Naapuriperheen arkea tässä pakosta kuuntelevana ja näkevänä aloin ihmetellä näitä pentutehtailijoita. En siis puhu koiranpennuista vaan ihan ihmisistä (vaikkakin pentu-nimitystä ei saisi ihmislapsesta käyttää).
Naapurissa asustaa nelilapsinen perhe ja viides on tulossa. Esikoinen on eskarilainen ja nuorin on alle 1-vuotias ja tosiaan tuore tapaus putkahtaa ihan pian. Lapset oireilevat pahasti jo nyt ja lisää vauvoja vaan tulee. Ensinnäkin esikoinen on eskarissa ja päivähoidossa joka päivä (myös lomat) 8-17 ja illat kuluukin siihen että tuolta asunnosta kuuluu ihan järkyttävä huuto vielä myöhään illalla. Lapset raivoaa ja äiti karjuu. Asiasta on sanottu ja sossu on perheen kuvioissa mukana. Pihalla yritän katsoa myös tämän perheen lasten perään (viikonloppuisin ainoastaan ulkoilevat ja silloin todella kauan) koska äiti ei koskaan ole ulkona mukana. Esikoinen satuttaa jatkuvasti pienempiä sisaruksia eikä välitä kun yritän puuttua. Äidille olen asiasta sanonut ja hän pyörittää silmiään vaan esikoisensa väkivaltaisuudelle. Eskarissa hänellä on avustaja koska häntä on luonnehdittu arvaamattomaksi (oma lapseni on myös samaisessa päiväkodissa)
Olen joskus viikonloppuisin vienyt näillekin lapsille voileipiä ym. pihalle koska muuten olisivat ihan oman onnensa nojassa. Äiti ei vain jaksa. Kysymys kuuluukin; miksi niitä lapsia pitää tehdä omien sietorajojen yli? Itselläni on kaksi lasta koska minusta ei olisi suurperheen äidiksi. Haluan kasvattaa huolella ja rakkaudella kaksi lasta ja antaa aikaa myös itselleni ja parisuhteelle. Tiedän voimavarani joten siksi lapsiluku on täynnä ja olen onnellinen.
Naapurissa asustaa nelilapsinen perhe ja viides on tulossa. Esikoinen on eskarilainen ja nuorin on alle 1-vuotias ja tosiaan tuore tapaus putkahtaa ihan pian. Lapset oireilevat pahasti jo nyt ja lisää vauvoja vaan tulee. Ensinnäkin esikoinen on eskarissa ja päivähoidossa joka päivä (myös lomat) 8-17 ja illat kuluukin siihen että tuolta asunnosta kuuluu ihan järkyttävä huuto vielä myöhään illalla. Lapset raivoaa ja äiti karjuu. Asiasta on sanottu ja sossu on perheen kuvioissa mukana. Pihalla yritän katsoa myös tämän perheen lasten perään (viikonloppuisin ainoastaan ulkoilevat ja silloin todella kauan) koska äiti ei koskaan ole ulkona mukana. Esikoinen satuttaa jatkuvasti pienempiä sisaruksia eikä välitä kun yritän puuttua. Äidille olen asiasta sanonut ja hän pyörittää silmiään vaan esikoisensa väkivaltaisuudelle. Eskarissa hänellä on avustaja koska häntä on luonnehdittu arvaamattomaksi (oma lapseni on myös samaisessa päiväkodissa)
Olen joskus viikonloppuisin vienyt näillekin lapsille voileipiä ym. pihalle koska muuten olisivat ihan oman onnensa nojassa. Äiti ei vain jaksa. Kysymys kuuluukin; miksi niitä lapsia pitää tehdä omien sietorajojen yli? Itselläni on kaksi lasta koska minusta ei olisi suurperheen äidiksi. Haluan kasvattaa huolella ja rakkaudella kaksi lasta ja antaa aikaa myös itselleni ja parisuhteelle. Tiedän voimavarani joten siksi lapsiluku on täynnä ja olen onnellinen.
