Yhteen vai eroon?

Enpä koskisi tuollaiseen mieheen pitkällä tikullakaan, jos olisin ap. Yöööök mitä sikailua.

Ei siitä mitään tule kuitenkaan. Turha siis vaivautua.

 

[QUOTE="vieras";25306574]Miten se vieras nainen nöyristelee? Sinähän se olet, joka hänet kuvioissa hyväksyt (jos nyt ymmärsin lukemani oikein, hän on edelleen kuvioissa kunnes miehesi on varma, että haluat hänet takaisin). Koska miehesi on sitten varma, että sinä pysyt suhteessa?[/QUOTE]


Millä todennäköiseyydellä mies joka on koko parisuhteen ajan pettänyt ex vaimonsa kanssa lopettaa sen seinään?? Mietin sitä miten se nainen vieläkin kuvittelee, että mieheni haluaa hänet eikä minua. Toki totuus on se, että minä hyväksyn mieheni teot tietoisesti, mutta kuinka tyhmä saa olla että ei tajua mieheni haluavan oikeesti vaan mut ja että se toinen nainen on siinä tosiaan vaa vähä nostamssa itsetuntoo ja antamassa ehkä kokemuksia mitä ei ole koskaan ollut kun on nuorena suoraan äidin luota mennyt vaimon luokse.

 

[QUOTE="emppu";25306603]Millä todennäköiseyydellä mies joka on koko parisuhteen ajan pettänyt ex vaimonsa kanssa lopettaa sen seinään?? Mietin sitä miten se nainen vieläkin kuvittelee, että mieheni haluaa hänet eikä minua. Toki totuus on se, että minä hyväksyn mieheni teot tietoisesti, mutta kuinka tyhmä saa olla että ei tajua mieheni haluavan oikeesti vaan mut ja että se toinen nainen on siinä tosiaan vaa vähä nostamssa itsetuntoo ja antamassa ehkä kokemuksia mitä ei ole koskaan ollut kun on nuorena suoraan äidin luota mennyt vaimon luokse.[/QUOTE]
Ja millä todennäköisyydellä mies, joka säätää toisen naisen kanssa vaikka ex-vaimo on raskaana ja tarkoitus on (mukamas) palata yhteen, lopettaa sen kuin seinään?

Miten sinä kuvittelet, että miehesi haluaa sinut, jos hän samalla hoitelee toista naista?

Ei hitto...

 

[QUOTE="emppu";25306578]Näin mä asian nään. Eikai kukaan tervejärkinen mies toimi noin kun hän nyt toimii. Ja hän on itse sanonut hänen psyykkisen kuntonsa hajonneen täysin, koska niin monta vuotta hän antoi kaikkensa ja sit mä vaan lähden. Eikä hän usko mua vaikka lupaan, että kaikki tulee olemaan paremmin enkä mä enää lähde.[/QUOTE]

Toivottavasti saatte nostettua sen koko kissan pöydälle pian ja pääsette hyvään ja ratkaisuun kaikkien osalta. Mieshän ei ole vielä laittanut pistettä kumpaankaan suuntaan.

Ehkä paras ratkaisu tähän hetkeen (mun mielestä) olisi se, että tuo mies muuttaisi ensin omilleen, ja miettisi sitä kautta mitä oikeasti haluaa, olematta suhteessa teihin kumpaankaan. Ottaisi siis vähän etäisyyttä kaikkeen, mutta siihenhän ei oikein muut pysty vaikuttamaan.

Onhan se tosi harmillista miehelle ja tälle uudelle tulokkaalle jos ei pääse kunnolla osallistumaan hänen elämänsä alkumetreille.

Mutta sitä mieltä olen, että ihmeitä tarvisisi tapahtua että saisitte taas suhtenne kasaan ja toimimaan kaiken tämän jälkeen.

 

Jos tää ei oo provo niin kunpa tuollaisilta ihmisiltä laitettas piuhat poikki ettei huonot geenit leviäis ja lapsia satutettas. Te ette mitään tunne, olette sairaita. Kumpikin. Hyi hitto, kunpa tuollaiset sairaat hullut vois laittaa johonkin missä ne ei pääsis ihmisten ilmoille.

 

Ja millä todennäköisyydellä mies, joka säätää toisen naisen kanssa vaikka ex-vaimo on raskaana ja tarkoitus on (mukamas) palata yhteen, lopettaa sen kuin seinään?

Miten sinä kuvittelet, että miehesi haluaa sinut, jos hän samalla hoitelee toista naista?

Ei hitto...

Ymmärrän sun pointin hyvin enkä aio mieheeni heti luottaakkaan, mutta mä olen kuitenkin mieheni ensirakkaus ja hän on ollut uskollinen aina. Hän on vain ottanut itselleen laastarin kun sellaista on tarjottu. hyppäsi uuteen suhteeseen toiveena unohtaa mut ja mun teot, mutta ei pystynytkään olemaan erossa musta eikä saanut tältä naiselta tarpeeksi. Ei hän ole sellainen mies joka juoksee naisissa. Ja jos meidän suhde toimii ei hänen tarvitse enää pitää sitä toista. Mutta toki luottamusta on puolin ja toisin hankala saada takas.

 

:O

Mä en tiedä mikä teitä muita naisia vaivaa kun heti alatte haukkumaan ap:n miestä, mutta mulle tuli jo avausviestistä sellainen olo että tällä naisella ei ole kaikki kotona, ja hän on varmasti parisuhteessa ihan kamala hirmu-hallitsija. Jälkimmäiset viestit vain lisäävät sitä vaikutelmaa.

Oikeasti, kuulostat siltä kuin sun elämässä ei ois mitään muuta kuin sinä itse. Koko teksti on ajatusmaailmaa minä-minä-mun-mun. Lapset on sun, ei teidän, sun suhde, sun mies, sinä olet paras nainen, sinut mies haluaa, sinä olet tunteeton ja kylmä, sinulle mies on uhrannut ja antanut, sinä olet ensimmäinen aina ja kaikessa, sinä otit eron, sinä et ollut tyytyväinen, sinä korjaat suhteen ja niin edelleen. Sääliksi käy miestäsi, olipa tuuri hänelle että päätit erota, toivottavasti hän tulee järkiinsä ennen kuin ehtii palata takaisin luoksesi.

Toki miehesikin toimii väärin, sillä mä uskon että hän puhuu sulle yhtä ja toisella naiselle toista. Jos hän haluaisi palata sun kanssa yhteen, olisi kyllä jo heivannut sen uuden. Ja jos taas uskaltaisi, sanoisi sulle että unohda koko juttu. Todennäköisesti pääasiassa toimii tällä hetkellä näin, että tietää itse pääsevänsä helpommalla kun ei tarvitse sun kanssa palata yhteen kokonaan, ja toisaalta ei tarvii myöskään tapella sun kanssa siitä uudesta naisesta jos vähättelee häntä sulle ja on ns. samaa mieltä sun kanssa. Toisijaisesti hän voi myös ajatella haluavansa sekä säästää että syödä kakun. Mutta eniten sinuna katsoisin sinne peiliin, ja menisin vaikka johonkin terapiaan noiden omien käytösmallies kanssa. Oikeasti susta tuli tosi vahvasti mieleen mun narsisti-äitini, ajatusmallisi on tismalleen samanlainen. Unohda koko mies, hän voi olla hyvä isä lapsilleen vaikkette olisikaan yhdessä, jos sä vaan siis sen mahdollistat, mutta onnelliseksi hän tuskin tulee jatkossakaan sun kanssa. Muakin eniten hämmästytti toi sun lausees että miehes on antanut sulle jopa psyykkeensäkin. Eli sä olet omalla käytökselläs vienyt jopa miehes mielenterveyden, ja oot vaan ylpeä siitä, ja ainakin sen takia mies rakastaa sua eniten ikinä. Sairasta, sanon minä.

 

[QUOTE="emppu";25306716]Ymmärrän sun pointin hyvin enkä aio mieheeni heti luottaakkaan, mutta mä olen kuitenkin mieheni ensirakkaus ja hän on ollut uskollinen aina. Hän on vain ottanut itselleen laastarin kun sellaista on tarjottu. hyppäsi uuteen suhteeseen toiveena unohtaa mut ja mun teot, mutta ei pystynytkään olemaan erossa musta eikä saanut tältä naiselta tarpeeksi. Ei hän ole sellainen mies joka juoksee naisissa. Ja jos meidän suhde toimii ei hänen tarvitse enää pitää sitä toista. Mutta toki luottamusta on puolin ja toisin hankala saada takas.[/QUOTE]
Syistä viis, miehesi höylää toista kun sinä olet raskaana.

Eikä teidän suhdetta sillä toimivaksi saa, että samalla sekoillaan muiden kanssa. Miehesi olisi voinut jättää tämän toisen jo aikoja sitten jos olisi halunnut, mutta kivempaahan se on kun on valinnanvaraa ja voita leivän molemmin puolin.

No, kaikkea hyvää vaan. En ymmärrä, miksi aikuiset ihmiset sekoilee kuin teinit, ja kuvioissa on vielä lapsiakin.

 

[QUOTE="huhhuh";25306682]Jos tää ei oo provo niin kunpa tuollaisilta ihmisiltä laitettas piuhat poikki ettei huonot geenit leviäis ja lapsia satutettas. Te ette mitään tunne, olette sairaita. Kumpikin. Hyi hitto, kunpa tuollaiset sairaat hullut vois laittaa johonkin missä ne ei pääsis ihmisten ilmoille.[/QUOTE]

itseasiassa mä oon yrittäny saada piuhat poikki, mut nuoren iän takia en saanu

 

Oonko mä ainoo joka näkee asian miehen kannalta?
Ap on hakenu eroa ja mies siitä on varmasti masentunut ja luottamuksensa menettänyt.
Hän löysi toisen naisen, ehkä ensin hetken huviksi, laastariksi, pään nollaukseksi, mutta mitä ilmeisemmin on siihen ihastunut koska edelleen on hänen kanssaan.
Se, että antaa sen naisen ehkä luulla liikoja on väärin, kyllä hänelle pitäisi kertoa missä mennään.
Ap on kuitenkin hakenu eroa ja haluaa miehen takaisin. Mies ei näköjään ole varma haluaako palata yhteen ja kun on menny ihastuun niin on vähän sekaisin.

Sä oot ap kuitenkin tehny sen eropäätöksen, mun mielestä ei oo ihan peace of cake että vaadit miestäs hyväksyyn erohakemuksen,yhteen paluun ja tyttöystävän hylkäämisen tuostavaan. Sä teit päätöksen erota. Joskus se on lopullista, et miettyny asioita tarpeeks kauan ja monelta kannalta..

Vaikka oot ollu miehen ensirakkaus, et välttämättä ole se viimeinen.
Kerroit että oot ollu suhteessa se ns. vähemmän rakastava. miten se ilmeni suhteessanne?
Nostahan kissa pöydälle, pahoittele eroa ja kerro mitä oikeasti tunnet. sitten sanot, että miehellä on valta päättää miten käy, mutta päätös on tehtävä nopeasti, parissa päivässä. kahden naisen pyöritys ei ole oikein, kerro sekin sille.
Mutta saattaa nyt olla kuitenkin niin, että se sun eropäätös oli loppuniitti eikä yhteenpaluu enää onnistu.

 

:O

Mä en tiedä mikä teitä muita naisia vaivaa kun heti alatte haukkumaan ap:n miestä, mutta mulle tuli jo avausviestistä sellainen olo että tällä naisella ei ole kaikki kotona, ja hän on varmasti parisuhteessa ihan kamala hirmu-hallitsija. Jälkimmäiset viestit vain lisäävät sitä vaikutelmaa.

Oikeasti, kuulostat siltä kuin sun elämässä ei ois mitään muuta kuin sinä itse. Koko teksti on ajatusmaailmaa minä-minä-mun-mun. Lapset on sun, ei teidän, sun suhde, sun mies, sinä olet paras nainen, sinut mies haluaa, sinä olet tunteeton ja kylmä, sinulle mies on uhrannut ja antanut, sinä olet ensimmäinen aina ja kaikessa, sinä otit eron, sinä et ollut tyytyväinen, sinä korjaat suhteen ja niin edelleen. Sääliksi käy miestäsi, olipa tuuri hänelle että päätit erota, toivottavasti hän tulee järkiinsä ennen kuin ehtii palata takaisin luoksesi.

Toki miehesikin toimii väärin, sillä mä uskon että hän puhuu sulle yhtä ja toisella naiselle toista. Jos hän haluaisi palata sun kanssa yhteen, olisi kyllä jo heivannut sen uuden. Ja jos taas uskaltaisi, sanoisi sulle että unohda koko juttu. Todennäköisesti pääasiassa toimii tällä hetkellä näin, että tietää itse pääsevänsä helpommalla kun ei tarvitse sun kanssa palata yhteen kokonaan, ja toisaalta ei tarvii myöskään tapella sun kanssa siitä uudesta naisesta jos vähättelee häntä sulle ja on ns. samaa mieltä sun kanssa. Toisijaisesti hän voi myös ajatella haluavansa sekä säästää että syödä kakun. Mutta eniten sinuna katsoisin sinne peiliin, ja menisin vaikka johonkin terapiaan noiden omien käytösmallies kanssa. Oikeasti susta tuli tosi vahvasti mieleen mun narsisti-äitini, ajatusmallisi on tismalleen samanlainen. Unohda koko mies, hän voi olla hyvä isä lapsilleen vaikkette olisikaan yhdessä, jos sä vaan siis sen mahdollistat, mutta onnelliseksi hän tuskin tulee jatkossakaan sun kanssa. Muakin eniten hämmästytti toi sun lausees että miehes on antanut sulle jopa psyykkeensäkin. Eli sä olet omalla käytökselläs vienyt jopa miehes mielenterveyden, ja oot vaan ylpeä siitä, ja ainakin sen takia mies rakastaa sua eniten ikinä. Sairasta, sanon minä.

Ensinnäkin, myönnän olevani itsekäs, myönnän eläneeni parisuhteessa saavani en antavana osapuolena, mutta narsisti en ole. Mä olen henkisesti todella rikki siitä millaisen elämän olen miehelleni antanut. Kaikki on johtunut peloista ja epävarmuudesta. Mä haluan kaikille vain hyvää, mutta jotenkin aina onnistun pilaamaan kaiken. Mä yritän löytää itelleni onnee ja samalla satutan muita ja itseeni. Mun kahdella lapsella on todettu adhd ja mä epäilen, että tämä löytyy myös multa. Mä en siis todellekaan ole tahallani aiheuttanut miehelleni pahaa oloa ja kun olen nähnyt hänen itkevän tai ahdistuvan olen tuntenut suurta kipua sisälläni en vain ole kuitenkaan osannut lohduttaa. Tämä uusi nainen osaa ja sekin on yksi syy miksi annan tämän tapahtua. Haluan, että mieheni palaa mun luokse rakkaudesta ja omasta halusta eikä mun painostuksesta. Tiedän ja näen, että hän tarkoittaa sitä vilpittömästi, kun sanoo rakastavansa mua. &vuoden suhteen jälkeen sellaista ei vain voi valehdella niin ettei toinen huomais. Mä haluan olla hänen rakkautena arvoinen ja siks haluaisin löytää sen ratkaisun omaan elämääni. Päästänkö irti vai yritänkö tosissani saada suhteemme toimimaan. Lapset eivät tässä tilanteessa kärsi läheskään niin paljon kun erittäin vaikeissa eroissa. me vietetään yhdessä sovussa perheenä aikaa.

 

[QUOTE="emppu";25306823]Ensinnäkin, myönnän olevani itsekäs, myönnän eläneeni parisuhteessa saavani en antavana osapuolena, mutta narsisti en ole. Mä olen henkisesti todella rikki siitä millaisen elämän olen miehelleni antanut. Kaikki on johtunut peloista ja epävarmuudesta. Mä haluan kaikille vain hyvää, mutta jotenkin aina onnistun pilaamaan kaiken. Mä yritän löytää itelleni onnee ja samalla satutan muita ja itseeni. Mun kahdella lapsella on todettu adhd ja mä epäilen, että tämä löytyy myös multa. Mä en siis todellekaan ole tahallani aiheuttanut miehelleni pahaa oloa ja kun olen nähnyt hänen itkevän tai ahdistuvan olen tuntenut suurta kipua sisälläni en vain ole kuitenkaan osannut lohduttaa. Tämä uusi nainen osaa ja sekin on yksi syy miksi annan tämän tapahtua. Haluan, että mieheni palaa mun luokse rakkaudesta ja omasta halusta eikä mun painostuksesta. Tiedän ja näen, että hän tarkoittaa sitä vilpittömästi, kun sanoo rakastavansa mua. &vuoden suhteen jälkeen sellaista ei vain voi valehdella niin ettei toinen huomais. Mä haluan olla hänen rakkautena arvoinen ja siks haluaisin löytää sen ratkaisun omaan elämääni. Päästänkö irti vai yritänkö tosissani saada suhteemme toimimaan. Lapset eivät tässä tilanteessa kärsi läheskään niin paljon kun erittäin vaikeissa eroissa. me vietetään yhdessä sovussa perheenä aikaa.[/QUOTE]

Tiedäthän että tuokin viittaa aika vahvasti narsismiin kun heti noin ehdottoman jyrkästi kiistät että sussa ois mitään persoonallisuushäiriöön viittaavaakaan. Toisaalta jos epäilet adhd:ta, mikset hakeudu tutkimuksiin jotta saisit itsellesi hoitoa? Anna kun arvaan, siksi että et koe tarvitsevasi mitään hoitoa. Edelleen suosittelisin sulle ihan henk. koht. terapiaa, ja sen lisäksi teidän kannattais miehes kanssa hakeutua parisuhdeterapiaan, mutta vain jos miehesi sitä haluaa, et saa pakottaa häntä.

Etkö sä oikeasti näe itsessäs sitä ominaisuutta että kirjoitat kaiken itsesi kannalta, ja ajatusmaailmasi tuntuu olevan puhtaasti minä-minä-minä. Asetu edes hetkeksi miehesi asemaan niin tajuat ehkä.

 

Tiedäthän että tuokin viittaa aika vahvasti narsismiin kun heti noin ehdottoman jyrkästi kiistät että sussa ois mitään persoonallisuushäiriöön viittaavaakaan. Toisaalta jos epäilet adhd:ta, mikset hakeudu tutkimuksiin jotta saisit itsellesi hoitoa? Anna kun arvaan, siksi että et koe tarvitsevasi mitään hoitoa. Edelleen suosittelisin sulle ihan henk. koht. terapiaa, ja sen lisäksi teidän kannattais miehes kanssa hakeutua parisuhdeterapiaan, mutta vain jos miehesi sitä haluaa, et saa pakottaa häntä.

Etkö sä oikeasti näe itsessäs sitä ominaisuutta että kirjoitat kaiken itsesi kannalta, ja ajatusmaailmasi tuntuu olevan puhtaasti minä-minä-minä. Asetu edes hetkeksi miehesi asemaan niin tajuat ehkä.

En kiistä. Sanoin vain etten ole narsisti. Olen tutkinut narsistin piirteitä monesti, koska olen sitä itsekkin aikoinaan epäillyt. Vastaus n ollut, että jos edes epäilen olevani narsisti en sitä ole. Ja olen monesti hakenut apua, mutta kukaan ei ole ottanut kovin vakavasti, koska olen ollut raskaana. Ja mistäs tiedät etten mä olen käyny terapiassa tai ettei miehen kanssa käydä pariterapiassa. Mun mielestä sun viestis on vain loukkaava ja tarkoituksenmukaisesti ilkeä, mutta koska olen monissa asioissa kanssasi samaa mieltä en sitä sellaisena kuitenkaan ota Ja kuten jo aiemmin sanoin. NÄEN tiedän itsekkin eläväni elämäni niin, että näen vahvimmin itseni ja omat tarpeeni. En kuitenkaan osaa tehdä asialle mitään, vaikka olen kovasti yrittänyt muuttaa asennettani.

 

Päästä irti, ehkä miehestäs edes tulee ihminen kun sä et pysty häntä enää kyykyttämään. Susta ei ihmistä koskaan tule, anna mieluiten ne lapsetkin miehelle ettet pilaa heitäkin.

 

Päästä irti, ehkä miehestäs edes tulee ihminen kun sä et pysty häntä enää kyykyttämään. Susta ei ihmistä koskaan tule, anna mieluiten ne lapsetkin miehelle ettet pilaa heitäkin.

kiitos neuvosta. Ehkä teenkin just niin. Mieheni on luvannut ottaa tämän uudenkin vauvan kun se syntyy, mutta ei kuulemma halua sitä toista naista näiden äidiksi vaikka sitäkin ehdotin hänelle. Olen kuitenkin näistä kommenteista vakuuttunut siitä, että miehelläni ja kenellä tahansa ihmisellä on parempi elämä jollei ole mun kanssa missään tekemisissä!!!!

 

Lapsen isästäkään on tuskin mitään hajua. Ettekä te turhaan eronneet. Ne ongelmat eivät ole kadonneet minnekään, ettekä ole muuttuneet ihmisinä. Mies pettää nyt naistaan sinun kanssasi.

 

Ukko on kyllä pelannut pelinsä mallikkaasti. Luulen, että ap haluaa miehen takaisin vain koska joku toinenkin haluaa tämän ko. miehen.

Anna miehen mennä. Parempi niin.

 

Lapsen isästäkään on tuskin mitään hajua. Ettekä te turhaan eronneet. Ne ongelmat eivät ole kadonneet minnekään, ettekä ole muuttuneet ihmisinä. Mies pettää nyt naistaan sinun kanssasi.

Lapsen isästä ei ole epäilystä, koska muita ei ole ollut. Eikai kukaan muutukkaan ihmisenä parissa kuukaudessa. Ongelma oli kuitenkin etten mä osoittanut tunteitani ja nyt olisin valmis osoittamaan ne joten siltä osin ongelmat on muuttunu kadonneesta en tiedä.

 

Mä en kans tajua miksi kaikki säälii naista ja syyllistää miestä, nainenhan sen eron halusi vaikka mies naisen omien sanojen mukaan palvoi maata naisen jalkojen alla!! Ihan oikein että etsi itsellensä uuden naisen ja ihan oikein että pitää naista epävarmuudessa, sitä saa mitä tilaa!! Ja miehenä en todellakaan palaisi tuollaisen naisen luo ihan helposti oli sitten tulossa vaikka kolmoset. Kyllä niistä lapsistaan voi huolta pitää vaikka ei suostuisikaan enää naisen kynnysmattona olemaankaan.

 

Älä nyt kauheasti soimaa itseäsi, kaikki eronneet (ja myös vielä naimisissa olevatkin) ovat tehneet virheitä liitossaan ja eronneita on paljon. Se on hyvä, että olet ymmärtänyt käyttäytyneesi miestäsi kohtaan huonosti ja jatkossa voit toimia toisin. Joko hänen kanssaan tai jonkun muun. Jos sinulla itselläsi oli jo toinen mies kuvioissa, et voi odottaa miehesi sinua huolivan takaisin. Minä en huolisi, jos olisin mies. (Silti reppanaa, ettei niin monet osaa erota yksinään...toistavat sitten samat virheet aina uudestaan.)

Olet raskaana ja tarvitset ehkä selviytymisapua vauvan kanssa. Keskity siihen että voi olla silti hyvä äiti lapsillesi, mies tehköön omat ratkaisunsa. Onnellinen voi olla ihan ilman ketään aikuistakin. Tee omasta elämästäsi jatkossa parempi ja onnellisempi!

 

[QUOTE="vieras";25309912]Älä nyt kauheasti soimaa itseäsi, kaikki eronneet (ja myös vielä naimisissa olevatkin) ovat tehneet virheitä liitossaan ja eronneita on paljon. Se on hyvä, että olet ymmärtänyt käyttäytyneesi miestäsi kohtaan huonosti ja jatkossa voit toimia toisin. Joko hänen kanssaan tai jonkun muun. Jos sinulla itselläsi oli jo toinen mies kuvioissa, et voi odottaa miehesi sinua huolivan takaisin. Minä en huolisi, jos olisin mies. (Silti reppanaa, ettei niin monet osaa erota yksinään...toistavat sitten samat virheet aina uudestaan.)

Olet raskaana ja tarvitset ehkä selviytymisapua vauvan kanssa. Keskity siihen että voi olla silti hyvä äiti lapsillesi, mies tehköön omat ratkaisunsa. Onnellinen voi olla ihan ilman ketään aikuistakin. Tee omasta elämästäsi jatkossa parempi ja onnellisempi![/QUOTE]


Ei ollut mitään toista miestä eron hakiessani. En hakenut eroa siksi, että olisin halunnut vaihtaa miestä. Eroon oli monia syitä, suurin kuitenkin oli, se että en osannut rakastaa miestäni ja koin suhteen ahdistavaksi. Toisen miehen luokse menin vasta kun mieheni teki selväksi ettei palaa kanssani yhteen. Näinollen siis kaduin eroa melkein heti. eli ajallisesti paperit vietiin heinäkuussa. Halusin palat yhteen syyskuussa jolloin vauvamme sai alkunsa vahingossa. Mieheni ilmoitti ettemme palaa yhteen lokakuussa ja silloin menin toisen luokse. Ongelmaksi tässä kuitenkin muodostui se, että mieheni epäili minulla olevan toinen vaikkei ollut. Hänellä se toinen oli minulta salaa kostoksi koksa epäili mulla olevan. Nyt uskoo ettei mulla ollut ketään toista, mutta ilmeisesti sitten kuitenkin haluaa olla varma ettei mulle tulekkaan ennenkuin palaa yhteen ja pitää siks tätä toista naista tavallaan kiusatakseen ja ärsyttääkseen. Nähdäkseen meenkö mä toisen luo vai odotanko. En tiedä ajatus tämäkin. Ja tottakai syytän itteeni. Mä mokasin. Hain eron ymmärtämättä sen vakavuutta. Sinisilmäsesti luotin että mieheni tekee kaikkensa peruakseen eron eikä suinkaan hanki uutta. Olen siis Naivi ja sinisilmäinen, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni luotin jonkun ihmisen rakkauteen.

 

Älä nyt loukkaannu, mutta vaikutat hieman kypsymättömälle ja itsekeskeiselle ihmiselle. Siis lähinnä siksi, ettet vaan voi uskoa, että ex-miehesi voisikin olla onnellinen jonkun toisen kanssa. Ja jotenkin vaikuttaa siltä, että haluat hänet takaisin siksi, että hän nyt kelpasikin jollekkin toiselle.Sinuna käskisin miestä valitsemaan ei tuollainen elämä varmaan kovin mukavaa ole kenellekkään osapuolelle.

 

Älä nyt loukkaannu, mutta vaikutat hieman kypsymättömälle ja itsekeskeiselle ihmiselle. Siis lähinnä siksi, ettet vaan voi uskoa, että ex-miehesi voisikin olla onnellinen jonkun toisen kanssa. Ja jotenkin vaikuttaa siltä, että haluat hänet takaisin siksi, että hän nyt kelpasikin jollekkin toiselle.Sinuna käskisin miestä valitsemaan ei tuollainen elämä varmaan kovin mukavaa ole kenellekkään osapuolelle.

Päinvastoin. itseaissa pelkään, että mieheni on onnellisempi toisen kanssa ja siksi en haluakkaan enää odottaa palaammeko yhteen vai emme. Haluan mieheni olevan onnellinen ja jos minä en pysty sitä onnee antamaan niin sitten päästän irti. Kerroin tämän asian täällä, koska halusin mielipiteitä siitä mitä pitäis tehdä ja kaikki tuntuu viittavan siihen, että on parempi antaa mieheni tulla onnelliseks ennemmin toisen kanssa kun yrittää parantaa meidän suhdetta.

 

[QUOTE="emppu";25310026]Hain eron ymmärtämättä sen vakavuutta. Sinisilmäsesti luotin että mieheni tekee kaikkensa peruakseen eron eikä suinkaan hanki uutta. Olen siis Naivi ja sinisilmäinen, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni luotin jonkun ihmisen rakkauteen.[/QUOTE]

olet siis päättänyt luottaa toiseen, eli tarkemmin sanoen siihen, että hän ymmärtää ja hyväksyy sinun tekevän ihan muuta kuin mitä tosiasiassa haluat? Ei se ole sinisilmäisyyttä, vaan häiriintynyttä käytöstä. Rakkaus tarkoittaa sulle jotain aikas eksoottista ripustautumista korkeamman hoivan varaan. Sulla taitaa olla oikeasti suurempia ongelmia kuin mitä ymmärrät. En halua satuttaa tällä, mutta toivon että mietit asiaa.

Enkä sano asiaa sillä että haluaisin asettua miehesi puolelle sen enempää kuin sinun. Eipä hänkään tässä kohtaa tyylikkäästi toimi. Mutta selvästikään ette olleet alun perin valmiita eroamaan, koska pelaatte tennistä tällä toisella naisella (ja välillä vaihdatte palloa kolmisin?)

Eikä tässä toimi tolkullisesti tuo toinen nainen sen enempää, mutta miksi häneen keskityt? Ettehän te tässä naisparisuhteessa ole, eikä hänen riippuvuusongelmansa oikeastaan ole sinun asiasi. Haluat vissiin löytää ulkoisen syntipukin. Mikäs siinä, mutta samalla unohdat käsitellä alkuperäistä ongelmaa - teidän eron tai yhteenjäämisen edellytyksiä, ja alat pyhittää suhdetta itsesi lisukkeena?

 

olet siis päättänyt luottaa toiseen, eli tarkemmin sanoen siihen, että hän ymmärtää ja hyväksyy sinun tekevän ihan muuta kuin mitä tosiasiassa haluat? Ei se ole sinisilmäisyyttä, vaan häiriintynyttä käytöstä. Rakkaus tarkoittaa sulle jotain aikas eksoottista ripustautumista korkeamman hoivan varaan. Sulla taitaa olla oikeasti suurempia ongelmia kuin mitä ymmärrät. En halua satuttaa tällä, mutta toivon että mietit asiaa.

Enkä sano asiaa sillä että haluaisin asettua miehesi puolelle sen enempää kuin sinun. Eipä hänkään tässä kohtaa tyylikkäästi toimi. Mutta selvästikään ette olleet alun perin valmiita eroamaan, koska pelaatte tennistä tällä toisella naisella (ja välillä vaihdatte palloa kolmisin?)

Eikä tässä toimi tolkullisesti tuo toinen nainen sen enempää, mutta miksi häneen keskityt? Ettehän te tässä naisparisuhteessa ole, eikä hänen riippuvuusongelmansa oikeastaan ole sinun asiasi. Haluat vissiin löytää ulkoisen syntipukin. Mikäs siinä, mutta samalla unohdat käsitellä alkuperäistä ongelmaa - teidän eron tai yhteenjäämisen edellytyksiä, ja alat pyhittää suhdetta itsesi lisukkeena?

Ei ihan niinkään. Kyllä mä halusin eron, mut sanotaa vaikka näin, että jos harkinta-aikaa ei olisi en ikinä ottaisi eroa kovin hepposin perustein. Yhdessä puhuimme asian läpi ja sovimme, että pohdimme elämäämme harkinta-ajan. Jos olisin tiennyt, että mieheni menee heti toisen naisen luokse jäädäkseen en olisi eroa ottanut niin kevytmielisesti.