Opettajilta hyvä ehdotus: sotkevat pennut töihin!

[kannatus]

Vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan enää.

Jälki-istunnot, pelikiellot, kaverikiellot, ketä ne kiinnostaa.

Ainoa keino saada ihminen miettimään ennen kuin sotkee, rikkoo, riehuu, tai tekee jotan tyhmää on se tieto, että hän IHAN ITSE joutuu OMIN PIENIN KÄTÖSIN korjata kaiken mitä aiheuttaa.

SIIS MAKSAA.

Pojat kello viideksi siivoamaan koulu, jos meluaa tai riehuu.

 

[husa]

Työnteko on mukavaa, eikä mikään rangaistus.

Kiva varmaan aikuisena työskennellä, jos se opittu rangaistusmuotona.

Parempi rangaistushan olisi, että Eivät saisi työskennellä.

 

["vieras"]

Kyllä työnteko on parempi kuin jälki-istunto. Kannatan. Silti kaveri- ja pelikiellotkin mun mielestä hyviä.

 

["mä"]

Eikun vessoja pesemään ..... kaikki joille pamahtaa rangaistus

 

[rops]

Ei ole hyvä idea.

 

[gdfg]

[QUOTE="mä";25480942]Eikun vessoja pesemään ..... kaikki joille pamahtaa rangaistus [/QUOTE]

Mitäs pahaa työkseen vessoja siivoavat ovat tehneet?

 

[näin]

Lapsiin tehoaa paremmin kaveri-pelikiellot ym, koska ne ovat lapsille se must-juttu

 

[Keittiönoita]

Työnteko on mukavaa, eikä mikään rangaistus.

Kiva varmaan aikuisena työskennellä, jos se opittu rangaistusmuotona.

Parempi rangaistushan olisi, että Eivät saisi työskennellä.

Riippuu ihan ihmisestä. Kyllä jotkut aikuisetkin kokevat työnteon rangaistuksena ja mieluummin olisivat tekemättä töitä. Ja entä sitten ne, jotka taas tykkäisivät saamastaan "rangaistuksesta"? Mun kuopus jo alle kouluikäisenä innoissaan pesi meidän vessat, joten hänelle ei ainakaan olisi vessojen siivoaminen ollut rangaistus. Mieluummin poika olisi koulun vessoja siivonnut kuin istunut tylsillä oppitunneilla.

Mun mielestä työnteko on ihan hyvä silloin, kun lapsen aiheuttama vahinko on aineellinen. Niinhän aikuisten maailmakin toimii, eli kun aiheutat aineellista vahinkoa toiselle, joudut sen rahalla korvaamaan. Ja yleensä saadaksesi sen rahan sun pitää tehdä töitä. Omien lasteni kohdalla käytin aikoinaan "hyvitysmenettelyä". Se, joka oli vahingon kärsinyt, sai päättää, mitä vahingon aiheuttajan piti tehdä hyvittääkseen aiheuttamansa vahingon. Joskus se oli jonkun kotityön tekeminen toisen puolesta, joskus jätskin hakeminen kaupasta, joskus ihan vaan leikkiminen tai pelaaminen toisen kanssa. Idea kuitenkin oli, että teko piti jollain tavalla hyvittää toiselle.