Koittakaa jo käsittää, että lapsi ei "valita" lahjasta ilkeyttään tai että olisi huonosti kasvatettu

  • Viestiketjun aloittaja "Jonna"
  • Ensimmäinen viesti
ähis
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;25296800:
Koko joulu oikeastaan pitäisi lailla kieltää...niin paljon murhetta ja harmia se tuntuu aiheuttavan :D
Suurimalle osalle palstamammoista tämä olisi varmasti suuri helpotus. Moni varmaan ulkoistaisi itsensä mielellään moisesta.

*Kuvittelee jo* kuinka suurin osa mammoista makaa vällyjen välissä välittämättä p*skaakaan koko joulusta.
 
Keittiönoita
Kannattaa muistaa, että lahjominen ei ole mikään velvollisuus. Jos ei tiedä tai edes osaa arvata (tai ei ole mahdollista niitä toiveita toteuttaa), mistä lahjan saaja ilahtuisi, ei kannata antaa yhtään mitään. Voi lähettää joulukortin tai soittaa ja toivottaa hyvää joulua. Just ne "pakko sillekin on ostaa jotain" -lahjat menee eniten pieleen.
 
Tyttöni on 7 vuotta ja uskoo vielä, että joulupukki tuo lahjat, vaikka ei sitä tuojaa aina ole nähnytkään.. Synttärilahjoista kiittää kyllä, koska ne ovat yleensä mieleisiä ja kaverit ovat vieressä katsomassa kun ne lahjat avataan. Jos lapsi ei kiitä lahjan antajaa, kannattaa vanhemman sanoa, että kiitähän nyt, kun sait noin kivan lahjan. Lapsi myös on itse ostanut ja vienyt kavereiden synttäreille lahjoja, ihmettelisi varmasti, jos häntä ei niistä kiitettäisi ! Jos hän sanoisi lahjan antajan kuullen, että onpa tyhmä lahja, sanoisin, että ei noin saa sanoa, se on epäkohteliasta. Lapsi kyllä ymmärtää mikä on oikein ja mikä on väärin, etenkin jos aikuiset selittävät miksi. "Miltä sinusta tuntuisi, jos joku sanoisi sinun lahjaasi tyhmäksi ?" Joskus lapsi haluaa tahallaan loukata toista lasta, jos on suuttunut häneen jostain syystä. Siinäpä onkin sitten selvittelemistä, että mitä on tapahtunut. Eihän sitä kaikkien kanssa tule aina toimeen, se on vaan hyväksyttävä.
 
"allukka"
Meijän mukulit sai alyttömän kasan lahjoja, kaikkea mitä olivat toivoneet. Silti 3v. harmitteli kun ei saanut muumikitaraa kun serkkunsakin sai. En vetänyt herneitä nenään kun eihän se sitä ilkeyttään tehnyt vaan vilpittömästi oli harmissaan vain.
 
Mutta kato kun jotkut ihmiset HALUAVAT antaa onnistuneen lahjan ja YRITTÄVÄT PARHAANSA, ja silti voi tulla huti, kun kenenkään makua ei voi sataprosenttisesti ennustaa. Ja jotkut luulevat aina antavansa juuri sopivia lahjoja, mutta epäonnistuvat aina enemmän tai vähemmän, ihan hyvällä tahdolla ja jopa opastetunakin.

Parempi siis, että tuollaiselta ihmiseltä otetaan luulot pois, ettei vain luule antaneensa kivaa lahjaa? Arvostellaan noita ei-niin-kivoja lahjoja kunnes se pölvästi tajuaa itsekin lopettaa yrittämisen ja antaa vastedes pelkkiä lahjakortteja ettei tule aiheuttaneeksi pettymyksiä? Oikein hyvä strategia.
Sinä itse kutsut sitä luulojen ottamiseksi pois ja pölvästiksi. Miksi elämä tosiaan on aina näin mustavalkoista. Miksi totuus on paskan purskauttamista päälle, miksi muka sitä ei voi sanoa nätisti?

Ja joo, elämä on sellaista, että aina ei mee itselläkään nappiin. Mutta miksi mulle pitäisi sitten valehdella? Seuraavalla kerralla parempi onni ja onnea voi tuoda enemmän, jos asioista voisi puhuakin. Mutta ei...
 
"vieras"
[QUOTE="allukka";25296927]Meijän mukulit sai alyttömän kasan lahjoja, kaikkea mitä olivat toivoneet. Silti 3v. harmitteli kun ei saanut muumikitaraa kun serkkunsakin sai. En vetänyt herneitä nenään kun eihän se sitä ilkeyttään tehnyt vaan vilpittömästi oli harmissaan vain.[/QUOTE]

Tämä on minusta taas eri asia, hän ei valittanut mistään mitä oli saanut, vaan harmitteli että yksi juttu jäi saamatta. Lapselta ok.
 
"tiuku"
Siis lapset joiden perheessä on ollut päihteiden käyttöä tai ovat huostaanotettuja saavat arvostella lahjoja mielin määrin?
Mun vanhemmat ovat alkoholisteja ja mut on huostaanotettu. Lapsena osasin jo arvostaa lahjaa kuin lahjaa, koska se on ostettu MINULLE, siinä on ajateltu MINUA. Silmät pyöreenä innosta sitten joulunaika kuljettiin uusissa vaatteissa (toisinaan ollut taatusti huvittava näky kun olen vetäny pikkarit joidenkin pitkiksien päälle :D)
Teininä ihmettelin kun muut kinusivat kalliita lahjoja ja raivareita vedettiin kun niitä ei saatu. Itse itkin liikutuksesta 15-vuotiaana kun sain siskolta miehineen lahjaksi säärystimet ja mukana oli kaunis kortti jossa oli ihana runo.

Ja siis tottakai lapsille pitää opettaa kiitollisuutta ja toisten huomioimista vaikka olisikin kuinka vaikeeta ollut. Erityisesti ne lapset ohajusta tarvitsee. Elämä on helpompaa myös itselle kun on käytöstavat hallussa.
Ja kuten täällä joku totesikin jo että ne joita elämä on kodellut kovasti, ovat usein enemmän kiitollisia niistä pienistäkin asioista.
 
No eikö tuo käynyt sitten aika hyvin? Sisko sai voileipägrillin.

Ei sun ole pakko OLLA kiitollinen, mutta aika turhaan saisit aikaan pahan mielen lahjan antajalle, jos rupeaisit sille ÄÄNEEN marmattamaan, että eikö me sanottu ettei me tarvita keittiöön mitään lisää, mitä hittoa me tälläkin tehdään, olisko kuittia jäljellä niin voitaisiin saada vaikka ne rahat tilalle? (tätäkin on tullut todistettua)
Tässä musta kuvastuu se asia, mitä ihmettelen. On tosiaan ne pari tapaa - mäkättäminen tai sitten totuuden salaaminen. Miten tämän voisi sanoa rehellisesti, mutta nätisti että keittiössä ei ole tilaa tai henkilöllä tarvetta tuotteeseen? Toki, jos olemme oppineet, että vain kiittelevä vastaus on korrektia, niin mitään soveliasta tapaa kai ei ole. Mutta voisiko vastaanottajalle kertoa, että oli mukavaa että ajatteli keittiöön sopivan jotain, mutta valitettavasti grillille ei ole ehkä riittävästi käyttöä ja olisiko paha juttu jos vaihtaisit sen asiaan X, jota tarvitaan?
 
Tästä tuli mieleen yksi 6-v, jolla on sana aina valmiina ja ilmaisee mielipiteensä hyvin selvästi. Sai syntymäpäivälahjaksi henkilöltä x valokuvakehyksen, jossa oli tästä synttärisankarista ja lapsesta. (henkilö x:llä ei itsellä ole lapsia). Muut näimme tytön naamasta kuinka hän ihmetteli lahjaa ja oli ihmeissään ja surullinen, harmitti tytön puolesta. Ja ärsytti, että mitä lahjantuoja mahtoi ajatella, antaa kuva 6vuotiaalle, lapsen kanssa, joka ei edes ole oma lapsi!
 
"vierailija"
Tästä tuli mieleen yksi 6-v, jolla on sana aina valmiina ja ilmaisee mielipiteensä hyvin selvästi. Sai syntymäpäivälahjaksi henkilöltä x valokuvakehyksen, jossa oli tästä synttärisankarista ja lapsesta. (henkilö x:llä ei itsellä ole lapsia). Muut näimme tytön naamasta kuinka hän ihmetteli lahjaa ja oli ihmeissään ja surullinen, harmitti tytön puolesta. Ja ärsytti, että mitä lahjantuoja mahtoi ajatella, antaa kuva 6vuotiaalle, lapsen kanssa, joka ei edes ole oma lapsi!
Ihmettelen tässä tarinassa sitä, miksi synttärisankari ylipäätään antaa 6-vuotiaalle lahjan? Oliko heillä siis samana päivänä syntymäpäivä vai?

Vai siis oliko kuva tästä 6-vuotiaasta itsestään jonkun vieraan lapsen kanssa?
 
En mä noin sanonut. Mä olen sitä mieltä, että arvosta tai ole arvostamatta, vie vaikka kirppikselle mutta älä pahoita toisen mieltä haukkumalla jos se ei olekaan ihan mieleinen lahja.
"Kiitos, mutta me emme tarvitse tätä." Haukkumista? "Kiitos, mutta meillä ei ole tälle tilaa eikä tarvetta, sopiiko jos annan sen eteenpäin ja ensi vuonna emme ostele lahjoja aikuisille". Asiatonta?
 
"Kiitos, mutta me emme tarvitse tätä." Haukkumista? "Kiitos, mutta meillä ei ole tälle tilaa eikä tarvetta, sopiiko jos annan sen eteenpäin ja ensi vuonna emme ostele lahjoja aikuisille". Asiatonta?
Mun mielestä tuollainen on vähän asiatonta. Pahoittaa turhaan toisen mielen.

Mä antaisin lahjan eteenpäin, mutta sen antajalle sanoisin vain että kiitos.

Ja seuraavan joulun alla voisin sanoa että sovitaanko ettei osteta aikuisille ollenkaan lahjoja.
 
Mun mielestä tuollainen on vähän asiatonta. Pahoittaa turhaan toisen mielen.

Mä antaisin lahjan eteenpäin, mutta sen antajalle sanoisin vain että kiitos.

Ja seuraavan joulun alla voisin sanoa että sovitaanko ettei osteta aikuisille ollenkaan lahjoja.
Minä olen sanonut jo kahden edellisen joulun alla. Miksi ihmiset eivät usko? Entäs, jos lahjanantajan kysyessä jälkeenpäin, oliko lahja hyvä? Mitä sitten saa vastata?








Siis eikö tätä hiton ketjua saa katkaista millään muulla kuin välien menolla? :headwall:
 
........
"Kiitos, mutta me emme tarvitse tätä." Haukkumista? "Kiitos, mutta meillä ei ole tälle tilaa eikä tarvetta, sopiiko jos annan sen eteenpäin ja ensi vuonna emme ostele lahjoja aikuisille". Asiatonta?
Makuasia. Minusta on.

Et sinä tarvitse lahjanantajan lupaa siihen, että annat lahjan eteenpäin, tai myyt kirpputorilla, tai heität roskiin. Kyllä nuo ylläolevat ovat sen verran kylmiä kommentteja, että samalla vaivalla voisit sanoa "Kiitos, mutta tämä oli täysin turha ostos, sillä vaikka ehkä käytit aikaa lahjan pohtimiseen ja luulit minun oikeasti ilahtuvan siitä, fakta on, että ostit todella paskan lahjan ja saisit hävetä ettet parempaan pystynyt".

Sanat "kiitos" ja "mutta" eivät kuulu samaan lauseeseen kohteliaan ihmisen suussa. Piste.
 
Makuasia. Minusta on.

Et sinä tarvitse lahjanantajan lupaa siihen, että annat lahjan eteenpäin, tai myyt kirpputorilla, tai heität roskiin. Kyllä nuo ylläolevat ovat sen verran kylmiä kommentteja, että samalla vaivalla voisit sanoa "Kiitos, mutta tämä oli täysin turha ostos, sillä vaikka ehkä käytit aikaa lahjan pohtimiseen ja luulit minun oikeasti ilahtuvan siitä, fakta on, että ostit todella paskan lahjan ja saisit hävetä ettet parempaan pystynyt".

Sanat "kiitos" ja "mutta" eivät kuulu samaan lauseeseen kohteliaan ihmisen suussa. Piste.
Ymmärrä kyllä teidän muiden pointin, mutta voisiko joku lahjaihminen sitten vastata, miksi ette usko että ei lahjoja?

Vaikka toisin voisi luulla, ei tämä ole elämääni kaatava juttu. Mutta tätä on tullut pohdittua nyt useamman kerran useamman ihmisen kanssa. Jännä juttu, tämä pakko-kiitollisuus, kun kuitenkin siinä tehdään omaa toivetta vastaan.


"Kiitos (että et yhtään kuunnellut etkä uskonut meitä) lahjasta. Hyvää joulua :"

Yksi ihminen on loukkaantunut muuten siitä, että me emme ostaneet heille mitään. Hän osti meille. Vaikka sanoimme, että me emme halua lahjoja emmekä ostele niitä nyt tänä vuonna muillekaan.
 
......
Minä olen sanonut jo kahden edellisen joulun alla. Miksi ihmiset eivät usko? Entäs, jos lahjanantajan kysyessä jälkeenpäin, oliko lahja hyvä? Mitä sitten saa vastata?

Siis eikö tätä hiton ketjua saa katkaista millään muulla kuin välien menolla? :headwall:
Kovinpa vakavasti otat ei-toivotut lahjat. Sateleeko teille niitä tusinoittain, ellei jopa sadoittain joka joulu? :eek: Siinä tapauksessa ymmärrän hieman. Yhden leipägrillin tapauksessa silloin tällöin, en ymmärrä.

"Entäs, jos lahjanantajan kysyessä jälkeenpäin, oliko lahja hyvä? Mitä sitten saa vastata?" - Harva ihminen on niin umpirehellinen, että tulee huono olo ja ahdistus sellaisestakin pienestä valkoisesta valheesta, että sanoo vaikka "paljon kiitoksia, oli oikein kiva!" ja vaihtaa puheenaiheetta, mutta jos on, niin voihan sitä vaikka sanoa "on varmasti voileipägrilliksi todella laadukas!" tai mitä tahansa muuta tahdikasta. Eihän se ole valehtelua.
 
Makuasia. Minusta on.

Et sinä tarvitse lahjanantajan lupaa siihen, että annat lahjan eteenpäin, tai myyt kirpputorilla, tai heität roskiin.
Ai mutta Kaksplussan sääntöjen mukaan lahjaa ei saa jättää käyttämättä tahi myydä eteenpäin. Ja lahjaksi ei saa antaa mitään "käytettyä". Mitäs sillä lahjalla pitäisi tehdä :D Oppia pitämään?

Tai roskiinhan sen saa pistää (tai tässä tapauksessa tietty elektroniikkakierrätykseen), sitä en muista missään ketjussa kiellettävän.
 
vv
Meillä poika 6v. sanoi yhdestä lahjastaan, ettei hän tällaista halunnut ja tämä on aika kamala. Sanoin että kaikesta ollaan kiitollisia, vaikkei niin mieleinen olisikaan ja ettei sillä lelulla ole pakko leikkiä jos ei halua. Tämän ymmärsi hienosti.
 
"vieras"
Ihme vänkäämistä. En tajua tätä asennetta, että kaikkien pitäisi ottaa tyynesti vastaan valitukset vääränlaisista lahjoista... "kyllä mulla nyt on oikeus kertoa rehellisesti MILTÄ MUSTA TUNTUU, sama se jos se loukkaa muita"... pälä pälä pälä

Tehkääpä tieteellinen tutkimus. Kertokaa tästä lähin ihan suoraan, miten paskoja ja turhia saamanne lahjat ovat. Katsokaa saatteko ensi vuonna mitään. Vähenisi kertaheitolla turhien lahjojen määrä, ja bonuksena ystäviksi jäisivät vain ne tosiystävät, jotka ymmärtävät teidän "ihailtavaa suorapuheisuuttanne". Eikö se ole win-win?
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";25297731]
Tehkääpä tieteellinen tutkimus. Kertokaa tästä lähin ihan suoraan, miten paskoja ja turhia saamanne lahjat ovat. Katsokaa saatteko ensi vuonna mitään. Vähenisi kertaheitolla turhien lahjojen määrä, ja bonuksena ystäviksi jäisivät vain ne tosiystävät, jotka ymmärtävät teidän "ihailtavaa suorapuheisuuttanne". Eikö se ole win-win?[/QUOTE]

Piti lisätä, ettei Phoebsinkaan tarvitsisi murehtia itseänsä kipeäksi turhista voileipägrilleistä, jos vuodattaisi suoraan, että "SE HELVETIN VOILEIPÄGRILLI OLI MUUTEN IHAN TURHA PASKALAHJA, MÄHÄN SANOIN ETTEN HALUA MITÄÄN, OTTAKAA LAHJANNE JA TUNKEKAA VAIKKA TAKAMUKSIINNE. HYVÄÄ JOULUA VAAN TEILLEKIN!"
 
voi ihme!
Kaikkea sitä lukee, kun vanhaksi elää! Nyt tämä pettymyksen tunteen käsittely sotketaan lahjoihin! Ja ls-lapset, joilla on ollut hevi tausta. Ihan pihalla olette. Ja vielä erikseen ne pöljät, joilla on ihan paha mieli lapsen puolesta, kun lapsi on saanut typerän lahjan, jota ei ole toivonut!
Lahjat ovat kaikki bonusta ja extraa, eivät itsestäänsselvyyksiä tai asioita, joita listataan perustarpeina joulunaikaan.
Kyse on siis siitä, että lapsi on omaksunut sen, ettei kenelläkään ole mitään velvollisuutta häntä lahjoa. Toisaalta, paljonko voivat stockkalle lahjalistoja ja tilinumeroita jakelevat vanhemmat tällaisesta tajuta.

Ps. Oma lapsi sai joskus 6-vuotiaana vauvojen lelun ja keksi sille välittömästi positiivista käyttöä: "Hei, ihana! Tämä on lelu mun uninallelle!" :)

T. Kaikenlaisia vanhempia ja lapsia töissä joskus tavannut
 

Yhteistyössä