Äiti haluaa vaihtelua ja laittaa siksi lapsen hoitoon 1-vuotiaana...WTF??

Onpas mulla käynyt hiton hyvä tuuri, kun mulla on mies, joka tuhat kertaa mieluummin on lasten kanssa kotona kuin töissä.
Esikoinen oli 10kk kun menin töihin, kuopus 9kk. Mies oli esikoisen kanssa kotona siihen asti että poika oli 2,5v ja minä olin vielä kolme kuukautta sen jälkeen kotona. Kuopuksen kohdalla tehdään lähes samoin, mutta hän menee päiväkotiin vasta sitten 3v täytettyään.
Mutta jestas että tätä meidän valintaa jaksetaan ihmetellä, että isä lasten kanssa kotona, oivoi...

Ja kyse ei ole meillä siitä, että olisin ehdottomasti HALUNNUT mennä töihin, mutta tosiaan, kun ne lapsen on mun ja miehen yhteisiä niin olishan se väärin kävellä toisen yli ja sanoa että paina sinä töitä niin minä vietän kolme vuotta leppoista aikaa kotona...

 

En ymmärrä minäkään. Oma lapseni on kohta 10 kk ja kun katson häntä niin ihan pahaa tekee ajatuskin että hänet hoitoon laittaisin. Vauva on kehittynyt hurjaa vauhtia ja on kontannut ja kävellyt tukea vasten jne. jo kolmisen kuukautta mutta mitkä valmiudet hänellä olisi olla hoidossa??? Ei kovinkaan häävit minun mielestäni. Kyllä lapsen tarvitsee osata jo kävellä ja puhua edes jotain ennen kuin hoitoon laitetaan.

 

[QUOTE="Pee";25359694]Onpas mulla käynyt hiton hyvä tuuri, kun mulla on mies, joka tuhat kertaa mieluummin on lasten kanssa kotona kuin töissä.
Esikoinen oli 10kk kun menin töihin, kuopus 9kk. Mies oli esikoisen kanssa kotona siihen asti että poika oli 2,5v ja minä olin vielä kolme kuukautta sen jälkeen kotona. Kuopuksen kohdalla tehdään lähes samoin, mutta hän menee päiväkotiin vasta sitten 3v täytettyään.
Mutta jestas että tätä meidän valintaa jaksetaan ihmetellä, että isä lasten kanssa kotona, oivoi...

Ja kyse ei ole meillä siitä, että olisin ehdottomasti HALUNNUT mennä töihin, mutta tosiaan, kun ne lapsen on mun ja miehen yhteisiä niin olishan se väärin kävellä toisen yli ja sanoa että paina sinä töitä niin minä vietän kolme vuotta leppoista aikaa kotona...[/QUOTE]

Ihan turhaan siinä sönkötät. Paska ja itsekäs mutsi olet! Ei äidin hellyyttää ja turvaa voi mikään korvata, ettäs tiedät. Traumat on varmasti lapsillas kun äiti ne on noin julmasti hylännyt!

 

[QUOTE="alma";25359773]Ihan turhaan siinä sönkötät. Paska ja itsekäs mutsi olet! Ei äidin hellyyttää ja turvaa voi mikään korvata, ettäs tiedät. Traumat on varmasti lapsillas kun äiti ne on noin julmasti hylännyt![/QUOTE]

Olipa harvinaisen huono kommentti jopa provoksi.

 

Itse olen kotona 1,5v lapsen kanssa ja elän elämäni parasta aikaa. Kyllä siellä töissä ehtii olla ja näenpähän pikku miehen kasvun ja kehityksen aitiopaikalta Naapurissa on perhepäivähoitaja ja joka aamu sinne roudataan pieni poika, joka on alle 1v Ei voi olla ajattelematta, että tuonkin lapsen kuuluisi saada rauhassa heräillä äidin kainalossa ja kokea elämän ensimmäiset taidot äidin kanssa esim. kävelemään opettelu jne. Tiukkaahan se on taloudellisesti elää miehen palkalla ja onhan sitä pinna ajoittain tiukalla mutta pääsääntöisesti meillä on oikein mukavaa enkä hetkeäkään vaihtaisi pois ja kotona olen näillä näkymin siihen asti kunnes poikani täyttää 2,5vuotta<3

 

Mä taas jaksan ihmetellä miksi ihmeessä tästä aiheesta jaksetaan aina vaan jauhaa. Jokainen tekee ne omat valintansa ja se tuskin kuuluu kenellekkään toiselle miten itse kukin lapsen hoidon järjestää. Mikä ihme tarve näillä kotona lapsensa hoitavilla on mollata toisten perheiden ratkaisuja. Tuskinpa se nyt niiden lasten tulevaisuuteen niin paljoa vaikuttaa hoidettiinpa ne päiväkodissa vaiko kotona 1-vuotiaana.

 

[QUOTE="vieras";25359943]Mä taas jaksan ihmetellä miksi ihmeessä tästä aiheesta jaksetaan aina vaan jauhaa. Jokainen tekee ne omat valintansa ja se tuskin kuuluu kenellekkään toiselle miten itse kukin lapsen hoidon järjestää. Mikä ihme tarve näillä kotona lapsensa hoitavilla on mollata toisten perheiden ratkaisuja. Tuskinpa se nyt niiden lasten tulevaisuuteen niin paljoa vaikuttaa hoidettiinpa ne päiväkodissa vaiko kotona 1-vuotiaana.[/QUOTE]


Sädekehän kiillotusta kaikki tyynni. Teet niin tai näin, aina siitä melu aikaan saadaan.
Ikuinen tappelun aihe totta tosiaan.

 

[QUOTE="vieras";25359943]Mä taas jaksan ihmetellä miksi ihmeessä tästä aiheesta jaksetaan aina vaan jauhaa. Jokainen tekee ne omat valintansa ja se tuskin kuuluu kenellekkään toiselle miten itse kukin lapsen hoidon järjestää. Mikä ihme tarve näillä kotona lapsensa hoitavilla on mollata toisten perheiden ratkaisuja. Tuskinpa se nyt niiden lasten tulevaisuuteen niin paljoa vaikuttaa hoidettiinpa ne päiväkodissa vaiko kotona 1-vuotiaana.[/QUOTE]

No mä en voi ainakaan mitään sille että mua säälittää nää lapset, jotka laitetaan noin pieninä päivähoitoon. Ei se päivähoito vieraassa paikassa oikeesti ole vielä alle yksi vuotiaan paikka, mutta jokainen tekee valintansa itse.

 

[QUOTE="vieras";25359713]En ymmärrä minäkään. Oma lapseni on kohta 10 kk ja kun katson häntä niin ihan pahaa tekee ajatuskin että hänet hoitoon laittaisin. Vauva on kehittynyt hurjaa vauhtia ja on kontannut ja kävellyt tukea vasten jne. jo kolmisen kuukautta mutta mitkä valmiudet hänellä olisi olla hoidossa??? Ei kovinkaan häävit minun mielestäni. Kyllä lapsen tarvitsee osata jo kävellä ja puhua edes jotain ennen kuin hoitoon laitetaan.[/QUOTE]

No meidän tyttö käveli kahdeksankuisena ja vaikkei varsinaisesti puhunutkaan lauseita, niin vuorovaikutustaitoja löytyi sen verran että päivähoidossa 11-kuisena pärjäsi ihan mainiosti. Mutta, kuten sanottu, kaikilla meillä on oikeus omaan mielipiteeseen.

 

[QUOTE="vieras";25359713]En ymmärrä minäkään. Oma lapseni on kohta 10 kk ja kun katson häntä niin ihan pahaa tekee ajatuskin että hänet hoitoon laittaisin. Vauva on kehittynyt hurjaa vauhtia ja on kontannut ja kävellyt tukea vasten jne. jo kolmisen kuukautta mutta mitkä valmiudet hänellä olisi olla hoidossa??? Ei kovinkaan häävit minun mielestäni. Kyllä lapsen tarvitsee osata jo kävellä ja puhua edes jotain ennen kuin hoitoon laitetaan.[/QUOTE]

Kaikilla on omat mielipiteensä.

 

Joo, jos aletaan katsomaan asiaa siltä kantilta että äiti on onnellinen kun lapsi saa turpiinsa, tai äiti on onnellinen baarissa ollessaan kun lapsi on kotona yksin.

Mutta jos nyt pysytään kuitenkin ihan ns. kunnon äideissä

On sitä laimeampaakin kaltoinkohtelua olemassa ja luultavasti sitä esiintyy paljon enemmän.

En tykkää, jos keskustelussa ainoa riittävän avarakatseinen näkemys on se, että tässä puhutaan nyt meistä hyvistä ihmisistä. Kuitenkin nimenomaan itsekeskeiset ja lievästi tai sitä vakaammin narsistisesti häiriintyneet ihmiset ratsastavat tällä jees-aallolla. Ja tykkään, että ihmisten olisi syytä kyseenalaistaa omat motiivinsa pariinkin kertaan silloin, kun lapsista on kysymys.

Se onkin sitten toinen ongelma, että voisi olla aiheellista keksiä vähemmän tuhoisia tapoja sulkea aikuinen ihminen omilleen huoltamaan lapsiaan. Ja sitäkin mieltä olen, että ensimmäinen edellytys kunnon vaihtoehtojen kehittämiseen olisi se, että myös isät kokeilisivat kotiäitiyttä vähintään puoli vuotta. Niin että kaikki yhteiskunnassa ymmärtäisivät edes jotenkin, mitä se homma osaa olla.

 

Ihan sama miten asiansa tekee kunhan on sinut itsensä kanssa eikä tee niinkuin muut olettaa. Mikään ei ole kamalampaa kun nainen yli 50v joka katkeroitunut eikä ole asioita tehnyt niinkuin haluaisi. Mulle on ihan sama vaikka joku veisi synnäriltä lapsen hoitoon Itse viihdyn kotona ja lapset onkin kotihoidettuja vaikka jo aikas vanhoja. On hyvä jos joku pitää nää hommat balanssissa

 

Äiti voi olla onnellinen töissä, lapsi onneton hoidossa. Enemmänkin sanonta menee niinpäin että jos äiti on onneton on lapsikin.

 

[QUOTE="aave";25360029]Ihan sama miten asiansa tekee kunhan on sinut itsensä kanssa eikä tee niinkuin muut olettaa. Mikään ei ole kamalampaa kun nainen yli 50v joka katkeroitunut eikä ole asioita tehnyt niinkuin haluaisi. Mulle on ihan sama vaikka joku veisi synnäriltä lapsen hoitoon Itse viihdyn kotona ja lapset onkin kotihoidettuja vaikka jo aikas vanhoja. On hyvä jos joku pitää nää hommat balanssissa [/QUOTE]


Tuon kun kaikki ymmärtäisivät.

 

Kaikilla on omat mielipiteensä.

Niin, mutta kaikki muut voivat tunkea omat mielipiteensä sanonkominne, koska minun mielipiteeni on niin hyvä, että ei tartte edes yrittää perustella.

Jaa niin, miksipä sitä pitäisikään perustella, koska ne toisten mielipiteet ovat kerran niin turhia jokatapauksessa, ettei niillä ole mitään painoarvoa?

Onko kivaa olla ultrarelativisti?

 

No meidän tyttö käveli kahdeksankuisena ja vaikkei varsinaisesti puhunutkaan lauseita, niin vuorovaikutustaitoja löytyi sen verran että päivähoidossa 11-kuisena pärjäsi ihan mainiosti. Mutta, kuten sanottu, kaikilla meillä on oikeus omaan mielipiteeseen.

Hehehhehehheheh. Hienoa kun keksit puolustuksen kun olet laittanut lapsesi ihan liian pienenä hoitoon. 11-kuisen vuorovaikutus taidot taitavat kuitenkin olla aika heikot.

 

Se näyttää vaan olevan niin tosi, että nykyajan naiset ei OSAA olla äitinä. Se avuttomuuden ja surkeuden määrä on niin suurta, että parempi lasten on kuitenkin olla muualla kuin surkeiden äitien seurassa. Luonnollinen taito kasvattaa lasta on kadonnut taivaan tuuliin.

 

[QUOTE="vieras";25360079]Hehehhehehheheh. Hienoa kun keksit puolustuksen kun olet laittanut lapsesi ihan liian pienenä hoitoon. 11-kuisen vuorovaikutus taidot taitavat kuitenkin olla aika heikot.[/QUOTE]

Ei, se ei ollut puolustusmielessä. Jos luit aikaisemman kommenttini, huomasit varmasti, etten koe asiassa mitään puolustettavaa. On olemassa erilaisia ihmisiä, lapsia ja vanhempia, sekä erilasia tarpeita.

Vuorovaikutustaidot on muuten yhdyssana.

 

Se näyttää vaan olevan niin tosi, että nykyajan naiset ei OSAA olla äitinä. Se avuttomuuden ja surkeuden määrä on niin suurta, että parempi lasten on kuitenkin olla muualla kuin surkeiden äitien seurassa. Luonnollinen taito kasvattaa lasta on kadonnut taivaan tuuliin.

Entä entisajan äidit sitten? Suoraan synnytyksestä navettaan ja pellolle, lapset kasvoi oman onnensa nojassa. Ja 70-luvulla äitiysloma kesti sen pari kk jonka jälkeen mukelot lykättiin lastenseimeen tai kaupan ilmoitustaululta löydetylle hoitotädille.

 

Ei, se ei ollut puolustusmielessä. Jos luit aikaisemman kommenttini, huomasit varmasti, etten koe asiassa mitään puolustettavaa. On olemassa erilaisia ihmisiä, lapsia ja vanhempia, sekä erilasia tarpeita.

Vuorovaikutustaidot on muuten yhdyssana.

Toki on olemassa erilaisia ihmisiä erilaisine tarpeineen (luojan kiitos). Säälin vaan niitä pieniä jotka laitetaan hoitoon alle yksi vuotiaina. Ei siinä sen kummempaa.

Minä en taida ollakkaan noin sivistynyt kuin sinä, kun oikein kirjoitus virheenkin huomasit;-).

 

Se näyttää vaan olevan niin tosi, että nykyajan naiset ei OSAA olla äitinä. Se avuttomuuden ja surkeuden määrä on niin suurta, että parempi lasten on kuitenkin olla muualla kuin surkeiden äitien seurassa. Luonnollinen taito kasvattaa lasta on kadonnut taivaan tuuliin.

Tuota noin. Vaikka en tykkääkään tästä relativismipupusta, jota ihmiset sylkevät näppäimiltään miettimättä hetkeäkään mihin se johtaa, niin vielä enempi mua ihmetyttää ajatus, että lastenkasvatus olisi jotenkin luonnollinen taito.

Ihminen on kulttuuriolento, ja tavattoman tyhmä omin päin oivaltamaan mitään. Tokihan on luontaista osata lapsille jotain tehdä, jos on nähnyt sitä kasvattamista ympärillään. Tosi moni nykypäivänä ei ole.

Miksi pitäisi osata sellaista tehdä, mistä ei mitään tiedä? Tämänkään takia en ymmärrä, miksi kotiäitien pitäisi nököttää kotona. Pitäisi päästä johonkin katsomaan miten sen voi tehdä ja miten ei ehkä kannata.

Ja se vielä, että on erittäin hyvä että jotkut vielä uskaltavat hiukan sekaantuakin toisten kasvatuspuuhiin. Yksi neljänlapsenäiti opetti minua kerran julkisella paikalla niin tehokkaasti ja eleettömästi, että olen ajatellut viedä suklaarasian sille, koska onneksi tiedän missä se on töissä vaikken nimeään tiedäkään. Tottakai pikkuisen kirpaisikin joutua tajuamaan, että olin ollut hölmö. Mutta mieluummin tiedän olevani hölmö kuin tietämätön asiasta. Ja hän ei mitenkään alleviivannut hölmöyttäni, kunpahan vain näytti miten hän tilanteen hoitaisi. Antoi kitisevälle vuodenikäiselleni keksin (kysyi toki luvan), ja kas kummaa, huono tuuli katosi kokonaan. Minä olisin vain kitissyt takaisin, ja lasta olisi haluttanut vielä enemmän olla jossain muualla.

 

Entä entisajan äidit sitten? Suoraan synnytyksestä navettaan ja pellolle, lapset kasvoi oman onnensa nojassa. Ja 70-luvulla äitiysloma kesti sen pari kk jonka jälkeen mukelot lykättiin lastenseimeen tai kaupan ilmoitustaululta löydetylle hoitotädille.

Niin ja entäs ne äidit joiden kotimaassa ei ole mitään äitiyslomia? Ystäväni opiskelee Bulgariassa, ja siellä hänen opettajansa oli tullut parin kuukauden ikäinen vauva mukanaan töihin kun ei ole mitään kunnon äitiyslomia ja vauvalle ei ollut hoitopaikkaa.

Käsitykseni mukaan maailmalla on aika harvinaista että pystyisi edes olemaan sen 3 vuotta kotona tukien varassa..

 

Onko näiden asioiden aina oltava joko-tai? Osa-aikatyö voisi tulla kysymykseen pienten lasten äidin kohdalla, jos se vaan omalla alalla on mahdollista. Ja onko sen hoitopaikan oltava aina pienimmille joku ääripää eli 100 lapsen päiväkoti, onhan perhepäivähoitokin olemassa...jos siis semmoisesta paikan saa lapselleen.
Ja onko sen kotihoidon oltava aina neljän seinän sisällä istumista? Kerhoja ja muskareita on melkein kaikkialla.Itselläni kotiäitiys on ollut hyvinkin vauhdikasta.

Itse katsoisin asiaa eniten lapsen kehitysvaiheen kannalta. Alle parivuotiaat eivät kauheasti leiki vielä muiden kanssa hoitopaikoissa, semmoiselle riittää koti ja mahdolliset sisarukset, puisto- ja kerhokäynnit ja perhetuttujen lasten seura. Varmasti moni äiti kypsyy kotona, mutta mun mielestä vähän liian helposti turvaudutaan siihen hokemaan että kotiäiti pilaa murjotuksellaan koko lapsen lapsuuden...vaikka äitiä kypsyttäisi olla kotona, niin parempi semmoinenkin ympäristö lapselle, kuin liuta vaihtuvia pk-hoitajia (jotka ei aina edes kauheasti leiki lasten kanssa), flunssakierre ja sylin puute pk:ssa.
Ei kai ne paria vuotta kotona joutuneet äidit nyt aina, joka päivä synkistele, tiuski tms???
Huom, mt-ja päihdeäidit erikseen, ja ymmärrän jos taloudellisista syistä joutuu menemään töihin jo silloin kun lapsi on esim. alle vuoden.

 

Onko näiden asioiden aina oltava joko-tai? Osa-aikatyö voisi tulla kysymykseen pienten lasten äidin kohdalla, jos se vaan omalla alalla on mahdollista. Ja onko sen hoitopaikan oltava aina pienimmille joku ääripää eli 100 lapsen päiväkoti, onhan perhepäivähoitokin olemassa...jos siis semmoisesta paikan saa lapselleen.
Ja onko sen kotihoidon oltava aina neljän seinän sisällä istumista? Kerhoja ja muskareita on melkein kaikkialla.Itselläni kotiäitiys on ollut hyvinkin vauhdikasta.

Itse katsoisin asiaa eniten lapsen kehitysvaiheen kannalta. Alle parivuotiaat eivät kauheasti leiki vielä muiden kanssa hoitopaikoissa, semmoiselle riittää koti ja mahdolliset sisarukset, puisto- ja kerhokäynnit ja perhetuttujen lasten seura. Varmasti moni äiti kypsyy kotona, mutta mun mielestä vähän liian helposti turvaudutaan siihen hokemaan että kotiäiti pilaa murjotuksellaan koko lapsen lapsuuden...vaikka äitiä kypsyttäisi olla kotona, niin parempi semmoinenkin ympäristö lapselle, kuin liuta vaihtuvia pk-hoitajia (jotka ei aina edes kauheasti leiki lasten kanssa), flunssakierre ja sylin puute pk:ssa.
Ei kai ne paria vuotta kotona joutuneet äidit nyt aina, joka päivä synkistele, tiuski tms???
Huom, mt-ja päihdeäidit erikseen, ja ymmärrän jos taloudellisista syistä joutuu menemään töihin jo silloin kun lapsi on esim. alle vuoden.

Asiaa. Kerrankin järki puhetta.

 

Entä entisajan äidit sitten? Suoraan synnytyksestä navettaan ja pellolle, lapset kasvoi oman onnensa nojassa. Ja 70-luvulla äitiysloma kesti sen pari kk jonka jälkeen mukelot lykättiin lastenseimeen tai kaupan ilmoitustaululta löydetylle hoitotädille.

Et taida olla maalla kasvanut, jos luulet, että juttu ihan noin on maalla ollut. Asiat oli vähän päinvastoin. Sisarukset ja lähisuku ja ne omat äidit kyllä huolehtivat lapsista. Navetassa on käyty aamuyöllä kun lapset nukkuivat, toisella lypsykerralla saattoivat kuljeskella mukana seikkailemassa. Pelloille on tehty mahtavia retkiä ja samalla osallistuttiin työntekoon tavalla tai toisella.

Lastenseimet olivat aivan toista kuin nykyiset päiväkodit ja omissa kodeissa hoitajan hoitamana lapsen on aina parempi olla.