M
munaton mies
Vieras
Ei hitto mihin sukuun menin liittymään. Seurustelua oli takana 2v, 1v. kihloissa ja nyt häistä on 3v. ja kyllä tulee ero mieleen.
Vaimon suku kuvittelee omistavansa kotitalomme. Joka nurkasta löytyy heidän rojujaan kun kantavat lahjaksi. Pahin on varmaan anoppi joka verhoaa tuhotyönsä "auttamiseksi". Esim. "huomasin ettei teillä ollut kunnon kalenteria niin toin tämän" ja läväyttää A3-kokoisen jättivihon. Joo kalenterit on, mutta ei anopin näkösillä. Joskus on omasta aloitteestaan lapsenvahtina kun käydään asioilla ja auttaa meitä viikkaamalla likaiset ja puhtaat sekaisin, tunkee ne vääriin paikkoihin, sama juttu astioille (huuhdellaan ennen koneeseen laittoa niin sieltä se latoo ne vain huuhdellut astiat kaappeihin), saattaa tuoda märkiä polttopuita takkahuoneeseen vaikka kuivia olisi liiterissä ym.
Tuo olisi normaalisti toivottua auttamista, mutta nykyisellään hän tuottaa meille vain lisävaivaa siivota hänen jälkensä ja pari kertaa on varuilta lähes kaikki astiat tiskattu uusiksi kun ei tiedetty mikä kippo on oikeasti puhdas ja mikä ei. Ja hänelle on sanottu ettei tarvitse tehdä mitään tällaista, kykenemme itsekin hoitamaan huushollimme.
Pistin vaimon palauttamaan rojuja suvulleen niin eikös sieltä nyt kaksi äkäistä kälyä tule lankoja pitkin, vaimon veli kävi ovellakin ja läväytti kassillisen kynttilöitä, turhia leluja ja kamalia koriste-esineitä takaisin. No ne jätetään seuraavalla kauppareissulla kierrätykseen sitten. Tämän purkamisen aiheena on lopulta vaimo joka eilen alistuneena kiitteli kun suku palautti niitä rojujaan tänne vielä lisää ja alkaa taas taipua äitinsä tahtoon.
Seurusteluaikana kotimme oli kaunis, selkeä ja helppo pitää siistinä. Nyt meillä on hirvenpää seinällä, pitsiverhoja, koristeita joka hyllyllä ja kaikille tavaroille ei edes ole paikkaa, vaan nököttävät tuvan nurkissa pölyttymässä. Sanomattakin selvää ettei tätä enää kestä.
Vaimon suku kuvittelee omistavansa kotitalomme. Joka nurkasta löytyy heidän rojujaan kun kantavat lahjaksi. Pahin on varmaan anoppi joka verhoaa tuhotyönsä "auttamiseksi". Esim. "huomasin ettei teillä ollut kunnon kalenteria niin toin tämän" ja läväyttää A3-kokoisen jättivihon. Joo kalenterit on, mutta ei anopin näkösillä. Joskus on omasta aloitteestaan lapsenvahtina kun käydään asioilla ja auttaa meitä viikkaamalla likaiset ja puhtaat sekaisin, tunkee ne vääriin paikkoihin, sama juttu astioille (huuhdellaan ennen koneeseen laittoa niin sieltä se latoo ne vain huuhdellut astiat kaappeihin), saattaa tuoda märkiä polttopuita takkahuoneeseen vaikka kuivia olisi liiterissä ym.
Tuo olisi normaalisti toivottua auttamista, mutta nykyisellään hän tuottaa meille vain lisävaivaa siivota hänen jälkensä ja pari kertaa on varuilta lähes kaikki astiat tiskattu uusiksi kun ei tiedetty mikä kippo on oikeasti puhdas ja mikä ei. Ja hänelle on sanottu ettei tarvitse tehdä mitään tällaista, kykenemme itsekin hoitamaan huushollimme.
Pistin vaimon palauttamaan rojuja suvulleen niin eikös sieltä nyt kaksi äkäistä kälyä tule lankoja pitkin, vaimon veli kävi ovellakin ja läväytti kassillisen kynttilöitä, turhia leluja ja kamalia koriste-esineitä takaisin. No ne jätetään seuraavalla kauppareissulla kierrätykseen sitten. Tämän purkamisen aiheena on lopulta vaimo joka eilen alistuneena kiitteli kun suku palautti niitä rojujaan tänne vielä lisää ja alkaa taas taipua äitinsä tahtoon.
Seurusteluaikana kotimme oli kaunis, selkeä ja helppo pitää siistinä. Nyt meillä on hirvenpää seinällä, pitsiverhoja, koristeita joka hyllyllä ja kaikille tavaroille ei edes ole paikkaa, vaan nököttävät tuvan nurkissa pölyttymässä. Sanomattakin selvää ettei tätä enää kestä.