Lastenne kanssa leikkivät vanhemmat

[saurus]

Leikittekö lapsenne kanssa? Meillä on lapsi joka vaatii, että hänen kanssaan leikitään ja leikkimisen tarve tuntuu olevan todella suuri. Hän haluaa nimenomaan mielikuvitusleikkejä, esim. nukeilla, eläimillä, autoilla tai sitten esim. koti, kauppaleikkejä jne. Askartelut, piirtelyt tms. eivät kelpaa. Kyllä hän itsekseenkin touhuaa, mutta paljon esim. iltaisin kaipaa että minä leikkisin hänen kanssaan. Sitten jos heittäydyn leikkimään, niin tuntuu että sitä on tosi vaikea saada sitten päätökseen. Hän haluaisi vain jatkaa ja jatkaa, eikä suostu edes syömään välillä ja esim. vessareissujakin haluaisi lykätä. Melkein aina käy niin, että itkun kanssa on vain sitten siirryttävä muihin touhuihin. Onko muilla tällaista?

 

[Wandii]

Ei ole. Meillä lapset leikkii keskenään ja niin tulee olemaan jatkossakin.

Neljäs on meillä suunniteltu pääosin seuraksi kolmoselle, kun esikoinen ja keskimmäinen on kuin paita ja peppu.

Sisarukset, tykkään. :heart:

 

[MarieHos]

Mielikuvitusleikkejä nuo leikkii keskenään. Itse leikin niiden kanssa lähinnä jotain laululeikkejä ym. En varmaan edes osaisi leikkiä millään nukeilla, en ole koskaan osannut.
Pojalla on ilmennyt noita, ettei aina malttais vessaan mennä ja viime aikoina onkin muutamaan kertaan housut kastellut kun ei ole viitsinyt mennä tarpeeksi ajoissa..

 

[a.p.]

Ok. Meillä siis vain yksi lapsi.

Itse kyllä osaan välillä heittäytyäkin leikkiin kunnolla, mutta tuntuu että jos niin teen, niin en pääse siitä erilleen sitten ollenkaan ja lapsi vaatii koko ajan vain lisää ja lisää. Pitäisi varmaan leikkiä tylsemmin...

 

["hmm"]

Ei ole. Meillä lapset leikkii keskenään ja niin tulee olemaan jatkossakin.

Neljäs on meillä suunniteltu pääosin seuraksi kolmoselle, kun esikoinen ja keskimmäinen on kuin paita ja peppu.

Sisarukset, tykkään. :heart:

Öh, eikös lapsia kuuluisi tehdä siksi että vanhemmat niitä toivovat, eikä leikkikavereiksi edellisille? :O

 

["hip"]

Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Meillä esikoinen on aina ollut enemmän "tarvitsen leikkikaverin" -tyyppinen. On kai persoonasta kiinni ja siitä, että oli esikoinen ja sai vanhempien huomion.

Onneksi on pikkuveli, jonka kanssa leikit sujuu hyvin. Ja onneksi alkaa jo olla omiakin kavereita. Viihtyy kylllä yksinkin, kun on mieluinen leikki/peli. Usein täytyy "auttaa alkuun", mutta sitten sujuu yksinkin.

 

[..]

ota passiivinen rooli siihen leikkiin ja anna lapsen itse viedä sitä eteenpäin. älä siis täysin heittäydy mukaan ja ala itse keksimään juttua vaan kysy avoimia kysymyksiä, joiden avulla lapsi saa vietyä leikkiä eteenpäin (avoin kysymys on sellainen, johon ei voi vastata kyllä/ei, eli esim mihin nää sitte lähtis, mitä näillä ois ruokana tms). leikki ei oo kovin kehittävää jos se on aina aikuisen valmiiksi rakentamaa. nimenomaan se leikin keksiminen pitäisi olla lapsen tehtävä. mä oon koittanu tukea itsenäistä leikkiä sillä tavalla että tarjoan lapselle vaihtoehtoisia leikkikavereita(lapsi sanoo, 'ota äiti tästä keittoa', minä vastaan, joo kiitos, ompas hyvää, 'tää nalle haluaa kans maistaa, laitappas sillekin' jolloin lapsi ehkä alkaa syöttää nallea tms). tai sitten voit istua sohvalla lukemassa lehteä ja olla silti lentokoneen matkustajana tai tehdä ruokaa laivan keittiössä. kannattaa ehkä hyväksyä se että lapsen leikkejä ei voi rajata sinne omaan huoneeseen vaan lapsi tuo leikkinsä sinne missä sinäkin olet, ja osallistut sitten samalla kun teet muita hommiasi.

 

[harmoillen]

Joo, kyllä mä päivittäin jotain leikin tai pelaan lapseni lanssa. Yleensä leikitään piilosta tai laululeikkejä, muumi-/ peppihahmoilla, rakennellaan legoilla tai junarataa. Lisäksi piirrellään, askarrellaan, muovaillaan tai pelataan. Tuntitolkulla en tosiaan leiki, mutta jotain pientä joka päivä.

 

[suzi q]

Minä en oikeastaan leiki lasteni kanssa.Toki luen, askartelen, pelaan pelejä, teen palapelejä jne. päivittäin mutta en leiki mitään mielikuvitusleikkejä tms. Ne ei vaan oo mun juttu ja oonkin opettanut lapset pienestä pitäen siihen, että leikkivät joko sisarustensa tai kavereidensa kanssa. Lasten ollessa vuoden-parin ikäisiä opetin toki heitä esimerkilläni leikkimään autoilla, nukeilla yms. mutta en silloinkaan jäänyt pidemmäksi ajaksi leikkimään.

 

[a.p.]

[QUOTE="hip";25391058]Minkä ikäisestä lapsesta on kyse?

Meillä esikoinen on aina ollut enemmän "tarvitsen leikkikaverin" -tyyppinen. On kai persoonasta kiinni ja siitä, että oli esikoinen ja sai vanhempien huomion.

Onneksi on pikkuveli, jonka kanssa leikit sujuu hyvin. Ja onneksi alkaa jo olla omiakin kavereita. Viihtyy kylllä yksinkin, kun on mieluinen leikki/peli. Usein täytyy "auttaa alkuun", mutta sitten sujuu yksinkin.[/QUOTE]

On nyt 2. Aika hyvä mielikuvitus hänellä kyllä on ja hän keksii kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja ja mitä leikissä tapahtuisi, mutta haluaa että minäkin (tai joku muu) olen siinä mukana ja eläydyn.

 

[Wandii]

[QUOTE="hmm";25391057]Öh, eikös lapsia kuuluisi tehdä siksi että vanhemmat niitä toivovat, eikä leikkikavereiksi edellisille? :O[/QUOTE]

Niin, no onko se huono juttu, että lasten hankintaan on jotain muitakin (esimerkiksi käytännön) syitä kuin se, että vanhemmat haluaa vielä yhden lapsen. Mun mielestä se, että kokee, että kaksi pienellä ikäerolla tehtyä lasta on vaivattomampia on ihan hyvä syy myös. Tuskin kukaan tekee lasta, jota ei toivo?

 

["vieras"]

En leiki ja se ei ole mun tehtävä. Saatan muovailla, maalata, piirtää, leipoa tai harrastaa jotain lasten kanssa, mutta en leiki. Piste. Saavat leikkiä itse. Mua on turha vonkua leikkimään.

 

["vieras"]

En leiki. Se ei oo mulle luontevaa niin sit en tee sitä. Edellisten vastaajien tavoin kyllä pelaan ja askartelen,mutta mielikuvitusleikit on lasten välisiä juttuja Oon käynyt asiakkaana pojan kaupassa ja vienyt pehmokoiran eläinlääkärille,mutta mitään ukkeleita en ota käteen ja ala sotimaan.

 

[..]

On nyt 2. Aika hyvä mielikuvitus hänellä kyllä on ja hän keksii kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja ja mitä leikissä tapahtuisi, mutta haluaa että minäkin (tai joku muu) olen siinä mukana ja eläydyn.

no, aika harva kaksvuotias pitkään leikkii itsekseen. kaksvuotiaan mielikuvitus on vielä sillä tavalla rajoittunutta että tarvii tosiaan apua siihen mielikuvan ylläpitoon. mutta auttaa voit myös kun puuhailet samalla muuta ja tarjoa tosiaan aktiivisesti niitä nalleja, nukkeja yms äidin tilalle leikkiin mukaan. tärkeää on myöskin että se leikki ei oo liian hieno/monimutkainen kun äiti on mukana, jottei lapselle tuu semmonen ajatus että ei ite osaa keksiä kivoja leikkejä vaan äidin pitää olla mukana jotta kivat leikit onnistus.
rooliasut vois olla kivoja ja auttaa siinä leikin kasassa pysymisessä, mistä lapsi sitten tykkääkin, vaikka essu ruoanlaittoon, prinsessakruunu/mekko, erilaiset eläinhahmot.
meillä 2.5v sai joululahjaksi hiiriasun, joka päällään saattaa rakennella pesäkoloja yms vaikka kuinka pitkään, nyt välillä puuhailee hiirimäisiä juttuja, vaikkei ois asua päälläkään.

 

["mie"]

Kyllä mä leikin ja mies myös, aika huonosti viihtyy itsekseen. Ei oikein osaa yksinään vielä mielikuvitusleikkejä viedä eteenpäin, kun ei ole ketään isompaa sisarusta. Ei tosiaan aina jaksais mut vuorotellaan miehen kanssa. Ikää 2,5v ja ainokainen. Toinen syntyy keväällä mutta toki vie aikansa ennen kuin siitä saaa leikkikaveria.

 

[Eedla]

joo no kyllä ne meillä joskus haluaa että leikin mutta yleensä noin 3 leikkii keskenään, lisäksi kylässä on lähes päivittäin lasten kavereita. Että enimmäkseen mun tehtävänä on ollu paikan päällä, ei sen kummempaa. Sen takia mulla riittää aikaa täällä oloonkin

 

["hansu"]

Joo leikitään paljon lapsen kanssa, ei tuo viihdy ollenkaan yksin. Onneksi siski kasvaa kovaa vauhtia leikkikaveriksi.

 

["vieras"]

En leiki. Voin piirtää, muovailla, askarrella, laulaa yms. , mutta leikkeihin en osallistu. Tietysti joskus saatan juoda leikkikahvit kun tarjotaan, tai kysellä jonkun kysymyksen liittyen leikkiin.

En leiki myöskään töissä lasten kanssa. Minusta aikuisen tehtävä on tarjota lapselle mahdollisuudet erilaisiin leikkeihin ja leikkitiloihin, antaa lapselle mahdollisuus kehittää itse mielikuvitustaan ja rakentaa se leikki. Ei se ole aikuisen tehtävä viedä koko leikkiä läpi. Töissä joskus saatan olla leikin alussa vähän aikaa mukana, että leikki lähtee käyntiin jos se ei muuten oikein lapsilta onnistu jostain syystä. Erityisryhmät ja lapset on asia sitten taas erikseen. Sen muuten huomaa kenen kanssa aikuinen on aina leikkinyt, ja ketä on "joutunut" kehittämään niitä leikkejä myös yksinään. Joidenkin lasten on hirmuvaikeaa leikkiä yksin tai edes kaverin kanssa, kun ovat tottuneet siihen että leikissä on aina aikuinen mukana. Mutta 2-vuotias on vielä todella pieni, ja leikit sen ikäisellä on lyhyitä muutenkin. Anna vaan lapsen sitten vaihtaa leikkiä, tarjoa vaikka jotain muuta tilalle jos ei itse osaa.

 

[n.....]

[QUOTE="vieras";25393079]En leiki. Voin piirtää, muovailla, askarrella, laulaa yms. , mutta leikkeihin en osallistu. Tietysti joskus saatan juoda leikkikahvit kun tarjotaan, tai kysellä jonkun kysymyksen liittyen leikkiin.

En leiki myöskään töissä lasten kanssa. Minusta aikuisen tehtävä on tarjota lapselle mahdollisuudet erilaisiin leikkeihin ja leikkitiloihin, antaa lapselle mahdollisuus kehittää itse mielikuvitustaan ja rakentaa se leikki. Ei se ole aikuisen tehtävä viedä koko leikkiä läpi. Töissä joskus saatan olla leikin alussa vähän aikaa mukana, että leikki lähtee käyntiin jos se ei muuten oikein lapsilta onnistu jostain syystä. Erityisryhmät ja lapset on asia sitten taas erikseen. Sen muuten huomaa kenen kanssa aikuinen on aina leikkinyt, ja ketä on "joutunut" kehittämään niitä leikkejä myös yksinään. Joidenkin lasten on hirmuvaikeaa leikkiä yksin tai edes kaverin kanssa, kun ovat tottuneet siihen että leikissä on aina aikuinen mukana. Mutta 2-vuotias on vielä todella pieni, ja leikit sen ikäisellä on lyhyitä muutenkin. Anna vaan lapsen sitten vaihtaa leikkiä, tarjoa vaikka jotain muuta tilalle jos ei itse osaa.[/QUOTE]

Tuota perheneuvolassakin kyllä neuvotaan vanhempia leikkimään lapsen kanssa,mutta ehkä se sitten on väärin