuu, että äidit on toisilleen kaikkein pahimpia! Minulle on aivan sama jos joku oinen pärjää 10 lapsensa kanssa yksin. Olen jo myöntänyt monta kertaa, että en jaksa. Isommat tarvitsevat paljon liikuntaa, menoa ja meininkiä ja kun on pieni vauva, niin ei sitä kauheassti jaksa/kykene menemään niin paljon. Sitten tulee turhautumista ja kiukkua.

Mutta tuli ainakin selväksi, että täällä on turha puhua mistään vaikeuksista. Tuomio tulee!

Se voi olla niin, ettet jaksa juurikin sen vuoksi, kun teet asiat aika hankalaksi itsellesi. Jos kaiken tekee aina vaikeimman kautta ja lisäksi vielä murehtii ja stressaa asioita joille ei minkään voi, niin jokainen meistä väsyisi. Jos kokeilisi tehdäkkin asioita toisin? Uskaltaustuisi kokeilemaan sitä autolla ajoakin, kun nyt sulla olis tilaisuus harjoitella sitäkin rauhassa? Ja uskaltautuisi muutenkin kokeilemaan sitä puuhailua kaikkien lasten ollessa paikalla.
 
Asia ratkaistu. Sisko tulee meille opiskelupaikkakunnalta. Jättää muutamat luennot väliin.

Tosin hän on lapseton. Ei hänkään voi lapset kyydissä meidän autoa ajaa.

ja kiitos vaan kaikille, jotka syyllistivät ja sättivät. Ehkä sitten olen avuton luuseri. ja kyllä, en ole tottunut olemaan yksin lasten kanssa.

No toivottavasti tämä on provo!
Ei mene mun kaaliin että sisko joutuisi jättämään luentoja väliin, sen vuoksi ettet itse pärjää omien lastesi kanssa!

Minulle on ainakin opetettu että omat asiat hoidetaan itse, eikä vaikeuteta muiden elämää.
 
Jos minun miehelleni ilmoitettaisiin tuolla varotusajalla, että pitää lähteä reissuun, hän kieltäytyisi ( Hän olisi jo aiemmin sopinut työnantajan kanssa työmatkoista ja niiden ilmoittamisesta) Ja jos mies ilmoittaisi minulle lähtevänsä tuolla varoitusajalla, repisin oikeasti peliverkkarini. Ja syystä että meillä ei toimita noin lyhyellä varoajalla! Meillä on viisi lasta ja perhe toimii tietynlaisella rutiinilla. Sairastumisille yms. ei voi mitään, mutta näille voi jos haluaa ja on kykyä ajatella asiaa toisen osapuolen näkökulmasta.
 
Jos minun miehelleni ilmoitettaisiin tuolla varotusajalla, että pitää lähteä reissuun, hän kieltäytyisi ( Hän olisi jo aiemmin sopinut työnantajan kanssa työmatkoista ja niiden ilmoittamisesta) Ja jos mies ilmoittaisi minulle lähtevänsä tuolla varoitusajalla, repisin oikeasti peliverkkarini. Ja syystä että meillä ei toimita noin lyhyellä varoajalla! Meillä on viisi lasta ja perhe toimii tietynlaisella rutiinilla. Sairastumisille yms. ei voi mitään, mutta näille voi jos haluaa ja on kykyä ajatella asiaa toisen osapuolen näkökulmasta.

Siis mita noille reissuille voi jos on tyomatkoja vaativa tyo? Ei siina kysyta etta minkalaisella varoitusajalla perheenne toimii, jos tyontekijan lasnaoloa vaaditaan toisessa maassa.

Jos ei kykene tuollaiseen tyohon, niin sitten vaihtaa tyonkuvaa. Tuollaisille paikoille kun on yleensa jono muitakin halukkaita.
 

Yhteistyössä